Eärendil

Kohteesta Kontuwiki

Tämä artikkeli käsittelee Eärendil Merenkävijää, haltioiden ja ihmisten toivoa. Lukeaksesi samannimisestä kolmannella ajalla eläneestä Gondorin kuninkaasta tai nimestä Eärendil / Eärendel / Éarendel muissa yhteyksissä, katso Eärendil (täsmennyssivu).

Eärendil Merenkävijä. Kuva © Peter Xavier Price (DeviantArt).

Eärendil (sindar Gaerdil, adûnaic Azrubêl) Merenkävijä (engl. Mariner) oli ihmismies Tuorin ja Gondolinin haltiavaltakunnan kuninkaan Turgonin tyttären Idrilin poika. Hän oli puolhaltia, joka luettiin myöhemmin haltioihin. Hän purjehti haltioiden ja ihmisten lähettiläänä Amaniin ja sai valarin kääntymään Keski-Maan kansojen avuksi. Lopulta Eärendil ja hänen laivansa Vingilot purjehtivat taivaalle toivon tähtenä, Gil-Estelinä.

Syntymä ja lapsuus Gondolinissa

Eärendil syntyi vuonna 503 av. Gondolinissa. Isä Tuor antoi hänelle nimen Eärendil, "Merta rakastava", koska vala Ulmo oli ennustanut hänelle, että jos hän löytäisi tiensä Gondoliniin, hänen pojastaan tulisi iäti tunnettu merenkävijä – siitäkin huolimatta, etteivät edain eivätkä noldor rakastaneet merta eivätkä laivoja.

Eärendil vietti lapsuutensa Gondolinissa, kunnes kuningas Turgonin sisar Aredhel ja tämän poika Maeglin (ja tämän mies Eöl pimentohaltia) tulivat salattuun valtakuntaan. Maeglin petti Turgonin ja paljasti valtakunnan sijainnin Morgothille.

Gondolinin tuho ja muutto Sirionin suulle

Gondolinin tuhoon johtaneessa taistelussa Tuor surmasi Maeglinin ja hänen perheensä pakeni salateitä. Tuor ja Idril katosivat, mutta Eärendil oli ehtinyt jo ennen taistelua muuttaa asumaan Sirionin suulle. Siellä hän tapasi haltianeito Elwingin, tulevan vaimonsa. Sirionin suulla olevassa haltiasatamassa hän rakensi laivansa Vingilotin ja purjehti sillä pitkin tunnettuja ja tuntemattomia maita etsien isäänsä, joka oli ainoana ihmisenä maailmassa jättänyt kuolevaiset maat, matkustanut Valinoriin ja luetaan haltioihin. Hänen kokemistaan seikkailuista kerrotaan Eärendilin laulussa.

Eärendilin pojat

Sirionin suulla, maanpaon valtakunnassa, syntyivät Eärendilin ja Elwingin pojat Elrond ja Elros. Myös he olivat merkittäviä puolhaltioita ja saivat molemmat aikanaan päättää sukukunnan, jonka mukana heidät tuomittaisiin. Elrond valitsi haltiain osan ja Elrosista tuli ihmisten kuningas, joka tunnettiin myöhemmin Númenorin ensimmäisenä kuninkaana Tar-Minyaturina.

Vingilotin matka

Morgoth kävi ensimmäisen ajan lopulla voittoisaa sotaa ja tuhosi haltiavaltakunnan toisensa perään. Keski-Maan kansat olivat pahasti hätää kärsimässä ja viimeisenä toivona Eärendil päätti rikkoa noldorin pannan, jonka alaiseksi hän itsensä luki ja lähteä länteen pyytämään valaria avuksi Morgothin vangitsemisessa ja Keski-Maan pelastamisessa. Hän eksyi suurella merellä tuulessa ja sumussa[lähde?] ja olisi ollut kuoleman oma, mutta hänen vaimonsa Elwing tuli linnun hahmossa ja laskeutui Vingilotin kannelle Silmaril otsallaan.

Silmarilin valo läpäisi sumut ja sen voimin Eärendil ja Elwing saapuivat Valinoriin ja veivät sanan valarille. Mandos, valarin tuomari, käski Eärendilin valita, tuomitaanko hänet haltioiden vai ihmisten kohtalon mukaan. Eärendil valitsi haltioiden kohtalon vaimonsa Elwingin vuoksi, joka oli jo valinnut haltioiden osan. Valar asettivat Eärendilin Silmarileineen purjehtimaan pyhitetyllä laivallaan Vingilotilla joka yö maailman ylle merkiksi ihmisten ja haltioiden uudesta toivosta. Tämän kunniatehtävän Eärendil otti mielellään vastaan.

Vihan sota

Eärendilin saapumista Valinoriin valar pitivät merkkinä Ilúvatarin hyväksymisestä ja lähtivät viimeisen kerran sotaan Keski-Maahan mukanaan vanyar-haltiat ja Valinoriin jääneet noldor-haltiat. Sodan nimi oli Vihan sota ja siinä Morgoth vangittiin ja heitettiin maailman ulkopuolelle ikuiseen pimeyteen, josta hän ei vapaudu ennen maailman loppua ja viimeistä taistelua, Dagor Dagorathia. Vihan sodassa Eärendil purjehti taivaita Silmaril otsallaan ja surmasi laivansa kannelta Ancalagon Mustan, suurimman lohikäärmeen, jonka Morgoth oli pimeissä pesissä kasvattanut ja ruokkinut.

Dagor Dagorath

Kuva © Ted Nasmith
Eärendil Merenkävijä

Eärendilin vaiheista Vihan sodan tapahtumien jälkeen emme tiedä paljoakaan, mutta Tolkienin 1930-luvulla kirjoittamassa Quenta Silmarillionin lopussa on viimeisin versio Mandosin toisesta ennustuksesta,[1] jonka jälkeen Tolkien ei enää kirjoittanut Silmarillionin lopetusta valmiiksi, joten 30-luvun ennustus maailman päättymisen päivistä jäi myös viimeiseksi.

Ennustuksen mukaan maailman ollessa vanha ja Mahtien (valarin) ollessa väsyneitä, Morgoth Bauglir, huomatessaan vartionsa uneliaisuuden, palaa Yön ovesta ulos Ajattomasta tyhjyydestä; ja hän tuhoaa Auringon ja Kuun. Mutta Eärendel[2] hyökkää hänen kimppuunsa kuin valkoinen, tulikuuma liekki ja ajaa Morgothin alas ilmoista.

Silloin Valinorin tasangolla käydään Viimeinen taistelu ja tuona päivänä Tulkas taistelee Morgothin kanssa, ja hänen oikealla puolellaan on Fionwë, Manwën poika.[3] ja hänen vasemmallaan Túrin Turambar, Húrinin poika, joka saapuu Mandosin saleista; ja Túrinin Musta miekka, Gurthang, antaa Morgothille kuoliniskun ja näin maailman Musta vihollinen viimein lyödään lopullisesti; ja niin Húrinin lapset ja kaikki ihmiset saavat kostonsa.

Nimestä

Quenyankielisen nimen Eärendil alkuosa on peräisin sanasta eär 'meri';[4] monissa nimissä esiintyvä pääte -(n)dil tarkoittaa 'omistautumista, epäitsekästä rakkautta'.[5] Nimen merkitys on siis suunnilleen 'merta rakastava'.

Muita nimiä

Eärendil sai äidiltään Idrililtä äidinnimen Ardamir (pidempi muoto Ardamírë), "Ardan jalokivi". Tämä nimi oli luonteeltaan vielä "profeetallisempi" kuin isännimi Eärendil, "Merta rakastava", sillä Idril ei valvetajunnassaan voinut tietää, että Eärendilin kohtalona oli päätyä Amaniin ja lopulta taivaita purjehtimaan Silmaril otsallaan.[6]

Eärendilia kutsuttiin myös sindarinkielisellä nimellä Gil-Estel, "Toivon tähti", kun hän purjehti Silmaril otsallaan laivallaan Vingilotilla (eli Rothinzililla).

Myöhemmät ihmiset kutsuivat Eärendilin mukaan tehtyä planeettaa nimellä Venus, "aamun tähti".[7]

Eärendilia nimitettiin myös Iltatähdeksi (engl. Evening Star, Even-star).[8]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. Ks. HoMe V, s. 333.
  2. Eärendilin aikaisempi nimimuoto, jota käytetään tässä tarinassa.
  3. Eönwën, Manwën airuen, edeltäjä, joka esiintyi vielä 1930-luvun kertomuksessa.
  4. Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 433 / 377 (s.v. eär).
  5. Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 438 / 382 (s.v. -(n)dil); pääte on peräisin alkuhaltiakielen elementistä tai verbijuuresta (N)DIL 'rakastaa, olla omistautunut' ja kuvastaa "asennetta henkilöön, asiaan, toimintaan tai ammattiin, jolle on omistauduttu sen itsensä takia" (J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 483 (kirje 297)). Vrt. esim. Amandil, Elendil, Valandil jne.
  6. HoMe XII, s. 348.
  7. Ks. artikkeli Planeetat.
  8. TSH I/2.7., Galadrielin peili, s. *** / *** / *** / *** / 380 / ***.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia