Noldor Beleriandissa (Silmarillion)
Sisältö
- Esiö
- Sisällys
- Kuvat
- Esipuhe
- Toisen laitoksen esipuhe
- J. R. R. Tolkienin kirjeestä
- Ainulindalë
- Valaquenta
- Quenta Silmarillion
- 1. Aikojen alku
- 2. Aulë ja Yavanna
- 3. Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen
- 4. Thingol ja Melian
- 5. Eldamar ja eldaliën ruhtinaat
- 6. Fëanor ja Melkorin vapautuminen
- 7. Silmarilit ja noldorin napina
- 8. Valinorin pimeneminen
- 9. Noldorin pako
- 10. Sindar
- 11. Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen
- 12. Ihmiset
- 13. Noldorin paluu
- 14. Beleriandista ja sen valtakunnista
- 15. Noldor Beleriandissa
- 16. Maeglin
- 17. Ihmisten tulo länteen
- 18. Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho
- 19. Beren ja Lúthien
- 20. Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad
- 21. Túrin Turambar
- 22. Doriathin tuho
- 23. Tuor ja Gondolinin tuho
- 24. Eärendilin matka ja Vihan sota
- Akallabêth
- Mahtisormukset ja kolmas aika
- Liitteet
Noldor Beleriandissa (engl. Of the Noldor in Beleriand) on Silmarillionin osan Quenta Silmarillion viidestoista luku.[1]
Sisällysluettelo
Luvun tapahtumat
Dagor Aglarebin jälkeen Turgon käy jälleen levottomaksi ja alkaa rakennuttaa kaupunkia kätkettyyn Tumladenin laaksoon (jonka löytämisestä kerrottiin luvussa 13).[2] Viidenkymmenenkahden vuoden työn tuloksena valmistuu kaupunki, jonka Turgon nimeää quenyan kielellä Ondolindëksi, mutta jota kutsutaan sindariksi nimellä Gondolin (s. 153-154).
Kun Turgon valmistelee lähtöä Nevrastista, Ulmo ilmestyy hänelle. Ulmo ennustaa Gondolinin kestävän pisimpään eldarin valtakunnista, mutta varoittaa Turgonia luottamasta siihen liikaa, sillä "noldorin tosi toivo on Lännessä ja tulee Mereltä".[3] Noldorin kirous saattaisi lopulta saavuttaa Turgonin, jolloin petos uhkaisi hänen valtakuntaansa, mutta silloin saapuisi viestinviejä häntä varoittamaan. Ulmo neuvoo Turgonia jättämään Vinyamariin varusteet, joista hän myöhemmin tunnistaisi tämän sanansaattajan (s. 154).
Turgon vie vähitellen Gondoliniin kolmanneksen Fingolfinin hallitsemasta noldorista sekä vielä tätä suuremman määrän harmaahaltioita. Kukaan ei tiedä, minne he ovat menneet, ja Gondolin kukoistaa salassa (s. 154-155).
Galadriel asuu Thingolin ja Melianin luona Doriathissa. Kerran Melianin ja Galadrielin keskustellessa Galadriel suostuu kertomaan Silmarileista ja noldorin lähdön syistä, mutta ei halua paljastaa mitään Alqualondën sukusurmasta. Melian kertoo kuulemansa Thingolille ja sanoo aavistavansa Fëanorin poikien syyllistyneen johonkin pahaan (s. 155-157).
Pian sindarin keskuudessa alkaa liikkua Morgothin liikkeelle laskemia huhuja noldorin teoista ennen heidän saapumistaan Beleriandiin. Kun Thingol saa kuulla asiasta, hän puhuu Finarfinin pojille, jotka sattuvat olemaan hänen vierainaan, ja syyttää heitä sukulaistensa surmaajiksi. Puolustaakseen Fingolfinin joukoissa marssineita Angrod kertoo totuuden sukusurmasta ja puhuu katkeraan sävyyn Fëanorista ja hänen pojistaan. Kiivastunut Thingol ajaa Finarfinin pojat luotaan, mutta lupaa säilyttää välinsä heihin ja Fingolfinin väkeen. Hän kuitenkin kieltää quenyan käytön kaikilta harmaahaltioilta ja määrää (ilmeisesti myös noldoria koskien), että tuota kieltä ei saa avoimesti puhua hänen valtakuntansa alueella. Tästä syystä noldorin maanpakolaiset ottavat sindarin arkikielekseen (s. 157-160).
Kommentteja
1. Tapahtumien vuosiluvut Harmaiden annaalien mukaan:
- 60 av.: Dagor Aglareb[4]
- 64 av.: Gondolinin rakentaminen alkaa[5]
- 66 av.: Galadrielin ja Melianin keskustelu[5]
- 67 av.: Thingol kuulee Sukusurmasta[6]
- 102 av.: Nargothrond valmistuu, Finrod ennustaa Galadrielille tulevan valansa[7]
- 116 av.: Gondolin valmistuu[7]
2. "Heidän neuvoillaan niin kuin miekoillaan on kaksi terää" (s. 157): tämä Melianin repliikki on alkukielellä "Their swords and their counsels shall have two edges". Kohta on nähtävästi lähtöisin "Harmaista annaaleista", mutta The War of the Jewelsissä julkaistussa tekstissä tämä lause poikkeaa yhden kirjaimen verran:
- Their words and their counsels shall have two edges[8]
Christopher Tolkien ei kommentoi tätä eroa.
Tekstin lähteet
Kertomus Gondolinin perustamisesta on peräisin Quenta Silmarillionin käsikirjoituksista. Kyseessä on uusi luku, otsikoltaan "Of Turgon and the Building of Gondolin", jonka Tolkien kirjoitti muutamalle erilliselle arkille ja liitti QS-käsikirjoitukseen luvun "Of Beleriand and its Realms" jälkeen. Luku on kirjoitettu kopion LQ 1 tekemisen jälkeen, joten se esiintyy vasta LQ 2:ssa. Kohtauksen, jossa Ulmo ilmestyy Turgonille, Tolkien kirjoitti ensin osaksi Harmaita annaaleja (GA), mutta päätti sitten siirtää sen Quenta Silmarillioniin.[9]
Luvun loppuosa eli kertomus Sukusurman paljastumisesta on otettu Harmaista annaaleista. Kohtaus on kokonaan uusi, eikä Tolkien näytä koskaan lisänneen Quenta Silmarillioniin kuvausta näistä tapahtumista.[10]
Alla on eritelty julkaistun tekstin alkuperää kappaleittain.
§ | Alkaa sanoilla | Lähde |
---|---|---|
1 | Toisaalla on kerrottu | LQ 2 (HoMe XI, s. 198–199) |
2 | Dagor Aglarebin jälkeen | LQ 2 (HoMe XI, s. 199) / GA §111 (HoMe XI, s. 44) |
3 | Ja Ulmo varoitti Turgonia | LQ 2 / GA §112 (HoMe XI, s. 45) |
4 | Sitten Ulmo meni takaisin | LQ 2 / GA §113 (HoMe XI, s. 45) |
5 | Monet pitkät vuodet kuluivat | LQ 2 (HoMe XI, s. 199–200) |
6 | Samaan aikaan kun Gondolinin kaupunkia | GA §91–92 (HoMe XI, s. 40) |
7–16 | "Koska suru on takana", sanoi Galadriel | GA §92–99 (HoMe XI, s. 41–42) |
17 | Ei kestänyt kauan kun | GA §100 (HoMe XI, s. 42) |
18–23 | Tapahtui että silloin olivat | GA §101–106 (HoMe XI, s. 42–43) |
24 | Silloin Finarfinin pojat | GA §107 (HoMe XI, s. 43–44) |
25 | Ja tapahtui että Nargothrond oli | GA §108 (HoMe XI, s. 44) |
26 | Mutta on sanottu | GA §109 (HoMe XI, s. 44) |
Viitteet
- ↑ Silm. 15, Noldor Beleriandissa, s. 153-160 / 120-124.
- ↑ Silm. 13, Noldorin paluu, s. 140-141 / ***.
- ↑ Silm. 15, Noldor Beleriandissa, s. 154 / ***.
- ↑ HoMe XI, s. 36.
- ↑ 5,0 5,1 HoMe XI, s. 40.
- ↑ HoMe XI, s. 42.
- ↑ 7,0 7,1 HoMe XI, s. 44.
- ↑ HoMe XI, s. 43.
- ↑ HoMe XI, s. 198–201.
- ↑ Ks. HoMe XI, s. 119.
Aiheesta muualla
- Keskustelu Silmarillion - 15. Noldor Beleriandissa (Vihreän Lohikäärmeen Lukutupa, alk. 5.9.2018).