Taruntietäjät

Taruntietäjät (engl. loremasters, suomeksi myös taruntuntijat, tiedon mestarit, tiedon haltijat) olivat eri alojen oppineita. Haltioiden taruntietäjät esiintyvät legendariumissa erityisesti esiaikojen kertomusten ja tieteellisten tutkimusten kirjoittajina ja välittäjinä. Myös ihmisillä oli omat taruntietäjänsä, vaikka heidät mainitaankin harvemmin.

Tolkien käänsi toisinaan myös nimen noldor "taruntietäjiksi/tiedon haltijoiksi". Eräässä kirjeessään hän kirjoitti: "Näihin tapahtumiin liittyvät suurhaltiat, noldor eli tiedon haltijat – –". Myös Athrabethin sanastossa nimen noldor sanotaan tarkoittavan "'taruntietäjiä', niitä, jotka ovat erityisesti omistautuneet tiedolle".

Kuuluisia taruntietäjiä

Erikseen taruntietäjiksi mainitaan ainakin seuraavat eldarin viisaat:

• Arothir (Orodreth)
• Daeron
• Elrond
• Fëanor
• Finrod
• Gondolinin päälliköt, siis Glorfindel ym.?
• Pengolodh (Pengolod)
• Rúmil

Epäilemättä mukaan voidaan laskea myös ajan laskemisesta kirjoittanut Quennar (i) Onótimo. Luultavasti esiaikojen tarinoiden henkilöissä oli muitakin taruntietäjiä kuin edellä mainitut, vaikka heidän "akateemisista" saavutuksistaan ei olekaan kerrottu. Tolkien korosti, että noldorin maanpakolaisiin kuuluneet taruntietäjät eivät olleet erillinen "lempeiden kirjurien" kilta, jonka örkit olisivat pian polttaneet kirjaroviolla, vaan Fëanorin tavoin he olivat usein kansansa merkkihenkilöitä, kuninkaita, ruhtinaita ja sotureita.

Jos kaikki taruntietäjät olivat yhden ja saman perinteen jatkajia, sen on täytynyt syntyä viimeistään eldarin Suuren matkan aikana. Beleriandin sindarilla sanotaan olleen omat taruntietäjänsä, joista tärkein oli Daeron.

Tehtävät

Historian tallentaminen on taruntietäjien tehtävistä kenties tunnetuin. Kaikissa Silmarillionin kehitysvaiheissa Tolkienilla oli suunnitelmia kehyskertomukseksi, josta selviäisi, kuka teoksen tekstit oli kirjoittanut ja miten ne olivat säilyneet meidän aikaamme, mutta nämä ajatukset olivat yhtä muuttuvaisia kuin kaikki muukin. Ainulindalën sanotaan joka tapauksessa olleen Rúmilin työtä; Quenta Silmarillion ilmoitetaan Pengolodhin koostamaksi 30-luvun lopulla kirjoitetun version alkulehdillä, jotka kopioitiin lähes sellaisinaan myös myöhempiin versioihin. Monet Tarua Sormusten herrasta seuranneet esseet on esitetty Pengolodhin töihin perustuvina tai hänen suullisena opetuksenaan merenkävijä Ælfwinelle.

Kirjallisten töiden merkitys haltioille itselleen oli silti vähäinen, sillä taruntietäjät eivät itse tarvinneet niitä erinomaisen muistinsa tueksi. Vaikka maanpakolaiset pystyivät tuomaan mukanaan vain hyvin vähän Valinorin tieteiden ja taiteiden saavutuksista kirjoitetussa muodossa, oppineet uurastivat Beleriandissa Jalokivien sodan rauhallisempina kausina kirjoittaakseen uudelleen muistinvaraisesti menetetyt teokset.

Eldarilla oli vahva kiinnostus omaan kieleensä ja luontainen ymmärrys sen rakenteesta, joten ei ole ihme, että noldorilaiset viisaat ottivat myös kielet tutkimustensa kohteeksi. Eräs merkittävimmistä kielitieteilijöistä oli Fëanor. Erään lähteen mukaan hän osallistui kielten tutkimukseen vain lyhyenä kautena nuoruudessaan, mutta perusti erillisen kielentutkijoiden järjestön nimeltään Lambengolmor (käännetty Loremasters of Tongues) jatkamaan työtään. Perustajansa jälkeen kuuluisin Lambengolmorin jäsen oli Pengolodh, jonka välittämiksi Tolkien usein esitti tietonsa taruntietäjien teorioista.

Kuten Silmarillionissa kerrotaan, noldorin puhe "oli vaihtelevaista sillä he rakastivat sanoja ja etsivät aina nimiä jotka entistä paremmin kuvaisivat kaikkea sitä minkä he tiesivät tai kuvittelivat." Nähtävästi Amanissa taruntietäjät toimivat kielenhuoltajina, jotka ohjailivat tätä kehitystä. Esseen The Shibboleth of Fëanor mukaan he vastustivat noldorin keskuudessa syntynyttä tapaa ääntää quenyan þ (th) s:nä, koska he katsoivat sen rappeuttavan kielen rakennetta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa muut tekijät kuitenkin ratkaisivat, ja s-ääntämys vakiintui.

Taruntietäjiä pidettiin myös taitavina kielen käyttäjinä, kuten seuraava lainaus Pengolodhilta osoittaa: "Valinorissa Melkor käytti quenyaa niin mestarillisesti, että kaikki eldar hämmästyivät, sillä runoilijat ja taruntietäjät eivät osanneet käytellä sitä paremmin, ja vain harvat olivat hänen vertaisiaan."

Muista taruntietäjien hallitsemista tiedon aloista on mainintoja ainakin ajanlaskusta, laista ja tähtitieteestä. Myös Keski-Maan ja Amanin kirjoitusjärjestelmät – Rúmilin sarati, Fëanorin tengwar ja Angerthas Daeron – olivat taruntietäjien suunnittelemia tai muokkaamia.

Ihmisten taruntietäjät

Nimitys oli käytössä myös ihmisten keskuudessa:

• Edainilla oli nähtävästi jo ennen Beleriandiin tuloa oma perinteensäilyttäjien ammattikuntansa ja useita eri traditioita; Hadorin kansan taruntiedon sanotaan poikenneen Bëorin kansan vastaavasta. Ihmisten oppineita kutsuttiin ilmeisesti tuolloin nimellä Viisaat (the Wise). Tietoa muinaisten aikojen legendoista oli erityisesti tietäjänaisilla (Wise-women), joihin kuuluivat Bëorin huoneen Andreth ja Hadorin huoneen Adanel.
• Minas Tirithin Parannuksen tarhan yrttimestari sanoi Aragornille: "Huomaan että olette taruntuntija [engl. lore-master] ettekä pelkkä sotapäällikkö."
• Kun Meduseldissa kuningas Théodenin hautajaisjuhlassa ilmeisesti vanhan tavan mukaan juotiin malja kuninkaan muistoksi, "nousi soittoniekka ja taruntietäjä [engl. loremaster] ja lausui kaikkien Markin kuninkaitten nimet järjestyksessä".

Muut lähteet

• Måns Björkman: The Chroniclers of Arda

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia