Quenya

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Quenya eli suurhaltiakieli oli Kuolemattomilla mailla puhuttu muinainen kieli, jonka noldorin maanpakolaiset toivat Keski-Maahan. Koska maanpakolaiset omaksuivat päivittäiseen käyttöönsä harmaahaltioiden sindarin, quenya lakkasi lopulta olemasta kenenkään kotikieli. Sen sijaan se säilyi eräänlaisena "haltialatinana", jota Keski-Maan suurhaltiat "käyttivät yhä juhlavissa menoissa ja ylevissä taruissa ja lauluissa kolmannen ajan lopulla".[1] Quenya välittyi sindarin tavoin Beleriandin sodissa haltioiden liittolaisina taistelleille ihmisille ja sen tuntemus säilyi Númenorissa sekä myöhemmin dúnedainin keskuudessa Keski-Maassa.

Muita nimityksiä

  • eldarin kieli (engl. Eldarin (tongue))
Esiintyy useita kertoja Silmarillionissa. Nimitystä ei pidä sekoittaa alku-eldariin (engl. Common Eldarin), josta myös quenya oli kehittynyt.[2] Suomennetussa Silmarillionissa nimi esiintyy seuraavissa muodoissa:
"eldarinkieli" (engl. Eldarin).[3]
"Eldarilaisissa kielissä" (engl. in the Eldarin tongue) – yksikkö olisi parempi.[4]
"eldarilaiset nimet" (engl. Eldarin names).[5] Tarkoittaa quenyankielisiä nimiä.
"eldarin kielellä" (engl. in the Eldarin tongue).[6]
  • lännen korkea kieli[7] (engl. the High Speech of the West)
Esiintyy Silmarillionissa[8] ja Keskeneräisten tarujen kirjassa.[9] Silmarillionin hakemistossa[10] nimi on kuitenkin suomennettu lännen suuri kieli.
  • noldorin korkea kieli (engl. High Speech of the Noldor)
Esiintyy ainakin kerran Keskeneräisten tarujen kirjassa: "Tuor kuuli pimeyden sydämestä äänen puhuvan haltiakielellä, ensin noldorin korkealla kielellä jota hän ei osannut, ja sitten Beleriandin puheenparrella..."[11]
  • suurhaltiakieli (engl. High Eldarin, High-elven, High Speech)
Esiintyy Silmarillionin tekstissä suomennoksena sekä englantilaisesta nimestä High-elven[12] että nimestä High Eldarin.[13] Hakemistossa High Eldarin on kuitenkin suomennettu suureldar.[14] Keskeneräisten tarujen kirjassa myös englantilainen nimitys High Speech on suomennettu 'suurhaltiakieleksi'.[15] – tarkempi vastine olisi kuitenkin korkea kieli, vrt. 'Lännen Korkea Kieli' (engl. High Speech of the West).
  • Valinorin haltiain kieli (engl. the speech of the Elves of Valinor)
Esiintyy Silmarillionissa.[16]
  • Valinorin kieli (engl. the tongue of Valinor / Valinorean)
Esiintyy Silmarillionissa[17] ja mainitaan sen hakemistossa.[18] – Nimityksen muista merkityksistä, katso artikkeli Valinorin kieli.

Kielen alkuperäinen nimi oli Quendya; tämä nimi jäi käyttöön vanyarin murteessa, kun taas noldorin murteessa se muuttui muotoon quenya.[19]

Kielioppi

Katso: Quenyan lyhyt kielioppi.

Quenya ja suomen kieli

Tolkienin mukaan suomen kieli oli tärkeä vaikute[20][21] hänen luodessaan varhaisinta qenyaa, mutta myöhemmin suomen vaikutus väheni huomattavasti.[21] Tarussa Sormusten herrasta esiintyvää quenyaa hän kuvasi kerran "latinaan pohjautuvaksi" kieleksi, jonka muut päävaikutteet olivat suomi ja kreikka[22] (koko sitaatti alla).

Kirjeessä vuodelta 1964 Tolkien luetteli joitain quenyan äänne- ja muoto-opin piirteitä, joissa voi yhä nähdä suomen vaikutuksen. Näitä ovat hänen mukaansa mm. konsonanttien b, d, g vähäinen merkitys, tiettyjen asioiden ilmaiseminen sijamuodoilla sekä suomen omistusliitteitä vastaavien päätteiden käyttö (esim. óre-nya 'sydäme-ni'):

Finnish, which I came across when I first began to construct a ‘mythology’ was a dominant influence, but that has been much reduced. It survives in some features: such as the absence of any consonant combinations initially, the absence of the voiced stops b, d, g (except in mb, nd, ng, ld, rd, which are favoured) and the fondness for the ending -inen, ainen, oinen; also in some points of grammar, such as the inflexional endings -sse (rest at or in), -nna (movement to, towards), and -llo (movement from); the personal possessives are also expressed by suffixes; there is no gender.[21]

Myös kirjeluonnoksessa vuodelta 1955 Tolkien mainitsee instrumentaalin päätteen -nen, jonka hän sanoo olevan suomalaistyylinen muodoltaan mutta ei käyttötarkoitukseltaan.[23]

Quenyan historia (H.K. Fauskanger)

Johdanto

Tämän esityksen quenyan historiasta on laatinut Helge K. Fauskanger. Se on peräisin hänen Ardalambion-sivustollaan julkaistusta artikkelista Quenya - the Ancient Tongue (luvut Internal History ja External History).

Sisäinen historia

Yleistä

Quenya (suurhaltiakieli) on kaikkein merkittävin kieli haltioiden kieliperheen amanya-haarassa. Amanin quenyassa oli kaksi murretta: vanyarin ja noldorin quenya. Historiallisista syistä vain jälkimmäistä käytettiin myöhemmin myös Keski-Maassa. Toisen Amanissa puhutun haltiakielen, telerin, voisi myös lukea quenyan murteiden joukkoon, mutta sitä pidetään yleensä erillisenä kielenä, eikä sitä käsitellä tässä.[24]

Quenyan varhaisvaiheet: Cuiviéneniltä Valinoriin

Verrattuna moniin muihin haltiakieliin quenya oli arkaainen. Se säilytti sen alkuperäisen haltiakielen perusominaisuudet, jonka Cuiviénenin järven luona heränneet haltiat kehittivät – kielen, jossa oli "monia – – kauniita sanoja ja monia taitavia puheen keinoja".[25] Itse asiassa Silmarillionin hakemistossa kerrotaan quenyan olevan "muinaiskieli, kaikille haltioille yhteinen, siinä muodossa jonka se sai Valinorissa".[26] Amanissa – ikään kuin quenya olisi ollut niin samankaltainen kuin alkuhaltiakieli, että se oli vain sen myöhäisempi muoto eikä uusi kieli. Alkuhaltiakielen ja quenyan puhujat saattoivat todella ymmärtää toisiaan, mutta niitä ei pidä ajatella lähes identtisinä. Valinorissa muinainen haltiakieli koki tiettyjä muutoksia: "Sen muuttuminen – – [ilmeni] uusien sanojen luomisessa (vanhoja ja uusia asioita varten) ja quendin kielen äänteiden ja rakenteiden pehmenemisessä ja harmonisoitumisessa muotoon, joka tuntui noldorista kauniimmalta."[27] Aluksi äänteet b ja d muuttuivat v:ksi ja l:ksi (tai n:ksi), pitkät loppuvokaalit lyhenivät, painottomat sanansisäiset vokaalit katosivat usein ja monet konsonanttiryhmät kokivat metateesin tai muita muutoksia, yleensä sellaisia jotka tekivät niistä helpompia ääntää. Quenya omaksui ja sovelsi käyttöönsä myös muutamia sanoja Amanin hallitsijoiden, valarin kielestä. Valar olivat enkelimäisiä Mahteja, jotka vartioivat maailmaa sen luojan Ilúvatarin edustajina. Kuitenkin valar itse rohkaisivat haltioita "tekemään uusia sanoja oman mielensä mukaan tai – – kääntämään nimien merkityiksen kauniisiin haltiakielisiin muotoihin" sen sijaan, että he olisivat säilyttäneet tai muokanneet valarin kielen sanoja.[28] On sanottu, että noldorin puhe "oli vaihtelevaista sillä he rakastivat sanoja [suuresti] ja he etsivät aina nimiä jotka entistä paremmin kuvaisivat kaikkea sitä minkä he tiesivät tai kuvittelivat".[29]

Ainur quenyan puhujina

Amanissa quenyaa puhuivat noldorin ja vanyarin lisäksi myös valar. "Valar näyttävät omaksuneen quenyan nopeasti" haltioiden saapumisen jälkeen, eivätkä eldar kuulleet usein heidän omaa kieltään. "On todellakin sanottu että saatettiin kuulla valar ja maiar puhumassa quenyaa keskenään".[30] Gondolinilainen tietäjä Pengolodh huomauttaa: "Historiallisissa kertomuksissa valar esitetään aina puhumassa quenyaa kaikissa tilanteissa. Mutta tämä ei voi johtua eldarin käännöksistä, sillä hyvin harvat heistä osasivat valaria. Valarin tai maiarin on itsensä täytynyt olla käännöksen tekijöitä. Valarin tai maiarin on täytynyt opettaessaan eldaria ensin välittää nuo historiat tai legendat, jotka käsittelevät aikoja ennen quendin heräämistä tai kaukaisinta menneisyyttä tai asioita joista eldarilla ei voinut olla tietoa. Hän mainitsee esimerkkinä Ainulindalën: "Sitä ei ole alusta lähtien esitetty meille ainoastaan quenyan sanoin vaan myös meidän ajatustapaamme sopien." Jopa Melkor oppi quenyan ja hyvin oppikin. "Ah ja voi!" Pengolodh toteaa, "Valinorissa Melkor käytti quenyaa niin mestarillisesti, että kaikki eldar hämmästyivät, sillä runoilijat ja taruntietäjät eivät osanneet käytellä sitä paremmin, ja vain harvat olivat hänen vertaisiaan."[31]

Quenya ja sindar

Kun Rúmil keksi kirjoituksen, quenyasta tuli ensimmäinen kirjoitettu kieli.[32] Mutta ilman noldorin kapinaa ensimmäisellä ajalla quenyaa ei olisi koskaan tunnettu Siunatun valtakunnan ulkopuolella. Suurin osa tästä sukukunnasta jätti Amanin ja lähti maanpakoon Keski-Maahan ja toi suurhaltiakielen mukanaan. Keski-Maassa noldor olivat paljon vähälukuisemmat kuin sen kanta-asukkaat sindar eli harmaahaltiat, joiden puhuma kieli oli quenyalle läheistä sukua, mutta kuitenkin eri kieli. Sindarista oli jo paljon aikaisemmin jäänyt pois quenyan yhä säilyttämä sijamuotojärjestelmä, ja näiden kahden kielen äännerakenteet erosivat toisistaan suuresti. Quenya oli paljon vokaalipitoisempi kuin sindar ja siinä oli paljon vähemmän soinnillisia klusiileja b, d, g, jotka olivat sindarissa yleisiä. Mutta huomattiin, että "noldor – – olivat pian oppineet Beleriandin puheenparren [eli sindarin], kun taas sindarin oli vaikea oppia Valinorin kieltä [eli quenyaa]."[33] Kun Doriathin kuningas Thingol lopulta sai tietää, että noldor olivat surmanneet monia hänen teleri-heimoon kuuluvia sukulaisiaan ja anastaneet nähden laivat jättäessään Valinorin, hän kielsi quenyan käytön koko valtakunnassaan. Sen seurauksena Maanpakolaiset ottivat sindarin kielen arkikielekseen ja Lännen korkeaa kieltä puhuivat vain noldorin ruhtinaat keskenään. Mutta se kieli eli yhä tarujen kielenä missä ikinä tuota kansaa asui."[8]

Quenya Keski-Maassa

Niin quenya säilyi jopa synkällä ensimmäisellä ajalla. Itse asiassa sen sanasto laajeni: noldor omaksuivat ja mukauttivat kieleensä joitakin sanoja muista kielistä, kuten casar 'kääpiö' kääpiökielen sanasta khazad ja certa 'riimu' sindarin sanasta certh.[34] Jotkin jo käytössä olleet sanat saivat uusia tai muuttuneita merkityksiä Maanpakolaisten quenyassa, kuten urco, sana jota Valinorin quenyassa oli käytetty "kaikesta joka aiheutti pelkoa haltioissa, mistä tahansa epäilyttävästä hahmosta tai varjosta tai hiipivästä olennosta", joista oli säilynyt muisto niissä muinaisissa tarinoissa, jotka kertoivat Suuresta matkasta Cuiviénenilta länteen. Maanpakolaisten quenyassa urco oli kuitenkin yksinkertaisesti 'örkki';[35] sindarista vaikutteita saanutta muotoa orco käytettiin myös).

Quenya ja edain

Kun edain saapuivat Beleriandiin, he oppivat sindarin lisäksi "myös tietyn määrän quenyaa".[36] Vaikka quenya "ei ollut koskaan puhekieli ihmisten parissa",[37] suurhaltiakielisistä nimistä, kuten Elendil, tuli yleisiä edainin keskuudessa. Túrin antoi itselleen quenyankielisen nimen Turambar "Kohtalon valtias", ja hänen sisarensa Niënor huusi suurhaltiakielisiä sanoja ennen kuin surmasi itsensä.[38]

Quenyan säilyminen Maanpakolaisten kielenä

Tunnetaan lukuisia esimerkkejä siitä, miten noldorin Maanpakolaiset käyttivät kieltään tai muistivat sen: kun Turgon rakensi salatun kaupunkinsa, "hän määräsi sen nimeksi Ondolindë Valinorin haltioiden kielellä", vaikka sindariin omaksutusta muodosta Gondolin tulikin kaupungin yleisesti tunnettu nimi. Jopa "suurimmalle osalle Gondolinin asukkaita siitä [= quenyasta] oli tullut kirjojen kieli, ja kuten muut noldor, he käyttivät puheessaan sindaria." Siitä huolimatta Tuor kuuli Gondolinin vartioston "puhuvan haltiakielellä, ensin noldorin korkealla kielellä jota hän ei osannut." On myös sanottu, että "quenya oli jokapäiväisessä käytössä Turgonin huoneessa ja että se oli Eärendilin lapsuuden kieli."[39] Toinen huomautus vahvistaa, että "perustettuaan Gondolinin salaisen kaupungin Turgon oli tehnyt quenyasta taas huoneensa arkikielen."[40] Aredhel lähti Gondolinista ja jäi Eölin vangiksi, jolle hän synnytti pojan, ja "sydämessään hän antoi pojalle nimen kielletyllä noldorin kielellä, ja se nimi oli Lómion, mikä tarkoittaa Hämärän lapsi."[41] Eöl antoi pojalleen myöhemmin sindarinkielisen nimen Maeglin, mutta Aredhel "opetti Maeglinille quenyan kielen, vaikka Eöl oli sen kieltänyt".[42]

Kirjaquenya

Maanpakolaisten puhuma quenya koki kuitenkin joitakin pieniä muutoksia, luultavasti ennen kuin Thingolin edikti sen käyttöä vastaan jäädytti kaikki kielelliset muutosprosessit. Kirjeessään Dick Plotzille Tolkien kuvasi erään quenyan vanhan muodon, niin kutsutun "kirjaquenyan" substantiivien taivutusta. Tolkien kirjoittaa, että "sen verran kuin ihmiset tiesivät – númenorilaiset oppineet ja se mikä heidän tiedoistaan säilyi Gondorissa [kolmannella ajalla] – nämä olivat kirjoituksessa käytettyjä muotoja." Hän jatkaa: "Puhuttuna kielenä quenya oli muuttunut jonkin verran noldorin keskuudessa ennen kuin se lakkasi olemasta kenenkään syntyvän lapsen äidinkieli [eli varhain heidän maanpakonsa aikana] – – "Puhekielenä" se säilyi yhä yhä noldorilaista alkuperää olevien haltioiden keskuudessa, mutta se säästyi enemmiltä muutoksilta, sillä jokainen sukupolvi oppi sen uudestaan kirjoituksista." Tämän perusteella voidaan olettaa, että tätä quenyan "puhekielen" muotoa saatettiin käyttää kirjoituksissa, ja tämä oli se kirjoitusten quenya, josta jokainen sukupolvi oppi kielen uudestaan. Nämä kirjoitukset olivat niitä, jotka noldor kirjoittivat maanpakonsa aikana sen jälkeen, kun heidän kielensä oli hieman muuttunut Amanin quenyasta (erityisesti akkusatiivin katoamisen kautta). "Maanpaon olosuhteet – – pakottivat kirjoittamaan uudestaan muistista monia maanpakoa edeltäviä taruja ja lauluja".[43] Númenorilaiset oppineet ovat saattaneet oppia quenyan arkaaisemman muodon, koska he olivat tekemisissä Eressëan ja Valinorin eldarin kanssa eivätkä ainoastaan Keski-Maassa asuivien noldorilaisten Maanpakolaisten kanssa. Nykyään useimmat eivät kirjoita kirjaquenyaa, vaan Maanpakolaisten noldorin käyttämää suurhaltiakieltä, Galadrielin valituslaulun kieltä.[44]

Quenya Keski-Maassa toisella ajalla

Ensimmäinen aika loppui Vihan sotaan. Toisen ajan alussa osa noldorista palasi Amaniin, mutta "moni jäi pitkiksi ajoiksi Keski-Maahan".[45] Siten äidinkielenään quenyaa puhuvia jäi yhä Tämänpuoleisiin maihin. Ja jopa heidän mahtavin vihollisensa otti itselleen quenyankielisen nimen, kun hän ilmestyi haltiain luo kauniissa asussa pettääkseen heidät: Annatar, Lahjojen herra,[46] Hänen oikea nimensä on myös quenyaa, mutta ymmärrettävästi hän ei pitänyt siitä: Sauron, "Kammottu".[47] Myöhemmin Eregionin haltiasepät antoivat quenyankieliset nimet suurimmille työnsä tuloksille: Narya, Nenya ja Vilya, jotka olivat suurimmat mahtisormuksista Sormusten sormusta lukuun ottamatta.

Quenyan käyttö Númenorissa

Toisen Ajan historiaa hallitsi kuitenkin Númenorin, valarin edainille antaman suuren saaren, tarina. Alun perin kaikki edain olivat haltiamieliä ja useimmat heistä osasivat sindaria (vaikkakin númenorilaisten arkikieli oli ihmiskieli adûnaic). Meille on kerrottu, että "tiedon mestarit heidän joukossaan oppivat myös Siunatun valtakunnan suurhaltiakieltä, ja sillä kielellä oli säilynyt paljon taruja ja lauluja maailman alusta asti. – – Ja niin tapahtui että omien nimiensä lisäksi kaikilla númenorilaisten valtiailla oli myös eldarilaiset [= quenyan- ja/tai sindarinkieliset] nimet, samoin kuin kaikilla kaupungeilla ja kauniilla paikoilla jotka he rakensivat Númenoriin ja Tämänpuoleisten Maiden rannoille.[48] Númenorin quenyankielisiä nimiä ovat esimerkiksi Meneltarma, Armenelos, Rómenna ja nimi Númenor itse. Tästä huolimatta "quenya ei ollut puhekielenä Númenorissa. Sitä osasivat vain oppineet ja ylhäiset suvut joiden jäsenille sitä opetettiin varhaisessa nuoruudessa. Sitä käytettiin virallisissa säilytettäväksi tarkoitetuissa asiakirjoissa, kuten laeissa ja kirjakääröissä ja kuninkaiden annaaleissa – – sekä usein myös syvällisissä tutkimuksissa. Nimistössä se oli myös yleinen, kaikki maan viralliset paikannimet olivat quenyankielisiä (vaikka usein oli olemassa myös paikallisia nimiä joilla yleensä oli sama merkitys; ne olivat joko sindarinkielisiä tai adûnaicinkielisiä. Kaikille kuningashuoneen jäsenille ja yleensäkin Elrosin jälkeläisille annettiin nimet quenyankielisessä muodossa, etenkin viralliset ja julkiset nimet."[49] Kuninkaat ottivat quenyankieliset nimet, koska suurhaltiakieli oli "maailman ylhäisin kieli".[50] Mutta ajat muuttuivat.

Haltiakielten vainoamisen aika

Númenorilaiset alkoivat kadehtia haltioiden kuolemattomuutta ja ystävyys Amanin kanssa viileni vähitellen. Kun Númenorin kahdeskymmenes kuningas astui valtaistuimelle vuonna 2899ta., hän katkaisi muinaisen tavan eikä ottanut valtikkaa vastaan quenyankielisellä vaan adûnaicinkielisellä nimellä Ar-Adûnakhôr, Lännen valtias. Hänen hallituskautenaan "ei enää käytetty haltiakieliä eikä niitä ollut lupa opettaa, mutta salaa niitä pitivät yllä Uskolliset, ja harvoin ja vaivihkaa tuli Eressëasta sen jälkeen laivoja Númenorin länsirannalle."[51] Vuonna 3102 ta. Ar-Gimilzôrista tuli kahdeskymmeneskolmas kuningas ja "hän kielsi kertakaikkiaan haltiakielten käytön eikä sallinut yhdenkään haltian tulla maahan, ja rankaisi niitä jotka ottivat heitä vastaan."[51] Kävi todella niin, että "kapinalliset kuninkaat julistivat haltiakielet lainvastaisiksi, ja vain adûnaicia sallittiin käytettävän, ja monia ikivanhoja quenyan-ja sindarinkielisiä kirjoja tuhottiin".[52]

Atalantë

Gimilzôrin poika Inziladûn osoittautui kuitenkin luonnoltaan vallan toisenlaiseksi, kun hänestä tuli kuningas vuonna 3177 ta. (tai vuonna 3175 ta. erään lähteen mukaan – ks. KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 310 [viite 15].</ref> Hän katui aikaisempien kuninkaiden tapoja ja otti vanhan tavan mukaan quenyankielisen nimen: Tar-Palantir, Kauasnäkevä. Tar-Palantir "olisi tahtonut palauttaa ystävyyden eldarin ja Lännen valtiaitten kanssa",[53] mutta oli liian myöhäistä. Hän antoi ainoalle lapselleen, tyttärelle, quenyankielisen nimen Míriel. Hänestä olisi pitänyt tulla hallitseva kuningatar isänsä kuoltua vuonna 3255 ta., mutta hänet pakotettiin naimaan Pharazôn, Tar-Palantirin veljen Gimilkhâdin poika. Pharazôn otti Mírielin puolisokseen vastoin hänen tahtoaan kaapatakseen Númenorin valtikan. Ilmeisesti Pharazôn ei voinut sietää Mírielin quenyankielistä nimeä ja muutti sen adûnaicinkieliseksi Zimrapheliksi. Ylpeä ja kopea Ar-Pharazôn haastoi Sauronin Keski-Maassa. Paha maia teeskenteli ovelasti antautuvansa, minkä jälkeen Pharazôn "ylpeytensä sokaisemana vei hänet vangiksi Númenoriin. Ei kestänyt kauan kun Sauron oli noitunut kuninkaan ja hänestä oli tullut tämän neuvonantaja; ja kohta hän käänsi koko Númenorin sydämen takaisin pimeyteen paitsi niiden joita Uskollisista oli jäänyt jäljelle."[54] Sauron sai kuninkaan uskomaan, että tästä tulisi kuolematon jos tämä onnistuisi riistämään Amanin herruuden valarilta, ja lopulta Ar-Pharazôn yritti hyökätä Siunattuun valtakuntaan. Kuten Sauron vallan hyvin tiesi, númenorilaiset eivät pystyisi milloinkaan kukistamaan Mahtavia, ja kuten hän oli suunnitellut, Ar-Pharazônin laivasto tuhottiin täysin. Sauron ei kuitenkaan ollut aavistanut, että valar kutsuisivat Yhtä, ja että Hän käyttäisi voimaansa muuttaakseen koko maailman muodon. Siunattu valtakunta otettiin pois näkyvästä maailmasta salattujen asioiden piiriin, ja sen mukana menivät kaikki quenyaa äidinkielenään puhuvat lukuun ottamatta niitä noldoria, jotka pysyttelivät yhä Keski-Maassa. Númenor katosi mereen, emmekä saa koskaan tietää miten paljon quenyaksi kirjoitettuja kirjoja katosi Kuninkaiden saaren tuhoutuessa. Uponneelle saarelle annettiin uusia suurhaltiakielisiä nimiä: Mar-nu-Falmar 'Maa [sananm. Koti] aaltojen alla' ja Atalantë 'Hävinnyt'.

Númenorin perinnön siirtyminen Keski-Maahan

Ainoat Númenorin tuhosta selviytyneet olivat Elendil, Isildur, Anárion ja ne jotka seurasivat heitä heidän laivoissaan. Kuten heidän quenyankieliset nimensä osoittavat, he olivat haltiamieliä, eivätkä he ottaneet osaa kapinaan valaria vastaan. Keski-Maassa he perustivat maanpaon valtakunnat Arnorin ja Gondorin. Sauron hyökkäsi pian Gondoria vastaan, mutta hänet kukistettiin Dagorladin taistelussa, ja seitsemän vuoden piirityksen jälkeen hänen oli jätettävä Barad-dûr, ja Gil-galad, Elendil ja Isildur kaatoivat hänet. Vain viimeinen näistä kolmesta jäi henkiin. Niin päättyi maailman toinen aika, mutta maanpaon valtakunnat säilyivät kolmannelle ajalle saakka, ja Arnorin ja Gondorin oppineiden keskuudessa pidetiin yllä quenyan taitoa.

Quenya kolmannella ja neljännellä ajalla

Arnorin ja Gondorin kuninkaat käyttivät quenyankielisiä nimiä kuten uskolliset Númenorin kuninkaat entisinä aikoina. (Mutta kun 861 vuotta oli kulunut kolmatta aikaa, Arnor jakautui Arthedainin, Rhudaurin ja Cardolanin pikkuvaltioihin; näiden valtakuntien kuninkaat käyttivät sindarinkielisiä nimiä.) Gondorin käskynhaltijat käyttivät myös quenyankielisiä nimiä Mardilin, ensimmäisen hallitsevan käskynhaltijan aikaan saakka. (Nimitys johtuu siitä, että Gondorissa ei ollut kuningasta vuosina 2050-3019 ka., ja käskynhaltijoiden täytyi ottaa kaikki kuninkaan tehtävät itselleen.) Mardilin seuraajat lakkasivat kuitenkin käyttämästä suurhaltiakielisiä nimiä. Käskynhaltijat eivät koskaan ottaneet kuninkaan arvonimeä, ja he ajattelivat kenties, että quenyankielisten nimien käyttäminen kuninkaiden tapaan olisi ollut julkeaa. Mutta kun Aragorn kruunattiin kuninkaaksi vuonna 3019 ka., hän otti muinaista tapaa noudattaen quenyankielisen nimen Elessar Telcontar. Sitten alkoi neljäs aika, ja viimeisetkin noldorista purjehtivat Harmaista satamista takaisin Amaniin ja jättivät Keski-Maan iäksi. Viimeiset quenyaa äidinkielenään puhuvat olivat lähteneet meidän maailmastamme, mutta kuten Gandalf huomautti Aragornille, tämän tehtävä oli "säilyttää mitä säilytettävissä on"[55] – mukaan lukien eldarilaisten kielten tuntemuksen. Tiedämme Aragornin antaneen suurhaltiakielisen nimen pojalleen Eldarionille, joka seurasi häntä Gondorin valtaistuimelle hänen kuoltuaan vuonna 120 na. Vaikka tästä ajasta tiedetään hyvin vähän, ei ole syytä epäillä, että niin kauan kuin Gondorin valtakunta kesti, myös quenya säilyi muistoissa.

Ulkoinen historia

Johdanto

Quenyan (alkuperäinen kirjoitusasu "qenya") syntyhistoria ulottuu ainakin vuoteen 1915 asti. Ilmeisesti tuona vuonna 23-vuotias Tolkien laati Qenya Lexiconin, yhden ensimmäisistä haltiakielten sanaluetteloista.[56] Sekä kielioppia että sanastoa koskevat lukemattomat muutokset erottavat varhaisimman "qenyan" siitä enemmän tai vähemmän lopullisesta kielimuodosta, joka esiintyy The Lord of the Rings (Taru Sormusten herrasta) -teoksessa, mutta kielen yleinen foneettinen muoto oli olemassa alusta saakka. Quenyan kehittyneemmät muodot nousivat esiin 30-luvulla, mutta pieniä muutoksia tehtiin vielä LoTR:n kirjoittamisaikana, kuten genetiivin päätteen vaihtuminen -n > -o. Joitakin muutoksia näkyy myös LoTR:n toisessa editiossa, esimerkiksi Tolkienin päätös muuttaa sana vánier muotoon avánier. Galadrielin valituslaulussa (= Namárië).

Miksi haltialatinaa?

Tolkien jatkoi suurhaltiakielen viimeistelyä koko elämänsä ajan; hänen poikansa Christopherin mukaan se oli "hänen tahtonsa mukainen kieli, hänen sydämensä kieli".[57] Eräässä vuonna 1954 kirjoittamassaan kirjeessä Tolkien kertoo: "Tarujen arkaaisen kielen on tarkoitus olla eräänlaista 'haltialatinaa', ja muuttamalla se kirjoitusasuun, joka muistuttaa läheisesti latinan kirjoitusasua – – visuaalista samankaltaisuutta latinan kanssa on lisätty. Itse asiassa voisi sanoa, että kieli on luotu latinan pohjalta ja lisätty siihen kaksi (pääasiallista) ainesta, jotka sattuvat tuottamaan minulle 'foniesteettistä' mielihyvää: suomi ja kreikka. Se on kuitenkin vähemmän konsonanttipitoinen kuin mikään näistä kolmesta. Tämä kieli on suurhaltiakieli tai omakieliseltä nimeltään quenya (haltiakieli)."[58] Quenya oli Tolkienin pisimmälle viety eufonian ja foniestetiikan kokeilu, ja monien mielestä se oli loistava menestys. Kieliopillinen rakenne, johon kuuluu runsaasti sijamuotoja ja muita taivutusmuotoja, on selvästi saanut vaikutteita latinasta ja suomesta.

Quenyan tärkeimmät tekstit

Pisin esimerkki quenyasta Tarussa Sormusten Herrasta on Galadrielin valituslaulu eli Namárie-runo luvun Jäähyväiset Lórienille loppuosassa.[59] Muihin tärkeisiin quenyan teksteihin kuuluvat Oilima Markirya -runo[60] ja Fírielin laulu,[61] vaikka jälkimmäisen kieliopillinen rakenne eroaakin jonkin verran "Tarun Sormsten herrasta quenyasta": se edustaa erästä Tolkienin varhaisemman "qenyan" muunnelmista. (Oilima Markiryan viimeinen versio[62] on hyvin myöhäinen, ja siten ilmeisesti tarkoitettu täysin "Tarun Sormusten herrasta quenyaa" vastaavaksi).

Quenya elokuvissa

Viime vuosina miljoonat ihmiset ovat joutuneet kosketuksiin Tolkienin kielten kanssa Tolkienin omien kirjoitusten lisäksi myös Peter Jacksonin elokuvien välityksellä. Suurin osa näissä elokuvissa kuullusta haltiakielestä (mukaan lukien henkilöiden dialogit) on sindaria, haltioiden "kansankieltä" eikä quenyaa, muinaista seremoniakieltä. Kuitenkin elokuvissa esiintyy ainakin kolme näyttävää esimerkkiä puhutusta quenyasta: Sarumanin loitsu, jolla hän koettaa kaataa vuoren Sormuksen saattueen päälle (nai yarvaxëa rasselya taltuva notto-carinnar 'kaatukoon verentahrima sarvesi vihollisten päälle'), Frodon "kielilläpuhuminen" Lukitarin luolassa (aiya Eärendil Elenion Ancalima 'Terve Eärendil, tähdistä kirkkain') ja Aragornin kruunajaispuhe, alun perin Elendilin vala, jonka Elendil lausui tullessaan Keski-Maahan Númenorin tuhon jälkeen (et Eärello Endorenna utúlien. Sinomë maruvan, ar hildinyar, tenn' Ambar-metta, 'Suurelta mereltä Keski-Maahan olen tullut. Tässä paikassa asun minä ja minun perilliseni maailman loppuun saakka'). Ensimmäisen näistä kolmesta esimerkistä laati Tolkienin kielien asiantuntija David Salo käyttäen tolkienilaista kielioppia ja sanastoa; kaksi muuta on otettu suoraan Tarusta Sormusten herrasta.

Viitteet

  1. TSH, liite F I, "Kolmannen ajan kielet ja kansat", s. *** / *** / 504 / *** / 1165.
  2. Ks. myös artikkeli Alkuhaltiakieli.
  3. Silm., Hakemisto, s. 421 s.v. quenya.
  4. Silm., Valaquenta, s. 28-29. Lauseen alussa.
  5. Silm., Akallabêth, s. 327.
  6. Silm., Akallabêth, s. 351.
  7. Kirjoitusasu Silmarillionissa ja Keskeneräisten tarujen kirjassa: "Lännen Korkea kieli".
  8. 8,0 8,1 Silm. 15, Noldor Beleriandissa, s. 159.
  9. KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. 78 [viite 26].
  10. Silm., Hakemisto, s. 421, s.v. quenya.
  11. KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. 65. "Beleriandin puheenparsi" tarkoittaa tässä sindaria.
  12. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 272; Silm., Akallabêth, s. 334.
  13. Silm., Akallabêth, s. 325, 327.
  14. Silm., Hakemisto, s. 421 s.v. quenya.
  15. KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. 78 [viite 26].
  16. Silm. 15, Noldor Beleriandissa, s. 154.
  17. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 139.
  18. Silm., Hakemisto, s. 421 s.v. quenya.
  19. Juuresta KWEN(ED) 'haltia'. Ks. Etymologies s.v. KWEN(ED)- (HoME V, s. 366); Quendi and Eldar (HoME XI, s. 361, 373).
  20. Kirje W. H. Audenille, 1955, (Kirjeet, s. 270-271 (kirje 163)).
  21. 21,0 21,1 21,2 Kirje W. R. Matthewsille, 1964 (PE 17, s. 135).
  22. Kirje Naomi Mitchisonille, 1954 (Kirjeet, s. 223 (kirje 144)).
  23. Kirjeluonnos David Massonille, 1955 (PE 17, s. 62).
  24. Katso artikkeli: Teleri (kieli).
  25. HoME XI, s. 422.
  26. Silm., Hakemisto, s. 421 s.v. quenya.
  27. HoME XI, s. 20.
  28. HoME XI, s. 405.
  29. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 69.
  30. HoME XI, s. 305.
  31. Vinyar Tengwar 39, 1998, s. 27.
  32. Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 73; TSH, liite F I, "Kolmannen ajan kielet ja kansat".
  33. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 139.
  34. HoME XI, s. 388, 396.
  35. HoME XI, s. 390.
  36. HoME XI, s. 410.
  37. Plotz-kirje.
  38. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 272, 282.
  39. KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. 65, 78 [viite 26].
  40. HoME XII, s. 348.
  41. Silm. 16, Maeglin, s. 164.
  42. HoME XI, s. 337.
  43. HoME XII, s. 332.
  44. TSH I/2.8., Jäähyväiset Lórienille, s. 530 / 333-334 / 501 / 619-620 / 393-394.
  45. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 319.
  46. Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 357.
  47. Silm., Hakemisto, s. 422.
  48. Silm., Akallabêth, s. 327.
  49. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 296 [viite 19].
  50. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 298.
  51. 51,0 51,1 KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 304.
  52. HoME XII, s. 315.
  53. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 305.
  54. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. 423 / 898 / 390 / *** / ***.
  55. TSH III/6.5., Käskynhaltija ja kuningas, s. 332 / 842 / 302 / *** / ***.
  56. Ks. HoME I, s. 246.
  57. Landseer Productionsin tuottamassa TV-ohjelmassa J. R. R. Tolkien – A Portrait.
  58. Letters, s. 176 (Kirje 144).
  59. TSH I/2.8., Jäähyväiset Lórienille, s. 530 / 333-334 / 501 / 619-620 / 393-394. – Runo alkaa sanoilla Ai! Laurië lantar lassi súrinen....
  60. MC, s. 221-222}}.
  61. HoME V, s. 72.
  62. Runosta on olemassa myös kaksi aiempaa versiota: MC, s. 213-214, 220-221.

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.