Beleriand

Kohteesta Kontuwiki

Beleriand oli alue Keski-Maan luoteisella kulmalla esiaikoina. Siellä käytiin eldarin, edainin ja Morgothin välillä Jalokivien sota, jonka päätteeksi Morgoth kukistettiin valarin tuella ja Beleriand hävitettiin ja suurin osa siitä upposi mereen.[1]

Beleriandin rajat

Alunperin nimi Beleriand viittasi vain Balarin lahden seutuun Sirionin suiston ympärillä, mutta myöhemmin sen merkitys laajeni kattamaan koko Keski-Maan luoteisrannikkoa Drengistin vuonosta etelään, sisämaita Hithlumista etelään ja itään Sinivuorten (Ered Luin) juurelle.[2] Näin ollen Nevrast kuului Beleriandiin, joskin se oli Ered Wethrinin pohjoispuolella ja sikäli Beleriandin ulkopuolella.

Beleriandin pohjoispuolella olivat Hithlumin ja Dorthonionin ylänköseudut ja Himringin kukkulat, sekä tietysti Ard-galen (Anfauglith), jonka pohjoispuolella Morgothin maassa Dor Daedelothissa Thangorodrimin alla oli Morgothin linnoitus Angband.[3]

Etelässä Beleriandin hieman epämääräisenä rajana oli Taur-im-Duinathin suuri metsä; sen ja Sinivuorten välisellä alueella Beleriand ulottui etelässä ainakin Gelionin eteläisimpään sivujokeen Adurantiin saakka.[3]

Tekstissä "Quendin marssi" kerrotaan, että Beleriandin leveys Eglarestista Lunin vuorille oli noin 550 virstaa.[4]

Beleriandin joet ja eri osat

Beleriandin merkittävin joki oli Sirion,[5] joka jakoi maan kahteen osaan, Itä-Beleriandiin ja Länsi-Beleriandiin.[2] Idästä länteen kulki myös Andramin jyrkänteinen kukkulajono. Sen kohdalla Sirion vajosi maan alle ja nousi pintaan Andramin eteläpuolella Sirionin porttien kautta. Sirionin itäpuolella virtasi Gelion, joka sai vetensä Ered Luinilta monien sivujokien kautta. Sivujokien kastelema maa Gelionin ja Ered Luinin välillä tunnettiin Ossiriandina ja siellä asui viherhaltioita.[6]

Beleriandin asukkaat

Beleriandin varhaisimpiin asukkaisiin kuuluivat vähäkääpiöt.[7] Cuiviénenilla heränneet eldar saapuivat Balarin lahden ja Drengistin välisille seuduille Suuren matkan päätteeksi:[8] heistä osa asettui Beleriandin metsiin ja ylängöille[9] ja teleristä monet viipyivät Itä-Beleriandissa Gelionin takana.[10]

Kun suuri osa eldarista muutti Amaniin, jäljelle jäivät sindar, Elwën kansa, jonka tärkeimmäksi valtakunnaksi muodostui Doriath,[11] mutta sindaria asui aina Mithrimiä myöten.[12] Rannikolla Falasissa olivat falathrimin asuttamat alueet ja heidän tärkeimmät satamakaupunkinsa Brithombar ja Eglarest.[13] Teleristä viimeisenä Beleriandiin tulivat laiquendi, viherhaltiat, jotka asettuivat Ossiriandiin.[14]

Myös kääpiöt liikkuivat paljon Beleriandissa ja rakensivat sinne teitä, mutta heidän lähimmät kaupunkinsa Nogrod ja Belegost olivat Sinivuorilla. Heidän mahdollisista asunnoistaan (vähäkääpiöitä lukuun ottamatta) Beleriandissa ei ole tietoja.[15]

Kuun ja Auringon noustessa Beleriandiin saapuivat lännestä maanpakolaiset noldor kahtena eri joukkona Fëanorin ja Fingolfinin johtamina. Fëanorin pojat ja Fingolfin poikineen perustivat valtakuntia lähinnä Beleriandin pohjoisille rajamaille: Fingolfin ja Fingon Hithlumiin,[16] Turgon ensin Nevrastiin[17] ja sitten Gondoliniin,[18], Finrod ensin Tol Sirioniin[19] ja sitten (Beleriandin sydämeen) Nargothrondiin,[20] Fëanorin pojista suurin osa asui Maedhrosin kanssa Himringin vaaran seudulla;[21] vain Amrod ja Amras asettuivat Itä-Beleriandin sydänmaille.[22] Kaikki nämä valtakunnat tuhoutuivat lopulta sodissa Morgothia vastaan ja osin haltioiden keskinäisissä kamppailuissa.

Vähän yli kolmesataa vuotta noldorin jälkeen ensimmäiset ihmiset tulivat Beleriandiin.[23] Nämä olivat edain, jotka perustivat haltiakuninkaiden alaisuudessa olevia valtakuntiaan eri puolille Beleriandia.[24] Edainin jälkeen tulivat vielä tummajaiset, joista osa oli liitossa Morgothin kanssa:[25] he saivat palkkioksi avustaan Morgothille Nirnaeth Arnoediadissa asettua Hithlumiin ja orjuuttaa sinne jääneet edainin rippeet, mutta heitä ei päästetty Beleriandiin.[26]

Beleriandin tuho

Lopulta itse valarin sotajoukot saapuivat taistelemaan Morgothin armeijoita vastaan. Vuosina 545-587 av.[27] käydyn Vihan sodan tuoksinnoissa Beleriand upposi mereen miltei kokonaan.[28] Ossiriandin seutu säilyi pinnan yläpuolella ja sinne pelastautui suurin osa Beleriandin haltiaväestöstä; myöhempinä aikoina maa tunnettiin Lindonina.[2] Lisäksi Himringin vaaran huippu säilyi Himlingin ja osa Dorthonionin ylämaasta Tol Fuinin saarena.[29] Vielä säästyi Túrinin ja Morwenin hautakumpu, se sai nimen Tol Morwen.[30]

Viitteet

  1. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 317 / 259. Tarkemmin sanottuna "läntisen maailman pohjoiset tienoot repeytyivät erilleen" sodan seurauksena: käytännössä tämä tarkoitti Beleriandia, mutta myös muita alueita jotka eivät siihen kuuluneet. Ainoastaan Ossiriand jäi jäljelle.
  2. 2,0 2,1 2,2 Silm., Hakemisto, s. 395 / 334 (s.v. Beleriand).
  3. 3,0 3,1 Silm., Beleriandin ja pohjoisten maiden kartta, s. [karttaliite] / [sisäkannet].
  4. KKM 1.VII, Quendin marssi, s. 74. – 550 virstaa = noin 880 kilometriä.
  5. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 147 / 113.
  6. Ks. artikkelit Andram, Gelion, Ossiriand.
  7. HoMe XI, s. 388-389.
  8. Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 62 / ***.
  9. Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 63 / ***.
  10. Silm. 4, Thingol ja Melian, s. 64 / ***.
  11. Silm. 4, Thingol ja Melian, s. 65 / ***; Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 149 / ***.
  12. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 131 / ***.
  13. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 67 / ***.
  14. Silm. 10, Sindar, s. 114 / ***.
  15. Silm. 10, Sindar, s. 109-110 / ***.
  16. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 145 / ***.
  17. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 145-146 / ***.
  18. Silm. 15, Noldor Beleriandissa, s. 154-155 / ***.
  19. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 146-147 / ***.
  20. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 146-147, 149-150 / ***.
  21. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 151-152 / ***.
  22. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 152 / ***.
  23. Silm. 17, Ihmisten tulo länteen, s. 173 / ***.
  24. Silm. 17, Ihmisten tulo länteen, s. 176-185 / ***.
  25. Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. 195 / ***.
  26. Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. 244-245 / ***.
  27. HoMe XI, s. 345.
  28. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 317 / ***.
  29. Katso artikkelit Himling ja Tol Fuin.
  30. Katso artikkeli Tol Morwen.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia