Quenya-suomi sanaluettelo A

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta QSS A)


Quenya-suomi sanaluettelo
englanninkielinen alkuteos:
Helge K. Fauskanger, Quettaparma Quenyallo

a

  • a (1) vokatiivipartikkeli "oi": a vanimar "oi te kauniit" (TSH III/6.6., käännös: Kirjeet 387); esiintyy usein myös VT 44,12 (vrt. 15): A Hrísto *"Oi Kristus", A Eruion *"Oi Jumalan Poika", a Aina Fairë *"oi Pyhä Henki", a aina Maria *"oi pyhä Maria".
  • a (2) konj. "ja", Fírielin laulussa esiintyvä konjunktion ar variantti (FS:ssä esiintyy myös ar; a:ta käytetään ilmeisesti f-alkuisten sanojen edellä, mutta toisin ar formenna *"ja pohjoiseen" eräässä myöhäisessä tekstissä, VT 49,26). PE 17,41 mukaan ”vanhassa quenyassa” saattoi olla konjunktio a (ar:n varianttina) ennen n-, ñ-, m-, h-, hy-, hw-alkuisia sanoja (f:ää ei manita). PE 17,71 lisää mukaan: ty, ny, hr, hl, ñ, l, r, þ, s. Katso ar (1). Mahdollisesti a lauseessa nornë a lintieryanen ”hän juoksi vauhdillaan” (eli niin nopeasti kuin kykeni) on ymmärrettävä ja-konjunktiona, jos kirjaimellinen merkitys on *”hän juoksi ja [teki sen] vauhdillaan”.
  • a (3), myös á, imperatiivipartikkeli. Imperatiivi joka ”liittyy välittömään toimintaan” ilmaistaan á-partikkelilla ennen verbiä (tai ”toisinaan sen jälkeen, joskus painotussyistä sekä ennen että jälkeen”), ja verbi seuraa ”yksinkertaisimmassa muodossa, jota käytetään myös taivuttamattomana 'aoristina' ilman erityistä viittausta menneeseen, nykyiseen tai tulevaan aikaan” (PE 17,93). Vrt. a laita, laita te! "oi siunatkaa heitä, siunatkaa heitä!", á vala Manwë! "määrätköön Manwë sen!", kirjaimellisesti *"hallitkoon Manwë!" (ks. myös laita, vala); vrt. myös á carë *”tee[!]”, á ricë ”yritä!”, á lirë ”laula[!]”, á menë ”mene[!]”, a norë ”juokse[!]” (PE 17,92-93, huom. lyhyt a), á tula *"tule!" (VT 43,14). Viimeisessä esimerkissä verbi tul- ”tulla” saa päätteen -a, joka luultavasti edustaa imperatiivipartikkelin suffiksoitua muotoa, ja tämä on ilmeisesti esimerkki imperatiivisesta elementistä sekä ”ennen että jälkeen” verbivartaloa ”painotussyistä” (PE 17,93). Tämä pääte voi myös esiintyä itsenäisenä ilman edeltävää a/á-partikkelia, kuten käskyssä queta ”puhu!” (PE 17,138). Muita esimerkkejä imperatiiveista suffiksoidun päätteen -a kera ovat cena ja tira (VT 43,41, ks. cen-, tir-); näistä samoista verbeistä tunnetaan kuitenkin imperatiivimuodot á tirë, á cenë (PE 17,94), joissa imperatiivipartikkeli pysyy itsenäisenä ja seuraava verbi vaikuttaa taivuttamattomalta aoristivartalolta. Tämä aoristi voi olla monikossa osoittaakseen mon. 3. persoonan subjektia: á ricir! ”yrittäkööt!” (PE 17,93). Alyë (VT 43,17, VT 44,9) vaikuttaa koostuvan imperatiivipartikkelista a sekä persoonasuffiksista -lyë "sinä" jota käytetään tässä ilmaisemaan subjekti, jonka odotetaan noudattavan käskyä; esiintyy fraasissa alyë anta *"anna!" (elidoituneena aly' VT 43,11, sillä seuraava sana alkaa e-kirjaimella: aly' eterúna me *"päästä meidät"). Partikkeli a esiintyy myös kielteisissä käskymuodoissa: ala, #ála tai áva.
  • a- (1) prefiksi, joka esiintyy sanassa Atalante, jonka sanotaan merkitsevän "täydellistä". Mahdollisesti vain prefiksoitu kantavokaali; vrt. vartalo ANÁR-, jota sanotaan johdetuksi vartalosta NAR. (TALÁT-)
  • a- (2) prefiksi, joka esiintyy Markirya-runossa (Tolkien kirjoitti ensin na-, ja muutti sen myöhemmin). Sitä käytettäneen sellaisten verbikantojen prefiksinä, jotka seuraavat aistimisverbien, kuten "nähdä" ja "kuulla" objekteina olevia substantiiveja, kun verbi jonka prefiksinä sitä käytetään, kuvaa mitä tälle substantiiville tapahtuu, kuten rakenteessa man cenuva lumbor ahosta[?] (alun perin na-hosta), "kuka on näkevä pilvien kerääntyvän?" (hosta = "kerääntyä").

ac

aca

  • Acairis ("k") naisen nimi, "morsian" (LT 1,252; Tolkienin myöhemmässä quenyassa "morsian" on yleensä indis).
  • acas (”k”) subst. ”niska”, mon. axi (”ks”) (ja näin ollen ehkä yleinen vartalomuoto ax-). Myös yks. axë (jota sanotaan ”myöhemmäksi” muodoksi, joka ilmeisesti korvaa muodon acas). Sanaa käytetään myös maantieteellisesti kallioharjanteista (PE 17,92).

acc

  • acca ("k") adv. "liian" (esim. "liian suuri") (PE 13,108).
  • accar- v. "tehdä takaisin, reagoida, kostaa" (PE 17,166). Myös ahtar-. (Tämän muodon sisältävä muistiinpano viivattiin yli, mutta kertomuksissa esiintyy sindarinkielinen samansukuinen sana acharn "kosto".)

acu

ae

  • Ae (quenyaa?) subst. "päivä" (LEP/LEPEN/LEPEK – ae on kirjoitettu sanan ar (2) päälle valinorilaisen viikon nimien luettelossa, mutta ar on jätetty yliviivaamatta.)

ah

aha

  • aha subst. "raivo", myös tengwa n:o 1:n nimi; aiemmin tämä oli harma (TSH Liite E).

aho

aht

  • ahtar- "tehdä takaisin, reagoida, kostaa" (PE 17,166). Myös accar-. (Tämän muodon sisältävä muistiinpano viivattiin yli, mutta kertomuksissa esiintyy sindarinkielinen samansukuinen sana acharn "kosto".)

ahy

  • #ahya- v. "muuttua", esiintyy vain menneessä aikamuodossa: ahyanë (PM 395).

ai

  • ai! interj. "Ah!", "Voi!" (Nam, RGEO 66; myös kahdesti Narqelionissa, jätetty kääntämättä.) Yhdessä (hylätyssä) quenyankielisen Isä meidän –rukouksen versiossa Tolkienilla ai on mahdollisesti vokatiivipartikkeli: ai Ataremma ? "oi Isämme" (VT 43,10.13).

aia

  • aia interj. "terve", aiya -interjektion variantti (VT 43, 28).
  • aian subst. ”pyhä asia tai esine tai paikka”, sanan áyan myöhempi muoto (PE 17,149).

aic

  • aica (1) ("k") adj. "terävä" (AYAK) tai "kauhea" (PM 347; mutta PM 363 mukaan liitetään hyvin harvoin pahoihin asioihin). Nimessä Aicanáro, ks. tätä.
  • aica (2) ("k") adj. "leveä, laaja" (LT2 338 - edellinen on luultavasti syrjäyttänyt tämän varhaisen "qenyan" muodon).
  • aicalë ("k") subst. "huippu" (AYAK).
  • Aicanáro ("k") miehennimi "terävä liekki, kauhea liekki"; sindarilaistettuna Aegnor. (samoin Elem. nár, ja PM 345; puolestaan MR 323: Aicanár. Mutta VT 41,14. 19 antaa Aegnorin quenyankieliseksi muodoksi Ecyanáro).
  • aicassë ("k") (1) subst. "vuorenhuippu" (AYAK).
  • aicassë ("k") (2) subst. "mänty" (GL 17; edellinen on ilmeisesti syrjäyttänyt tämän "qenyan" sanan).

ail

  • ailin ("gen. yks. ailinen", Tolkienin myöhäisessä quenyassa dat. yks.) "lampi, järvi" (AY, LIN1, LT 2,339). Naisennimi Ailinel (todennäk. *Ailinell-), on ehkä ailin + fem. pääte -el (kuten sanassa aranel "prinsessa"), näin ollen *"Järvi-nainen" tms. (KTK 288).
  • #ailinë (nominatiivi epävarma) subst. "ranta" (Tolkienin myöhäisessä quenyassa mieluummin hresta). Esiintyy vain obliikvisijoissa: yks. abl. ailinello "rannalta" (MC 213), yks. lokatiivi ailinisse "rannalla" (MC 221), mon. lokatiivi ailissen "rannoilla" (vastaa muotoa *ailinissen?) (MC 221).
  • ailo subst. "järvi, lampi" (LT 2,339; Tolkienin myöhäisessä quenyassa ailin).

aim

ain

  • aina adj. "pyhä" (AYAN), johdettu nimestä Ainu. Omaksuttu ja mukailtu valariin kielestä. VT 43,32 mukaan sana on "vanhentunut, paitsi nimessä ainur", mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että tavallinen "pyhää" merkitsevä sana myöhäisessä quenyassa on airë tai airëa (ks. näitä). Kuitenkin Tolkien käytti toistuvasti sanaa aina Loreton litanian käännöksessään: Aina Fairë "Pyhä Henki", Aina Neldië "pyhä kolminaisuus", Aina Maria "Pyhä Maria", Aina Wendë "pyhä neitsyt". Sub tuum praesidium -rukouksen quenyannoksessa hän käytti myös käännöstä "pyhä Äiti": Aina Eruontari (WJ 399, FS, Elem., VT 43,32, VT 44,5.12.17-18).
  • ainas subst. ”pyhäkkö” (PE 17,149). Vrt. yána (2).
  • Aini subst. fem. muoto nimestä Ainu (AYAN, LT1 248); ks. Ainu.
  • ainima adj. ”siunattu, pyhä (asioista)” (PE 17,149).
  • Aino subst. "jumala", Tolkienin myytoksessa Ainun synonyymi (mutta koska Aino on pohjimmiltaan vain sanan aina "pyhä" personoitu muoto, eli "Pyhä", sitä voi pitää yleisesti "jumalaa" vastaavana sanana (PE 15,72).
  • Ainu subst. "pyhä (olento), enkelimäinen henkiolento"; fem. Aini (AYAN, LT1 248); "yksi valarin ja maiarin 'luokkaan' kuuluvista, ennen Eäa luotu"; tunnetaan monikkomuoto Ainur. Omaksuttu ja mukailtu valarin kielen sanasta ayanūz (WJ 399). Varhaisessa "Qenya Lexiconissa" sanan ainu merkitys on "pakanajumala", ja aini on vastaavasti "pakanajumalatar", mutta kuten Christopher Tolkien huomauttaa, "tietenkään mytologian sisällä kukaan ei voi nimittää ainuria 'pakanallisiksi'" (LT1 248). Ainulindalë subst. "Ainurin Soitto" (Elem. lin (2)), Ensimmäinen Historia (WJ 406), Luomislaulu (AYAN).

aip

  • aipio subst. "luumupuu, kirsikkapuu" (GL 18).

aiq

  • aiqua ("q") adj. "jyrkkä" (AYAK). Tätä ei saa sekoittaa pronominiin *aiqua *jos mikään, mikä tahansa*, jonka Tolkienin jälkeiset kirjoittajat ovat johtaneet muodosta aiquen (ks. tätä) samankaltaisen parin ilquen-ilqua (ks. näitä) perusteella.
  • aiqualin ("q") adj. "pitkä (korkea)", monikkomuoto (???) (MC 216; tämä on "qenyaa" – mutta vrt. aiqua yllä).
  • aiquen pron. "jos kukaan, kuka tahansa" (WJ 372).

air

  • aira (1) adj. "punainen, kuparinvärinen, punertava" (GAY).
  • aira (2) adj. "pyhä"; ks. airë.
  • aira (3) adj. "vanha" (MC 214; tämä on "qenyaa").
  • [aira (4) adj. "ikuinen" (EY, VT 45,13).]
  • airë (1) adj. "pyhä", #Airefëa "Pyhä Henki" (VT 43,37, dat. airefëan ed. sivulla), airetári tai Airë Tári "pyhä kuningatar" (Vardan nimitys, PM 363), gen. aire-tário "pyhän kuningattaren" (Nam., RGEO 67 – mutta PM 363 mukaan airë on substantiivi "pyhyys", kun taas aira on adjektiivi "pyhä"; VT 43,14 viittaa etymologiseen huomautukseen "Syys-lokak. 1957", jossa sanotaan, että airë on substantiivi "pyhyys" ja adjektiivi "pyhä" on muodossa airëa. Kuitenkin verbi #airita- "pyhittää" näyttää olevan peräisin adjektiivista airë, airi- "pyhä". Ilmeisesti airë voi toimia sekä adjektiivina ("pyhä") että substantiivina ("pyhyys"). Jos näin on, airë adjektiivina voi edustaa primitiivistä adjektiivia *gaisi, kun taas airë substantiivina voi olla peräisin muodosta *gaisē. Edellisellä mutta ei jälkimmäisellä muodolla olisi ollut kanta airi- (mikä näkyy johdosverbissä #airita-), ja sellaiset muodot kuten airetári (ennemmin kuin *airitári) näyttäisivät sisältävän varsinaisesti substantiivin "pyhyys".
  • airë (2) subst. "meri" (muoto airen on myös annettu. Kun Tolkien kirjoitti tämän, sen oli tarkoitus olla genetiivin yksikkö; TSH:n quenyassa se olisi ennemmin datiivin yksikkö) (AYAR/AIR).
  • [airë (3) subst. "ikuisuus" (EY, VT 45,13).]
  • airëa adj. "pyhä"; ks. airë.
  • #airita- v. "pyhittää" (vain menn. a. airitánë tunnetaan) (VT 32,7).
  • airon subst. ”(valta)meri” (PE 17,27). Myös ëaron (ks. tätä).

ais

  • aista (1) adj. "pyhä" (VT 43,37).
  • #aista- (2) v. "siunata", verbivartalo, joka on erotettu passiivin partisiipista aistana "siunattu" (VT 43,30).
  • aista- (3) v. "kammota" (GÁYAS, VT 45,14; mahdollisesti jäänyt pois käytöstä yllä olevan (2) merkityksen tieltä).

aiw

  • aiwë subst. "(pieni) lintu" (AIWÊ, Elem. lin (1)); Aiwendil "se joka rakastaa lintuja" (KTK 537,548).
  • Aiwenor, Aiwenorë (lue: *Aiwenórë?) paikannimi "Lintumaa" = alempi ilma(kehä) (AIWÊ).

aiy

  • aiya huudahdus "terve" (TSH II/4.9; käännöksestä, katso: Kirjeet 483), tai "avun ja huomion" anomuskutsu (PE 17,89), joka "osoitettiin ainoastaan mahtaville tai pyhille henkilöille kuten valarille tai Eärendilille" (PE 17,149). Variantti aia (VT 43,28).

al

  • 'al- (1) "kukoistaa" (GALA; merkki ' osoittaa vain, että alkuperäinen G on kadonnut sanan alusta; sitä ei tarvitse normaalisti kirjoittaa, PE 17,100) Vrt. #alála-.
  • al (2) assimiloitunut muoto konjunktiosta ar ennen l-konsonanttia (PE 17,41.175); ks. ar (1).

ala

  • ala, #ála (1) imperatiivipartikkeli á, a, johon on liitetty kieltosana , -la "ei" ilmaisemaan kieltoa (VT 43,22; ks. (1). Esiintyy myös 1. p. suffiksin -lyë kera (alalyë ja álalyë, VT 43,10.22, VT 44,8) ja 1. p. monikon objektisuffiksin -më kera (alamë ja álamë, "älä [tee jotakin] meille", esim. ála tulya, "älä johda meitä", VT 43.12.22). Esseessä Quendi and Eldar kielto ilmaistaan ennemmin sanalla áva (ks. tätä), mutta tätä muotoa voi käyttää hyvin muotojen ala ja #ála rinnalla.
  • ala- (2) kielteinen etuliite "ei", "epä-", joka supistuu muotoon al- vokaalin edellä (VT 42,33, GALA, VT 45,25), vaikkakin sanan Alcorin perusteella voitaisiin otaksua, että al- voi toisinaan esiintyä myös konsonantin edellä. Etymologiesin poistetussa hakusanassa al(a)- on käännetty "ei" ja sen sanotaan olevan "puhdas kieltosana" (VT 45:5). Katso myös: alahasta, Alamanyar, alasaila, Alcorin.
  • ala- (3), myös al-, prefiksinä ”hyvä” tai ”hyvin” (PE 17,146), kuten sanassa alaquenta (ks. tätä). On epävarmaa ja ehkä epätodennäköistä, ajatteliko tämän päätteen olevan olemassa yhtä aikaa saman muotoisen kielteisen etuliitteen (yllä (2)) kanssa.
  • ala- (4) verbi ”istuttaa, kasvattaa [engl. grow]” (ensimmäinen merkitys antaa ymmärtää, että toinenkin on transitiivinen: ”kasvattaa” [to grow] kasveja [eikä ”kasvaa”]) (PE 17,100).
  • ala (5) prepositio "jälkeen, tuolla/toisella puolella" (MC 221. 214; mutta TSH:n quenyassa käytetään sanoja han ja pella "tuolla/toisella puolella" ja apa "jälkeen").
  • [ala (6) (myös alar! tai alla!) huudahdus "terve, ollos siunattu" (VT 45,5.14).]
  • [ala (7) "päivä", myös alan "päiväsaika". Näiden sanojen jälkeen luetellut muodot allen, alanen saattavat olla taivutusmuotoja: genetiivi "päivän" ja instrumentaali "päivällä"? Tolkien on kuitenkin viivannut kaikki yli (VT 45,13).]
  • alaco ("k") subst. "ryntäys, kiivas pako, raju tuuli" (VT 45,5 vrt. ÁLAK).
  • alahasta subst. "turmeltumaton" (MR 254).
  • alaië, ks. (1).
  • #alála- v. *"kasvaa jatkuvasti" (VT 27,20.25), luultavasti frekventatiivimuoto yksinkertaisemmasta verbistä al- tai ala- "kasvaa". Vrt. 'al- "kukoistaa".
  • alalmë (1) ”kukkiminen” (PE 17,153), vrt. alma (2).
  • alalmë (2) subst. "jalava(puu)" (ÁLAM, LÁLAM, LT 1,249). Vrt. alvë TSH:n jälkeisessä lähteessä.
  • alalmino subst. ? "jalava"-jotakin? (Narqelion).
  • Alalminórë, kääntämätön sana otsikkona runon The Trees of Kortirion osuudelle; esiintyy myös runon tekstissä (LT 1,39.41), ehkä *”jalavien (alalmi) maa (nórë)”.
  • alalvëa adj. “monijalavainen” (PE 17,146). Vrt. alalvinorë.
  • alalvinorë subst. “monien jalavien maa” (PE 17,153), luettava luultavasti -nórë sanan alalbinórë vaihtoehtoisena muotona (myöhäinen ääntämistapa lb < lv).
  • #Alamanya, mon. Alamanyar subst. niiden haltioiden nimi jotka aloittivat marssin Cuiviéneniltä, mutta eivät päässeet Amaniin saakka; = Úmanyar (MR 163).
  • álamë, ks. me.
  • [alan, alanen – ks. ala (5).]
  • alanessë, ks. alenesse.
  • alaquenta adj. ”hyvin (onnellisesti) sanottu” (PE 17,146).
  • [alar! (myös ala ja alla!) huudahdus "terve, ollos siunattu". (VT 45,5.14.26).]
  • [Aláriel mask. nimi = "Eadwine", onnen ystävä (mutta tämä nimi on muualla käännetty quenyaksi Herendil, ks. tätä) (VT 45,26).]
  • alarca ("k") adj. "nopea, vikkelä" (LAK2).
  • alas (alast-) subst. "marmori" (QL 30; GL 39).
  • alasaila adj. "epäviisas" (VT 41,13. 18; VT 42,33).
  • alassë (1) subst. "ilo, ilonpito” (GALÁS) [VT 42,32; merkitys ”hilpeys” [engl. 'mirth'] poistettu, VT 45,14].
  • [alasse (2) huudahdus ”terve” tai ”siunausta”, ilmeisesti synonyymi tervehdykselle alar! (ks. tätä) (VT 45,26).]
  • alat- etuliite, "suuri, iso koossaan" (ÁLAT, vrt. VT 45:5). Sanassa Alatairë.
  • Alatairë paikannimi "Suuri Meri", Läntinen meri Beleriandin ja Valinorin välissä, sindariksi Belegaer (ÁLAT, AYAR/AIR).
  • [alatúlië ?substantiivi/? interjektio “tervetuloa” (PE 17,172).]
  • [alatulya adj./interjektio “tervetuloa” (PE 17,172).]

alb

alc

  • alca ("k") substantiivi "valonsäde" (AKLA-R).
  • alcantaméren ("k") verbi "saivat sen loistamaan" (fem. mon. subjektin kera; pääte -ren tarkoittaa luultavasti "he (naiset)") (MC 216; tämä on "qenyaa").
  • alcar (kirjoitettu näin CO, VT 43,37-38, ja VT 44,32/34; muuten "alkar") substantiivi "kunnia, säteily, kirkkaus, loisto" (WJ 369, CO, VT 43,37-38, VT47, 13, AKLA-R; jälkimmäinen lähde luetteloi pidemmän vaihtoehtoisen muodon alcarë, esiintyy myös VT 44,7/10 – Vertaa Alcarin, Atanalcar.
  • alcarin adj. "kunniakas, loistava" (lyhyempi muoto sanasta alcarinqua, ks. tätä) (PE 17,24), tästä siten Alcarin mask. nimi (tai kunnianimi) "Loistava", Gondorin kuninkaan Atanatar II:n kunnianimi, myös erään Númenorin kuninkaan nimi [Tar-Alcarin] (Liite A).
  • alcarinqua adj. "loistava, kunniakas [engl. radiant, glorious]" (AKLA-R [kirjoitusasussa "alkarinqa"], WJ 412, VT 44, 7/10), "kunniakas, loistava [engl. glorious, brilliant]" (PE 17, 24), subst. Alcarinquë "Kunniakas [engl. The Glorious]", tähden/planeetan nimi (Elem. aglarkirjoitusasussa "Alkarinquë", mutta Silmarillionin hakemistossa "Alcarinquë". Kyseinen taivaankappale vaikuttaa olevan Jupiter, MR 435). Vrt. myös Alcarin (edellä, ks. tätä).
  • Alcorin ("k") adj., nimen Ilcorin variantti, ks. tätä (VT 45,5.25).

ald

  • alda subst. "puu" (GALAD, GÁLAD, Elem., Nam, RGEO 66, LR 41, SD 302, LT 1,249, LT 2,340, VT 39,7), myös 28. tengwan nimi (Liite E). Narqelionissa mainitaan monikko aldar, genetiivin monikko aldaron "puiden" mainitaan Namáriëssa. Sanan alda etymologiasta kerrotaan seuraavissa lähteissä: Kirjeet 533 [alaviite *] ja KTK 366-367. Jälkimmäisessä lähteessä kerrotaan että sanan primitiivinen muoto ¤galadā tarkoitti alun perin paksurunkoisia ja haaroittuvia puita kuten tammeja ja pyökkejä, kun taas suoremmista ja kapearunkoisemmista puista käytettiin sanaa ¤ornē, quenyan ornë - mutta quenyassa tätä erotusta ei usein tehty, ja alda näyttää olevan useimmiten käytetty sana. PE 17,25 mukaan, sana galada (sic) tarkoitti "suurta kasvia ja oli yleisesti käytetty termi". Paikannimi Aldalómë "puuyö" (TSH II.3/4, käännetty PE 17,82:ssa); Aldarion, miehennimi, *"Puiden poika" (Liite A), Tar-Aldarion, Númenorilainen kuningas (KTK 288). Aldaron, Oromën toinen nimi (Silm); aldinga "puunlatva" (VT 47,28), aldarembina, adj. “puunsekainen”, vastaa sindarin sanaa galadhremmin (PE 17,26). Duaali aldu esiintyy nimessä Aldudénië "Valinorin puiden muistolaulu" (omituinen sana sillä quenyan kielessä ei voi esiintyä vokaalienvälistä d-äännettä – ehkäpä Vanyarin quenyan murteessa esiintyi) (Silm).
  • Aldalemnar subst. "puiden viikko, keskikesän viikko" (LEP/LEPEN/LEPEK (GÁLAD, YEN) ).
  • Aldaron subst., Oromën toinen nimi (GÁLAD).
  • Aldëa subst., Númenorilaisten käyttämä nimitys haltioiden kuusipäiväisen viikon neljännestä päivästä, joka oli omistettu Telperionille, Valkoiselle puulle (Liite D). Alun perin päivää kutsuttiin nimellä Aldúya, viitaten Valinorin kahteen puuhun, mutta númenórilaiset muuttivat nimen muotoon Aldëa (luultavasti < *aldajā), viitaten ainoastaan yhteen puuhun (Valkoiseen puuhun) (Liite D) – Varhaisessa quenyassa oli myös adjektiivi aldëa (puiden varjostama) (LT 1,249).
  • aldëon subst. "puiden reunustama tie" (LT 1,249)
  • aldinga subst. "puunlatva" (VT 47,28).

ale

  • alenessë, myös alanessë, subst. “piippukessu” (tupakka) (PE 17,100).

ali

  • alima adj. “reilu, hyvä” (also alya) (PE 17,146).

all

  • [alla! (myös alar! tai ala) huudahdus "terve, hei". (VT 45,5.14)] PE 17,146 mainitsee sanan alla "terve, tervetuloa" sanan aiya (kuvitteellisessa maailmassa esiintyvänä) varianttina.
  • allë prepositio pronomisuffiksilla *"vierellänne" (muodollinen) (VT 49,25); katso ara.
  • allen – katso ala (5).

alm

  • alma (1) "hyvä onni, hyvinvointi, vauraus", Etymologioiden poistetussa hakusanassa selitykset olivat "rikkaudet, (hyvä) onni, autuaallisuus"; toisessa poistetussa hakusanassa Tolkien antoi selitykset "kasvu" ja kenties "eneneminen" [engl. increase] (epävarma lukutapa), sekä "hyvä onni, rikkaudet" (GALA [ALAM], VT 45,5.13.14).
  • alma (2) "kukka" (PE 17,153), jonka sanotaan olevan (kukkaa merkitsevä) "tavallinen quenyan sana" tai "yleinen quenyan sana", mutta sen olemassaolo yhtä aikaa (1):n kanssa on ongelmaillista. Vrt. lós, lótë, lotsë, indil.
  • almarë subst. "autuaallisuus [engl. blessedness], 'siunaukset', hyvä onni, auvo [engl. bliss]". Etymologioiden poistetuissa hakusanoissa selitykset olivat "autuaallisuus, vauraus, auvo" (GALA, VT 45,5.14).
  • almárëa adj. "siunattu". Etymologioiden poistetussa hakusanassa selitys oli "siunaus", mutta se näyttää virheeltä, sillä sana ei näytä verbiltä. Toisessa poistetussa hakusanassa on säilytetyn hakusanan GALA kanssa yhtäpitävä selitys "siunattu" sanalle almárëa (GALA, VT 45,5.14).
  • Almaren paikannimi, valarin ensimmäinen asumus Ardassa, ilmeisesti sukua sanalle almarë "autuaallisuus" (Silm, LR 357).
  • Almáriel fem. nimi, ilmeisesti sisältää sanan almarë "autuaallisuus" (GALA, VT 45,5.14).
  • almë subst. "hyvä asia, 'siunaus', onnenpotku" (PE 17,146). Vrt. alma, almië.
  • almië subst. "autuaallisuus, 'siunaukset', hyvä onni, auvo". Etymologioiden poistetussa hakusanassa selitykset olivat "autuaallisuus, vauraus, auvo" (GALA, VT 45,5.14).
  • Almiel fem. nimi, ehkä *"autuaallisuuden tytär": almië + -iel kontraktion / haplologian kera.

alq

  • alqua subst. "joutsen" (ÁLAK [kirjoitusasussa alqa, kuten LT 1,249/LT 2,335], Elem. alqua, KTK 364, VT 42,7). Vaihtoehtoinen muoto alquë ("q"), joka mainitaan varhaisessa aineistossa (LT 1,249) saattaa olla validi TSH-tyylisessä quenyassa.
  • Alqualondë paikannimi "Joutsentie, Joutsenvalkama", telerin pääkaupunki (ÁLAK, LOD, KHOP [kirjoitusasussa Alqalonde], Silm).
  • Alquarámë ("q") subst. "Joutsensiipi" (LT 2,335).

alt

  • alta (1) adj. *"iso, suurikokoinen" (juuren merkitys) (ÁLAT). Alat- nimessä Alatairë, ks. tätä.
  • alta (2) subst. "hehku" (VT 42,32, PE 17,50). Vrt. variantti ñalta.
  • Altariel naisennimi "Galadriel", "hehkuvaseppeleinen neito" (Elem. kal; muoto Alatáriel on teleriä, ks. PM 347). Vartalo Altariell- esiintyy genetiivissä Altariello, tengwarilla kirjoitetussa Namáriën otsikossa RGEO:ssa.

alu

  • alu subst. "muokattu nahka" (QL 30).

alv

  • alvë subst. "jalava" (PE 17,146). Myös muodossa albë. Eräässä varhaisemmassa lähteessä "jalavaa" merkitsevä sana on alalmë, lalmë.

alw

  • [alwa adj. "terve, vahva, kukoistava" (+ lukutavaltaan epävarma selitys ?"hyvin kasvanut") (VT 45,14).]

aly

  • alya (1) adj. "kaunis, hyvä" (PE 17,146), "hyvinvoipa, rikas, runsas, siunattu" (GALA). Etymologioiden poistetussa hakusanassa selitykset olivat "hyvinvoipa, siunattu"; toinen poistettu hakusana määritteli sanan alya "rikkaaksi, hyvinvoivaksi, siunatuksi". (GALA, [ÁLAM], VT 42,32, VT 45,5.14).
  • alya- (2) verbi "saada menestymään, siunata (työ), auttaa jtk" (PE 17,146).
  • alyë imperatiivipartikkeli + pääte -lyë "sinä; katso a (3).

am

  • am- (1) prefiksi "ylös" (AM2).
  • am- (2) prefiksi, käytetään vertailussa "merkitsemässä lisäämistä, kasvua" (PE 17,90) tai genetiivisuperlatiivin kanssa: eleinion ancalima "tähdistä kirkkain" (PE 17,91). Alun perin sama kuin (1) yllä. Muotoa am- sellaisenaan käytetään myöhäisessä quenyassa vain p:n ja (oletettavasti) vokaalien edellä; pidempi muoto ama- yleistyi r:n ja l:n edellä; muiden konsonanttien edellä prefiksi on muodossa an- (c:n edellä äännettynä añ-, mutta ei tässä kirjoitusasussa kirjoitettaessa quenyaa latinalaisilla aakkosilla) (PE 17,90-92). Fonologisesti am- olisi odotettavissa y:n edellä (koska my on mahdollinen yhdistelmä quenyassa): Tolkien käytti kuitenkin muotoa an- sanassa anyára (ks. tätä). Katso an- (2) ja vrt. ar- (2).

ama

  • ama adv.? elementti ilman selitystä, ilmeisesti tarkoittaa "ylös" kuten prefiksi am- tai on sanan amba (ULU) vaihtoehtoinen muoto.
  • amal subst. "äiti", myös emel (VT 48,22; 49,22); muoto amil (emil) vaikuttaa yleisemmältä.
  • amaldar ??? (Narqelion; saattaa sisältää sanan aldar "puut").
  • aman adj. "siunattu, pahasta vapaa". Omaksuttu ja mukautettu valarin kielestä (WJ 399), vaikka muissa versioissa Tolkien mainitsikin haltiakielisen etymologian (vrt. VT 49,26-27). Paikannimi Aman, Siunattu valtakunta, juuresta mān- "hyvä, siunattu, turmelematon" (Elem. mān), käännetty "Turmeltumaton tila" (VT 49,26). Allatiivi Amanna (VT 49,26), adj. amanya "amanilainen, amanin" (WJ 411), subst. mon. Amanyar "amanilaiset", siellä asuvat haltiat (negaatiot Úamanyar, Alamanyar "ei-amanilaiset"). Myös täydempi muoto Amaneldi subst. *"Amanin haltiat" (WJ 373). Mask. nimi Amandil *"Amanin ystävä" (Liite A, Elem. mān), Elendilin isä; myös Númenorin kuninkaan Tar-Amandilin nimi (KTK 288).
  • ?amandi, sanan óman (ks. tätä) monikko (amandi on ilmeisesti väärin luettu sana *omandi, VT 46,7) (OM).
  • amanya adj. "siunattu" (VT 49,39.41).
  • Amarië fem. nimi; ehkä johdettu sanasta mára "hyvä" kahdentamalla vartalovokaali ja lisäämällä fem. päätteen -ië (Silm).
  • amarto subst. "Kohtalo" (myös ambar) (LT 2,348; TSH-tyylisessä quenyassa ennemmin umbar, umbart-).
  • amatixë ("ks") subst. pilkku tai piste kirjoitusviivan yläpuolella (TIK). Tolkien hylkäsi variantin amatexë ("ks") (VT 46,20).
  • [amatúlië subst. "siunattu saapuminen" (PE 17,172), jonka korvasi alatúlië, ks. tätä.]
  • {amatulya adj. / huudahdus? "tervetullut (jotakin siunattua) / tervetuloa!" (PE 17,172), jonka korvasi alatulya, ks. tätä.]
  • amaurëa subst. "aamunkoitto, aikainen päivä" (Markirya).

amb

  • amba (1) adv. "ylös, ylöspäin" (AM2, PE 17,157). Ilmeisesti myös ama (UNU).
  • amba (2) adj. ja subst. "enemmän", "käytetään kaikenlaisesta tilallisesta, ajallisesta tai laadullisesta suureesta" (PE 17,91). Vrt. adverbi ambë.
  • ambal subst. "muotoiltu kivi, kivilaatta" (MBAL).
  • Ambalar subst. "Itä" (MC 221; tämä on "qenyaa").
  • ambalë subst. "keltainen lintu, keltasirkku" (SMAL).
  • *ambalotsë subst. "ylösnouseva kukka", viittaa "kukkaan tai kukkamaiseen laitteeseen, jota käytetään korkean [lukukelvoton sana: ?arkaaisen] kypärän harjaan kärkeen kiinnitettynä harjana". Erikoista kyllä, sana on merkitty asteriskilla todentamattomaksi (WJ 319).
  • amban subst. "ylämäki, kukkulanrinne" (AM2).
  • ambapenda adj. "nouseva". Myös ampenda (AM2).
  • ambar (1) ("a-mbar") subst. "oikumenē [kreikkaa: maa ihmisen asuinpaikkana], Maa, maailma" (MBAR); vartalo ambar- (PE 17,66), sukua siihen yhdistettävälle sanalle mar "koti, asumus" (VT 45,33); VT 46,13: jälkimmäiset selitykset on mahdollisesti liitettävä myös itse sanaan ambar (sanamuoto ei ole selkeä). Muoto ambaren, joka on myös mainittu Etymologioissa, oli luultavasti tarkoitettu kirjoittamisajankohtana yksikön genetiiviksi (TSH-tyylisessä quenyassa se olisi ennemmin yksikön datiivi); LR:ssä julkaistussa versiossa väärä lukutapa "ambaron" (ks. VT 45,33). Ambar-metta subst. "maailman loppu" (EV); kirjoitusasu ambarmetta VT 44,36. Elementti #umbar nimessä Tarumbar "maailman kuningas" (ks. tätä) vaikuttaa sanan ambar variantilta kuten ambar (2) "tuomio" vaihtelee myös muodon umbar kanssa (ks. alla).
  • ambar (2) subst. "kohtalo, tuomio" (sanan umbar variantti?) nimessä Turambar (Elem. amarth); vartalo ambart- (PE 17,66), instrumentaali ambartanen "tuomiolla" (Silm luku 21, KTK 190, PE 17,66). Varhaisessa "qenyan" sanakirjassa on ambar "Kohtalo", myös amarto (LT 2,348).
  • ambar (3) subst. "*rinta (rintakehä)", vartalossa -s- tai -r- (QL 30). Muoto ambar, käännettynä "povella" esiintyy MC 213 (tämä on "qenyaa"). Huom. jos tämä sana omaksuttaisiin TSH-tyyliseen quenyaan, olisi luultavasti luettava *ambas, vartalo ambar-; vrt. olos, olor- "uni" myöhäisessä lähteessä. Kuitenkin muoto ambos (ks. tätä) ei ole yhtä moniselitteinen ja siksi ehkä parempi käyttää.
  • Ambarenya, aiemmin [MET] Ambarendya paikannimi "Keski-Maa" (mutta tavallisempi sana on Endor, Endórë) (MBAR).
  • ambaron (ambarón- kuten "yks. gen. ambarónen", TSH-tyylisessä quenyassa tämä olisi yks. datiivi) subst. "nouseminen, auringonnousu, itämaat" (AM2). – LR:ssä julkaistuissa Etymologioissa muoto ambaron esiintyy myös hakusanassa MBAR, mutta VT 45,33 mukaan kyseessä on sanan ambaren väärä lukutapa, ilmeisesti tarkoitettu sanan ambar yksikön genetiiviksi (TSH-tyylisessä quenyassa se olisi ennemmin yksikön datiivi).
  • Ambaróna paikannimi "Itäinen (maa)", mahdollisesti pohjimmiltaan adjektiivimuoto nimestä Ambarónë "nouseminen, auringonnousu, itämaat" (TSH II/3.4.; PE 17,82, vrt. Etymologioiden hakusana AM2).
  • Ambarónë subst. "nouseminen, auringonnousu, itämaat" (AM2).
  • Ambarto mask. nimi "punapää", muunnos nimestä Umbarto, Telufinwën = Amrasin äidinnimi (jota ei käytetä kertaakaan kertomuksissa) (PM 353-354).
  • *ambas, ks. ambar (3).
  • ambassë subst. "rintapanssari, rautapaita" (QL 30). – [suom. huom. lähde puuttuu QQ:sta; QL 30 Elhathin julkaiseman sanaluettelon mukaan.]
  • Ambarussa mask. nimi "punapää", muunnos nimestä Umbarto, Telufinwën = Amrasin äidinnimi (jota ei käytetä kertaakaan kertomuksissa) (PM 353-354).
  • ambë adv. "enemmän", "käytetään kaikenlaisista tilaa, aikaa tai määrää koskevista mittauksista" (PE 17,91). Substantiivina tai adjektiivina amba.
  • ambela adv. "yhä tuonnemmas, yhä kauemmas" (PE 17,91).
  • ambena adv. "lähemmäs (liikuttaessa eteenpäin kohti) jtk. kohdetta" (PE 17,91). Myös amna.
  • ambo subst. "kukkula, kohoava maasto" (Markirya, PE 17,92), "vuori" (PE 17,157), mon. allatiivi ambonnar "kukkuloille" Markiryassa (ruxal' ambonnar "mureneville kukkuloille"). VT 45,5 mukaan ambo lisättiin Etymologioihin marginaalihuomautuksena.
  • ambos (ambost-) subst. "rinta(kehä)" (PE 16,82).
  • ambuna adj. "kukkuloiden täplittämään tasamaahan kuuluva" (PE 17,93).

ame

ami

  • amil subst. "äiti" (AM1), myös emil (ks. tätä). Pidempi variantti amillë (VT 43,32). Jos amil on lyhytmuoto sanasta amillë, sen vartalon pitäisi olla luultavasti amill-. Vrt. myös amilyë, amya, emya. Amil- yndyssanoissa: amilessë subst. "äidinnimi" (vrt. essë "nimi"), äidin lapselleen antama nimi, joskus ennustavan merkityksen kera (amilessi tercenyë "oivalluksesta syntyneet äidinnimet") (MR 217).
  • Amillion subst. "helmikuu" (LT 1,249; TSH-tyylisessä quenyassa Nénimë).
  • amilyë tai milyë (annettu muodossa (a)milyë), subst. "äiti" (hellittelymuoto), käytettiin myös leikeissä etusormesta, mutta Tolkien korjasi sen muotoon emmë, emya (VT 48,4). Perusmerkityksessään (a)milyë on sanan amil, amillë "äiti (ks. tätä) variantti.

amm

  • ammalë subst. "keltainen lintu, keltasirkku" (SMAL).
  • ammat- verbi "ahmaista". [Suom. huom. QQ:sta puuttuu lähde, ks. PE 18,61.85.]
  • ammë subst. "äiti" (AM1).

amn

  • amna adv. "lähemmäs jtk. (liikkeessä edempänä olevaan kohteeseen), kohti jtk." (PE 17,91). Myös ambena.

amo

  • #amorta- verbi "kohota" (kirjaimellisesti "nousta ylös", vrt. orta-; prefiksi am- tarkoittaa "ylös"). Vain partisiippi amortala "kohoava" (Markirya) tunnetaan.

amp

  • ampa subst. "koukku", myös tengwa n:o 14:n nimi (GAP, Liite E, VT 47,20).
  • ampano subst. "rakennus" (erit. puurakennus), "puinen sali" (PAN; vaihtoehtoinen muoto umpano, VT 45,36, jonka Tolkien muutti yhdessä tapauksessa muotoon ampano, VT 46,8). Etymologioissa oletetussa esiklassisessa tengwar-järjestelmässä ampano oli myös tengwa n:o 6:n nimi (VT 46,8); Tolkien antoi kirjaimelle myöhemmin nimen umbar ja muutti sen äännearvon mp > mb.
  • ampenda adj. "ylämäki-". Myös ambapenda (AM2).
  • ampendë subst. "ylöspäin viettävä rinne" (PEN/PÉNED).

amu

  • amu adv. "ylös, ylöspäin" (LT 2,335; Tolkienin myöhemmässä quenyassa amba).
  • amu- verbi "nousta, kohota" (LT 2,335; TSH-tyylisessä quenyassa on orta-).
  • amun (amund-) subst. "kukkula" (LT 2,335; Tolkienin myöhemmässä quenyassa on ambo).
  • amuntë subst. "auringonnousu" (LT 2,335; Tolkienin myöhemmässä quenyassa on anarórë).

amy

  • amya (1) subst. "äitini", puhuttelumuoto (PE 17,170), vrt. emya.
  • amya- (2) ilmeisesti prefiksi jota merkitykseltään vastaa mai- (ks. tätä) (PE 17,163.172).

an

  • an (1) konj. ja prep. "sillä" [engl. for] (Nam, RGEO 66), cé mo quernë… "sillä jos joku käänsi..." (VT 49,8); käytetään myös adverbina ilmaisussa an + subst. ilmaisemaan "yksi lisää" (käsillä olevista asioista: an quetta "vielä yksi sana", PE 17,91). An ilmaisussa es sorni heruion an! "Valtiaiden kotkat ovat täällä" (SD 290) vaikuttaa kuitenkin ilmaisevan liikettä kohti (puhujaa): Kotkat ovat tulossa. Etymologioissa on an, ana "jhk., kohti" (1). Ilmaisua an i falmalī (PE 17,127) ei ole käännetty selkeästi, mutta se vaikuttaa sanan falmalinnar "kuohuvien aaltojen ylle" (Nam) parafraasilta ja viittaa siihen, että an voi toimia myös allatiivin päätteen parafraasina (ja jos falmalī katsotaan kirjaquenyan akkusatiivimuodoksi pitkän loppuvokaalin vuoksi, kyseessä on todiste siitä, että an vaatii akkusatiivin). "Arktinkielisessä" lauseessa an on käännetty "kunnes". Mitä tulee sanan an käyttöön Namáriëssa, eri lähteet osoittavat, että se tarkoittaa "sitä paitsi, lisäksi" (VT 49,18-19) tai ("varsinaisesti") "lisäksi, ynnä" (PE 17,69.90). Erään myöhäisen lähteen (n. 1966 tai myöhemmin) mukaan sanaa an "käytetään hyvin usein 'pisteen' jälkeen, kun kertomus tai kuvaus vahvistetaan tauon jälkeen. Näin Galadrielin haltiakielisessä valituslaulussa [...]: An sí Tintallë jne. [= "Sillä nyt on Sytyttäjä... jne.] Olen kääntänyt tämän 'sillä', lisäksi sanaa an käytetään itse asiassa (kuten tässä) kun uusi asia tarjoaa selityksen tai syyn sille, mitä on jo sanottu". Saman kaltainen on an + subst. merkityksessä "yksi lisää"; tässä an on luultavasti painokas toisin kuin yleensä kun sitä käytetään konjunktiona tai prepositiona.
  • an- (2) intensiivi- tai superlatiiviprefiksi, jonka ajatuksena on "erittäin" tai "eniten", kuten sanoissa ancalima "mitä kirkkain" (vrt. calima "kirkas), antara "hyvin korkea, hyvin ylevä" ja #anyára *"hyvin vanha" tai *"vanhin" (jälkimmäinen muoto esiintyy niin kutsutussa Elaine-omistuskirjoituksessa [VT 49,40] datiivin päätteellä -n varustettuna). Assimiloituneena am- ennen p:tä kuten amparca ("k") "erittäin kuiva" ja al-, ar-, as- ennen l-, r- ja s-alkuisia sanoja (vaikka Tolkien näyttääkin viittaavan, että l-alkuisissa sanoissa, joissa l on peräisin varhaisemmasta d:stä, konsonantin alkuperäinen laatu säilyisi niin, että tuloksena ovat ennemmin and- kuin all-alkuiset muodot). Katso myös un-. (Kirjeet 351, VT 45,5.36). Mitä tulee superlatiiviprefiksin muotoon ennen tiettyjä konsonantteja, Etymologioissa esitettiin myös toinen osittain poikkeava järjestelmä, jonka teki tunnetuksi julkaisu VT 45,36. Prefiksi esiintyi myös muodossa um- tai un- ennen labialisoituneita konsonantteja, kuten p-, qu-, v- (konsonantti v säilytti aikaisemman ääntämyksen b- prefiksin jälkeen, tällöin tuloksena on umb-alkuinen sana), ja muodossa in- (varsinaisesti iñ-) ennen c- ja g- alkuisia sanoja (jälkimmäinen viittaa luultavasti sanoihin jotka alun perin olivat g-alkuisia; myöhemmin äänne katosi quenyassa mutta ilmeisesti säilyi tämän prefiksin jälkeen), muuten muodossa an-. Kuitenkin tämä järjestelmä olisi ristiriidassa kanonisen esimerkin ancalima kanssa: se olisi *incalima jos Tolkien olisi pysyttäytynyt ajatuksessaan. – Eräässä TSH:n jälkeisessä lähteessä prefiksin perusmuoto on am- (katso am- (2) ). Tämän myöhäisen käsityksen mukaan prefiksi on yhä an- useimpien konsonanttien edessä, mutta ama- jos sitä seuraa r- tai l-; muotoa an- käytetään jopa silloinkin, kun sitä seuraa s- (sekä alkuperäinen että þ:stä periytyvä), ei assimiloituneena as- kuten yllä on kuvattu. Yleisten periaatteiden mukaan muodon am- pitäisi esiintyä myös, kun sitä seuraa y- (näin ollen muoto #anyára luultavasti viittaa ennemmin prefiksin perusmuotoon an- kuin am- ja Tolkien palasi varhaisempaan käytäntöönsä Elaine-omistuskirjoituksessa). (PE 17,92).
  • an- (3) prefiksi "uudelleen-" [engl. re] sanassa antúlien, ks. tätä (TSH-tyylisessä quenyassa on en-).

ana

  • ana (1) prep. "kohti, jonnekin" [engl. to] (VT 49,35), "ana toimii prepositiona kun vaaditaan puhtaasti datiivista rakennetta" (PE 17,147), mikä tarkoittaa ehkä sitä, että prepositiota ana voi käyttää datiivipäätteen -n ((1), ks. tätä) asemesta. Myös prefiksinä: ana- "jhk, kohti" (1); muotoa an (ks. tätä) käytetään tässä merkityksessä yhdessä lähteessä (PE 17,127).
  • ana (2) verbi, ilmeisesti imperatiivi "anna!", mutta Tolkien kirjoitti kyseisen tekstin uudestaan (VT 44,13). Ks. anta (1).
  • anaië verbi "on ollut"; ks. (1).
  • Anamo subst. gen. "tuomion" nimessä Rithil-Anamo "Tuomiopiiri" (ks. tätä). Koska tässä viitataan paikkaan (kehään), jossa tuomio julistetaan, kyseessä on nähtävästi tuomio "juridisena päätöksenä" tai "(laillisena) oikeutena". Nominatiivi "tuomio" saattaa olla *anan taivutusvartalolla anam- (koska juuri olisi NAM kuten sanoilla nam- "tuomita", námo "tuomari"). Vaihtoehtoisesti mutta vähemmän todennäköisesti nominatiivi saattaa olla *anama. [Ensimmäistä näistä voi mahdollisesti verrata johdokseen Anar < NAR, jälkimmäistä taas johdokseen anka < NAK (primitiivimuodosta *anăkā). (suom. huom.)]
  • #anan (anam-), sanan Anamo (ks. tätä) rekonstruoitu nominatiivimuoto.
  • ananta, a-nanta konj. "ja kuitenkin, mutta kuitenkin" (FS, NDAN).
  • Anar subst. "Aurinko" (ANÁR, NAR1, Elem. nár; KTK 36 vrt. 74); anar "(jokin) aurinko" (Markirya); Anarinya "Aurinkoni" (FS). Ks. myös ceuranar, Úr-anar. (VT 45,6 mukaan Tolkien mainitsi Etymologioissa sanan anar "aurinko" tengwarjärjestelmän lyhyen vokaalinkantajan nimenä; se olisi ensimmäinen kirjain jos anar kirjoitetaan quenyaan sovitetulla tengwarilla.) Yhdyssanana mask. nimessä Anárion *"Auringon poika" (Isildurin veli, myös Númenorin kuningas Tar-Anárion, KTK 288): lisäksi Anardil *"Auringon ystävä" (Liite A), nimi joka esiintyy myös muodossa Anardilya hellittelysuffiksin kera (KTK 238, 569); Anarya subst., eldarin kuusipäiväisen viikon toinen päivä, omistettu Auringolle (Liite D); Anarríma, tähtikuvion nimi: *"Auringon raja"??? (Silm., vrt. ríma).
  • #anarcandë subst. "anomus" (eristetty sanasta anarcandemman "meidän [useat] anomuksemme", mahdollisesti virheellinen kirjoitusasu, po. *anarcandemmar) (VT 44,8); Tolkien on ilmeisesti hylännyt tämän sanan ja korvannut sen muodolla #arcandë, ks. tätä.
  • anat konj. "mutta" (VT 43,23; ilmeisesti pian käytöstä pois jäänyt muoto).
  • anarórë subst. "auringonnousu" (ORO).

anc

  • anca subst. "leuka, hammasrivi" (ÁNAK [LR:ssä julkaistuissa Etymologioissa anca, mutta VT 45,5 mukaan Tolkienin käsikirjoituksessa anka]. NAK [kirjoitusasu anka], Liite E, Elem. – huolimatta siitä, mitä Christopher Tolkien sanoo hakusanassa anca, Elem., quenyan sana anca EI esiinny sellaisenaan sindarinkielisessä lohikäärmeen nimessä Ancalagon, vaan siinä on sukulaissana anc. Katso ÁNAK, Etym.). Myös tengwa n:o 15:n nimi (Liite E). Huolimatta englanninkielisestä selityksestään [jaws] anca on yksikkömuotoinen sana (Etymologioissa selitys on "jaw", ei "jaws").
  • Ancalë subst. ("k") "säteilevä" tai "säteily" = Aurinko (KAL, VT 45,5.18). Etymologioissa oletetussa esiklassisessa tengwar-järjestelmässä Ancalë oli kirjaimen n:o 7 nimi (VT 45,18). Myöhemmin Tolkien antoi sille nimen anga ja muutti sen arvon quenyassa nc:stä ng:ksi. – Toisen lähteen (VT 45,36) mukaan "säteilyä, Aurinkoa" tarkoittava sana on incalë ("k"), mutta muotoa Ancalë on luultavasti pidettävä ensisijaisena.
  • ancalima adj. "hyvin kirkas, kirkkain" eli calima "kirkas" sekä superlatiivin tai intensiivin tunnus (TSH II/4.9., käännös: ks. Kirjeet 483). Ancalima imbi eleni "kirkkain tähtien joukossa", myös [ancalima] imb' illi "kirkkain kaikista" (VT 47,30). Naisen nimi Ancalimë *"Kirkkain", myös miehennimi Ancalimon (Liite A). Tar-Ancalimë, Númenorin kuningatar (KTK 282).

and

  • anda adj. "pitkä" (ÁNAD/ANDA) "kaukainen" [engl. far] (PE 17,90). Nimessä Andafangar "Pitkäparrat", eräs kääpiöheimo (khuzduliksi Sigin-tarâg ja sindariksi Anfangrim) (PM 320). Vrt. Andafalassë, #andamacil, andamunda, andanéya, andatehta, Anduinë. – Ilmeisesti adjektiivista anda on johdettu adverbi andavë "pitkään" ("pitkän matkaa", PE 17,102), mikä viittaa siihen, että päätettä -vë voi käyttää johtamaan adverbejä adjektiiveista (TSH III/6.4., käännös: Kirjeet 387).
  • Andafalassë paikannimi "Pitkälaksi" (pitkä ranta) (PE 17,135).
  • #andamacil subst. "pitkä miekka" (anda + macil), tunnetaan omistuspäätteen -wa kera (andamacilwa, PE 17,147).
  • andamunda subst. "norsu" ("pitkäsuu", anda + munda) (MBUD).
  • andanéya adv. "kauan sitten, aikoinaan" (myös anda né) (VT 49,31).
  • andatehta subst. "pitkä merkki" (TEK, PE 17,123), ilmeisesti aksentin tapainen merkki, jota käytettiin pitkien vokaalien merkitsemiseen (VT 46,17). Vrt. anda, tehta.
  • andavë adv. "pitkään, pitkän matkaa" (PE 17,102); ks. anda.
  • ando (1) subst. "portti", myös tengwa n:o 5:n nimi (AD, Liite E). Etymologioiden poistetussa hakusanassa oli Ando Lómen, ilmeisesti "Yön ovi" (VT 45,28; huomaa "qenyan" genetiivi -n eikä TSH-tyylisen quenyan genetiivi -o).
  • ando (2) adv. "pitkään"; muoto jonka ehkä andavë korvasi; katso anda (VT 14,5).
  • -ando mask. tekijännimen johdin [engl. agentive suffix], poistettu Etymologioista (VT 45,16), mutta esiintyy Tolkienin myöhemmin käyttämissä sanoissa, kuten #runando "vapahtaja (lunastaja)".
  • Andolat paikannimi (kukkulan nimi = sindarin Dolad) (NDOL).
  • andon subst. "suuri portti" (andond-, esim. monikossa andondi) (AD).
  • Andórë subst. nimen Andor "lahjan maa" täydellinen muoto; Númenorin nimi (SD 247).
  • andú-, nú- "lasku, maille meno (auringosta), länsi" (PE 17,18), elementti, joka on esim. seuraavan sanan pohjana, myös núna (ks. tätä).
  • Anduinë paikannimi = sindarin Anduin, "pitkä joki" (PE 17,40).
  • andúna adj. "läntinen" (PE 17,18).
  • andúnë subst. "auringonlasku, länsi, ilta" (NDŪ, Markirya, Elem., myös Namáriëssa: Andúrnë "Länsi" (mutta standardiquenyassa sanan "länsi" käännös on Númen) (Nam, RGEO 66). Vrt. andu- nimissä Andúnië, Andúril.
  • Andúnië (ilmeisesti sanan andúnë variantti), paikannimi, kaupunki ja satama Númenorin länsirannikolla; nimen sanotaan tarkoittavan "auringonlaskua" (Liite A, Silm, KTK 230, NDŪ/VT 45,38).
  • Andúril subst. "Lännen lieska", miekan nimi (TSH I/2.3.).
  • Andustar paikannimi, Númenorin "Länsimaa(t)" (KTK 228).

ane

  • ánë, katso: anta-.
  • #ane- kopulan "oli" muoto silloin kun sitä seuraa persoonasuffiksi: anen "olin", anel "olit", anes "hän/se oli" (VT 49,28.29); katso (1).
  • anel subst. "tytär" (PE 17,170), mahdollisesti Tolkien aikoi korvata tällä sanalla sanan seldë (ks. tätä). Vrt. anon.
  • anessë subst. "annettu (tai lisätty) nimi" (näihin kuuluvat sekä epessi että amilessi (MR 217).

ang

  • anga subst. "rauta", myös tengwa n:o 7:n nimi (ANGĀ, Liite E, Elem., PM 347. LT 1,249.268). Etymologioissa otaksutussa esiklassisessa tengwar-järjestelmässä anga oli kirjaimen n:o 19 nimi. Myöhemmin Tolkien antoi tälle kirjaimelle nimen noldo (VT 45,6). Mask. nimiä Angamaitë "Rautakäsi" (Kirjeet 531-536), Angaráto "rauta-sankari" [engl. iron-champion], sindarin Angrod (Elem. s.v. ar(a)). Katso myös Angamando, tornanga ja vrt. Angainor, kahle jolla Melkor sidottiin (Silm).
  • angaina adj. "rautainen" (ANGĀ).
  • angaitya subst. "kidutus, piina" (LT 1,249); ennemmin nwalmë Tolkienin myöhemmässä quenyassa.
  • Angamando paikannimi "Rautavankila", sindarin Angband (MR 350). Etymologioissa Angamanda "Angband, helvetti", kirjaimell. "Rautavankila" (MBAD, VT 45,33). Etymologioiden poistetussa aineistossa Angbandin quenyankielinen nimi oli Angavanda (VT 45,6); vrt. vanda (2). Vanhemmassa "qenyassa" on Angamandu "Rautahelvetti" (tai mon. Angamandi) (LT 1,249).
  • angayanda adj. "kurja, surkea" (QL 34).
  • angayassë subst. "kurjuus" (LT 1,249, QL 34).
  • ango subst. "käärme"; vartalo angu- kuten sanassa angulócë (ks. tätä); mon. angwi (ANGWA/ANGU).
  • angulócë subst. ("k") "lohikäärme" (LOK).

ani

ann

  • anna subst. "lahja" (ANA1, Elem.), "jllk. ojennettu, tuotu tai lähetetty asia" (PE 17,125), myös tengwa n:o 23:n nimi (Liite E); mon. annar "lahjat" Fírielin laulussa. Mask. nimi Annatar "Lahjojen herra", *"Lahjaherra", Sauronin itselleen ottama nimi, kun hän yritti vietellä eldaria toisella ajalla (Elem.: tar). Eruanna subst. "luojanlahja", Jumalan lahja eli "armo" (VT 43,38).
  • anni > arni prep. pronominisuffiksin kera *"minun lisäkseni" [engl. beside me] (VT 49,25); ks. ara.
  • aññol- (sic, luettava angol-?) subst. "vahva haju" (VT 45,5, vrt. ÑOL).

ano

  • anon subst. "(jnk.) poika" (PE 17,170), mahdollisesti Tolkien aikoi korvata tällä sanan yondo.

anq

  • anqualë subst. "kärsimys, kuolema" (Tolkien aikoi nähtävästi korvata tällä muodolla samanmerkityksisen sanan unqualë, VT 45,24.36).

ant

  • anta- (1) verbi "antaa" (ANA1, MC 215.221), menn. aikam. antanë (antanen "annoin", VT 49,14) tai †ánë, perf. ánië (PE 17,147, vrt. QL 31). VT 49,14 mukaan Tolkien huomautti, että verbiä anta- käytettiin usein "ironisessa sävyssä" viittaamaan heittoaseisiin, joten ilmaisua antanen hatal sena "annoin hänelle keihään (lahjaksi)" käytettiin usein todellisessa merkityksessä "heitin keihään häntä kohti". Yleensä vastaanottaja ilmoitetaan datiivissa tai allatiivissa (kuten sena tässä esimerkissä), mutta tunnetaan myös samankaltainen rakenne kuin englannin present someone with something, jossa vastaanottaja on objekti ja lahja instrumentaalissa: antanenyes parmanen "lahjoitin hänelle kirjan" (PE 17,91). – Verbi esiintyy usein FS:ssä: antalto "he antoivat"; outoa kyllä, tässä ei näytä olevan menneen ajan tunnusta (päätteestä, ks. -lto); antar monikkomuoto, joka on käännetty "he antoivat", vaikka TSH-tyylisessä quenyassa kyseessä olisi ennemmin preesens "antavat"; antaróta "hän antoi sen" (anta--ta "antoi-hän-sen"), toinen Fírielin laulussa esiintyvä verbi, jossa ei myöskään ole menneen ajan tunnusta. Myös antáva "antaa (vastedes)", verbin anta- "antaa" futuuri; mahdollisesti *antuva TSH-tyylisessä quenyassa; samoin antaváro "hän antaa (vastedes)" (LR 63) olisi voinut myöhemmin olla *antuvas (pääte -s ennemmin kuin "qenyan" -ro "hän"). Antalë imperat. "anna!" (VT 43,17), eli anta "antaa" + elementti le "sinä", mutta Tolkien hylkäsi tämän muodon. Ilmeisesti ana oli eräässä vaiheessa toinen imperatiivi "anna", mutta Tolkien kirjoitti kyseisen tekstin uudestaan (VT 44,13) ja tavanomaisen kaavan mukaan rakenne olisi *á anta itsenäisen imperatiivipartikkelin kera.
  • anta (2) subst. "kasvot" (ANA1, VT 45,5). Vrt. cendelë.
  • antara adj. "hyvin korkea, hyvin ylhäinen", adjektiivi tára "ylhäinen" ja superlatiiviprefiksi an- (ks. tätä). Odotettavissa olisi *antára. Myös paikannimi Antaro (VT 45,5.36), jonka sanotaan olevan "vuori Valinorissa Taniq[u]etilista etelään" (VT 46,17).
  • antë subst. "antaja" (fem.) (ANA1).
  • [antil subst. "keskisormi" (VT 47,26).]
  • anto (1) subst. "suu", myös tengwa n:o 13:n nimi (Liite E).
  • anto (2) subst. "antaja" (mask.) (ANA1).
  • antoryamë subst. "vahvistaminen", käytetään useista muokkauksista kuten vokaalien tai konsonanttien pidentämisestä tai konsonantin tai vokaalin muuttumisesta "sekamuodosteeksi" (ks. ostimë) (VT 39,9).
  • antúlien verbi "on palannut" lauseessa I cal' antúlien ("k") "Valo on palannut" (LT 1,270); huomaa "qenyan" 3. persoonan pääte -n. TSH-tyylisessä quenyassa lause kuuluisi ehkä *i cál' enutúlië tai *i cala enutúlië.

any

  • #anyára (tunnetaan datiivin päätteen kera: anyáran), ks. an-, yára.

anw

  • anwa adj. "todellinen, tosi" (ANA2).
  • anwë (1) verbi, verbin auta- (ks. tätä) arkaainen menn. aikam. (WJ 366).
  • anwë (2) persoonapäätteellä varustettu prep. *"meidän lisäksemme", myöhemmin armë (VT 49,25); ks. ara.
  • anwet persoonapäätteellä varustettu prep. *"meidän (kahden) lisäksemme" (duaali), myöhemmin armet (VT 49,25); ks. ara.

ap

  • #ap- (esiintyy muodossa apë, ilmeisesti 3. p. aor.) verbi "koskettaa jtk" kuvaannollisessa muodossa; "koskea, vaikuttaa" (VT 44,26).

apa

  • apa (1) prep. "jälkeen" (VT 44,36), tunnetaan prefiksinä sanoissa apacenyë ja Apanónar (ks. näitä). Variantti ep- sanassa epessë (ks tätä); katso tarkemmin hakusana epë. (VT 44,36 mukaan sanan apa selitys oli "jälkeen" mutta myös "ennen" eräässä myöhäisessä käsikirjoituksessa, mutta molemmat merkitykset hylättiin.) Katso myös apa (2) alla. Uusquenyassa sanaa apa pitäisi luultavasti käyttää merkityksessä "jälkeen", kuten laajimmin tunnetuissa lähteissämme. Variantteja: pa, (VT 44,36), mutta kuten sanalle apa, myös näille annetaan muualla toisia merkityksiä; katso hakusanaa pa. Apo (VT 44,36) saattaa olla vielä yksi variantti sanalle, jonka merkitys on "jälkeen".
  • apa (2) prep. "-lla" [engl. on] viitaten kontaktiin pinnan, erityisesti pystysuoran pinnan kanssa (kuten esimerkiksi taulu, joka riippuu seinällä). Sanalla apa kerrotaan olevan tämä merkitys monissa Tolkienin käsikirjoituksissa (VT 44,26), mutta sanaa apa käytetään myös merkityksessä "jälkeen" (ks. apa (1) yllä), eikä näiden kahden merkityssisällön luultavasti ollut tarkoitus esiintyä yhdessä quenyan missään variantissa. Yhteentörmäyksen voinee välttää käyttämällä johdonmukaisesti variantteja , pa (ks. näitä), jotka Tolkien mainitsi samassa merkityksessä kuin apa (2). Toinen variantti: apa, "jnk päällä (mutta ei koskettaen)" (VT 49,18).
  • apa (3) konj. "mutta": melinyes apa la hé "rakastan häntä mutta en häntä (toista)"(VT 49,18).
  • apacenyë on käännetty "ennaltanäkemiseksi" [engl. foresight] (MR 216); mutta konteksti ja sanan muoto viittaavat selvästi siihen, ettei se ole substantiivi vaan adjektiivin *apacenya "ennaltanäkemis- / ennaltanäkemiseen liittyvä" monikkomuoto. Substantiivi "ennaltanäkeminen" on melko varmasti *apacen; vrt. tercen "oivaltaminen" [engl. insight] (MR 216). Sanan *apacen kirjaimellinen merkitys on *"myöhemmin [engl. after] näkeminen" eli tieto siitä mitä tapahtuu myöhemmin. [Essi] apacenyë "ennaltanäkemis[nimet]", äidin lapselleen antamat ennustavat nimet (MR 216).
  • apairë subst. "voitto" (GL 17).
  • Apanónar subst. "jälkisyntyiset", haltioiden kuolevaisille ihmisille, Ilúvatarin nuoremmille lapsille, antama nimi (VT 44,36).
  • aparuivë, myös pelkästään ruivë, subst. "hillitsemätön tuli – tuli tulipalona" (PE 17,183).

apo

  • apo prep. ?"jälkeen" (ks. apa (1)) (VT 44,36).

app

  • appa- verbi "koskettaa" (konkreettisesti, vrt. #ap-, ks. tätä) (VT 44,26).

aps

  • apsa subst. "kypsennetty ruoka, liha" (AP).
  • apsene- verbi "päästää, vapauttaa, antaa anteeksi" (VT 43,18. 20; on epäselvää, kuuluuko loppu-e jotenkin verbivartaloon, vai onko se vain aoristiin liittyvän i-päätteen lopullinen muoto niin, että "minä annan anteeksi" olisi *apsenin). Kun Tolkien käytti verbiä apsene-, anteeksi annettu/annetut henkilö(t) oli(vat) datiivissa (ámen apsenë "anna meille anteeksi"), kun taas anteeksi annettu asia on suorana objektina (VT 43,12). Vrt. avatyar-).

aq

aqu

  • aqua adverbi "täysin, kokonaan" (WJ 392).
  • aquapahtië subst. "yksityisyys" (sananmukaisesti *"täysin sulkeutuminen" – mielen joka sulkee itsensä telepaattisilta siirroilta) (VT 39,23).
  • [aquet subst.? verbi? "vastaus / vastata" (PE 17,166).]

ar

  • ar (1) konj. "ja" (AR2, SA, FS, Nam, RGEO 67, CO, LR 47. 56, MC 216, VT 43,31, VT 44,10. 34; etymologiasta, katso VT 43,31, vrt. myös VT 49,25. 40). Konjunktion vanhempi muoto oli az (PE 17,41). Ar assimiloituu usein muotoon al l:n edellä ja muotoon as s:n edellä (PE 17,41. 71), mutta "kirjoitetussa quenyassa kirjoitettiin yleensä ar kaikissa tapauksissa" (PE 17,71). Eräässä tapauksessa Tolkien muutti ilmauksen ar larmar "ja vaatteet" muotoon al larmar; edellisen voi siis katsoa edustavan oikeinkirjoitusta kun taas jälkimmäinen edustaa ääntämistä (PE 17,175). Monimutkaisempia assimilaatiokaavoja näyttää esiintyneen "vanhassa quenyassa", jossa konjunktio vaihteli muotojen ar, a ja as välillä riippuen seuraavasta konsonantista (PE 17,41. 71). Konjunktion vaihtoehtoisen pidemmän muodon arë sanotaan esiintyvän "satunnaisesti Tolkienin myöhäisissä kirjoituksissa" (VT 43,31, vrt. VT 48,14). Etymologioissa sanaa "ja" merkitsevä quenyan sana oli aluksi muodossa ar(a) (VT 45,6). – Eräässä lähteessä Tolkien huomauttaa, että quenyassa käytettiin sanaa ar "prepositiona vieressä, seuraavana tai adverbinä = ja" (PE 17,145), vrt. ara.
  • ar (2) subst. "päivä" (PE 17,148), ilmeisesti lyhyempi muoto sanasta árë, joka esiintyy alla luetelluissa valarin viikon nimissä. Tolkien osoitti, että ar näissä nimissä voi olla myös arë, kun seuraava elementti alkaa konsonantilla (VT 45,27). Yleensä "päivää" tarkoittava sana TSH-tyylisessä quenyassa on pikemmin aurë (tai ), ks. tätä.
  • Ar Fanturion subst. *"Fanturin (Mandosin ja Lórienin) päivä" (LEP/LEPEN/LEPEK). Myös Arë Fanturion (VT 45,27).
  • Ar Manwen subst. "Manwën päivä" (LEP/LEPEN/LEPEK; tämä on "qenyaa" jossa on genetiivin pääte -n.) Myös Arë Manwen (VT 45,27).
  • Ar Ulmon subst. *"Ulmon päivä" (LEP/LEPEN/LEPEK; tämä on "qenyaa", jossa on genetiivin pääte -n.).
  • Ar Veruen subst. *"Puolisoiden (Aulën ja Yavannan) päivä" (LEP/LEPEN/LEPEK; tämä on "qenyaa", jossa on genetiivin pääte -n.) Myös Arë Veruen (VT 45,27).
  • ar- (1) prefiksi "ulkopuolella" (AR2), elementti jonka merkitys on "vierellä" (VT 42,17), "luona, -lla" (PE 17,169; samassa lähteessä selitteet "lähellä, luona, vierellä" hylättiin). Vrt. ara.
  • ar- (2), myös ari-, superlatiivin prefiksi (vrt. arya (1, 2), täten arcalima "kirkkain", arimelda *"rakkain" (PE 17,56-57). Lähteessä kuvaillussa kieliopissa prefiksin oli määrä ilmaista superlatiivia myös 'suurimpana määränä' (varsinaisessa vertailussa) kun taas vaihtoehtoinen prefiksi an- tarkoitti ennemmin "hyvin" tai "erittäin" (suurta määrää) puhtaammin augmentatiivisessa tai adverbiaalisessa merkityksessä, mutta nämä erot eivät näytä olleen selvästi esillä Tolkienin työn kaikissa vaiheissa. Katso an- (2), am- (2).

ara

  • ára subst. "aamunkoitto" (AR1). VT 45,6 mukaan ára on myös tengwar-järjestelmässä pitkän vokaalin kantajan merkki; se olisi sanan ára ensimmäinen kirjain tengwarilla kirjoitettaessa.
  • ara prepositio (ja adverbi?) "ulkopuolella, vieressä, sitä paitsi" (AR1, VT 49,57). VT 45,6 mukaan alkuperäiset selitykset olivat "ilman, ulkopuolella, vieressä", mutta Tolkien korjasi kohdan. Arsë "hän on ulkona", VT 49,23.35.36. Mitä tulee muotoon ar(a), katso ar (1). – VT 49,25 luettelee muotoja, jotka näyttävät olevan ar(a) yhdistettynä eri pronominipäätteisiin: Yksikön anni > ami *"minun lisäkseni" [engl. beside me jne.], astyë *"sinun lisäksesi" (epämuodoll.), allë *"sinun lisäksesi (muodollinen), arsë *"hänen lisäkseen", mon. anwë > armë *"meidän lisäksemme (eksklusiivinen), arwë *"meidän lisäksemme" (inklusiivinen), astë > ardë *"teidän lisäksenne", astë > artë *"heidän lisäkseen, duaali anwet > armet *meidän (kahden) lisäksemme". (Tässä Tolkien edellyttää, että ara edustaa alkuperäistä muotoa ada-.) Samassa lähteessä esitellään selityksettömät muodot ari, arin, joissa prepositio saattaa liittyä artikkeliin, eli *"jnk. (tietyn) lisäksi" (VT 49,24-25).
  • Ara-, ar- vartalon Ara- prefiksillinen muoto (PM 344). Miehennimissä Aracáno "ylhäinen päällikkö", Fingolfinin äidinnimi (amilessë, ks. tätä) (PM 360 vrt. 344). Arafinwë "Finarfin" (MR 230).
  • Araman paikannimi "Amanin ulkopuolella", alueen nimi (Elem. ar, mān).
  • aran subst. "kuningas", mon. arani (WJ 369, VT 45,16, PE 17,186); mon. gen. aranion "kuninkaiden" kasvin nimessä asëa aranion, ks. tätä, aranya *"kuninkaani" (aran + nya) (KTK 264). Aran Meletyalda "kuningas majesteettinne" = "teidän majesteettinne" (puhuttelu) (WJ 369); aran Ondórëo "Gondorin kuningas" (VT 49,27). Myös arandil "kuninkaan ystävä, kuningasmielinen", arandur "kunininkaan palvelija, ministeri" (Kirjeet 483); Arantar miehennimi *"Kuningas-valtias" (Liite A; Arandor "Kuninkaanmaa", alue Númenorissa (KTK 228); pidempi muoto Arandórë esiintyy Arnorin nimessä PE 17,28 (muualla Arnanórë, ks. tätä). Muita yhdyssanoja: ingaran, Noldóran, Núaran, ks. näitä.
  • aranel subst. "prinsessa" (vartalo todennäköisesti *aranell-) (KTK 289).
  • #aranië subst. "kuningaskunta" (tunnetaan muoto aranielya "sinun kuningaskuntasi") (VT 43,15). Vrt. #aranyë sanassa Ardaranyë "Ardan kuningaskunta" (PE 17,105).
  • aranus (vartalo #aranuss-), myös aranussë, subst. "kuninkuus" (PE 17,155).
  • Aranwë miehennimi *"kuninkaallinen henkilö" (Silm); Aranwion patronyymi "Aranwën poika" (KTK 48,72).
  • aranya, myös ranya. adj. "vapaa". Toinen selitys ei ollut varmasti luettavissa, mutta toimittajien mukaan todennäköisesti uncontrolling [suom. "hallitsematon"] (VT 46,10).
  • #aranyë subst. "kuningaskunta", eristetty sanasta Ardaranyë "Ardan kuningaskunta" (PE 17,105).
  • arata adj. "korkea, ylhäinen, jalosukuinen" [engl. high, lofty, noble] (PE 17,49.186). Myös substantiivina monikkomuodossa Aratar "Korkeat" [engl. the Supreme], korkea-arvoisimmat valar, käännös valarinkielisestä quenyaan omaksutusta sanasta Máhani (WJ 402). Aratarya "hänen ylhäisyytensä", Varda Aratarya "korkea-arvoinen Varda [engl. Varda the lofty], Varda ylhäisyydessään [engl. Varda in her sublimity]" (WJ 369). Eräässä lähteessä Aratar on käännetty yksikössä "Korkea" [engl. High One].
  • Aratan miehennimi *"Ylhäinen adan" (Silm).
  • arato subst. "aatelinen" [engl. a noble] (PE 17,147). PE 17,118 muodossa aratō ja selitetty "valtias" [engl. lord] (usein = "kuningas"). Vrt. aráto. Myöhemmässä lähteessä esiintyvä muoto aratō pitkällä loppuvokaalilla on ilmeisesti hyvin arkaainen (vrt. Enderō hakusanassa Ender); myöhemmin vokaali lyheni. (PE 17,118).
  • aráto subst. "mestari, huomattava mies" (Elem. ar(a)).
  • arauca ("k") adj. "nopea, ryntäävä" (LT2,347). Vrt. arauco.
  • arauco ("k") subst. "mahtava, vihamielinen ja kauhea olento; demoni" (sanan rauco variantti). Tolkienin varhaisemmassa "qenyassa" on araucë "demoni" (WJ 415, LT 1,250).

arc

  • arca (1) adj. "kapea" (AK).
  • arca- (2) verbi "rukoilla" (VT 43,23, vrt. VT 44,8.18); ilmeisesti tarkoittaa pohjimmiltaan "anoa" tai "pyytää jtk.", vrt. arcandë alla.
  • #arcandë subst. "anomus" (eristetty muodosta arcandemmar "anomuksemme" [mon.]) (VT 44,8).
  • Arciryas miehennimi (ilmeisesti johdettu sanasta *arcirya "kuninkaallinen laiva" (Liite A).

ard

  • arda subst. "valtakunta" (GAR hakusanassa 3AR). On sanottu, että käytettäessä sanaa arda tavallisena nominina, se "tarkoitti mitä tahansa enemmän tai vähemmän rajattua tai määriteltyä paikkaa, aluetta" (WJ 402) tai "erityistä maata tai aluetta" (WJ 413). Isolla alkukirjaimella Arda "Valtakunta" on Maa Manwën kuningaskuntana (Silm), se "annettiin nimeksi meidän maailmallemme tai Maallemme – – joka valittiin Eän valtavuudesta" (Kirjeet 355-356; tässäkin "valtakunta"); "planeettamme" (MR 39), kerran käännetty "Maaksi" [engl. Earth] (SD 246). Laajemmassa merkityksessä Arda voi viitata koko aurinkokuntaan (MR 337). Myös tengwa n:o 26:n nimi (Liite E). Miehennimi Ardamírë "Maailman jalokivi" (PM 348), lyhyemmässä muodossa Ardamir (KTK 288); Ardaranyë "Ardan kuningaskunta" (PE 17,105).
  • ardë prepositio pronominipäätteen kera *"teidän lisäksenne", muutettu muodosta astë (VT 49,25). Katso ara.

are

  • arë konjunktio "ja", lyhyempi muoto ar, ks. tätä (VT 43,31).
  • árë subst. "päivä" (PM 127) tai "auringonvalo" (Elem. Arien). Vartalo ári- (PE 17,126, jossa sana määritellään tarkemmin: "lämpö, erityisesti auringon lämpö, auringonvalo"). Myös tengwa n:o 31:n nimi; vrt. myös hakusana ar (2). Äännettiin alun perin ázë: kun /z/ sulautui /r/-äänteeseen, kirjaimesta tuli ylimääräinen ja sille annettiin uusi arvo ss ja se sai uuden nimen essë (Liite E). Myös árë nuquerna *"käännetty árë", tengwa n:o 32:n nimi. Merkki on samankaltainen kuin tavallinen árë, mutta ylösalaisin (Liite E). Katso myös ilyázëa, ilyárëa hakusanassa ilya. – Etymologioissa sanassa on lyhyt alkuvokaali: arë, mon. ari (AR1).

arf

ari

  • arië subst. "päiväsaika" (AR1).
  • Arien naisennimi "Auringon neito", Auringon maia (AR1, Silm), vrt. árë "auringonvalo".
  • ari, arin prepositio *"jnk. lisäksi"? Katso ara.
  • arimaitë adj. "taitava" (PE 17,162).
  • arin subst. "aamu" (AR1).
  • arinya adj. "aamuinen, aamu-" (esim. arinya árë "aamuaurinko") ja tämän pohjalta "varhainen" (AR1, VT 45,6).

arm

  • arma (1) subst. "auringonsäde" (PE 17,148).
  • [arma (2) subst. "omaisuus, tavarat" (VT 45,14), "tavaroihin tai omaisuuteen kuuluva esine" (VT 45,16).
  • armar subst. "tavarat" (mon.) (3AR). Vrt. yks. arma "tavaroihin tai omaisuuteen kuuluva esine" yllä, vaikka Tolkien viivasikin tekstin yli.
  • armaro subst. "naapuri", myös asambar, asambaro (VT 48,20, VT 49,25).
  • armë prepositio pronominipäätteen kera "meidän lisäksemme" (eksklusiivinen), muutettu muodosta anwë (VT 49,25); katso ara.
  • armet prepositio pronominipäätteen kera "meidän [kahden] lisäksemme" (duaali), muutettu muodosta arwet (VT 49,25); katso ara.
  • Armenelos paikannimi. Kuninkaiden kaupunki Númenorissa (ar-menel-os(to) "kuninkaallinen-taivas-kaupunki"???). Vartalo saattaa olla *Armenelost- (vrt. Mandos, Mandost-).

arn

arp

  • arpo subst. "varas" (PE 19,89).

arq

  • arquen subst. "ylimys" (WJ 372), "ritari" (PE 17,147).

ars

  • arsë prepositio pronominipäätteen kera *"(hänen) vieressään" (epämuodollinen) (VT 49,25); ks. ara. Arsë "hän on ulkona" [lause-esimerkissä puhutaan talosta; arsë tarkoittanee tässä kirjaimellisesti '[talo on] ilman häntä', ks. VT 49,35-36].

art

  • arta (1) adj. "ylevä" (PM 354), "korkea, jalo(sukuinen)" (PE 17,118.147); vrt. esim. nimet Artaher, Artanis.
  • arta (2) subst. "linnake, linnoitus" (GARAT hakusanassa 3AR).
  • arta (3) adverbi "ja niin edespäin" (PE 17,71; ks. ta (4).
  • arta (4) prepositio "poikki, puolelta toiselle" (LT 2, 335), ehkä ennemmin olla Tolkienin myöhemmässä quenyassa.
  • Artaher (Artahér-) miehennimi "jalosukuinen herra" (sindariksi Arothir) (PM 346).
  • Artamir miehennimi *"jalosukuinen jalokivi" (Liite A); vrt. mírë.
  • Artanis naisennimi "jalosukuinen nainen" (PM 347).
  • artarindo subst. "vieressäseisoja" (joka seisoo toisen vieressä tukeakseen tätä) (PE 17,71). Myös astarindo.
  • artaurë subst. "valtakunta" (PE 17,28). Vrt. turmen.
  • artë prep. persoonapäätteellä *"heidän vieressään", muutettu muodosta astë (VT 49,25). Ks. ara.
  • artuilë subst. "päivänkevät, varhaisaamu" (TUY).

arv

arw

  • arwa (1) adj. "jnk. hallinnassa, omistuksessa" (järjestyy genetiivin kera, esim. *arwa collo "viitta [colla] hallussa[an]". Myös päätteenä -arwa "jtk. omaavainen", kuten aldarwa "jossa on puita, puiden peittämä" (3AR). Etymologioiden poistetussa hakusanassa -arwa oli selitetty "omistaen, pitäen, halliten [jtk.]" (VT 45,14).
  • [arwa (2) subst. "omaisuus, varat" (VT 45,14).]
  • arwë (1) prepositio persoonapäätteellä *"meidän vieressämme" (inklusiivinen) (VT 49,25); ks. ara.
  • [arwë (2) subst. "omaisuus, varat; aarre" (VT 45,14.16).]

ary

  • arya (1) adj. "erinomainen", käytetään adjektiivin mára "hyvä" komparatiivimuotona, näin ollen *"parempi" (PE 17,57). Superlatiivi (*"paras") on i arya artikkelin kera; genetiivillä ilmaistaan *"paras jstk." Vrt. mára.
  • arya- (2) verbi "olla erittäin hyvä, kunnostautua" (PE 17,56). Vrt. arya (1) yllä.
  • arya (3) subst. "kaksitoista tuntia, päivä" (AR1; vrt. aurë). Poistetuissa muistiinpanoissa sanaa käytettiin myös adjektiivina: "päivä-, valo-" (VT 45,6). Yhä VT 45,6 mukaan arya on myös tengwa n:o 26:n nimi esiklassisessa tengwar-järjestelmssä, jonka olemassaolo oletetaan Etymologioissa, mutta Tolkien antoi myöhemmin n:o 26:lle nimen arda (arya jopa muutettiin muodosta arda tässä lähteessä; Tolkien pyörsi päätöksensä myöhemmin). Hylätty sana arya viittaa siihen, että kirjaimella olisi äännearvo ry (eikä rd kuten TSH:n liitteessä E hahmotellussa klassisessa järjestelmässä). – Koska "päivää" (valoisaa aikaa) tarkoittava sana on myöhemmissä lähteissä aurë ja myöhäisessä aineistossa sanalle arya on annettu muita merkityksiä (ks. (1) ja (2) yllä), sanan arya "päivä" käsittellinen kelpoisuus on kyseenalainen.
  • [arya- (4) verbi "omistaa" (VT 45,14).]
  • Aryantë subst. "Päiväntuoja" (AR1, ANA1).
  • aryon subst. "perijä" (GAR hakusanassa 3AR). Etymologioiden poistetussa hakusanassa sana oli muodossa aryo, aryon ja sen määritelmä oli "omaisuuden poika = perijä" (VT 45,14), kun taas VT 45,16 (Etymologioista poistettu aineisto) sanan määritelmä on "perijä, prinssi". Vaihtoehtoinen muoto haryon.

as

  • as prep. "jnk. kanssa", esiintyy myös persoonapäätteen kera: aselyë "sinun kanssasi" (VT 47,31; VT 43,29). Konjunktio ar "ja" voi myös esiintyä assimiloituneena muodossa as ennen s:ää; ks. ar (1).

asa

  • asa (þ) prefiksi joka merkitsee jnk. tekemisen helppoutta, vrt. asalastë. Prefiksi esiintyy usein supistuneena as- kun sitä seuraa p, t, c. q tai s (PE 17,148), vrt. ascenë.
  • asalastë (*aþa-) adj. "helppo kuulla" (PE 17,148).
  • asambar, asambaro subst. "naapuri"; myös armaro (VT 48,20). Koska pääte -o yhdistetään maskuliinisukuun, muoto asambar saattaa olla sukupuolisesti neutraali, kun taas muut muodot ovat maskuliinisia.
  • [asanótë] (þ) ?adj. (ei selitystä, ehkä *"helppo laskea" [engl. easily counted], PE 17,172).
  • asar (þ) (vanyarissa athar) subst. "määrätty aika, juhla". Omaksuttu ja muokattu valarin kielestä (WJ 399). Mon. asari tunnetaan (VT 39,31).

asc

  • #ascat- verbi "särkeä, hajottaa", tunnetaan vain menn. aikam. ascantë (SD 310).
  • ascenë, ascénima (þ) adj. "näkyvä, helppo nähdä" (PE 17,148).

ase

  • asëa (þ) 1) adj. "hyväätekevä, avulias, ystävällinen" (näin myöhäisessä muistiinpanossa, jossa sana on johdettu muodosta *ATHAYA); tästä myös: 2) asëa (þ) subst., parantavan kasvin nimi, sindariksi athelas (PE 17,148), (westronista käännettynä) suomeksi "kuninkaanmiekka", vrt. pidempi quenyankielinen nimi asëa aranion (þ) "kuninkaiden asëa (TSH III/5.8). Vrt. aran.

asi

  • asië (þ) subst. "rentous, mukavuus" (PE 17,148).

ass

  • assa subst. "reikä, aukko, suuaukko, suu" (GAS).
  • assari subst. "luut" (?) (MC 214; tämä on "qenyaa").

ast

  • asta (1) subst. "kuukausi", vuoden jako-osa (VT 42,20). Mon. astar tunnetaan (TSH, Liite D). VT 48,11 mukaan sanan asta perusmerkitys on "jaos, osa", varsinkin yksi muista samansuuruisista: "vuoden, kuukauden tai ajanjakson". VT 48,19 mukaan muotoa asta käytetään quenyassa myös ryhmäpäätteenä (ks. quentasta).
  • asta- (2) verbi “kuumentaa, paahtaa (auringolle altistamisen kautta)” (PE 17,148).
  • Astaldo subst. "Urhea", Tulkasin kutsumanimi (Silm; MR 438); korvasi nimen Poldórëa.
  • astar subst. “usko, uskollisuus (ei uskomus)” (PE 17,183). Ei tule sekoittaa asta #1:n monikkomuotoon.
  • astarindo subst. “vieressäseisoja” (sellainen joka seisoo toisen rinnalla tukijana) (PE 17,71). Myös artarindo.
  • astarmo subst. “vieressäseisoja, sivustakatsoja”, käytettiin lähinnä tarkoitusmielessä “todistaja” (PE 17,71).
  • astë prepositio persoonapäätteellä (1) *”rinnallanne”, tämän merkityksen osalta muutettiin muotoon ardë; (2) *”heidän rinnallaan”, tämän merkityksen osalta muutettiin muotoon artë (VT49:25). Ks. ara.
  • asto subst. "pöly" (ÁS-AT). VT 45,6 mukaan asto oli tengwa n:o 13:n nimi esiklassisessa järjestelmässä joka oletetaan Etymologiesissa, mutta myöhemmin Tolkien muutti tämän kirjaimen nimeksi anto (ja sen äännearvo quenyassa muuttui st > nt).
  • astyë prepositio persoonapäätteellä *”rinnallasi, vierelläsi” (epämuodollinen) (VT 49,25); ks. ara.

asy

  • asya- (þ) verbi "helpottaa, auttaa, lohduttaa" (PE 17,148).

at

ata

  • ata adv. "taas, uudestaan" [engl. again], myös prefiksi ata-, at- "takaisin, uudestaan, toisen kerran, kahteen kertaan" (AT(AT), PE 17,166, vrt. ataquanta-, ataquetië) tai "kaksi" (PE 17,166) myös "molempi-" [engl. ambi-] kuten sanassa ataformaitë (ks. tätä).
  • ataformaitë adj. "molempikätinen" [engl. ambidextrous] (VT 49,9.10.42), mon. ataformaiti (VT 49,9.11). Kirjoitusasu muutettu muodosta attaformaitë yhdessä tapauksessa (VT 49,9). Vrt. #ataformo.
  • #ataformo (mon. ataformor tunnetaan), subst. "molempikätinen" [engl. ambidexter]. Kirjoitusasu muutettu muodosta attaformor. Vrt. adj. ataformaitë (VT 49,9.32).
  • atalantë subst. "häviö, kaatuminen, erityisesti nimenä [Atalantë] Númenorin [tuhoutuneesta] maasta" (DAT/DANT, TALÁT, Akallabêth, SD 247.310; myös LR 47, VT 45,26). Variantti atalantië "Häviö", jota sanotaan normaaliksi substantiivimuodoksi quenyassa (Kirj 436-437 alav.). Tavallisesta substantiivista atalantë "romahtaminen, tuhoutuminen" on johdettu Markiryassa adj. atalantëa "raunioitunnut, tuhoutunut", mon. atalantië (muutettu yksikössä muotoon atalantëa – tämä muutos ei ole selkeä, sillä adjektiivi epäilemättä vaikuttaa monikolliseen substantiiviin, mutta Tolkien ei ana anna adjektiivien seurata pääsanansa lukua).
  • atalantëa adj. "raunioitunut, tuhoutunut"; ks. atalantë.
  • atamaitë adj. "kaksikätinen" (PE 17,162).
  • atalta- verbi "romahtaa, vajota kasaan" (TALÁT), heikko menn. aikam. ataltanë "tuhoutui" LR 47 ja SD 247, mutta vahva menn. aikam. atalantë "tuhoutui" LR 56.
  • Atan, mon. Atani subst. "Toinen kansa", haltioiden nimi kuolevaisille ihmisille, Ilúvatarin toissyntyisille. Vrt. myös Núnatani (WJ 386), Hrónatani (PE 17,18), ks. nämä. Atanalcar miehennimi *"Ihmisen kunnia" (KTK 288, vrt. alcar). Atanamir miehennimi *"Edainin jalokivi"? (Liite A). Atanatar miehennimi "Ihmisten isä" (Liite A), myös tavallinen substantiivi atanatar, mon. Atanatári "Ihmisten isät", nimitys, joka "varsinaisesti kuului vain kansojen johtajille ja päälliköille silloin, kun ne saapuivat Beleriandiin" (PM 324, Elem. atar).
  • ataquanta- verbi "kaatua uudestaan, toisen kerran, kaatua kaksin kerooin" [engl. refall, fall second time, double fall] (sic! PE 17,166). Oikean selityksen täytyy olla "täyttää, täyttää toisen kerran, täyttää kaksin kerroin" [engl. refill, fill second time, double fill], mikä liittyisi verbiin quanta- "täyttää" ja olisi myös ymmärrettävämpi.
  • ataquë ("q") subst. "rakennelma, rakennus" (TAK).
  • ataquetië subst. (tai gerundi) ""uudestaan sanominen, toisto" (PE 17,166). Annettu muodossa at(a)quetië, mikä viittaa vaihtoehtoisen muodon atquetië olemassaoloon.

(puuttuu noin 73 hakusanaa)

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.