Elessar (Aragorn)

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Elessar eli Haltiakivi (engl. Elfstone) oli Aragorn II:n hallitsijanimi, jonka hän otti noustessaan Arnorin ja Gondorin jälleen yhdistetyn Valtakunnan valtaistuimelle. Nimen antoi hänelle ensimmäisen kerran Galadriel, jolta Aragorn sai Sormuksen sodan aikana vihreän jalokiven. Jalokiven vuoksi Aragorn tuli myöhemmin tunnetuksi Haltiakivenä Minas Tirithissä.

Historia

Nimi Haltiakivi oli ennustettu Aragornille hänen syntyessään.[1] Erään luonnoksen mukaan Gilraenin äiti Ivorwen lausui tämän ennustuksen, kun Arathorn antoi pojalleen nimen Aragorn. Ivorwen sanoi, että Aragorn ("kuninkaallinen urheus") olisi osuva nimi, mutta hän sanoi myös näkevänsä pojan rinnalla vihreän kiven, "ja siitä hän on saava todellisen nimensä ja suurimman maineensa: sillä hänestä tulee parantaja ja uudistaja."[2]

Kun Sormuksen saattue oli vieraana Lórienissa, Galadriel antoi Aragornille lahjan Arwenilta, hopeaneulaan kiinnitetyn suuren kirkkaanvihreän kiven. Samalla Galadriel kehotti Aragornia ottamaan hänelle ennustetun nimen Elessar, Elendilin huoneen Haltiakivi.[3]

Lórienista lähdön jälkeen Aragorn käytti itsestään nimeä Elessar saattueen saapuessa Argonathin pylväille.[4] Hän ilmoitti Elessarin yhdeksi nimistään myös puhutellessaan Éomeria Rohanissa,[5] Vainajia Erechin kivellä[6] ja Imrahilia Minas Tirithissä.[7]

Pelennorin kenttien taistelun jälkeen Aragorn tuli Minas Tirithiin iltahämärissä parantamaan Éowynin ja Faramirin sekä Meriadoc Rankkibukin Mustan hengityksen aiheuttamista vammoista. Kun sana Aragornin tulosta ja hänen töistään levisi, taloon tuli paljon kaupungin asukkaita pyytämään, että hän parantaisi heidän sukulaisensa tai ystävänsä, jotka olivat piirityksen aikana haavoittuneet tai kärsivät Mustan varjon pimeydestä.

Aragorn noudatti saamaansa kutsua ja yhdessä Elrondin poikien kanssa ahkeroi yöhön saakka. Niin hän sai Minas Tirithin asukkailta nimen Haltiakivi (eli quenyaksi Elessar) kaulallaan kantamansa jalokiven mukaan.[1] Ja sillä nimellä hänet kruunattiin Gondorin ja Arnorin yhdistyneen valtakunnan kuninkaaksi Sormuksen sodan päätyttyä.[7][8]

Nimen muodot

Elessar

Quenyankielisen[9] nimen Elessar rakenne on Helge Fauskangerin mukaan "Elen + sar, oikeastaan *'Tähtikivi'".[10] David Salo on puolestaan tulkinnut nimen palautuvan osiin eled + sar[11] (oletettavasti 'haltia' ja 'kivi'). Vertaa 'Haltiamieltä' tarkoittaviin nimiin Elendil ja Elesser (toinen [vanhempi?] muoto Eleðser).[12]

Edhelharn

Nimen sindarinkielinen käännös Edhelharn esiintyy Tarun Sormusten herrasta hylättyyn epilogiin kuuluvassa Aragornin kirjeessä Samvaisille.[13] Nimen osat ovat nähtävästi edhel 'haltia' ja sarn '(pieni) kivi'.[14]

Elfstan

Hobitit käyttivät Elessarin westroninkielistä muotoa etunimenä. Se esiintyy Tarussa Sormusten herrasta käännettynä (muinais)englantilaiseen muotoon Elfstan.

Vanhemmat versiot

Nimen aikaisempi q(u)enyankielinen muoto oli Eldamir. Muita Tolkienin tilapäisesti harkitsemia muotoja olivat Qendemir ja (noldorin-/sindarinkielinen) Eledon.[15]

Tarinan kehitys

Tarina Aragornille ennustetun nimen ja vihreän haltiajalokiven yhteydestä sai alkunsa Tarun Sormusten herrasta luvun "Jäähyväiset Lórienille" kirjoittamisen aikana. Jo aiemmin Elfstone oli ollut eräs nimistä, joita Tolkien harkitsi samoojahahmolleen, mutta silloin nimeen ei vielä liittynyt erikoisempaa merkitystä. Kun vihreän jalokiven sisältävä koru esiintyy ensimmäistä kertaa tekstissä, se on Galadrielin läksiäislahja Gimlille. Lahjan innoittamana Gimli keksii "kunnianimen" Elfstone, jota ilmeisesti tultaisiin käyttämään hänen suvussaan (tämä käsikirjoituksen kohta on osin lukukelvoton). Kohtauksen seuraavissa versioissa Elfstonesta on tullut jälleen Aragornin nimi, ja hän saa lahjaksi jalokiven, koska se Galadrielin mukaan sopii hänen nimeensä. Seuraavaksi kohtaus muuttui jo melko lähelle lopullista muotoa, sillä nyt Aragorn saa nimen Elfstone vasta lahjan antamisen hetkellä, ja myös haltiakielinen muoto Elessar esiintyy ensimmäistä kertaa.[16]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 TSH III/5.8., Parannuksen tarha, s. *** / 758 / 174 / *** / ***.
  2. HoME XII, s. xii.
  3. TSH I/2.8., Jäähyväiset Lórienille, s. *** / 331 / 497–498 / *** / ***.
  4. TSH I/2.9., Suuri virta, s. *** / *** / 521 / *** / ***.
  5. TSH II/3.2., Rohanin ratsastajat, s. *** / *** / 36 / *** / ***.
  6. TSH III/5.2., Harmaa komppania, s. *** / *** / 66 / *** / ***.
  7. 7,0 7,1 TSH III/5.8., Parannuksen tarha, s. *** / *** / 163 / *** / ***.
  8. TSH III/6.5., Käskynhaltija ja kuningas, s. *** / *** / 297–298 / *** / ***.
  9. TSH, liitteiden viitteet, s. *** / *** / 525 / *** / *** (viite 82 [kirjailijan viite liitteeseen F]).
  10. Quettaparma Quenyallo s.v. Elessar.
  11. TolkLang-listan viesti 12.45 (2.6.1995).
  12. Etymologies s.v. SER- (HoME V, s. 385).
  13. HoME IX, s. 128; ks. Sindar - jalo kieli: Kielen korpus.
  14. Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 433 s.v. edhel, 440 s.v. sarn / ***. Muutos s > h: katso Helge Fauskanger: Sindar – jalo kieli: Pehmeä mutaatio.
  15. HoME VII, s. 276. Nimien rakenne: katso Roman Rausch: Essekenta Endamarwa s.v. Eldamir.
  16. HoME VII, s. 275–276, 293–294.