Gandalf

Kohteesta Kontuwiki
Gandalf. Kuva © John Howe (1999)
(Lähde: John Howen kotisivut).

Gandalf Harmaa oli yksi viidestä velhosta, jotka ilmaantuivat Keski-Maahan noin tuhat vuotta kolmannen ajan alun jälkeen yhdistämään niitä, jotka vastustivat Sauronin uudelleen nousevaa mahtia.

Alkuperä

Vaikka harva sitä Keski-Maassa tiesi, velhot olivat valarin lähettiläitä Lännen äärestä. Gandalf oli maia Olórin, joka oli asunut Valinorissa vala Irmon puutarhoissa Lórienissa.

Keski-Maassa

Gandalf liikkui enimmäkseen läntisillä mailla eikä jäänyt mihinkään pysyvästi asumaan.[1]

Hän kävi vuosina 2063 ja 2850 ka. Dol Guldurissa ja sai jälkimmäisellä käynnillään selville, että sinne asettunut paha voima oli Sauron itse.[2]

Vuoden 2941 keväällä Gandalf tapasi Thorin Tammikilven Briissä.[3] Tapaamisen seurauksena perustettiin Ereborin retkikunta, jonka oli tarkoitus vallata takaisin Ereborin Vuorenalainen kuningaskunta lohikäärme Smaugilta. Gandalf toivoi lohikäärmeen kuolemaa, sillä hän pelkäsi Sauronin ottavan sen avukseen hyökätessään vihollisiaan vastaan.[4] Gandalfin toiveesta seurueeseen värvättiin myös hobitti Bilbo Reppuli "voroksi".

Gandalf auttoi retkikuntaa sen matkan alussa, mutta lähti sitten Valkoisen neuvoston kokoukseen. Neuvosto hyökkäsi Dol Gulduriin ja ajoi Sauronin pois. Erebor palautettiin kääpiöiden haltuun ja Smaug surmattiin, mutta vuorella ja sen ympäristössä käytiin Viiden armeijan taistelu.[5]

Ereborin-retkellä Bilbo Reppuli oli löytänyt taikasormuksen. Ennen pitkää Gandalf sai selville sen olevan Sauronin takoma Sormusten sormus, johon tämä oli siirtänyt suuren osan entistä voimaansa. Myöhemmin Gandalf johti saattuetta, jonka tehtävä oli tuhota Sormus, mutta Morian kaivoksissa hän kaatui taistelussa balrogia vastaan. Hänet lähetettiin takaisin Gandalf Valkoisena, ja hän oli yksi lännen puolustuksen johtajista Sormuksen sodassa.

Sauronin kukistuttua haltioiden Kolmen sormuksen kantajat jättivät Keski-Maan. Yksi heistä oli Gandalf, joka oli saanut Círdanilta tulen sormuksen, Naryan.

Nimestä

Gandalf. Kuva © John Howe (1994)
(Lähde: John Howen kotisivut).

Nimi Gandalf on peräisin – samoin kuin nimeä Balin lukuun ottamatta kaikki Thorin Tammikilven seurueen kääpiöiden nimet – muinaispohjoismaiseen Edda-kokoelmaan ("vanhempaan" eli "runo-Eddaan") kuuluvan Völuspá-runon "kääpiöiden luettelosta" (Dvergatal), josta Tolkien poimi nimet kirjoittaessaan Hobittia 1930-luvulla. Völuspássa nimi esiintyy (12.1.) muodossa Gandalfr.[6] Tolkien selittää nimen valintaa ja merkitystä joskus ennen vuotta 1966 kirjoittamassaan muistiinpanossa:

Nimi Gandalf on samanlainen korvaava nimi kuin hobittien ja kääpiöiden nimet. Se on muinaisnorjaa (kääpiön nimi Völuspássa) jota olen käyttänyt koska vaikuttaa siltä kuin nimeen sisältyisi sana gandr 'sauva, etenkin taikasauva', ja sen merkitykseksi voidaan olettaa 'haltiaolento jolla on (taika)sauva'. Gandalf ei ollut haltia mutta ihmiset yhdistivät hänet mielessään heihin koska hänen tiedettiin olevan heidän ystävänsä ja liittolaisensa. Koska nimeä sanotaan käytetyn "pohjoisessa" yleensä, sen täytyy edustaa westroninkielistä nimeä jonka eri osat eivät ole peräisin haltiakielistä."[7]

Muut nimet

Koska Gandalf liikkui paljon, sai hän useita nimiä eri kansojen keskuudesta. Gandalf, "Haltia, jolla on sauva", oli hänen nimensä pohjoisen ihmisten keskuudessa. Mithrandiriksi, eli Harmaaksi vaeltajaksi tai Harmaaksi pyhiinvaeltajaksi häntä puolestaan kutsuivat haltiat sekä ainakin Gondorin ylhäiset. Kääpiöt tunsivat hänet nimellä Tharkûn, mikä tarkoittaa "Sauvamiestä". Etelässä hänen nimensä oli Incánus, Rohanissa Harmaahursti (engl. Greyhame).

Gandalfia nimitettiin toisinaan myös Harmaaksi sanansaattajaksi (engl. Grey Messenger) hänen harmaan kaapunsa vuoksi. Saruman puolestaan tunnettiin nimellä Valkoinen sanansaattaja.[8]

Viitteet

  1. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / 454–455 / *** / *** / ***.
  2. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / 458, 460 / *** / *** / ***.
  3. TSH, liite A III, "Durinin heimo", s. *** / *** / 446–447 / *** / *** / ***; TSH, liitteiden viitteet, s. *** / *** / 523 / *** / *** / *** (viite 50; suomennoksessa virheellinen vuosiluku 2942).
  4. TSH, liite A III, "Durinin heimo", s. *** / *** / 446–447 / *** / *** / ***.
  5. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / 461 / *** / *** / ***; Hobitti VII, Kummallinen koti, s. *** / *** / *** / *** / 153; Hobitti XIX, Viimeiset vaiheet, s. *** / *** / *** / *** / 324.
  6. Völuspá (Sæmundar Edda etter Sophus Bugge si utgåve frå 1867, r. 12.1; luettu 2.4.2021). Ks. myös Eddan jumalrunot, suom. Aale Tynni. – Porvoo ; Helsinki ; Juva : WSOY, 1981.
  7. KTK 4.II, Istari, s. 545-546 / ***.
  8. KTK 4.II, Istari, s. 532 / ***.

Aiheesta muualla


Maiar
Eönwë | Ilmarë | Ossë | Uinen | Salmar | Sauron | Melian | Arien | Tilion | Gothmog
Curumo (Saruman) | Olórin (Gandalf) | Aiwendil (Radagast) | Alatar | Pallando | Durinin turma

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia