Quenyan lyhyt kielioppi

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Johdanto

Tämä quenyan kielioppi perustuu lähinnä Helge K. Fauskangerin artikkeliin Quenya – the Ancient Tongue, ja tarkemmin sanottuna sen loppuosaan The Structure of Quenya: a brief survey. Artikkelia on kuitenkin muokattu suomalaiselle lukijalle sopivaksi ja siihen on osin lisätty omia esimerkkejä, osin käytetty Fauskangerin laajaa Quenyan kurssia, jota suositellaan lämpimästi sille, joka haluaa tarkemmin perehtyä quenyan kieleen. Syntaksin osio perustuu toistaiseksi Wikibooksin kokoamaan Neo-Quenya-projektin tietoihin.

Yksi esimerkki (macil aran tauro) on peräisin Thorsten Renkin Parma Tyelpelassiva-sivustollaan julkaisemasta Quetin i lambë eldaiva -kurssista, joka on toinen suositeltava johdanto quenyaan.

Tämä kielioppi pyrkii olemaan mahdollisimman lyhytsanainen ja keskittymään kielen itsensä kuvaamiseen; niinpä Fauskangerin pitkä ja ansiokas johdanto quenyan ulkoiseen ja sisäiseen historiaan on julkaistu toisaalla, artikkelissa Quenya. Sen lukeminen on kuitenkin erittäin suositeltavaa sille, joka haluaa tietää miten quenya on syntynyt ja kehittynyt, sekä mitä siitä voidaan tietää ja mitä ei.

HUOM. 1 Koska kääntäjä on malttamattoman innokas saamaan aherruksensa tulokset kritiikin ulottuville, se ilmaantuu Kontuwikiin pahasti keskentekoisena. Verbit ja paljon muuta puuttuvat yhä muoto-opista, jossa saattaa muutenkin olla yhtä sun toista virheellistä tai puutteellista. Mutta toivottavasti asiantuntevat lukijat puuttuvat kaikkiin puutteisiin ja virheisiin mitä pikimmin! - Onneksi kuitenkin Internetissä on saatavilla Elhathin erinomainen artikkeli Tulkintaa quenyan kieliopista, joka käsittelee (erittäin tarkasti!) juuri niitä osioita, jotka tästä kieliopista puuttuvat.

HUOM. 2 Asteriski * sanan edessä tarkoittaa, että kyseistä sanaa tai sanamuotoa ei esiinny J. R. R. Tolkienin kirjoituksissa; kaksi asteriskia ** tarkoittaa olematonta tai virheellistä muotoa; sanojen ääntäminen on ilmoitettu hakasulkeiden [ ] sisällä: kaksoispiste tarkoittaa tällöin pitkää vokaalia ja ' painoa.

Ääntäminen

Ääntämisen osuus löytyy erilliseltä sivulta.

Muoto-oppi

Substantiivit

Artikkeli

Quenyassa on määräinen artikkeli i, joka vastaa suunnilleen englannin artikkelia the; sitä käytetään kun puhutaan tietystä tai tietyistä olennoista tai asioista. Suomennettaessa artikkeli jätetään kuitenkin yleensä kääntämättä, esim.

  • i elen 'tähti; (tietty) tähti'
  • i eleni 'tähdet; (tietyt) tähdet'

Huom. Toinen määräisen artikkelin muoto saattaa esiintyä Fingonin sotahuudossa Utúlie'n aurë! 'Se päivä on koittanut!' (Silm., s. 238). Jos apostrofilla (perfektissä olevasta) verbistä utúlië 'on koittanut' erotettu n-kirjain on tulkittavissa elisioksi (Utúlie'n = Utúlië in / en) kyseessä voi olla määräisen artikkelin muoto in, en.

Toisinaan artikkeli liitetään pääsanaansa viivalla tai pisteellä:

  • i-mar 'maa'
  • i·coimas 'elämänleipä'

Epämääräistä artikkelia ei ole, artikkelin pois jättäminen ilmaisee, että puhutaan määrittelemättömistä asioista. Myöskään erisnimien yhteydessä artikkelia ei käytetä:

  • elen 'tähti'
  • Anar 'Aurinko'

Luku

Quenyassa on neljä lukua eli numerusta:

  • yksikkö
  • monikko
  • partitiivimonikko
  • kaksikko eli duaali


Monikko

"Tavallisen" monikon tunnus on

  • Nominatiivissa:
    • ë-loppuisissa sanoissa loppuvokaali muuttuu i:ksi: quendë 'haltia', mon. quendi.
    • Muilla vokaaliloppuisilla sanoilla -r: cirya 'laiva', mon. cirya-r 'laivat'.
    • Myös -loppuisten sanojen monikko muodostetaan päätteellä -r: tië 'polku', mon. tier.
    • Konsonanttiloppuisilla sanoilla -i: elen, mon. elen-i
  • Muissa sijamuodoissa:
    • -r allatiivissa ja ablatiivissa (1): yks. -nna, -llo, mon.-nnar, -llor.
    • -n lokatiivissa ja ablatiivissa (2): yks. -ssë, - llo, mon. -ssen, -llon.
    • -n myös genetiivissä, jossa on "kaksoismonikko", pääte -on (yks. -o) lisätään nominatiivin monikkomuotoon: alda 'puu', mon. alda-r 'puut', mon. gen. alda-r-on 'puiden'.
    • -i- datiivissa, possessiivissa, instrumentaalissa ja respektiivissä: yks. -n, -va, -nen, -s, mon. -in, -iva, -inen, -is.
    • -i myös akkusatiivissa, jos nominatiivin monikko päättyy -r; tällöin akkusatiivin pääte korvaa nominatiivin monikon tunnuksen: cirya-r 'laivat', mon. akk. cirya-i.
Partitiivimonikko

Partitiivimonikon merkitys on hieman hämärä, mutta ilmeisesti se viittaa "osaan suuremmasta ryhmästä". Sen tunnus on -li-, joka liitetään vartaloon ennen sijapäätettä.
Loppukonsonantti saattaa assimiloitua päätteeseen: casar 'kääpiö', part. mon. casal-li 'joitakin kääpiöitä'; cirya 'laiva', part. mon. cirya-li 'joitakin laivoja'.

  • Huom. Partitiivimonikon tunnuksen vokaali pidentyy ennen possessiivin ja instrumentaalin sijapäätteitä -va, -nen, part. mon. -líva, -línen.


Duaali

Duaalin eli kaksikon tunnuksia ovat -t ja -u.

  • Nominatiivissa:
    • -t useimmissa sanoissa: ( 'käsi') má-rya 'hänen kätensä' > má-rya-t 'hänen molemmat kätensä / hänen kaksi kättään'
    • Mieluiten (loppuvokaalin korvaava) -u sanoissa joiden viimeinen konsonantti on t tai d: alda 'puu' > ald-u 'kaksi puuta (Laurelin ja Telperion)'.
  • Akkusatiivissa duaalin tunnus -u ilmeisesti pidentyy: ; t-duaaleilla ei ehkä ole erillistä akkusatiivimuotoa.
  • Muissa sijamuodoissa tunnus t tulee sijapäätteen
    1. alkuun genetiivissä, possessiivissa, lokatiivissa ja respektiivissä: -o, -va, -s > -to, -twa, -tes (huomaa respektiivin välivokaali ja lokatiivin v > w ennen konsonanttia)
    2. keskelle allatiivissa, ablatiivissa ja instrumentaalissa: -nna, -llo, -nen > -nta, -lto, -nten
    3. loppuun datiivissa: -n > -nt.


Sijamuodot

Quenyassa on yhdeksän tai kymmenen sijamuotoa:

  • nominatiivi
  • akkusatiivi (Valinorin quenyassa)
  • genetiivi
  • possessiivi (= assosiatiivi / possessiivis-adejktiivinen genetiivi)
  • datiivi
  • lokatiivi
  • ablatiivi
  • allatiivi
  • instrumentaali
  • respektiivi (?)

Huom. Välivokaali: jos sijapääte liitetään konsonanttiin loppuvaan, yksikössä olevaan sanaan, sitä edeltää välivokaali -e-.


Nominatiivi

Substantiivin perusmuoto, on subjektin ja subjektiin viittaavien määreiden sija. Se vastaa kysymyksiin kuka? mikä? ketkä? mitkä? Nominatiivilla ei ole erillistä päätettä. Esim. cirya 'laiva'.


Akkusatiivi

Akkusatiivia käytettiin (Valinorin quenyassa) silloin, kun substantiivi on verbin objektina, joka vastaa kysymyksiin kenet? ketä? mitä? keitä? Akkusatiivi muodostetaan:

  • yksikössä ja duaalissa (?) pidentämällä sanan loppuvokaali: cirya 'laiva', akk. ciryá 'laivaa'; aldu 'kaksi puuta', duaal. akk. *aldú (?). Konsonanttiin päättyvillä sanoilla (ja t-duaaleilla?) ei ilmeisesti ollut nominatiivista erottuvaa akkusatiivimuotoa.
  • monikossa päätteellä -i, joka korvaa "tavallisen" monikon tunnuksen -r: cirya-r 'laivat', mon. akk. cirya-i 'laivoja'.
  • partitiivimonikossa päätteellä -lí, joka korvaa "tavallisen" monikon tunnuksen -r: ciryar 'laivat', mon. akk. cirya-lí 'joitakin laivoja'.

Keski-Maassa akkusatiivi jäi noldorilla pois käytöstä.


Genetiivi

Ilmoittaa yleensä omistajaa, mutta joskus se vastaa myös kysymykseen mistä? Pääte on yksikössä -o, monikossa -on. Muodostaminen

  • Yksikössä:
    • Sanat, jotka päättyvät a-kirjaimeen: pääte korvaa loppuvokaalin, esim. Varda, gen. Vard-o 'Vardan'.
    • Sanat, jotka päättyvät o-kirjaimeen: genetiivin pääte ei erotu, esim. ciryamo 'merenkulkija', gen. ciryamo 'merenkulkijan'
    • Muut vokaaliloppuiset sanat: pääte tulee vokaalin jälkeen, esim. Eru, gen. Eru-o 'Erun'
    • Konsonanttiloppuiset sanat: -o.
  • Monikossa:
    • Pääte liitetään monikon tunnuksen jälkeen, esim. Silmarill-i 'Silmarilit', gen. Silmarill-i-on 'Silmarilien'; alda-r 'puut', gen. alda-r-on 'puiden'


Possessiivi / assosiatiivi

Ilmoittaa omistajan ja vastaa kysymykseen kenen? minkä? keiden? Pääte on -va tai (konsonanttiloppuisilla sanoilla) -wa. Esim. eldalië 'haltiakansa', poss. Eldalié-va. Loppuvokaali saattoi pidentyä.


Datiivi

Vastaa yleensä kysymyksiin kenelle? mille? keille? ketä / mitä varten? Datiivin pääte on -n. Esim. cirya, ciryar 'laiva, laivat', dat. cirya-n, ciryar-e-n 'laivalle, laivoille'; elen, eleni 'tähti, tähdet', dat. elen-e-n, eleni-n (huomaa välivokaali -e- konsonanttiin päättyvien taivutusvartaloiden ja sijapäätteen välissä).


Lokatiivi

Vastaa lähinnä suomen sisä- ja ulkopaikallissijoja inessiivi (–ssa, -ssä) ja adessiivi (–lla, -llä) ja vastaa kysymyksiin missä? minkä päällä?. Yksikössä lokatiivin pääte on tavallisesti -ssë, monikossa -ssen, esim. Lóriendë 'Lórien', lok. Lóriendessë 'Lórienissa'; mahalma 'valtaistuin', lok. mahalmassen 'valtaistuimilla'.

  • Jos substantiivi päättyy konsonantteihin -l tai -n, lokatiivin päätteet ovat -dë, -den, esim. menel 'taivas', lok. meneldë 'taivaassa'.


Ablatiivi

Vastaa suomen elatiivia ja ablatiivia (-sta, -stä / -lta, -ltä) ja sen pääte on -llo, esim. Ondolindë 'Gondolin', abl. Ondolinde-llo 'Gondolinista'.

Allatiivi

Vastaa suomen illatiivia ja allatiivia, ja vastaa kysymykseen mihin? minne? mille? minkä päälle? minkä luo? Pääte on -nna, esim. Endor 'Keski-Maa', all. Endor-e-nna 'Keski-Maahan' (välivokaali e, katso huomautus).


Instrumentaali

Ilmoittaa keinon, välikappaleen tai syyn ja vastaa kysymyksiin millä? minkä avulla? minkä vuoksi? Instrumentaalin pääte on -nen. Esimerkkejä Namárië-laulusta (TSH:n suomennokset):

  • laurië lantar lassi súri-nen, 'kultana putoavat lehdet tuuleen = [tuulen vaikutuksesta]' (súrë 'tuuli', tässä taivutusvartalo súri-)
  • tintilar i eleni ómaryo airetári-líri-nen, 'tähdet vapisevat hänen pyhän kuningataräänensä soidessa = [soinnista]' (lírë 'laulu', tässä taivutusvartalo líri-).


Respektiivi (?)

Sijamuoto, jonka nimen ja käytön Tolkien jättää kertomatta. Se tunnetaan ainoastaan Tolkienin kirjeestä Dick Plotzille ja sen pääte on yksikössä -s, monikossa -is.

Substantiivien taivutus (taulukko)

Taulukossa on esitetty kaikkien sijamuotojen päätteet kaikissa luvuissa sekä (mallikäänöksineen) kolme esimerkkisanaa: cirya 'laiva' (r-monikko); lassë 'lehti' (i-monikko); nat 'asia' (konsonanttiloppuinen) – sekä duaalissa elen 'tähti' (konsonanttiloppuinen jonka vartalo ei pääty -t tai -d). Asteriskilla ( * ) on merkitty ne taivutusmuodot, joita ei tunneta J. R. R. Tolkienin teksteistä.

sija / luku yksikkö monikko partitiivimonikko duaali
Nominatiivi ---
cirya 'laiva'
lassë 'lehti'
nat 'asia'
-r / -i
ciryar 'laivat'
lassi 'lehdet'
*nati 'asiat'
-li
ciryali 'joitakin laivoja'
lasseli 'joitakin lehtiä'
*nateli 'joitakin asioita'
-t / -u
ciryat 'kaksi laivaa'
lasset 'kaksi lehteä'
*natu 'kaksi asiaa'
*elenet 'kaksi tähteä'
Akkusatiivi vok. pid.
ciryá 'laivaa'
lassé 'lehteä'
---
-i
ciryai/ciryar 'laivoja'
lassí 'lehtiä'
*natí 'asioita'
-lí
ciryalí 'joitakin laivoja'
lasselí 'joitakin lehtiä'
natelí 'joitakin asioita'
-ú (?)
[ei esiinny]
lasset 'kahta lehteä'
*natu 'kahta asiaa'
*elenet 'kahta tähteä'
Datiivi -n
ciryan 'laivalle'
lassen 'lehdelle'
*naten 'asialle'
-in
ciryain 'laivoille'
lassin 'lehdille'
*natin 'asioille'
-lin
ciryalin 'joillekin laivoille'
lasselin 'joillekin lehdille'
*natelin 'joillekin asioille'
-nt / -uen
ciryant 'kahdelle laivalle'
lassent 'kahdelle lehdelle'
natuen 'kahdelle asialle'
*elenent 'kahdelle tähdelle'
Genetiivi -o
ciryo 'laivan'
lassëo 'lehden'
*nato 'asian'
-on
ciryaron 'laivojen'
lassion 'lehtien'
*nation 'asioiden'
-lion
ciryalion 'joidenkin laivojen'
lasselion 'joidenkin lehtien'
*natelion 'joidenkin asioiden'
-to
ciryato 'kahden laivan'
lasseto 'kahden lehden'
*natuo 'kahden asian'
*eleneto 'kahden tähden'
Possessiivi -va
ciryava 'laivan'
lasséva 'lehden'
*natwa 'asian'
-iva
*ciryaiva 'laivojen'
*lassiva 'lehtien'
*nativa 'asioiden'
-líva
ciryalíva 'joidenkin laivojen'
lasselíva 'joidenkin lehtien'
*nateliva 'joidenkin asioiden'
-twa
ciryatwa 'kahden laivan'
lassetwa 'kahden lehden'
*natuva 'kahden asian'
*elenetwa 'kahden tähden'
Lokatiivi -ssë
ciryassë 'laivassa / laivalla'
lassessë 'lehdessä/-llä'
*natessë 'asiassa/-lla'
-ssen
ciryassen 'laivoissa / laivoilla'
lassessen 'lehdissä/-llä'
*natissen 'asioissa/-lla
-lisse(n)
ciryalissë(n) 'joissakin laivoissa / joillakin laivoilla'
lasselisse(n) 'joissakin lehdissä / joillakin lehdillä'
*natelisse(n) 'joissakin asioissa / joillakin asioilla'
-tsë
ciryatsë 'kahdessa laivassa / kahdella laivalla'
lassetsë 'kahdessa lehdessä / kahdella lehdellä'
*natussë 'kahdessa asiassa / kahdella asialla'
*elenetsë 'kahdessa tähdessä / kahdella tähdellä'
Allatiivi -nna
ciryanna 'laivaan'
lassenna 'lehteen'
*natenna 'asiaan'
-nnar
ciryannar 'laivoihin'
lassennar 'lehtiin'
*natinnar 'asioihin'
-linna(r)
ciryalinna(r) 'joihinkin laivoihin'
lasselinna(r) 'joihinkin lehtiin'
*natelinna(r) 'joihinkin asioihin'
-nta
ciryanta 'kahteen laivaan'
lassenta 'kahteen lehteen'
*natunna 'kahteen asiaan'
*elenenta [> *elenta?] 'kahteen tähteen'
Ablatiivi -llo
ciryallo 'laivasta'
lassello 'lehdestä'
*natello 'asiasta'
-llon / -llor
ciryallon / *ciryallor 'laivoista'
lassellon / lassellor 'lehdistä'
*natillon / natillor 'asioista'
-lillo(n)
ciryalillo(n) 'joistakin laivoista'
lasselillo(n) 'joistakin lehdistä'
*natelillo(n) 'joistakin asioista'
-lto
ciryalto 'kahdesta laivasta'
lasselto 'kahdesta lehdestä'
*natullo 'kahdesta asiasta'
*elenelto 'kahdesta tähdestä'
Instrumentaali -nen
ciryanen 'laivalla'
lassenen 'lehdellä'
*natenen 'asialla'
-inen
ciryainen 'laivoilla'
lassinen 'lehdillä'
*natinen 'asioilla'
-línen
ciryalínen 'joillakin laivoilla
lasselínen 'joillakin lehdillä'
*natelínen 'joillakin asioilla'
-nten
ciryanten 'kahdella laivalla'
lassenten 'kahdella lehdellä
*natunen 'kahdella asialla'
*elenenten [> *elenten?] 'kahdella tähdellä'
Respektiivi -s
ciryas
lasses
*nates
-is
ciryais
lassis
*natis
-lis
ciryalis
lasselis
*natelis
-tes
ciryates
lassetes
*natus
*elenetes [*elentes?]

Adjektiivit

Monet quenyan adjektiivit päättyvät vokaaliin -a, esim.

  • laiqua 'vihreä'
  • morna 'musta'
  • vanya 'kaunis'

Jotkut adjektiivit päättyvät vokaaliin , esim.

  • carnë 'punainen'
  • inimeitë 'naispuolinen'

Vain harvat adjektiivit päättyvät konsonanttiin, yleensä tämä konsonantti on -n, esim.

  • firin '(luonnollisista syistä) kuollut'
  • qualin '(onnettomuudessa) kuollut'


Adjektiivien monikko

Adjektiivit seuraavat pääsanansa lukua ja niillä on omat monikon tunnuksensa:

  • a-päätteisten adjektiivien monikon tunnus on : vanya elda 'kaunis haltia', mon. vanyë eldar 'kauniit haltiat'.
  • ë- ja konsonanttipäätteisten adjektiivien monikon tunnus on -i: carnë parma 'punainen kirja', mon. carni parmar 'punaiset kirjat'; firin casar 'kuollut kääpiö', mon. firini casari 'kuolleet kääpiöt'.
  • ëa-päätteisten adjektiivien monikon tunnus on -ië: laurëa lasse 'kultainen lehti', mon. laurië lassi 'kultaiset lehdet'.

Adjektiivien taipuminen sijamuodoissa

Adjektiivit eivät kuitenkaan seuraa pääsanansa sijaa, esim. Namárië-laulussa: lissë-miruvóreva 'makean meden' (miruvóre-va 'meden' on possessiivissa, mutta sen attribuutti lissë 'makea' ei).

Toisaalta adjektiivi voi taipua sijamuodoissa, mutta silloin pääsana ei taivu:

  • macil aran tauro 'mahtavan kuninkaan miekka' (tauro 'mahtavan' on genetiivimuoto adjektiivista taura 'mahtava', mutta sen pääsana aran 'kuningas' on nominatiivissa). Vaihtoehtoisesti:
  • taura arano macil 'mahtavan kuninkaan miekka' (nyt arano 'kuninkaan' on genetiivissä ja sen attribuutti taura nominatiivissa).


Adjektiivien vertailumuodot

Komparatiivi

Komparatiivin muodostamista ei tunneta. Sanaa lil 'enemmän' voisi ehkä käyttää komparatiivin muodostamiseen (*lil taura 'mahtavampi') mutta lil on peräisin hyvin varhaisesta lähteestä ja se edustaa quenyan edeltäjän qenyan varhaista muotoa, joten sitä ei varsinaisesti voi pitää quenyan sanana.


Superlatiivi

Sama lähde mainitsee myös yhdistetyn komparatiivi/superlatiivipäätteen -lda, mutta senkin hyväksyminen kehittyneeseen quenyaan on hyvin kyseenalaista.

Sen sijaan superlatiivin muodostaminen etuliitteellä an- tunnetaan Frodon huudahduksesta Aiya Eärendil Elenion Ancalima 'Terve Eärendil, tähdistä kirkkain': siinä on superlatiivimuoto an-calima adjektiivista calima 'hohtavan kirkas'.

Etuliitettä an- ei kuitenkaan voi lisätä automaattisesti kaikkiin adjektiiveihin, vaan on otettava huomioon, että tietyt konsonanttiryhmät eivät voi esiintyä quenyassa. Tämän vuoksi:

  • Jos adjektiivi alkaa vokaalilla tai konsonantilla c-, n-, qu-, t-, v-, w-, y- etuliite ei aiheuta muutoksia:
    • an + alta 'suuri(kokoinen)', sup. *analta 'suurin'
    • an + calima 'kirkas', sup. ancalima 'kirkkain'
    • an + norna 'jäykkä, kova', sup. *annorna 'jäykin, kovin'
    • an + quanta 'kokonainen', sup. *anquanta 'kokonaisin'
    • an + vanya 'kaunis', sup. *anvanya 'kaunein'
    • an + wenya 'vihreä', sup. *anwenya 'vihrein'
    • an + yára 'vanha', sup. *anyára 'vanhin'
  • Mahdollisesti myös f- ja h-alkuiset adjektiivit käyttäytyvät samoin:
    • an + fána 'valkoinen', sup. *?anfána 'valkoisin'
    • an + halla 'pitkä (korkea', sup. *?anhalla 'pisin (korkein)'
  • Muut konsonantit aiheuttavat luultavasti joko assimilaation tai vaativat välivokaalin etuliitteen ja adjektiivin väliin. Assimilaatio on näistä todennäköisempi vaihtoehto, joten p-alkuisten adjektiivien edellä etuliite muuttuu ilmeisesti muotoon am-, kun taas l-, r-, s- ja m-alkuisten adjektiivien edellä loppukonsonantti assimiloituu täysin:
    • an + pitya 'pieni', sup. *ampitya 'pienin'
    • an + lauca 'lämmin', sup. *allauca 'lämpimin'
    • an + ringa 'kylmä', sup. *arringa 'kylmin'
    • an + sarda 'kova', sup. *assarda 'kovin'
    • an + moina 'rakas(tettava)', sup. ammoina 'rakkain, rakastettavin'


Verbit

[Suom. huom. Quenyan verbiopista on myös toinen hyvä esitys Elhathin artikkelissa Tulkintaa quenyan kieliopista].

Perusverbit

Useimmat quenyan verbit voidaan jakaa kahteen ryhmään. Pienintä ryhmää voi nimittää perusverbeiksi (tai primääriverbeiksi). Näiden verbien vartalona on niiden kanta ilman lisäyksiä. Esimerkiksi verbi mat- ”syödä” tulee suoraan samaa merkitsevästä eldarin juuresta MAT- (HoME V, 371); verbi tul- on sama kuin juuri TUL ”tulla, lähestyä” (HoME V, 395).

Johdetut (a-vartaloiset) verbit

Toista ja suurempaa quenyan verbiryhmää voi nimittää a-vartaloisiksi tai johdetuiksi verbeiksi. Kaikissa niissä on loppuvokaali -a, mutta se ei kuulu kantaan; näiden verbien vartalossa on kantaan lisätty pääte. Päätteet -ya ja -ta ovat selvästi yleisimmät. Esimerkiksi juuresta TUL ”tulla” ovat perusverbin tul- lisäksi peräisin myös pidemmät a-vartalot tulta- ”kutsua, koota” ja tulya- ”tuoda”. Päätteet näyttävät muokkaavan juuren merkitystä; näissä tapauksissa sekä -ta että -ya ovat kausatiivisia, sillä ”kutsua”, ja ”tuoda” ovat ajatuksen ”saada tulemaan” variaatioita. Mutta usein päätteet eivät vaikuta muuttavan merktystä (juuresta SIR ”virrata” ovat peräisin quenyan samanmerkityksinen perusverbi sir- , mutta johdettua verbiä sirya- käytetään myös samassa merkityksessä, HoME V, 384). Joissakin a-vartaloisissa verbeissä on harvinaisempia päätteitä, kuten -na (esim. harna- ”haavoittaa”, joka on nähtävästi johdettu adjektiivista tai partisiipista harna ”haavoittunut”); joidenkin a-vartaloisten verbien pääte on yksinkertaisesti -a, esim. ora- ”pakottaa”.

Aikamuodot

Quenyan aikamuodoista tunnetaan viisi: aoristi, preesens, imperfekti, perfekti ja futuuri. (Melko todennäköisesti Tolkien hahmotteli muitakin aikamuotoja, kuten pluskvamperfektin, mutta niiden muotoja ei tunneta materiaalissamme.)

Aoristi

Aoristi on yksinkertaisin muoto sekä merkitykseltään että rakenteeltaan. Verbin perusmerkitystä ei ole modifioitu tai rajattu millään erityisellä tavalla. Aoristi saattaa ilmaista yleisiä, ajattomia totuuksia, kuten haltioiden määritelmässä i carir quettar ”ne jotka tekevät sanoja” (HoME XI, 391). Kuitenkin aoristi voi yhtä hyvin kuvailla yksinkertaista, jatkuvaa toimintaa, kuten ennen Nirnaeth Arnoediadia kuullussa sotahuudossa Auta i lómë! ”Yö väistyy!” Tässä kontekstissa käännös ”väistyy” ei viittaa nimenomaan jatkuvaan toimintaan (kuten quenyan preesens). Yleisesti ottaen quenyan aoristi näyttää vastaavan englannin yksinkertaista preesensiä (verrattuna ”is ...-ing” -rakenteeseen). Tolkien käänsi aoristin usein niin, kuten Namáriën ensimmäisellä rivillä: Ai! laurië lantar lassi súrinen "ah! golden fall the leaves in the wind" (Kersti Juvan suom. ”Ah! kultana putoavat lehdet tuuleen”).

Perusverbien aoristin pääte oli alun perin -i. Haltiakielen varhaisvaiheiden sananloppuinen lyhyt -i oli muuttunut :ksi, joten sellaisten perusverbien kuin car- ”tehdä, valmistaa” aoristi muuttui muotoon carë ”(esim. hän) tekee, valmistaa”. Mutta koska vokaali oli muuttunut vain sanan lopussa, -i esiintyy yhä aina silloin, kun verbiin lisätään mikä tahansa muu pääte. Jos quenyan finiittiverbillä on monikollinen subjekti, verbi saa monikon päätteen -r, joten aoristia carë ”(hän) tekee” vastaa carir edellä lainatussa lauseessa ”ne jotka tekevät sanoja”. Myös ennen kaikkia pronominaalisia päätteitä -i- on säilynyt; Tolkien käyttääkin erittäin usein quenyan perusverbejä päätteen -n ”minä” kera (esim. carin ”teen”, HoME V, 362; tulin ”tulen”, HoME V, 395). A-vartaloisissa verbeissä ei esiinny vaihtelua, vaan niiden pääte on -a sekä ilman muita päätteitä että niiden kera (esim. lanta ”putoaa”, lantar ”putoavat (jne. monikoll. subjektin kera)”, lantan ”putoan”, jne.).

Preesens

Quenyan preesensiä nimitetään usein myös kestopreesensiksi. Se viittaa toimintaan, jota pidetään selkeästi jatkuvana, englanniksi se on usein paras kääntää ”is ...-ing” -rakenteella. Perusverbin preesens muodostetaan lisäämällä pääte -a ja pidentämällä verbivartalon vokaali (pitkä vokaali merkitään akuutilla aksentilla). Täten verbin -sil ”loistaa” preesens on síla ”loistaa (parhaillaan)”; verbin mat- ”syödä” preesens on máta ”syö (parhaillaan) / on syömässä” (monikollisen subjektin kera mátar ”syövät (parhaillaan) / ovat syömässä”. Toisinaan Tolkien kääntää quenyan preesensmuodot englanniksi käyttäen yksinkertaista preesensiä, kuten tunnetussa tervehdyksessä elen síla lúmenn' omentielvo ”a star shines on the hour of our meeting" [suom. ”tähti loistaa tapaamisemme hetkellä”]. Vaikuttaa siltä, että aoristi ja preesens ovat jossain määrin samaa merkitseviä; eräässä tämän tervehdyksen versiossa Tolkien käyttikin aoristia silë ”loistaa” preesensin síla ”loistaa (parhaillaan)” asemesta (ks. HoME VI, 324).

Quenyan kielioppia on A-vartaloisten verbien preesensin osalta tulkittu perinteisesti niin, että pääte -a yksinkertaisesti sulautui verbivartalon loppu-a:han, niin että esimerkiksi verbin lanta- ”pudota” preesens olisi lanta ”putoaa (parhaillaan) / on putoamassa”. Tämä muoto näytti esiintyvän Namáriën ensimmäisellä rivillä (pääte -r on seurausta monikollisesta subjektista lassi ”lehdet”): Laurië lantar lassi "kultana putoavat lehdet” (engl. ”golden fall leaves" tai "golden leaves are falling")[1] Näyttää kuitenkin siltä, että lantar on itse asiassa aoristi (ks. yllä). Heinäkuussa 2000 uusia esimerkkejä julkaistiin Vinyar Tengwarissa (n:o 41). A-vartaloisella verbillä ora- ”pakottaa” osoittautui olevan preesens órëa ”pakottaa (parhaillaan) / on pakottamassa” [engl. is urging]. Tämä osoittaisi, että a-vartaloisilla verbeillä onkin preesensin pääte -ëa: nähtävästi verbivartalon loppu-a:ssa tapahtuu erilaistuminen (-ë-), jotta vältettäisiin kaksi perättäistä a:ta kun preesensiin kuuluva pääte -a lisätään verbivartaloon. Jos vartalovokaalia ei seuraa konsonanttiyhtymä, se pitenee samoin kuin perusverbeissä: täten vartalosta ora- tulee órëa. Kuitenkin useimmissa a-vartalollisissa verbeissä on konsonanttiyhtymä vartalovokaalin jälkeen, eikä quenyassa pitkä vokaali voi esiintyä ennen konsonanttiyhtymää. Esimerkkejä ei tunneta, mutta voidaan olettaa, että sellaisilla a-vartalollisilla verbeillä kuten lanta- ”pudota” on preesensmuoto lantëa ”putoaa (parhaillaan) /on putoamassa” (mon. lantëar ”putoavat (parhaillaan) / ovat putoamassa”. Koska vartalovokaali ei voi näissä asemissa pidentyä, vain pääte -ëa kertoo, että kyseessä on (kesto)preesens.

Imperfekti

Quenyan imperfektissä on aina loppuvokaali (vaikka sekundääripäätteitäkin voi tietenkin lisätä; esimerkiksi monikollisen subjektin yhteydesssä verbillä on pääte -er). Tämä vokaali on hyvin usein osa päätettä -në, joka näyttää olevan yleisin imperfektin tunnus quenyassa. A-vartaloisilla verbeillä tämä pääte on tyypillinen. Esimerkiksi verbi orta- ”kohota/kohottaa” on mainittu Etymologioissa (s.v. ORO, HoME V, 379), ja TSH:n Namárië-laulu osoittaa, että sen imperfekti on ortanë. Muita tunnettuja esimerkkejä:

ulya- ”kaataa, vuodattaa”, imperfekti ulyanë (HoME V, 396 s.v. ULU)
hehta- ”hylätä”, imperfekti hehtanë (HoME XI, 365)
ora- ”pakottaa, vaatia”, imperfekti oranë (Vinyar Tengwar 41,18)

Perusverbien tilanne on hieman erilainen. Kun sellaiset verbit päättyvät joko -r tai -m, niiden pääte voi olla -në kuten a-vartaloisilla verbeillä, koska siitä seuraavat konsonanttiyhtymät rn ja mn ovat sallittuja quenyan fonologiassa. Etymologioissa esiintyvät tirnë verbin tir- ”katsoa” imperfektinä ja tamnë verbin tam- ”naputtaa” imperfektinä (katso hakusanat TIR, TAM). Perusverbit, jotka päättyvät -n saavat myös päätteen -në jolloin imperfektissä esiintyy geminaatta nn; esimerkiksi verbin men- ”saapua, mennä” imperfekti on mennë (Vinyar Tengwar 49,23-24).

Perusverbit, jotka päättyvät -p, -t ja -c eivät kuitenkaan voi saada päätettä -në, sillä silloin syntyviä konsonanttiyhtymiä pn, tn, cn ei voi olla quenyassa. Tämä ongelma on ratkaistu korvaamalla päätteen -në nasaalielementti nasaalisisäliitteellä, joka sijoittuu verbivartalon loppukonsonantin eteen. Nasaalisisäliite on m ennen p:tä, ennen t:tä se on yksinkertaisesti n ja ennen c:tä (k:ta) se äännetään äng-äänteenä, mutta kirjoitetaan kuitenkin n (vrt. suomen kenkä [keŋkæ]). Esimerkkejä Etymologioista (katso hakusanat TOP, SKAT, TAK) ovat:

top- ”peittää”, imperfekti tompë
hat- ”rikkoa”, imperfekti hantë
tac- ”kiinnittää”, imperfekti tancë

Perusverbit, joiden loppukonsonantti on -l näyttävät luopuvan nasaalielementistä kokonaan; verbin vil- ”lentää” imperfekti on villë (HoME V, 398 s.v. WIL). Ehkä vil- (aiempi muoto wil-) muodosti alun perin imperfektin nasaalisisäliitteellä edellisten verbien tapaan, mutta *winle muuttui lopulta assimilaation kautta muotoon villë. (Tästä quenyan vanhemman nl-ryhmän kehityksestä esimerkkinä on substantiivi nellë ”puro”, jonka Tolkien johti vanhemmasta muodosta nenle: ks. Etymologiat s.v. NEN, HoME V, 376).

Perfekti

Perfekti ilmaisee ajatuksen toiminnasta, joka on suoritettu loppuun menneisyydessä, mutta joka on yhä ”relevantti” nykyhetkelle, yleensä siksi että sen vaikutukset tuntuvat yhtä. Toisin kuin suomessa ja englannissa, joissa perfektiin tarvitaan apuverbiä (”olla, to have”) quenyassa verbin perfektimuoto on yhtenäinen. Sen muodostaminen on hieman monimutkaista. Kaikissa perfektimuodossa on pääte -ië (tai monikollisen subjektin yhteydessä -ier). Verbivartalon vokaali on, jos mahdollista, pidennetty. Näin ollen vartalosta tul- ”tulla” perfekti on utúlië ”on tullut”. Kuten näemme, etuliite u- ilmestyy myös muokaan. Tämä etuliite, augmentti, on itse asiassa muodoltaan vaihteleva, koska se on aina sama kuin verbivartalon vokaali. Näin ollen:

mat- ”syödä” > amátië ”on syönyt”
tec- ”kirjoittaa” > etécië ”on kirjoittanut”
ric- ”vääntää” > irícië ”on vääntänyt” (katso VT 39,9)
not- ”laskea” > onótië ”on laskenut”
tuv- ”löytää” > utúvië ”on löytänyt” (löytäessään Valkoisen Puun taimen Aragorn huudahtaa utúvienyes ”olen löytänyt sen”)

Joissakin Tolkienin aikaisemmissa quenyan muodoissa esiintyy myös perfektimuotoja ilman augmenttai, esimerkiksi lendië (eikä elendië) ”on mennyt” tai ”on matkustanut” (muoto lendien, HoME VI,56 – jossa on mukana suffiksi -n ”minä” &ndash, voidaan kääntää ”olen matkustanut”). Toisinaan augmentti jää pois TSH:n jälkeisissäkin lähteissä, esim. fírië eikä ifírië ”on henkäissyt” (HoME X,250; verbistä fir- ”heittää henkensä, haipua, kuolla”). Esimerkistä lendië puuttuu myös pitkä vartalovokaali, koja yleensä liittyy perfektiin (siis ei *léndië). Tämä johtuu siitä, että quenyassa pitkä vokaali ei voi esiintyä välittömästi ennen konsonanttiyhtymää ja useimmissa a-vartaloisissa verbeissä on konsonanttiyhtymä vartalovokaalin jälkeen, joka normaalisti pidentyisi perfektissä. Hyvät esimerkit Tolkienilta puuttuvat, mutta voidaan otaksua, että lukun ottamatta tätä pidennystä johdettujen verbien perfekti muodostetaan samoin kuin perusverbienkin: vartalovokaali liittyy augmenttina verbivartalon eteen ja pääte -ië lisätään (tämä pääte korvaa johdettujen verbien loppu-a:n):

menta- ”lähettää” > ementië ”on lähettänyt”
tinta- ”sytyttää” > itintië ”on sytyttänyt”
costa- ”riidellä” > ocostië ”on riidellyt”
tulta- ”kutsua” > utultië ”on kutsunut”

Kuitenkin yksinkertaisimmissa johdetuissa verbeissä, joissa on vain lyhyt pääte -a, voi esiintyä tavanomainen vartalovokaalin pidentyminenkin (koska vokaalia ei seuraa konsonanttiyhtymä). Niinpä sellainen verbi kuin mapa- ”tarttua”, voi muodostaa perfektin aivan kuin se olisi perusverbi **map-: perfekti olisi otaksuttavasti amápië. Lukuisat a-vartaloiset verbit, joiden pääte on -ya, voivat käyttäytä samoin. Kun perfektin pääte -ië liitetään verbiin, joka päättyy -a, säännönmukaisesti se korvaisi loppu-a:n ja odotettavissa olisi yhdistelmä **-yië, mutta quenyassa y+i ei ole mahdollinen. Tämän vuoksi -yi- lyhenee ja siitä tulee -i-, joten alkuperäisestä päätteestä -ya ei jää mitään jäljelle. Lyhyesti sanottuna verbistä joka päättyy -ya, voi pefrektin muodostaa ikään kuin tätä päätettä ei olisi lainkaan olemassa ja jäljellä on vain verbin juuri, jonka on käyttäydyttävä perfektissä kuin perusverbi. Yksi esimerkki saattaa olla olemassa. Etymologioissa Tolkien mainitsee verbin vanya- ”mennä, lähteä, kadota” (HoME V,397 s.v. WAN). Sen perfekti saattaa olla avánië, joka esiintyy Namáriëssa (monikkopäätteen -r kera monikollisen subjektin vuoksi; Galadriel laulaa yéni avánier, joka on käännetty ”pitkät vuodet ovat menneet”, sananmukaisemmin ”pitkät vuodet ovat kuluneet pois”). Muodossa avánië näkyvät kaikki ominaisuudet, jotka verbin perfektimuodolla voivat olla: vartalovokaali augmenttina a- normaalilla paikallaan, vartalovokaalin piteneminen muotoon á normaalissa asemassaan ja suffiksi -ië (joka korvaa täysin verbin vanya- päätteen -ya). Eräässä TSH:n jälkeisessä lähteessä Tolkien käsitteli tätä Namáriën perfektimuotoa ja selitti (uudestaan?) sen hyvin epäsäännöllisen verbin auta- ”mennä pois” perfektiksi: ks. HoME XI,366. Kuitenkin vaikuttaa täysin mahdolliselta, että kun Tolkien kirjoitti Namáriëta yli kymmenen vuotta aiemmin, hän ajatteli, että avánië on verbin vanya- perfekti. Jos se pitää paikkansa, tämä esimerkki paljastaa, miten lukuisat ya-loppuiset verbit käyttäytyvät perfektissä. Ehkä verbi vanya- hylättiin myöhemmin, koska se oli ristiriidassa adjektiivin vanya ”kaunis” kanssa.

Futuuri

Futuurin pääte on -uva (monikollisen subjektin yhteydessä -uvar). Esimerkiksi peruverbin mar- ”asua (jssk.)” futuuri esiintyy Elendilin valassa: maruva ”asuu (vastedes)” (pronominaalipäätteen -n ”minä” kera: sinomë maruvan ”tässä paikassa minä asun” [engl. will I abide]). A-vartaloisten verbien loppuvokaali näyttää putoavan päätteen -uva edellä; tunnettuihin esimerkkeihin kuuluvat linduva verbin linda- ”laulaa” futuurina ja ilmeisesti oruva verbin ora- ”pakottaa” futuurina. Muoto antáva verbin anta- ”antaa” (HoME V,63) futuurina on poikkeava; siinä käytetään yksinkertaismpaa päätettä -va johon liittyy verbivartalon loppuvokaalin piteneminen. Muoto antáva tulee kuitenkin TSH:aa varhaisemmasta lähteestä: Tolkien on saattanut muuttaa kieltä myöhemmin. Muut tunnetut esimerkit viittaavat siihen, että TSH:n tyylisessä quenyassa verbin anta- futuurin pitäisi olla antuva (josta ei ole esimerkkejä).

Futuuria käytetään myös eräänlaisesa ”toivomuslausekkeessa”, jonka aloittaa sana nai ”olkoon niin että” tai ”toivottavasti”. Täten sellaista futuurimuotoja kuin tiruvantes ”he vartioivat sitä (vastedes)” (tiruva ”vartioi, pitää” + -nte- ”he” + s ”sitä (se)”) voi käyttää ilmaisemaan toivetta liittämällä sen eteen sanan nai: Cirionin valassa nai tiruvantes merkitsee ”olkoon niin että he vartioivat sitä” tai ”toivottavasti he vartioivat sitä” (KTK 416, 431 [viite 43]).

Muut verbimuodot

Viiden (tunnetun) aikamuodon lisäksi quenyan verbi voi esiintyä myös sellaisissa muodoissa kuin infinitiivi, gerundi ja imperatiivi.

Infinitiivi

Perusverbien (esim. quet- ”puhua”) infinitiivin pääte on kuten esimerkissä polin quetë ”osaan puhua” (VT 41,6). A-vartaloisilla verbeillä ei näytä olevan mitään erityistä infinitiivin päätettä; vartalo ja infinitiivi ovat identtiset (esimerkiksi verbin lelya- ”mennä” infinitiivi olisi lelya ”mennä”). Infinitiivi on näin ollen muodoltaan sama kuin (päätteetön) aoristi. Quenyassa on myös pidennetty infinitiivi, jonka pääte on -ta; kun se lisätään perusverbin infinitiiviin, sen pääte muuttuu muotoon -i-: verbin car- ”tehdä, valmistaa” yksinkertaisin infinitiivi on carë ja pidennetty infinitiivi on täten carita. Pidennettyyn infinitiiviin voi myös liittyä pronominaalipäätteitä, jotka ilmaisevat infinitiivin objektin, esim. -s ”se” muodossa caritas ”tehdä se”.

Gerundi

Pidennetty infinitiivi voi toimia myös gerundina, eli verbin nominaalimuotona. Englannissa vastaava muoto saadaan päätteellä -ing. Pidennetty infinitiivi toimii gerundina lauseessa carita i hamil mára alasaila ná, ”olisi epäviisasta olla tekemättä sitä minkä arvioi hyväksi” [engl. ”not to do [tai: not doing] what you judge good would be unwise” (VT 42,33). Toinen infinitiivin/gerundin pääte on -ië, kuten nominaalimuodossa tyalië ”leikkiä/leikkiminen” perusverbistä tyal- ”leikkiä”. A-vartaloisten verbien loppu-a jäisi ilmeisesti pois ennen päätteen -ië lisäämistä (verbeissä jotka päättyvät -ya, koko päätteen olisi kadottava, koska **yië olisi mahdoton yhdistelmä). Kun päätteellä -ië muodostettu gerundi yhdistetään datiivin päätteeseen -n ”jollekin, jotakin varten”, tällainen gerundi voi ilmaista tarkoitusta. Verbistä enyal- ”muistaa, muistella” tunnetaan muoto enyalien ”muistellakseen”, jonka Tolkien selitti olevan gerundin datiivi (KTK 430).

Imperatiivi

Imperatiivi voidaan muodostaa asettamalla itsenäinen imperatiivipartikkeli á yksinkertaisimman infinitiivin (tai päättettömän aoristin) kaltaisen verbimuodon eteen. Täten infinitiivistä carë ”tehdä” voi muodostaa imperatiivilausekkeen á carë! ”tee!" / ”valmista!” Imperatiivipartikkeli voi esiintyä myös lyhyemmässä muodossa a, kuten sormuksen viejille Cormallenin kentällä saamassa tervehdyksessä a laita te! ”ylistäkää heitä!” (Mahdollisesti lyhyt muoto a on ensisijainen silloin, kun sitä seuraavan verbin vartalossa on pitkä vokaali tai diftongi, kuten diftongi ai verbissä laita- ”siunata, ylistää”.) Kiellon voi muodostaa áva ”älä!”, esim. áva carë! ”älä tee [sitä]!” (HoME XI,371).

Tunnetaan myös muutamia imperatiivimuotoja, joissa ei ole itsenäistä imperatiivipartikkelia, vaan vastaava pääte -a. Aineistossamme on siis huudahduksia, kuten ela! ”katso!” tai heca! ”mene pois!” (HoME XI,364). Vrt. myös ëa! verbin ”olla olemassa” imperatiivina, jota Eru Ilúvatar käytti antaessaan itsenäisen olemassaolon Ainurin soitolle: ”Eä! Tulkoon tämä kaikki Olevaksi!” Ei tiedetä miten produktiiviseksi Tolkien tätä muotoa kaavaili. Mahdollisesti perusverbeillä on ollut päätteellä -a muodostettavat vaihtoehtoiset imperatiivimuodot (jotka erottuvat preesensistä, koska vartalovokaalia ei ole pidennetty). Esimerkiksi verbin car- ”tehdä” imperatiivi saattaisi olla yhtä hyvin *cara! kuin á carë!

Erikoisverbit

Kaikki quenyan verbit eivät sovi edellä hahmoteltuun järjestelmään ”Epäsäännöllisyydet” ovat usein historiallisesti oikeutettuja Tolkienin mielessä olleen taustalla vaikuttavan fonologisen kehityksen perusteella. Tästä näkökulmasta verbit eivät ole lainkaan epäsäännöllisiä. Näin ollen on parempi puhua ”erikoisverbeistä” [engl. special verbs] kuin ”epäsäännöllisistä” verbeistä.

Eräs esimerkki historiallisesti oikeutetusta ”epäsäännöllisyydestä” on verbi rer ”kylvää”. Sen imperfektin odottaisi olevan **rernë (vrt. esim. tir- ”katsoa”, imperfekti tirnë). Mutta imperfekti ”kylvi” onkin rendë. Poikkeavuus on helppo selittää. Verbi tir- ”katsoa” vastaa suoraan alkuperäistä juurta TIR, joten r on ollut r koko ajan, mutta verbin rer- ”kylvää” loppu-r tuleekin varhaisemmasta d:stä. Alkuperäinen juuri on RED (HoME V,383). Imperfekti rendë on muodostettu tähän juureen lisätyllä yksinkertaisella nasaali-infiksillä, joten imperfekti on täysin analoginen (esimerkiksi) verbin quet- ”sanoa, puhua” imperfektimuodon quentë kanssa. Mutta quenyan kehittyessä kantahaltiakielestä vokaalia seuraava alkuperäinen d muuttui yleensä ensin z:ksi ja sitten r:ksi. täten juuresta RED muodostui perusverbi rez- > rer-, mutta imperfektimuodossa rendë nasaali-infiksi ”suojeli” alkuperäistä d:tä edeltävältä vokaalilta ja siten se pysyi d:nä. – Muita verbejä, jotka saattavat kuulua tähän luokkaan, ovat hyar- ”halkaista”, ser- ”levätä” ja nir- ”painaa, työntää”, koska ne ovat peräisin juurista SYAD, SED, NID (viimeisestä, ks. VT 41,17). Kuitenkaan imperfektimuotoja hyandë, sendë, nindë ei suoraan mainita julkaistussa materiaalissa.

Eräs tunnettu muoto, joka kuuluu tähän ryhmään, on lendë ”meni” verbin ”mennä, matkustaa” imperfektimuotona. Muoto lendë syntyy nasaali-infiksin lisäämisestä juureen LED (mainittu Etymologioissa, HoME XI,363 mukaan se on muodostunut vielä vanhemmasta juuresta DEL). Verbin ”mennä perusmuoto on lelya- (vanhemmasta muodosta ledyā, joten imperfektissä lendë näyttäytyy toinenkin ilmiö: jotkin ya-loppuiset verbit pudottavat tämän päätteen imperfektissä, joka muodostetaan aivan kuin kyseessä olisi perusverbi. Erityisen kiinnostava tässä suhteessa on ulya- ”kaataa, ammentaa, virrata alas [engl. to pour]”, jolla Tolkien totesi olevan kaksi imperfektimuotoa: transitiivinen ”kaatoi, ammensi”, kuten lauseessa ”mies kaatoi [engl. poured] vettä maljaan” ulyanë loppu-ya:han lisätyllä normaalilla imperfektipäätteellä -në, jolloin muoto on täysin ”säännöllinen” edellä hahmoteltujen sääntöjen perusteella. Kuitenkin imperfekti ”virtasi jhk. [engl. poured]” intransitiivisena, kuten lauseessa ”joki virtasi alas rotkoon [engl. the river poured into the gorge]” on ullë. On pantava merkille, että loppu-ya jää pois, ja imperfekti muodostetaan suoraan juuresta UL. Käytössä ei ole tarpeeksi lähdemateriaalia osoittamaan, onko tämä loppu-ya:n katoaminen ennen imperfektin päätettä -në säännöllinen ilmiö. Voi vielä todeta, että verbin farya- ”riittää” imperfekti on farnë (eikä **faryanë); tämä muoto näyttää tukevan edellä esitettyä teoriaa (HoME V,381 s.v. PHAR).

Kuten jo aiemmin ohimennen mainittiin, Tolkien on saattanut korvata verbin vanya- ”kadota” verbillä auta- ”mennä pois, jättää”, jolla on kaksinkertainen sarja imperfekti- ja perfektimuotoja: imperfekti oantë ja perfekti oantië, jos verbiä käytetään viittaamaan fyysiseen lähtemiseen yhdestä paikasta ja toiseen menemisestä, mutta imperfekti vánë ja perfekti avánië, jos verbiä käytetään katoamisesta tai kuolemisesta puhumiseen. Sanaa vanwa ”mennyt, kadonnut, hävinnyt, kuollut” on nimitetty tämän verbin ”menneen ajan partisiipiksi”, vaikka se näyttää niin epäsäännölliseltä, että sitä voisi yhtä hyvin pitää riippumattomana adjektiivina. Ks. HoME XI,366.

Vaikka useimpien verbien imperfektimuotoon kuuluu nasaali, joko nasaali-infiksinä (kuten quen verbistä quet- ”sanoa”) tai osana pitkää imperfektipäätettä -në, joidenkin verbien imperfektimuodossa ei ole lainkaan nasaalielementtiä. Sen sijaan imperfekti muodostetaan pidentämällä vartalovokaali ja lisäämällä pääte . Verbin -lav ”nuolla” imperfekti on lávë (Namáriëssa yhdyssanana undulávë ”alas-nuoli” eli ”peitti täysin”). Kieltoverbillä um- ”ei olla jtk.” tai ”ei tehdä jtk.” on samaan tapaan imperfekti úmë. Kuitenkin useimmat tällä tavalla verbeistä muodostetut sanat eivät ole imperfektimuotoja, vaan abstrakteja substantiiveja. Esimerkiksi sana sérë liittyy verbiin ser- ”levätä”, mutta sérë ei ole imperfekti ”lepäsi; se merkitsee ”lepoa” substantiivina. Imperfektin muodostaminen sanojen lávë ja úmë tapaan on näin ollen muotonsa puolesta epämääräistä ja vaikuttaa melko epätavalliselta.

Muutamat vebit, jotka päättyvät -ta, saattavat menettää tämän päätteen imperfektissä, ja jäljelle jäävästä verbivartalosta muodostetaan imperfekti saman kaavan mukaan kuin úmë. Esimerkiksi verbi onta- ”synnyttää, luoda” saattaa saada imperfektin ónë (vaihtoehtona säännönmukaiselle muodolle ontanë). Epäsuora todistusaineisto TSH:sta antaa ymmärtää, että verbi anta- ”antaa” saattaa käyttäytyä samalla tavalla: imperfektinä on ennemmin (tai yhtä hyvin) ánë kuin säännönmukainen antanë, jota ei tunneta lähteissä (kun taas ánë esiintyy varhaisessa materiaalissa). Sindarin muoto onen ”(minä) annoin”, joka on mainittu TSH:n liitteissä, vastaisi quenyan muotoa ánen (pääte -n = ”minä”).

Olla-verbi

Tämän verbin tärkeimmät muodot ovat ”on”, nar tai nár ”ovat”, ”oli” (variantti nánë), nér ”olivat”, anaië ”on ollut” ja nauva ”on (vastedes)”; imperatiivi on na tai ”ole!”

Pronominaalipäätteiden kera tämä verbi voi esiintyä muodoissa násë ”hän on”, nás ”se on”, muuten säännölliset pronominaali päätteet liitetään vartaloon na- (nanyë ”minä olen”, nalyë ”sinä olet” jne.; täydellinen luettelo pronominaalipäätteistä on alla). Imperfekti ”oli, olivat” olisi samanlainen, preesensin a-vokaali vaihtuu vain e:ksi tai é:ksi: näin ollen nenyë ”minä olin”, nelyë ”sinä olit” jne.

Tiedot olla-verbin infinitiivistä ovat epävarmoja.

Pronominit

"Standardinmukaisten" pronominien erottaminen on aina tuottanut ongelmia johtuen professorin tunnetuista revisioista. Alla luonnosteltua tilkkutäkkiä ei siis kannata pitää minään viimeisenä sanana Tolkienin lopullisista aikeista.

Quenyan pronominien järjestelmä on joka tapauksessa kuitenkin samanlainen kuin suomen, ts. ne ilmenevät lähinnä päätteinä sanan lopussa. Vaikka itsenäisiäkin muotoja on (kts. alempana), ne esiintyvät harvemmin kuin suomessa — niiden frekvenssi on lähempänä esim. latinaa.

Verbipäätteinä

Tässä on eräs yritys tiivistää verbipäätteinä käytetyt pronominit:

  • yks. 1. pers. : -n tai -nyë (lyhyempää ei tule sotkea datiiviin)
  • yks. ja mon. 2., kohtelias : -l tai -lyë
  • yks. 2., tuttavallinen : *-tyë (< HoME V s. 61, vrt. XI.364; mahdollisesti juuresta *KYE, KE [VT48] kuten väitetysti sindarissa)
  • yks. 3. : -s tai *-ryë (sukupuolieronteko myöhäiseltä 1930-luvulta käsitti muodot -ro, mask. ja -rë, fem.)
  • mon. 1. : *-lvë, -lmë, -mmë (viimeisin on varmuudella duaali- tai ekslusiivinen muoto, "me kaksi/tietyt ...mme")
  • mon. 3 : -ntë (mahd. lyhyempi muoto -t, VT43)

Näitä käytetään kuten tutuissa esimerkeissä TSH:sta ja KTK:sta; utúvie-nye-s "olen löytänyt sen", tiruva-nte-s "he/ne ovat vartioiva sitä (tai häntä)". Huomaa quenyalle ominainen lyhyemmän version käyttö enkliittisenä kohdemuotona (millä on sama virka kuin alempana mainittavilla objektipronomineilla). Kohteen puuttuessa lyhyempää voidaan käyttää myös toimijasta eli subjektista: eärello utúlie-n "olen tullut mereltä". (TSH 842, 839; KTK 416)

Omistuspäätteinä

Kuten mm. sanasta máryat "(hänen) kahdet kätensä" käy ilmi, myös omistuspäätteet kuuluvat luontaisesti quenyan järjestelmään. Substantiiveihin (kuten yllä "käsi") liittyvät omistuspäätteet vastaavat suunnilleen verbipäätteitä, mutta vokaali on -a: yks. 1. -nya; mon. 3. *-nta. Näitä liitettäessä on joskus otettava tietysti huomioon sanan eroava taivutusvartalo (milloin se tunnetaan), kuten suomessakin. Yks. 1. omistuspääte suosii vokaalia -i- välivokaalina, mikäli sana päättyy konsonanttiin: Anarinya "aurinkoni" (V.72). Taivutuspääte tulee omistuspäätteen perään (gen. -o korvaa a:n tässäkin), kuten myös monikon pääte (nom. -r, -li, -t), mikäli omistettuja asioita on enemmän kuin yksi.

Emfaattiset pronominit

Kuten jo alussa mainittiin, quenyasta löytyy kuitenkin myös irrallisia itsenäisiä pronomineja. Jotkin niistä ovat emfaattisia, s.o. erityisesti painottavia. Namárië tarjoaa oivallisen esimerkin. Lauseessa nai hiruvalyë Valimar "löytäös sinä Valimarin" yks. 2. persoonaa edustaa pääte -lyë liitettynä verbin (subjektittomaan) futuuriin hiruva. Mutta sen jälkeisessä lauseessa nai elyë hiruva vastaavaa emfaattista pronominia elyë käytetään korostamaan subjektin asemaa (minkä tarkempi käännös kuuluisikin "sinä, niin, totisesti sinä"). Toinen tunnettu tällainen pronomini on yks. 1. p. inyë. On oletettu, että useimmat emfaattisista pronomineista muodostetaan e-prefiksin avulla, joskaan näitä ei löydy tunnetusta korpuksesta. Emfaattisten muotojen lisäksi VT 47 mainitsee alla seuraavaksi mainituista muodoista nasaaliprefiksillä muodostetut, "itse"-käsitettä ilmaisevat refleksiiviset pronominin muodot kuten imni "minä itse" ja indë "te itse".

Itsenäiset persoonapronominit

Quenyan historiasta aina viimeisiin teksteihin saakka löytyy myös lyhyempiä itsenäisiä pronomineja. Kuten emfaattistenkin yhteydessä, myös niiden kanssa verbin on oltava subjektittomassa muodossa (aoristin yks. tirë, mon. tirir) — luonnollisista flekteeraavista kielistähän tällaista erillistä muotoa on hankala löytää persoonan päätteen näkyessä myös erillisen pronominin kanssa tulevassa verbimuodossa. Olemassaolostaan huolimatta quenyan lyhyet muodot tapaavat olla samannäköisiä kuin seuraavassa suluissa annetut objektipronominit ( " = identtinen), joihin niitä on varottava sekoittamasta — verbipäätteethän ovat quenyalle luontaisempi tapa ilmaista toimijaa.

  • yks. 1. ni (nye); datiivi nin
  • yks. 2. tutt. *ce tai #tye < refl. intyë (tye)
  • yks. 2. koht./*mon. 2. le; all. lyenna (= *lenna?)
  • yks. 3. se (vanh. mask. ?so, fem. ?se), sa (elottomista); painokas ta (myöh. vaiheessa sanottu viittaavaan elottomiin)
  • mon. 1. me ("); dat. men, lok. messë; duaali met (")
  • mon. 3. *te ("); dat. tien

Lähteissä esiintyvistä taivutetuista muodoista käy myös ilmi, etteivät monikolliset pronominit tarvitse taipuessaan monikon indikaattoria eli päätettä.

Demonstratiivipronominit

Demonstratiivipronominit ovat sina "tämä" (substantiivin perässä KTK 416/430), tana = engl. that (ed. puheeseen viittaava) ja enta "tuo (tuolla)".

Indefiniittipronominit

VT 42,34 mainitsee niin ikään kaksi indefiniittipronominia, mo "joku" ja ma "jokin". Tämän artikkelin kaltaisessa "ajattomassa" kokoelmassa ensin mainitulle näyttäisi löytyvän semanttinen päällekkäisyys Quendi and Eldar -esseessä mainitusta pronominista quen (mon. queni "ne [jotkut], ihmiset"). Samalla sivulla, HoME XI s. 372 mainitut aiquen "kuka vain" ja ilquen "jokainen" ovat luonnollisesti huomion arvoisia.

Lukusanat

Tunnettuja quenyan peruslukuja ja niitä vastaavia järjestyslukuja ovat:

  • minë 'yksi' minya 'ensimmäinen'
  • atta 'kaksi' (t)atya 'toinen' (VT42 mukaan jälkimmäisen "korvasi jo aikaisin [puhutun quenyan vaiheessa]" attëa)
  • neldë 'kolme nelya, neldëa (VT 42:25) 'kolmas'
  • canta 'neljä' cantëa 'neljäs'
  • lempë 'viisi' lempëa 'viides'
  • enquë 'kuusi' enquëa 'kuudes'
  • otso 'seitsemän' otsëa 'seitsemäs'
  • tolto 'kahdeksan' toltëa 'kahdeksas' (myös toldëa, jolloin on otaksuttava toldo 'kahdeksaa' merkitsevän sanan variantiksi)
  • nertë 'yhdeksän' nertëa 'yhdeksäs'
  • *quain (vanh. ?cainen) 'kymmenen' quainëa 'kymmenes'
  • minquë 'yksitoista' (< VT42; HoME I s. 260)
  • yunquë 'kaksitoista' (VT47 s. 41, et al.)

Mahdollisia numeroita 13–19 koskien kts. Elfling-viesti #32942.

Adverbit

Katso: Elhath: Tulkintaa quenyan kieliopista

Konjunktiot

Katso: Elhath: Tulkintaa quenyan kieliopista

Syntaksi

Syntaksin osuus löytyy erilliseltä sivulta.

Viitteet

  1. Suom. huom. Nämä ovat Fauskangerin käännöksiä, Tolkien itse käänsi runon: Like gold fall the leaves (LoTR I ”Farewell to Lórien”, s. 3782005), ja leaves fall golden (RGEO, s. 66).

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.
Kaikki kirjoittajat eivät ole julkaisseet tekstiään kyseisellä lisenssillä (lisätietoa kirjoittajille).

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia