Númenor

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Númenor, Westernesse eli 'Lännen Maa', oli suuri saari, jonka valar valmistivat asuinpaikaksi edainille Ensimmäisen Ajan loputtua. Saari sijaitsi Suuressa Meressä Valinorin ja Keski-Maan välissä, mutta kuitenkin lähempänä Valinoria. Númenorilla oli kaksikymmentäviisi hallitsijaa (kaksikymmentäkaksi kuningasta ja kolme kuningatarta) ennen sen tuhoa Toisen Ajan vuonna 3319.

Historia

Ensimmäiset ihmiset saapuivat saareen Eärendilin tähden johdattamana vuonna 32 toista aikaa. Heidän johtajanaan oli Elros puolhaltia, joka otti ensimmäisenä ihmisenä Númenorin kuninkuuden. Samalla hän otti itselleen hallitsijanimen Tar-Minyatur.

Númenorissa ihmisten elinkaari piteni. Tähän vaikutti varmasti kuolemattomien maiden läheisyys ja haltioilta opitut tavat. Tolkien sanoo, ettei Númenorissa ollut sairauksia eikä katovuosia aivan Númenorin loppuaikoja lukuunottamatta.

Ihmiset kävivät kuitenkin ajanmittaa kateellisiksi kuolemattomien maiden kansoja kohtaan. Heistä tuli myös ahneita rikkauksille, joita ei Númenorista löytynyt. Viimeisinä vuosina he ryöstivät ja riistivät Keski-Maan kansoja rankalla kädellä.

Númenorin häviö

Númenorin viimeinen kuningas Ar-Pharazôn vei sotajoukkonsa Keski-Maahan ja nöyryytti Sauronin, joka ei uskaltanut taistella ylivoimaista vihollista vastaan, vaan antautui kuninkaalle. Ar-Pharazôn vei Sauronin vankina Númenoriin, mutta Musta Ruhtinas kietoi kuninkaan pauloihinsa ja ryhtyi tämän salaiseksi neuvonantajaksi.

Sauron houkutteli Ar-Pharazônin palvomaan Morgothia ja lopulta hyökkäämään Amaniin - niin hän muka saisi valarin kuolemattomuuden itselleen. Sauronin tarkoituksena oli vain saattaa númenorilaiset häviöön, mutta Ar-Pharazônin laivaston saapuessa Amanin rannikolle Manwë pyysi apua Eru Ilúvatarilta, joka ei vain torjunut hyökkäystä, vaan muutti koko maailman muodon. Ar-Pharazôn miehineen jäi kaatuvan vuoren alle vangiksi Unohdettujen Luolaan maailman loppuun saakka ja Arda muuttui palloksi samalla kun Kuolemattomat Maat irrotettiin siitä.

Repeämän reuna oli lähellä Númenorin saarta, joka vajosi mullistuksessa meren pohjaan. Ainoastaan Elendilin ja hänen poikiensa johtamat Uskolliset säästyivät, sillä he olivat valmistautuneet tulevaan ja astuneet laivoihin, jotka odottivat saaren itärannikolla. Heidän lisäkseen Númenorista pääsi pakoon ainoastaan Sauron, jonka ruumiillisen muotonsa menettänyt henki lensi Keski-Maahan.

Maantiede

Númenorin saari on muodoltaan viisisakaraisen tähden kaltainen. Christopher Tolkienin piirtämä kartta, jonka J. R. R. Tolkien on alustavasti hyväksynyt on julkaistu Keskeneräisten tarujen kirjan liitteenä. Siitä käy ilmi myös saaren koko. Saaren niemimaiden kärjestä toiseen on keskimäärin 650 mailia eli liki 1000 kilometriä ja saaren pinta-ala on miltei kolme kertaa Britteinsaarten kokoinen.

Tolkien ei kerro Númenorin tarkkaa sijaintia eikä etäisyyttä muista saarista tai mantereista. Ainoa varma tieto on, että Tol Eressëa, kuolemattomista maista itäisin näkyi Meneltarmalta.

Saari on pohjoisosiltaan jyrkkä ja kallioinen, eteläosiltaan alavarantaisempi. Sen viljavimmat alueet ovat etelä- ja länsiosissa. Vehmainta on läntisien lahtien alueilla.

Saaren keskellä on korkea vuori Meneltarma, josta laskee mereen kaksi suurempaa jokea Siril ja Nunduinë.

Hallintoalueet

Númenorin hallintoalueet ovat Mittalmar (Arandor, Emerië), Orrostar, Hyarrostar, Hyarnustar, Nísimaldar, Andustar ja Forostar.

Väestö

Númenorin väestö koostui edainiin luetuista Bëorin, Halethin ja Hadorin kansoista. Bëorin kansa asusti mielellään Númenorin läntisillä alueilla. Númenorin asukkaat puhuivat omaa adûnaicin kieltään haltiakieli sindarin ohella.

Tolkien arvioi, että Númenoriin muutti todennäköisesti enintään kymmenen tuhatta ihmistä.[1]

Nimet

Saaresta käytetyillä nimillä oli usein sekä quenyan- että adûnaicinkielinen muoto. Se tunnettiin nimillä Númenor eli Númenórë "Westernesse, Lännen maa" (adûnaic Anadûnê), Andor "Lahjan maa" (adûnaic Yôzâyan), Elenna "kohti tähteä" (myös Tähden maa) sekä Suuri Saari, Kuninkaitten saari, Westernesse(n saari). Númenorin tuhon jälkeen se sai nimet Atalantë "Hävinnyt" (adûnaic Akallabêth) ja Mar-nu-Falmar "Aaltojenalainen maa".

Viitteet

  1. HoME XII, 145 ("Númenorin saareen" sisältyvä kohta, jota ei julkaistu Keskeneräisten tarujen kirjassa)

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia