Uskolliset
Haku sanalla "Uskolliset" ohjautuu automaattisesti tänne. Lukeaksesi neljännen ajan Uskollisista, katso Uskolliset (neljäs aika).
Uskolliset (engl. the Faithful) eli Elendili, Haltiamielet (engl. Elf-friends), olivat niitä númenorilaisia, jotka Tar-Ancalimonin (hallitsijana 2221-2386 ta.[1]) ja häntä seuranneiden kuninkaiden aikana eivät vieraantuneet eldarista, vaan pitivät valarin kunniassa.[2]
Uskolliset auttoivat myös Keski-Maan haltioita ja kävivät pohjoisessa Gil-galadin luona: heillä oli satama nimeltään Pelargir Anduinjoen suulla.[3]
Númenorissa Uskolliset saivat tukea erityisesti Andúniën ruhtinailta, jotka kuuluivat kuninkaan neuvonantajiin.[4] Mutta kuninkaat suhtautuivat Uskollisiin yhä kielteisemmin. 20. kuningas Ar-Adûnakhôr (hallitsijana 2899-2962 ta.) kielsi haltiakielten opettamisen,[5] 23. kuningas Ar-Gimilzôr (hallitsijana 3102-3177 ta.) kielsi haltiakielten käytön kokonaan ja rankaisi niitä, jotka ottivat vastaan Tol Eressëasta salaa tulevia laivoja,[5] ja vaikka seuraava kuningas, Tar-Palantir (hallitsijana 3177-3255 ta.), katui edeltäjiensä tekoja ja antoi rauhan uskollisille,[6] hänen seuraajansa Ar-Pharazôn (hallitsijana 3255-3319 ta.[7]) oli pahin Uskollisten sortaja. Hän otti Sauronin vangiksi ja toi tämän Númenoriin, mutta jäi itse Sauronin pauloihin.[8] Uskollisia hän kielsi nousemasta Meneltarmalle[9] ja lopulta hän Sauronin kehotuksesta ryhtyi palvomaan Iki-Pimeyttä ja antoi tälle ihmisuhreja – jotka valittiin useimmiten Uskollisten joukosta.[10]
Lopulta Ar-Pharazôn päätti hyökätä Amaniin, mutta Uskollisten johtaja Amandil käski poikaansa Elendiliä pysymään erossa kuninkaan suunnitelmista ja varustautumaan lähtöön Númenorista.[11]
Amandil purjehti yksin Valinoriin pyytämään armoa valarilta, mutta hänen kohtalonsa jäi tuntemattomaksi. Elendil sen sijaan lastasi Uskollliset yhdeksään laivaan Rómennassa ja kun Númenor vuonna 3319 ta.[12] upposi ja maailma muuttui, hänen laivansa kiisivät myrskyssä Keski-Maahan.[13]
Viitteet
- ↑ KTK 2.III, Elrosin perilliset: Númenorin kuninkaat, s. 302 / 255.
- ↑ Silm., Akallabêth, s. 332 / 274.
- ↑ Silm., Akallabêth, s. 333 / 275.
- ↑ Silm., Akallabêth, s. 335 / 276.
- ↑ 5,0 5,1 Silm., Akallabêth, s. 334 / 276; KTK 2.III, Elrosin perilliset: Númenorin kuninkaat, s. 304 / 258.
- ↑ Silm., Akallabêth, s. 336 / 277; KTK 2.III, Elrosin perilliset: Númenorin kuninkaat, s. 305 / 258-259.
- ↑ KTK 2.III, Elrosin perilliset: Númenorin kuninkaat, s. 305, 306 / 259.
- ↑ Silm., Akallabêth, s. 338-339 / 278-279.
- ↑ Silm., Akallabêth, s. 340 / 280.
- ↑ Silm., Akallabêth, s. 339, 341-342 / 280-282.
- ↑ Silm., Akallabêth, s. 343-345 / 282-283.
- ↑ TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1121 / ***; KTK 2.III, Elrosin perilliset: Númenorin kuninkaat, s. 306 / 259.
- ↑ Silm., Akallabêth, s. 349-350 / 287.
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
