Käskynhaltija ja kuningas (TSH)

Kohteesta Kontuwiki
Taru Sormusten herrasta
Taru Sormusten herrasta

Sisältö

Sormuksen ritarit

Kaksi tornia

Kuninkaan paluu

Sisällys

Käskynhaltija ja kuningas (engl. The Steward and the King) on Tarun Sormusten herrasta luku III/6.5., siis osan Kuninkaan paluu kuudennen kirjan viides luku.[1]

Luvun tapahtumat

Edellisen luvun "Cormallenin kenttä" tapahtumat päättyivät 30. huhtikuuta, kun Lännen armeija pystytti telttansa Pelennorin kentälle ja odotti kuningas Elessarin kruunajaisia seuraavana päivänä.[2] Tämän luvun tapahtumat alkavat Minas Tirithin Parannuksen tarhasta, jossa Éowyn pyytää Parannuksen tarhan hoitajalta lupaa lähteä pois, kun "Päälliköiden lähdöstä oli kulunut vasta kaksi päivää" eli on 20. maaliskuuta. Hoitaja kehottaa Éowyvniä kääntymään käskynhaltija Faramirin puoleen, joka on myös Parannuksen tarhassa. Faramir kehottaa Éowyniä jäämään ja menee sitten kyselemään Meriadoc Rankkibukilta Rohanin neidosta.[3]

Seuraavana päivänä 21. maaliskuuta Faramir tapaa Éowynin uudetaan ja sen jälkeen he kävelevät usein yhdessä kaupungin muurilla. 25. maaliskuuta he ovat jälleen yhdessä ja suutelevat toisiaan. Silloin aurinko alkaa paistaa ja pian kaupunkiin lensi "suuri kotka ja toi tullessaan Lännen pääliköiltä viestin" jossa kerrottiin Sauronin kukistumisesta.[4] Sen jälkeen kaupuniin tuli viestejä armeijalta ja alettiin valmistautua vastaanottamaan kuningasta. Faramir ja myös Éowyn jäivät kaupunkiin vaikka Éomer kutsui sisarensa Cormallenin kentälle. Faramir kosi Éowyniä joka suostui kosintaan. Vaikka Parannuksen tarhan hoitaja olisi nyt päästänyt Éowynin menemään, tämä halusi jäädä taloon, joka nyt oli hänelle "siunatuin kaikista asumuksista".[5]

Viimein koittaa huhtikuun 30. päivä, jolloin "teltat nähtiin pellolla, ja kaiken yötä paloivat tulet ihmisten vartoessa aamua". Toukokuun 1. päivänä kaupungin edustalla Aragorn kruunattiin kuninkaaksi nimellä Elessar ja hän astui kaupunkiin.[6]

Seuraavana päivänä 2. toukokuuta kuningas "istui valtaistuimellaan Kuninkaitten salissa ja jakoi tuomioita". Hän armahti antautuneet itäläiset ja teki rauhan Haradin kansojen kanssa ja antoi vapauttamilleen Mordorin orjille omaksi "kaikki maat Núrnenin järven ympärillä. Viimeisenä hän tuomitsi Beregondin joka oli vuodattanut verta Minas Tirithin Pyhätössä ja jättänyt vartiopaikkansa; mutta koska hän oli tehnyt tekonsa "rakkaudesta ruhtinas Faramiriin", kuningas nimitti hänet Ithilienin suuriruhtinaan Faramirin Valkoisen komppanian pääliköksi. Samalla hän antoi Faramirille Ithilienin hänen ruhtinaskunnakseen. Vielä hän määräsi Minas Ithilin tuhottavaksi ja viimeksi tervehti Éomeria.[7]

8. toukokuuta Rohanin ratsastajat ja Elrondin pojat lähtivät pohjoiseen; hobitit ja Legolas ja Gimli sekä Gandalf jäivät Minas Tirithiin. Eräänä päivänä Gandalf vei Aragornin Mindolluinin rinteelle, jossa Gandalf näytti Aragornille Valkoisen puun vesan.[8]

Keskikesän aattona Arwenin saattue saapui kaupunkiin. Hänen mukanaan olivat Elrond sekä Galadriel ja Celeborn sekä "koko Rivendellin väki ja "paljon jaloa kansaa" Lothlórienista. Seuraavana päivänä, Keskikesän päivänä, vietettiin Elessarin ja Arwenin häitä.[9]

Luvun runot ja laulut

Lauseet haltiakielellä

Kirjallisuutta

Viitteet

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia