Arthedain

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Arthedain oli yksi kolmesta kuningaskunnasta joiksi Arnor jakautui vuonna 861 ka., kun Arnorin kymmenennen ja viimeisen kuninkaan Eärendurin (640-861 ka., hallitsijana 777-861 ka.[1]) pojat eivät päässeet sopimukseen vallanperimyksestä. Muut kaksi kuningaskuntaa olivat Rhudaur ja Cardolan.[2]

Eärendurin vanhimmasta pojasta Amlaithista (726-946 ka., hallitsijana 861-946 ka.[1]) tuli Arthedainin ensimmäinen kuningas; hänen hallituskaupunkinsa oli Fornost; Arnorin entinen pääkaupunki Annúminas autioitui väen vähetessä.[3]

Arthedainin alueet sijaitsivat luoteessa; siihen kuuluivat Baranduinin (Rankkivuon) ja Lunin väliset alueet sekä maat Suuren tien pohjoispuolella Viimavaaroille saakka.[4]

Kuningaskunnilla oli usein kiistoja keskenään, erityisesti Viimavaarojen sekä niiden ja Briin välisten alueiden omistuksesta.[5] Rhudaur ja Cardolan halusivat omistukseensa valtakuntien rajalla kohoavan Amon Sûlin (Viimapään), jonka tornissa oli pohjoisen tärkein palantír – muut kaksi olivat jo Arthedainin hallussa.[1]

Arthedainia ehti hallita viisitoista kuningasta.[6] Kuudennen kuninkaan Malvegilin (hallitsijana 1272-1349 ka.) ajalla pohjoisessa alkoi nousta Angmarin valtakunta, ja örkit alkoivat taas hyökkäillä Arnorin vanhoile maille.[1] Malvegilin poika Argeleb I (hallitsijana 1349-1356 ka.) vaati koko Arnorin herruutta itselleen, sillä Cardolanissa ja Rhudaurissa oli Isildurin suku sammunut, mutta Rhudaur torjui vaateen, sillä siellä vallan olivat saaneet Angmarin kanssa liitossa olevat ihmiset.[7] Arthedain joutui sotaan Rhudauria ja sen kanssa salaa liitossa olevaa Angmaria vastaan; nämä halusivat kaapata Amon Sûlin palantírin itselleen. Argeleb linnoitti Viimavaaran, mutta kaatui taistelussa rhudaurilaisia vastaan.[8]

Cardolan pysyi kuitenkin Arthedainin liittolaisena; Argelebin poika Argeleb I (hallitsijana 1356-1409 ka.) ajoi cardolanilaisten ja Lindonin haltioiden avulla viholliset pois Viimavaaroilta, mutta sota ei tauonnut.[8] Myös Arveleg kaatui taistelussa vuonna 1409 Angmarista lähtenyttä suurta sotajoukkoa vastaan. Cardolan hävitettiin ja Amon Sûlin torni tuhottiin, mutta Palantír onnistuttiin pelastamaan Fornostiin.[8]

Dúnedain onnistuivat puolustautumaan Círdanin haltioiden avulla, mutta Argeleb II:n (hallitsijana 1589-1670 ka.) ajalla raivonneen Suuren ruton vuoksi pohjoisen väki hupeni suuresti ja Cardolanista dúnedain loppuivat kokonaan.[8] (Argeleb II muistetaan myös siitä, että vuonna 1601 ka. hän antoi briiläisille hobiteille Marcholle ja Blancolle luvan ylittää Baranduin ja asuttaa Kontu.[9])

Vielä vuonna 1851 ka. kuningas Araval (hallitsijana 1813-1891 ka.) sai voiton Angmarista Lindonin ja Rivendellin avulla,[10] mutta Aravalin pojan Araphantin (hallitsijana 1891-1964 ka.) ajalla Angmar toipui taas ja aloitti uuden sodan.[11]

Araphant solmi liiton Gondorin kanssa ja naitti poikansa Arveduin kuningas Ondoherin tyttärelle; Ondoherin kuoltua vuonna 1944 ka. Arvedui vaati Gondorin kruunua itselleen, mutta hänen vaateensa hylättiin.[12] Hallittuaan kymmenen vuotta Arvedui (hallitsijana 1964-1975 ka.) joutui taas sotaan Angmaria vastaan; tällä kertaa Angmarin hallitsija Noitakuningas onnistui valtaamaan Fornostin ja ajoi suurimman osan dúnedainista Lunin taakse. Arvedui kuitenkin puolustautui Pohjan ylängöllä viimeiseen asti ja pakeni viimein Forocheliin lossothin luo. Círdan lähetti laivan hakemaan häntä sieltä, mutta laiva upposi jäihin; kuningas Arvedui hukkui ja hänen mukanaan upposivat meren pohjaan pohjoisen palantíri.[13]

Arveduin pojat olivat päässeet pakoon Lindoniin, mutta vaikka Gondorista saapunut sotajoukko yhdessä Lindonin haltioiden kanssa viimein tuhosi Angmarin kokonaan Fornostin taistelussa vuonna 1975, pohjoisen dúnedain oli niin huvennut, että Arhedainin valtakunta lakkasi olemasta ja dúnedainista tuli "salainen vaeltava kansa".[14] Arveduin vanhimmasta pojasta Aranarthista tuli dúnedainin päämies, ja tällä arvonimellä Isildurin perilliset tunnettiin aina vuoteen 3019 ka. asti, jolloin Aragorn II kruunattiin jälleen yhdistyneiden Gondorin ja Arnorin kuninkaaksi.[15]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 HoME XII, s. 193; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1070.
  2. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1072; HoME XII, s. 193.
  3. HoME XII, s. 193.
  4. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1072.
  5. HoME XII, s. 193; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1072 (suomennoksessa sanotaan virheellisesti "Viimavaarojen ja Briin länsipuolella olevien alueiden omistusoikeudesta"; alkuteoksen the possession of the Weather Hills and the land westward towards Bree tarkoittaa selvästi "Viimavaarojen ja niistä länteen Briin suuntaan sijaitsevien alueiden omistusoikeudesta". Tämä käy ilmi vielä selkeämmin The Peoples of Middle-earth -teoksen samaa asiaa koskevan maininnan sanamuodosta: the possession of the Weather Hills and the land westward thence towards Bree.
  6. Kuninkaiden luettelo: artikkeli Arthedainin kuninkaat.
  7. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1072-1073; HoME XII, s. 193-194.
  8. 8,0 8,1 8,2 8,3 TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1073; HoME XII, s. 194.
  9. TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 16.
  10. HoME XII, s. 195; vrt. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1073 ("Kerrotaan että..." – ajankohta ja Aravalin nimi jätetään mainitsematta).
  11. HoME XII, s. 195.
  12. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1082-1083; HoME XII, s. 201.
  13. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1074-1075; HoME XII, s. 195.
  14. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1075; HoME XII, s. 195.
  15. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1076; HoME XII, s. 196.