Namárië

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Namárië eli "Galadrielin valituslaulu Lórienissa" (engl. Galadriel's Lament in Lórien; quenya Altariello nainië Lóriendessë) on quenyankielinen jäähyväislaulu, jonka Galadriel laulaa Sormuksen saattueen lähtiessä Lothlórienista[1] 16. helmikuuta 3019 ka.[2] Sanan namárië merkitys on "hyvästi".

Laulun quenyankieliset sanat ja käännös ovat Tarussa Sormusten herrasta;[1] lisäksi Tolkien julkaisi tekstin tengwarilla kirjoitettuna sekä ääntämisohjeilla, interlineaarisella käännöksellä ja kommentaarilla varustettuna Donald Swannin teoksessa The Road Goes Ever On.[3] Tässä teoksessa on myös Swannin sävellys sanoihin[4] sekä faksimile Tolkienin alkuperäisestä runon sisältävästä käsikirjoituksesta.[5]

Tolkien itse on laulanut Namáriën nauhalle.[6]

Runon teksti ja käännös

Tässä julkaistu käännös pyrkii seuraamaan alkutekstin sanajärjestystä ja sanamuotoja mahdollisimman tarkasti Tolkienin kommenttien perusteella eikä ole sama kuin Tarussa Sormusten herrasta julkaistu suorasanainen käännös.

Ai! laurië lantar lassi súrinen,
Ah! kultaiset putoavat lehdet tuulessa,
yéni únótimë ve rámar aldaron!
(haltioiden) vuodet lukemattomat kuin siivet puiden!
Yéni ve lintë yuldar avánier
Vuodet kuin nopeat kulaukset ovat menneet
mi oromardi lissë-miruvóreva
korkeissa saleissa makeaa mettä
Andúnë pella, Vardo tellumar
Lännen (rajojen) takana, Vardan holvien
nu luini yassen tintilar i eleni
alla sinisten, joissa tuikkivat tähdet
ómaryo airetári-lírinen.
hänen äänensä pyhän kuningattaren soidessa.


Sí man i yulma nin enquantuva?
Nyt kuka maljan minulle täyttää?


An sí Tintallë Varda Oiolossëo
Sillä nyt Sytyttäjä, Varda, Oiolossëlta (=Ikivalkealta)
ve fanyar máryat Elentári ortanë
kuin (valko)pilvet kaksi kättään Tähtien Kuningatar on kohottanut
ar ilyë tier undulávë lumbulë
ja kaikki tiet ovat hukkuneet (raskaaseen) varjoon;
ar sindanóriello caita mornië
ja harmaasta maasta leviää pimeys
i falmalinnar imbë met,
kuohuvien aaltojen ylle välille meidän kahden (= Vardan ja Galadrielin),
ar hísië untúpa Calaciryo míri oialë.
ja sumu peittää Calaciryan jalokivet ikuisesti.
Sí vanwa ná, Rómello vanwa, Valimar!
Nyt kadotettu on, Idän asukkaalta kadotettu Valimar!


Namárië! Nai hiruvalyë Valimar!
Hyvästi! Käyköön niin, että sinä löydät Valimarin!
Nai elyë hiruva! Namárië!
Käyköön niin, että edes sinä löydät sen. Hyvästi!

Aikaisempi versio

Alun perin Tolkien kirjoitti luvun käsikirjoituksessa (vuonna 1940), että "Galadriel lauloi [muinaisella haltiakielellä >] jollakin muinaisella kätketyllä kielellä, eikä hän [Frodo] kuullut sanoja".[7] Mutta Christopher Tolkienin mukaan sekä Galadrielin joutsenveneessä laulaman laulun (Minä lehdistä lauloin, kultaisista, puut kultalehtiin puhkesivat) että Namáriën sanat ovat alkuasteellaan jo luvun varhaisimmissa käsikirjoituksissa. Christopher Tolkien on liittänyt mukaan myös Namáriën käsikirjoituksessa saavuttaman muodon, jossa on vain 11 riviä ja jonka sanamuodot poikkeavat huomattavasti lopullisesta versiosta.[8]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 TSH I/2.8., Jäähyväiset Lórienille, s. 530 / 333-334 / 501 / 619-620 / 393-394.
  2. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1131.
  3. The Road Goes Ever On, s. 65-70.
  4. The Road Goes Ever On, s. 22-24.
  5. The Road Goes Ever On, s. [76].
  6. J. R. R. Tolkien reciting "Namárië" (YouTube; haettu 4.10.2014). Ks. myös Eugene C. Hargrove, Music in Middle-Earth (E.C. Hargroven kotisivut; haettu 4.10.2014).
  7. HoME VII, s. 284.
  8. HoME VII, s. 284-285.

Aiheesta muualla

Parodioita ja vaihtoehtoisia versioita:

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia