Quenya-suomi sanaluettelo L

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta QSS L)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Quenya-suomi sanaluettelo
englanninkielinen alkuteos:
Helge K. Fauskanger, Quettaparma Quenyallo

l

  • -l tai -lyë (VT 49,48.51) persoonasuffikseja, joiden merkitys on yks. 2. p. kohtelias/muodollinen "sinä"; caril tai carilyë *"sinä teet" (VT 49,16), hamil "sinä tuomitset" (VT 42,33), anel "sinä olit" (ks. (1)); lisää esimerkkejä, ks. -lyë. Nämä päätteet voi lisätä myös pronomineihin [lue: "prepositioihin", kääntäjien huom.] (etel/etelyë tai mil/milyë; ks. et, mi). Eräässä lähteessä päätettä -l käytetään kuitenkin monikon "te" lyhyenä päätteenä, ks. heca! (WJ 364).

la

  • la kieltosana "ei" (ks. ); myös etuliite la- esim. sanassa lacarë (ks. tätä) (VT 45,25).
  • (1) konj. "ei" (LA, VT 45,25) VT 42,33 mukaan on painollinen muoto jonka vaihtoehtona on painoton kieltosana la. – Toisessa Tolkienin kielten kehitysvaiheessa on merkitykseltään vastakkainen "kyllä" (VT 42,32-33), mutta sekä varhaisempi että myöhempi lähdemateriaali on ristiriidassa tämän käsityksen kanssa: yleensä käsitetään kieltosanaksi. – Kieltosanaan voi liittää myös aikamuodon tunnukset ja sitä voi käyttää kieltoverbinä "kun [toista] verbiä ei ole ilmaistu" (VT 49,13), ilmeisesti silloin kun ilmausta "ei ole" seuraa substantiivi tai adjektiivi predikaattina, tai kun jokin verbi ymmärretään läsnä olevaksi, kuten englannin "I do not" ('minä en' - eli 'minä en tee sitä, minkä konteksti ilmaisee'). Persoonasuffiksien kera aoristissa la-, esim. lanyë "minä en (tee), minä en (ole)" (jne.) (Tolkien hylkäsi muodon lamin.) Esimerkkinä lause melin sé apa lanyë *"minä rakastan häntä mutta minä en [rakasta] häntä (toista henkilöä)" (VT 49,15). Preesensissä laia, imperfektissä lánë, perfektissä alaië, futuurissa lauva.
  • (2) prep. "yli" (PE 17,65), käytetään myös vertailulauseissa, esim. "A ná calima lá B", A on kirkas yli B:n (= kirkkaampi kuin B) (VT 42,32).
  • [ (3) interjektio? "ole hyvä" (huomautuksen lukutapa on epävarma) (VT 45,25).]
  • lá umë > laumë kieltosana "ei todellakaan, päinvastoin" ("käytetään myös esitettäessä epäuskoinen kysymys"). Kieltosanan "ei" ja kieltoverbin umë "ei ole, ei (tee/jne.)" yhdistelmä (LA).

lac

  • lacarë ("k") subst. "toimettomuus, tekemättömyys" (yleisesti) (VT 42,33).

lah

  • lahta- verbi "ylittää, olla parempi" (PE 17,92).

lai

  • [lai adverbiaalipartikkeli "hyvin, erittäin" (VT 45,8).]
  • laia, ks. (1).
  • laica (1) adj. "vihreä" (vanhemmissa lähteissä laiqua) (Letters 282, PE 17,159). Laicolassë (laica + #olassë) "vihreä-lehvästö" (PE 17,46). Quenyan vastine sindarilaiselle nimelle Laegolas (murteellinen muoto Legolas); vrt. olassië. Adj. laicalassë "vihreä kuin lehdet", kirjaimellisesti "vihreä-lehti" (PE 17,56).
  • laica (2) ("k") adj. "tarkka, terävä, läpitunkeva" (LAIK, LT 2,337 – LR:ssä painetuissa Etymologioissa loppuvokaali on luettu väärin -e, po. -a, VT 45,25). Luultavasti jäänyt pois käytöstä edellisen muodon (1) vuoksi. Vrt. aica (1).
  • laicolassë, ks. laica (1).
  • laima subst. "kasvi" (PE 17,159). Vrt. olvar.
  • laimë subst. "varjo, katve" (DAY; varhaisemmassa versiossa glossa oli "(esineen tai muodon heittämä) varjo"; ks. VT 45,8-9. Ehkä Tolkien siirsi tämän merkityksen sanalle lëo antaessaan sanalle laimë yleisemmän merkityksen "varjo, katve".)
  • laiqua ("q") adj. "vihreä" (LÁYAK, LT 1,267, MC 214). "Qenyan" mon. laiquali ("q") (MC 216). Esiintyy ilmauksessa laiqua'ondoisen ("q") "vihreät-kalliot-päällä" (MC 221; tämä on "qenyaa"). Laiqualassë ("q") mask. nimi "Legolas" (Viherlehti) (LT 1,267). Käytetty substantiivina ilmauksessa mi laiqua jostakusta "vihreisiin" puetusta (PE 17,71). Myöhemmässä aineistossa "vihreää" merkitsevä sana on laica ja Legolasin quenyankielisen vastineen sanotaan olevan Laicolassë, ks. tätä (PE 17,56).
  • laiquaninwa ("q") adj. *"vihreä-sininen"? (vrt. ninwa) (Narqelion).
  • laiquassë ("q") subst. "vihreys" (LT 1,267).
  • laiquë subst. "yrtti" [engl. herb] ("mitä tahansa vihreää, mutta erityisesti ruoaksi käytettyä") (PE 17,159).
  • Laiquendi subst. "viherhaltiat", ei käytetty runsaasti (käännetty sindarin sanoista Laegil, Laegelrim) (WJ 385, SA: quen-/quet-, LÁYAK; jälkimmäisessä lähteessä kirjoitusasu "Laiqendi").
  • laira adj. "varjoisa" (DAY).
  • lairë (1) subst. "kesä" (Kirjeet 355, VT 45,26), Imladrisin kalenterissa tarkasti määritelty 72 päivän jakso, mutta käytetään myös ilman tarkkaa määritelmää (Liite D). – Oiolairë "Ikikesä", puun nimi (KTK 230, 245), ks. myös Coron Oiolairë. – Lairelossë subst. *"Kesä-lumi", puun nimi (KTK 230), ehkä valkokukkaisen.
  • lairë (2) subst. "runo" (GLIR).
  • lairë (3) subst. "niitty" (LT 1,267; GL 39 – ehkä arveluttava sana TSH:n tyylisessä quenyassa, koska lairë tunnetaan jo kahdessa eri merkityksessä).
  • lairus (lairust-) subst. "patina" (VT 41,10).
  • laisi, laito subst. "nuoruus, elinvoima, uusi elämä" (LT 1,267; mieluummin vië tai nésë, nessë Tolkienin myöhemmässä quenyassa).
  • laita- verbi "siunata, ylistää": a laita, laita te! Andavë laituvalmet! ... Cormacolindor, a laita tárienna "Siunatkaa heitä, siunatkaa heitä ... Sormuksenviejät, ylistäkää heitä korkeimman kautta!" (lait[a]-uva-lme-t "siunata-[fut.]-me-heitä] (TSH III/6.4, käänn. Kirjeet s. 387; suffiksin -lmë "me" merkitys muutettiin inklusiivisesta eksklusiiviseksi, VT 49,55). Nominaalimuoto laitalë "ylistäminen" eristetty sanasta Erulaitalë (KTK 228).
  • laivë subst. "voide" (LIB2).
  • laiwa adj. "sairas, sairaalloinen, kipeä" (SLIW, VT 45,28). Koska Tolkien lopulta päätti, että sl-alkuisista juurista tulee quenyassa hl-alkuisia sanoja (tosin hl- äännettiin l- myöhäisessä maanpakolaisten quenyassa) mahdollisesti kirjoitusasu *hlaiwa olisi parempi.

lal

  • lala- (1) verbi "nauraa" (PM 359), mahdollisesti menn. aikam. *landë, koska juureksi annettu g-lada-.
  • lala- (2) verbi "kieltää" (LA).
  • lala (3) kieltosana "ei todellakaan, päinvastoin" ("käytetään myös esitettäessä epäuskoinen kysymys") (LA).
  • lalantila ??? (Narqelion).
  • lalmë subst. "jalava" (ÁLAM). Vrt. alvë TSH:n jälkeisessä lähteessä.
  • Lalwendë (myös lyhytmuoto Lalwen) subst. "naurava neito", fem. nimi (PM 343).

lam

  • láma subst. "helähtävä ääni, kaiku" (LAM).
  • laman (lamn- tai vain laman- kuten mon. lamni / lamani) subst. "eläin" (käytetään yleensä nelijalkaisista, ei koskaan matelijoista tai linnuista; yleisluontoisempi sana voisi olla #celva) (WJ 416).
  • lamárë subst. "lauma, parvi" (QL 50).
  • lámatyávë (mon. lámatyáver tunnetaan) subst. "äänimaku" (láma + tyávë), yksilöllinen mieltymys äänteisiin ja sanojen muotoihin (MR 215.471).
  • lamba (1) subst. "kieli" (elin, kun taas lambë = "puhuttu kieli") (WJ 394, LAB; VT 45,25 mukaan Tolkien kirjoitti ensin lambe, mutta kuten huomautus kertoo, tätä vaihtoehtoista muotoa käytetään ennemmin merkityksessä "puhuttu kieli").
  • lamba (2) subst.? "vasara" (mahdollisesti sanan namba, ks. tätä, vaihtoehtoinen muoto, mutta lähde on hämärä ja namba ensisijainen vaihtoehto) (VT 45,37).
  • lambë subst. "(puhuttu) kieli" (tavallinen "kieltä" merkitsevä sana yleisessä kielenkäytössä) (WJ 368.394, ÑGAL/ÑGALAM) "tietyn maan tai kansan kieli tai murre... ei käytetä milloinkaan 'kielestä' yleisesti, vaan erityisistä kielenkäytön muodoista" (VT 39,15), myös tengwa n:o 27:n nimi (Liite E). (Varhaisessa "qenyassa" lambë määriteltiin ruumiin mutta myös maan "kieleksi" tai jopa "puheeksi" [LT 2,339]. TSH-tyylisessä quenyassa lambë tarkoittaa vain "puhuttua kieltä" kun taas fyysinen kieli on lamba.) Lambë Valarinwa "valarin kieli" (WJ 397), lambë Quendion "haltioiden kieli" (PM 395), Lambengolmor mon. subst. "kielten taruntietäjät", Fëanorin perustama koulu (WJ 396), yks. #Lambengolmo. Kirjoitusasussa Lambeñgolmor VT 48,6.
  • lambelë subst. "kieli" (erityisesti viitaten fonologiaan), *"fonetiikka" (VT 39,15).
  • #lambetengwë subst. "konsonantti" (tengwënä tai foneemina), kirjaimellisesti "kielimerkit", vain mon. lambetengwi ("ñ") tunnetaan (VT 39,16).
  • lambina adj. "kieli-, kielellä ilmaistu" (PE 17,46). Vrt. lambë.
  • lámina adj. "kaikuva" (LAM).
  • lamma subst. "ääni" (LAM).
  • lamya- verbi "kuulua" (LAM, VT 45,25).

lan

  • lanat subst. "kudelma" (LAN).
  • lanca ("k") subst. "terävä reuna (ei työkaluista); jyrkkä loppu" ("kuten esim. kallionjyrkänne tai käsin tehtyjen tai rakennettujen asioiden selvä reuna, käytetään myös kuvaannollisessa merkityksessä, kuten sanassa kuivie-lankasse, kirjaimellisesti 'elämän partaalla', vaarallisesta tilanteesta, jossa joku voi pudota kuolemaansa" – VT 42,8).
  • lanco ("k") subst. "kurkku, nielu" (LAK1, LANK). Koska Tolkien muutti sanan tähän muotoon sanasta lango, jonka vartalo oli *langu- ja mon. langwi, on mahdollista, että sanan lanco vartalo on samoin *lancu- ja monikko *lanqui.
  • landa (1) subst. "raja(viiva)" (VT 42,8).
  • landa (2) adj. "laaja" (LAD). Ehkä sanassa landatavárë = *"laaja metsä"? (TI 415).
  • lanë (lani-) subst. "päärme" (VT 42,8).
  • lánë, ks. (1).
  • langa- verbi "ylittää, mennä yli, mennä toiselle puolelle" (VT 49,65).
  • langë adv. "verrattomasti, erinomaisesti, äärimmäisen" (PE 17,92).
  • lango (1) subst. "leveä miekka", myös "laivan keula" (LAG).
  • lango (2) subst. "kulkureitti", erityisesti esteen poikki tai yli, myös "kannas" (PE 17,92).
  • [lango (3) subst. "kurkku"] (Tolkien mainitsi myös monikon langwi LR:ssä julkaistujen Etymologioiden mukaan; Christopher Tolkien merkitsi sanan virheellisesti asteriskilla ikään kuin kyseessä olisi kantakielen muoto tai virheellinen muoto; ks. VT 45,26, josta käy ilmi, että sanalla lango on vartalo *langu-. Vrt. ango "käärme", vartalo #angu-, mon. angwi. Mutta joka tapauksessa lango muutettiin muotoon lanco.) (LANG, ks. LANK).
  • langon subst. "kurkku" (MC 216; tämä on "qenyaa"; mahdollisesti sanan lango (2) [yllä] taivutettu muoto – mutta Tolkien muutti sen muotoon lanco).
  • langwi, ks. lango.
  • lanna prep. "poikki, vastoin" (PE 17,65).
  • lannë subst. "kudos, kangas" (LAN).
  • lanta (1) subst. "putoaminen" (DAT/DANT, (TALÁT) ), myös lantë.
  • lanta- (2) verbi "pudota" (DAT/DANT, (TALÁT) ), Narqelion, VT 45,26, VT 49,54); lantar aor. mon. (Nam, RGEO 66); menn. aikam. mon. lantaner "putosivat" (SD 246); lantier "he putosivat", menn. aikam. mon. verbistä lanta- "pudota" esiintyy LR 47; luettava ehkä lantaner TSH-tyylisessä quenyassa kuten SD 246. Myös yks. lantië "putosi" (LR 56); luettava samoin *lantanë? (Muodot -ier, -ië vaikuttavat varsinaisesti perfekteiltä.) Futuuri lantuva, VT 49,47. Partisiippi lantala "putoava" (lokatiivin päätteellä lantalassë) Markiryassa.
  • lantalasselingëa adj. "muassaan putoavien lehtien sointuisa ääni" (PE 16,96).
  • lantalca ("k") subst. "rajakivi tai -paalu" (VT 42,8.28).
  • lanta-mindon qenyan mon. subst. "kaatuneet tornit"; taivutettu yhdyssana lanta-ránar "laskevassa kuussa" (esiklassinen lokatiivin pääte -r) (MC 214; nämä muodot ovat "qenyaa").
  • #lantë (1) subst. "lankeemus" sanassa Noldolantë, ks. tätä. Myös lanta.
  • lantë (2) adj.? partis.? "putoava" (MC 214; tämä on "qenyaa" – Tolkienin myöhemmässä quenyassa lantala).
  • lanu subst. "lyijy" (LT 1,268).
  • lanwa (1) adj. "rajojen sisällä, rajoitettu, rajallinen, (selvästi) määritelty" (VT 42,8).
  • lanwa (2) subst. "kangaspuut" (LAN).
  • lanwë (vartalo *lanwi-, koska kantakielen muoto ¤danmi) subst. "luode, pakovesi" (VT 48,32). Vrt. nanwë.
  • lanya- (1) verbi "rajata, sulkea, erottaa jstk., merkitä jnk. raja" (VT 42,8).
  • lanya- (2) verbi "kutoa" (LAN).
  • #lanya (3) subst. "rihma", eristetty sanasta hísilanya "sumun rihma" (PE 17,60).
  • lanyë, ks. (1).

lap

  • lapattë subst. "jänis" (GL 52).
  • lappa subst. "kaavun helma" (GL 52).
  • lapsa- verbi "nuoleskella" (frekventatiivinen) (LAB).
  • lapsë subst. "vauva" (LAP).

laq

  • [laque[t]-] ("q") verbi ?"kieltää" (VT 45,25).

lar

  • lár (1) subst. "puoli peninkulmaa" [engl. league], pituusmitta, 5000 rangar (ks. tätä). Ranga oli noin 38 tuumaa [96,5 cm], joten lár oli "5277 jaardia, kaksi jalkaa ja neljä tuumaa [n. 4826 m], olettaen, että vastaavuus on tarkka" – tarpeeksi tarkka, että englantilainen league (5280 jaardia) oikeuttaa käännöksen. Sanan lár perusmerkitys on "tauko"; marsseilla pidettiin pieni tauko puolen peninkulman välein. (KTK 382 [viite 9], 389).
  • lár (2) subst. "korva" (?), Tolkienin kirjoitus ei ole selvää, mutta ¤lasū annetaan muinaisena duaalimuotona "korvapari"; quenyan lár voisi edustaa vanhaa yksikkömuotoa las- (LAS2). TSH:n jälkeisessä lähteessä Tolkien johtaa sanan hlas "korva" (duaali hlaru) juuresta SLAS (PE 17,62). Sananalkuinen hl- ennemmin kuin l- heijastaa juuren korjattua muotoa (LAS > SLAS), eikä fonologian myöhemmässä versiossa vokaalin jälkeinen -s muutu > -r sanan lopussa. Vertaa subst. "uni", joka on annettu muodossa olor Etymologioissa (LOS), mutta olos, mon. olori myöhemmässä lähteessä (KTK 542).
  • lar (1) subst. "lihavuus, rikkaudet [engl. fat, riches]." (VT 45,26; Hostetter ja Wynne ehdottavat, että toinen selitys olisi ehkä luettava "richness" [suom. "runsaus"] ennemmin kuin "riches").
  • [lar (2) subst. "(hyvä) onni, vauraus, siunaus" (VT 45,26; qenyan genetiivi láren on myös mainittu).]
  • lára (1) adj. "tasainen, laakea" (DAL, VT 45,25).
  • [lára (2) subst. "hauta" (VT 45,8).]
  • [lára (3) adj. "siunattu", myös lárëa (VT 45,26).]
  • [lárë verbi "tapahtua" (VT 45,26; sanan muoto on verbiksi epätavallinen, se on joka tapauksessa poistettu).]
  • lárëa (1) adj. "lihava, rikas" (VT 45,26).
  • [lárëa (2), ks. lára (3).]
  • larca ("k") adj. "vikkelä, nopea" (LAK2).
  • #larma (1) subst. "puku, asu", tunnetaan monikko larmar (PE 17,175).
  • larma (2) subst. "[?sian]ihra, liha" (VT 45,25; selityksen "sianihra" alkuosa ei ole varmasti luettavissa Tolkienin käsikirjoituksesta).
  • [larma (3) subst. "onnekas tapahtuma"; Hostetter ja Wynne ovat lukeneet varauksin muut selitykset Tolkienin käsikirjoituksessa: "mielihyvä, ilo" [engl. pleasure, mirth] (VT 45,26).]

las

  • lasi tai lasir adv. "päinvastoin", mahdollisesti lyhytaikainen muoto, jonka Tolkien korvasi muodolla úsië (VT 49,17-18).
  • lassë subst. "lehti"; mon. lassi tunnetaan (Nam, RGEO 66, Kirjeet 355, LAS1, LT 1,254, VT 39,9, Narqelion); gen. lassëo "lehden, mon. gen. lassion "lehtien" (aiemmin lassio) (WJ 407). Sanaa lassë käytettiin vain tietynlaisista lehdistä, erityisesti puiden (PE 17,62), ehkä nimenomaan korvan muotoisista lehdistä (vrt. hakusana LAS1 Etymologioissa, jossa Tolkien kommentoi haltioiden korvien terävää kärkeä tai lehden muotoisuutta ja viittaa etymologiseen yhteyteen sanojen "korva" ja "lehti" välillä); ks. myös linquë (3). Yhdyssanaa lasselanta "lehtien putoaminen", käytetään (kuten myös nimeä quellë) loppusyksystä ja alkutalvesta (Liite D, Kirjeet 479); näin ollen Lasselanta on lokakuun vaihtoehtoinen nimi (PM 135). Vrt. myös lassemista "lehtiharmaa, harmaalehtinen" (TSH II/3.4,m käännös: Kirjeet 282, PE 17,62), lassewinta, sanan lasselanta variantti (PM 376). Adj. laicalassë "vihreä kuin lehdet" (PE 17,56). Ks. myös lillassëa, lantalasselingëa.
  • lassecanta ("k") adj. "lehdenmuotoinen" (KAT).
  • lasselanta subst. "lehtien putoaminen = syksy" (DAT/DANT, LAS1, Narqelion, LT 1,254); "lasse-lanta" VT 45,24, mutta lasselanta VT 45,26).
  • lasta- verbi "kuunnella", myös lasta adj. "kuunteleminen, kuuleminen" (LAS2, PE 17,56); vrt. asalastë (*aþa-) adj. "helposti kuultu" (PE 17,148).
  • Lastalaica ("k") subst. "Teräväkorva" (nimi) (LAS2). Vrt. laica (2).

lat

  • láta adj. "avoin" (VT 39,23), "avoin, ei suljettu" (PE 17,159, VT 41,5).
  • látië subst. "avoimuus" (VT 39,23).
  • latin, latina adj. "avoin, vapaa, aukea (maasto)" (LAT). VT 41,5 mukaan adjektiivia latina "käytetään useimmin liikkumisen vapaudesta, asioista, joita esteet eivät häiritse".
  • latta (1) subst. "reikä, kuoppa" (DAT/DANT, VT 45,8).
  • latta (2) subst. "hihna" (LATH).
  • latucenda ("k") adj. "tinainen, tina-" (LT 1,268).
  • latya (1) subst. "aukko" (lähteessä käytetty abstraktissa merkityksessä) (VT 39,23). Ks. sanwë-latya.
  • latya- (2) verbi "avata jtk. (sisäänpääsyn sallimiseksi)" (PE 17,159). Vrt. kielteismuoto avalatya *"ei-avata" = "sulkea"? (VT 41,6). Ks. ava- (3).

lau

  • lau kieltosana "ei todellakaan, päinvastoin" ("käytetään myös esitettäessä epäuskoista kysymystä") (LA).
  • lauca ("k") adj. "lämmin" (LAW).
  • laulesta subst. "elanto" (QL 53).
  • laumë < lá umë kieltosana "ei tosiaankaan, päinvastoin" ("käytetään myös esitettäessä epäuskoinen kysymys"). Kyseessä on kieltosanan "ei" ja kieltoverbin umë "ei ole" yhdistelmä (LA).
  • laupë subst. "paita, tunika" (QL 51).
  • laurë subst. "kulta", mutta kultaisesta valosta ja väristä, ei metallista: "kultainen valo" (PE 17,61 mukaan runokielen sana). Nai laurë lantuva parmastanna lúmissen tengwiesto "laskeutukoon kultainen valo kirjallesi lukemisenne hetkinä" (VT 49,47). Etymologioissa määritelmänä "Kultaisen puun Laurelinin valo, kulta", ei käytetä varsinaisesti kullasta metallina (LÁWAR/GLÁWAR, GLAW(-R), VT 27,20.27, PE 17,159). Varhaisessa "qenyassa" kuitenkin sanan laurë määritelmänä oli "kullan mystinen nimi" (LT 1,255.258) tai yksinkertaisesti "kulta" (LT 1,248.268). Nimissä Laurelin ja Laurefindil, ks. näitä, Laurenandë "Kultalaakso" = Lórien (maa, ei vala (KTK 347) ja laurinquë, puun nimi, mahdollisesti *"täynnä kultaa" (KTK 231-232). Laurendon "kullan kaltainen" tai "kullan tapainen" [engl. like gold, in gold fashion]; mainittuaan tämän muodon Tolkien kuitenkin päätti hylätä päätteen -ndon (PE 17,58).
  • laurëa adj. "kultainen, kullan kaltainen"; mon. laurië tunnetaan (Nam, RGEO 66).
  • Laurefindil miehen nimi. Quenyankielinen muoto nimestä Glorfindel (PE 17,17).
  • Laurelin ("yks. gen. Laurelinden" tai Laurelingen; TSH-tyylisessä quenyassa yks. dat.). Valinorin Kultaisen puun nimi, joka on selitetty sekä "laulava kulta" (vartalo Laurelind) ja "riippuva kulta" (vartalo Laureling-) (LIN2, VT 45,27, LÁWAR/GLÁWAR, [GLAW(-R)], SA, Kirjeet 387).
  • Laurelindórinan subst. "Laulavan kullan laakso", Laurenandën (Lórienin) aiempi nimi (KTK 347); laurelindórenan lindelorendor malinornélion ornemalin *"Kultainenvalo-musiikki-maa-laakso musiikki-uni kelta-puiden puu-keltainen". Enttien tapaan yhdistettyjä quenyan elementtejä: tämä merkitsee luultavasti suunnilleen "laakso jossa puut laulavat sointuisasti kultaisessa valossa, musiikin ja unien maa; siellä on keltaisia puita, se on puiden kellastama maa" (TSH II/3.4., käännös: Kirjeet 386-387). Viimeinen sana ornemalin on PE 17,80 määritelmän mukaan "keltaisia kukkia kantava".
  • laurië subst. "kultaisuus", käytetään myös adverbina "kultaisesti / kultaisena" (PE 17,74); sanan laurië, joka esiintyy Namáriëssa, Tolkien selitti vaihdellen täksi adverbiksi tai sanan laurëa (ks. tätä) monikkomuodoksi.
  • laurina adj. "kultainen" (LT 1,258). Vrt. laurëa myöhemmässä aineistossa.
  • Laurundo mask. nimi "Glorund" (> Glaurung). Myös Undolaurë. (LT 2,341).
  • laustanë adj.? partisiippi? "ärjyvä" (MC 213; tämä on "qenyaa").
  • laustaner verbi menn. aikamuodossa 'laustoi' [engl. lausted] ("ei 'ärjyi' tai 'kohisi' vaan piti tuulista ääntä" – MC 220 Tolkien kuitenkin käänsi muodon laustanéro "kohisi" [engl. rushed] (MC 216; tämä on "qenyaa").
  • lauva, katso (1).

lav

  • #lav- (1) verbi "nuolla", menn. aikam. #lávë sanassa undulávë, ks. undu (Nam). Aor. 1. p. lavin "nuolen" Etymologioissa (LAB).
  • lav- (2) verbi "antaa periksi, sallia, myöntää" (DAB).
  • lávar subst. "(kultainen) kukka". Myös loa (PE 17,159).
  • lavaralda (Tolkien muutti sanan lavarin tähän muotoon) subst. jokin puulaji (alda) (LR 57). Alun elementti lavar- näyttää olevan yhteydessä juureen LAWAR, joka liittyy kultaiseen väriin, vrt. lávar "(kultainen) kukka" (PE 17,159).

lc

lca

  • [-lca ("k") ?"teidän", ilmeisesti hylätty mon. 2. p. possessiivimuoto (VT 49,49). Vrt. -cca.]

ld

lda

  • -lda (1) "teidän", mon. 2. p. possessiivisuffiksi (VT 49,16). Onnalda "lapsenne" (VT 49,42). Varhaisemmassa käsikirjoituksessa päätettä käytettiin yksikössä kuten ilmaisussa Arwen vanimalda, "Arwen, kauneutesi" eli "Oi kaunis Arwen" ja sanassa meletyalda "sinun majesteetti(suute)si" (WJ 369). Arwen vanimalda muutettiin kuitenkin muotoon Arwen vanimelda LoTR:n toisessa laitoksessa. Tolkien selitti jälkimmäisen sanan uudestaan (ks. vanimalda). Yksikön pääte "sinun" on muualla muodossa -lya (TSH I/2.6.).
  • [lda] (2) joissakin quenyan versioissa komparatiivi- tai augmentatiivisuffiksi, myöhemmin Tolkien hylkäsi sen (PE 17,55.56). Katso vanimalda.

lde

  • -ldë (1) mon. 2. p. persoonasuffiksi "te" (VT 49,51; carildë *"te teette", VT 49,16). Tolkien muutti tämän päätteen varhaisempien lähteiden muodosta -llë (VT 49,48, vrt. PE 17,69).
  • -ldë (2) fem. tekijää ilmaiseva suffiksi. Eräässä vaiheessa Tolkien huomautti, että Vardan nimen Tintallë "Sytyttäjä" pitäisi olla Tintaldë, koska pääte -llë oli ennemmin monikon pääte "te" (PE 17,69). Koska tämä persoonasuffiksi -llë korjattiin myöhemmin muotoon -ldë, nimen Tintaldë pääte on vuorostaan mahdollisesti ongelmallinen.

le

  • le pronominielementti "sinä", (alun perin) "kunnioittava yks. 2. p." (RGEO 73, VT 49,56). Yksikön le muutettiin kuitenkin ilmeisesti muotoon lye (ks. tätä) ja le sai monikon merkityksen (le "te" on ilmeisesti johdettu muodosta de, kantakielen mon. 2. p. juuresta, VT 49,50-51). Painollinen (VT 49,51), duaali let *"te/teidät kaksi" (ibid.). Tolkienin käsitysten tietyissä vaiheissa le oli yhä yks. 2. p. "sinä" ennemmin kuin mon. 2. p. "te". Se tunnetaan päätteenä imperatiivimuodossa antalë *"anna" (VT 43,17); ks. anta-. Muoto ólë VT 43,29 tarkoittaa ilmeisesti *"kanssasi"; Tolkienin myöhemmän järjestelmän mukaan se tarkoittaisi ennemmin "kanssanne". Vrt. aselyë "kanssasi" eräässä myöhäisessä lähteessä (ks. as).
  • (1) subst. "keino, (teko)tapa" ("kuten se ei ole A'n tapa"). Ei saa sekoittaa sanaan pronominin le "te" painollisena muotona. Tolkien itse oli tyytymätön tähän ristiriitaan (PE 17,74).
  • (2) prep. "kanssa, kera" (PE 17,95).
  • -lë pääte, jolla muodostetaan substantiiveja, jotka "vaikuttavat varsinaisesti olleen yleisluontoisia ja abstrakteja" (VT 39,16; tässä lähteessä Tolkien varsinaisesti kommentoi esihistoriallista muotoa -lē, mutta -lë on sen seuraaja quenyassa).

leh

  • lehta- (1) verbi "höllätä, löysätä" (LEK).
  • lehta (2) adj. "vapaa, vapautettu" (VT 39,17); #lehta tengwë "vapaa elementti, vapautettu elementti", "vokaalia" tarkoittava termi (vain mon. lehta tengwi [ñ] tunnetaan; ennemmin odottaisi muotoa *lehtë tengwi adjektiivin monikkomuodon kanssa) (VT 39,17).

lel

  • lélinë, menn. aikam. verbistä lelya- (3).
  • #lelta- verbi "lähettää", tunnetaan menn. aikam. persoonasuffiksien kera: leltanelyes "lähetit hänet" (VT 39,17).
  • lelya- (1) verbi "mennä, edetä (mihin tahansa suuntaan), matkustaa", menn. aikam. lendë/elendë (WJ 363, VT 14,5, PE 17,139). Eräässä vaiheessa Tolkien antoi taustalla olevalle juurelle LED tarkemman merkityksen: "mennä poispäin – puhujasta tai mielessä olevasta pisteestä, lähteä" (PE 17,52), mikä tekisi verbistä lelya- lähes synonyymin verbille auta-. Samassa lähteessä kiistetään, että juuren LED johdannaisia käytettäisiin pelkästään merkityksessä "mennä, liikkua, matkustaa", mutta muualla Tolkien antaa verbille lelya- juuri tämän merkityksen.
  • lelya (2) adj. "hieno, kaunis & hieno, siro; ihana" (PE 17,139.151).
  • lelya- (3) verbi "esiintyä(?) [engl. appear], kauniista asioista puhuttaessa, näin ollen: viehättää, kiehtoa (datiivin kera)", menn. aikam. lélinë (PE 17,151).

lem

  • lemba adj. "jälkeen jätetty" (LEB/LEM).
  • Lembi subst. "jälkeen jääneet haltiat" = teleri-haltioiden ilkorin (LEB/LEM, PE 17,143). Yks. #Lembë. Myös: Úamanyar.
  • lemen, vaihtoehtoinen perusluku "viisi" (VT 48,6.20); sana on tavallisesti muodossa lempë, mutta vrt. lemenya alla.
  • lemenya arkaainen järjestysluku "viides", jonka korvasi lempëa (VT 42,25).
  • lemnar subst. (viisipäiväinen) "viikko" (LEP/LEPEN/LEPEK). Vrt. enquië, otsola.
  • lempë perusluku "viisi" (LEP/LEPEN/LEPEK, GL 53, VT 42,24, VT 47,10.24); lempëa järjestysluku "viides", analoginen muoto, joka korvasi aiemman muodon lemenya, joka puolestaan oli muuttunut historiallisesti "oikeasta" muodosta lepenya perusluvun lempë "viisi" analogian vuoksi (VT 42,25; vanyarin quenyassa lepenya säilyi, VT 42,26).
  • lemya- verbi "jäädä, viivytellä" (VT 45,27).

len

  • lenca ("k") (1) adj. "hidas" (LT 2,341, vrt. VT 49,11).
  • lenca- ("k") (2) verbi "höllentää, löyhdyttää" (LEK. LR:ssä julkaistuissa Etymologioissa esiintyy virheellinen lukutapa leuka [po. lenka], vrt. VT 45,27).
  • lenda (1) subst. "matka" (PE 17,60).
  • lenda- (2) verbi "viivytellä" (VT 45,27).
  • lendë verbi "lähti, meni" (verbin lelya- "mennä" menn. aikam.) (FS, LR 47, SD 310, WJ 362), tai kuten Etymologioissa, verbien lenna- "mennä" ja lesta- "lähteä, jättää" menn. aikam. (LED, ELED. LR:ssä julkaistuissa Etymologioissa lenna- väärin tulkittuna "linna-"; ks. VT 45,27).
  • lenémë prep. "luvalla" (+ gen. "jnk. luvalla") (SD 246).
  • lenga- verbi "käyttäytyä" (sanotaan olevan "heikko verbi") (PE 17,74).
  • lengë subst. "ele, luonteenomainen piirre, ele tai piirre jne." (PE 17,74).
  • lenna- verbi "mennä", menn. aikam. lendë "meni" (LED, vrt. lelya-). LR:ssä julkaistuissa Etymologioissa sana lenna- on virheellisesti muodossa **linna-; ks. VT 45,27).
  • lenu- verbi "venyttää / venyä?" [engl. stretch] (LT 2,341).
  • [#lenta- verbi "lähettää", tunnetaan menn. aikam. persoonasuffiksien kera: lentanelyes "sinä lähetit hänet". Tolkien muutti sanan muotoon #lelta-, ks. tätä (VT 47,22.21).]
  • lenwa adj. "pitkä ja ohut, suora, kapea" (LT 2,341).
  • lenwë (1) subst. "poistuminen, lähtö" (PE 17,51).
  • Lenwë (2) subst., nandorin johtaja (nandoriksi Denweg, varhainen muoto ¤Denwego) (WJ 412).
  • lenweta- verbi "mennä pois, muuttaa, jättää asumuksensa", menn. aikam. lenwentë (PE 17,51).

leo

  • lëo subst. "varjo, minkä tahansa esineen heittämä varjo" (DAY).

lep

  • lepecan ("k") subst. "neljäs sormi" (peukalosta laskettuna) (VT 47,10; VT 48,5), myös lepentë.
  • [lependë] subst. "keskisormi", myös lepenel (VT 47,10; VT 48,15; yliviivattu).
  • lepenel subst. "keskisormi", myös [lependë] (VT 47,10, VT 48,5; lependë viivattiin yli, VT 48,15).
  • lepenquë perusluku "viisitoista" (VT 48,21).
  • lepentë subst. "neljäs sormi" (peukalosta laskettuna) (VT 48,5.14.15), myös lepecan.
  • lepenya, ks. lempë.
  • leper (mon. leperi tunnetaan) subst. "sormi" (VT 44,16, VT 47,10.14.24, VT 48,5; eräässä aikaisemmassa lähteessä "sormea" merkitsevä sana on lepsë, ks. tätä).
  • lepesta murtoluku "viidesosa", myös lepsat (VT 48,11).
  • lepetas subst. "ensimmäinen sormi, etusormi" (VT 47,10, VT 48,5.14). Taivutusvartalo lepetass- (mon. lepetassi, VT 47,11). Myös tassa.
  • lepetta subst., Gondorissa (Ithilienissä) kasvanut kova puulaji. Sindarin lebethron (PE 17,89).
  • lepinca ("k") subst. "pikkusormi" (VT 47,10); variantti lepincë (VT 47,26, VT 48,5).
  • lepincë ("k") subst. "pikkusormi" (VT 47,26, VT 48,5); variantti lepinca (VT 47,10). VT 48,15.18 mukaan lepincë on peräisin varhaisemmasta muodosta lepinki; jos tämä pitää paikkansa, quenyan muodolla pitäisi olla taivutusvartalo lepinci-.
  • lepsat murtoluku "viidesosa" (1/5), myös lepesta (VT 48,11).
  • lepsë subst. "sormi" (LEP/LEPET; katso leper). VT 45,27 mukaan Tolkien johti sanan lepsë kantakielen muodosta ¤lepti; tässä tapauksessa vartalon pitäisi olla *lepsi-. Tolkien kuitenkin viivasi yli muinaisen muodon lepti, joten emme voi olla varmoja, säilyikö tämä käsitys. Myöhemmissä lähteissä "sormea" tarkoittava sana on leper.
  • lepta- verbi "poimia sormin" (VT 44,16, VT 47,10), "sormeilla, tunnustella sormenpäillä" (VT 47,25).
  • leptafinya (myös pelkästään finya) adj. "näppärä(sorminen)" (PE 17,17).
  • leptenta- verbi "osoittaa/näyttää sormella" (Patrick Wynnen ehdottama selitys) (VT 49,24). Vrt. tenta-, hententa-.

ler

  • **lér subst. "mies" (NI1; hypoteettinen quenyan muoto muinaisquenyan sanasta dēr; quenyassa käytetty muoto oli nér).
  • léra adj., subst. "vapaa" henkilöistä (VT 41,5).
  • lerembas subst. "lembas" (haltioiden matkaleipä) (PE 17,52); eräässä myöhemmässä lähteessä lembasia tarkoittava quenyan sana on kuitenkin coimas, ks. tätä.
  • lerina adj. "vapaa" asioista, esineistä; vartioimaton, varaamaton, kiinnittämätön, ei "omistettu" (VT 41,5).
  • lerya- verbi "päästää, vapauttaa, antaa mennä", kielteismuoto avalerya- "sitoa, kiinnittää, pidättää, riistää vapaus" (VT 41,5.6).
  • lerta- verbi "voida, kyetä" merkityksessä "olla vapaa tekemään jtk" ilman rajoituksia (fyysisiä tai muita). Lertan quetë "voin puhua (koska olen vapaa tekemään niin eikä mikään lupaus, salaisuus tai velvollisuus estä minua)". Kun kyseessä on fyysisen esteen poissaolo, verbiä voi käyttää suunnilleen samassa merkityksessä kuin verbiä pol- (VT 41,6).

les

  • lesta- (1) verbi "lähteä, jättää", menn. aikam. lendë (joka on myös verbin lelya-, ks. tätä, menn. aikam.) (ELED).
  • #lesta- (2) subst. "mitta"(?) [engl. measure], tunnetaan vain instrumentaalissa: lestanen "tahdissa" (?) [engl. in measure] (FS).
  • Lestanórë paikannimi "Doriath", gen. Lestanórëo (WJ 369). Jos nimen merkitys on sama kuin sindarinkielisen nimen Doriath, "Aidan maa", sanan #lesta pitäisi tarkoittaa tässä "aitaa" (mutta se ei selvästikään ole sukua sindarin sanalle iâth "aita"). Se voi tarkoittaa myös "vyötä": vrt. sindarin Lest Melian Melianin vyön nimenä (WJ 228), jonka perusteella Lestanórë voisi tarkoittaa *"Vyön maata".

leu

  • leuca (1) subst. "käärme" (Liite E)
  • **leuca ("k") (2), sanan lenca väärä kirjoitusasu, joka esiintyy LR:ssä julkaistuissa Etymologioissa; vrt. VT 45,27.

lev

  • lev- verbi "liikkua" (PE 16,132).

li

  • -li partitiivimonikon pääte (Etymologioissa, juuri LI, yksinkertaisesti "monikkopääte"). Päätettä käytetään osoittamaan monikkoa, joka ei ole yleisluontoinen (esim. Eldar "haltiat" rotuna) eikä määräinen (jota edeltää artikkeli); näin ollen Eldali tarkoittaa "haltioita" (tietty ryhmä haltioita kun heidät mainitaan ensimmäisen kerran kertomuksessa, VT 49,8). Toisinaan Tolkien antaa päätteen -li tarkoittaa myös suurta lukumäärää; PE 17,129 muoto falmalinnar Namáriëssa on jaoteltu falma-li-nnar "vaahtopää-monta-kohti-mon. pääte", ja Tolkien itse käänsi sanan falmali "monta aaltoa" [engl. many waves] (PE 17,73). Erityinen akkusatiivi -li esiintyy ilmeisesti ilmauksessa an i falmalī (PE 17,127, ilmeisesti tarkoittaen samaa kuin i falmalinnar, mutta allatiivin pääte on korvattu prepositiolla). Genetiivi -lion sanoissa vanimálion, malinornélion (ks. näitä), allatiivit -linna ja -linnar sanassa falmalinnar, ks. tätä. Muiden sijamuotojen päätteet tunnetaan vain Plotz-kirjeestä: possessiivi -líva, datiivi -lin, lokatiivi -lissë tai -lissen, ablatiivi -lillo tai -lillion, instrumentaali -línen, "lyhyt lokatiivi" -lis. Kun substantiivi päättyy konsonanttiin, r ja n assimiloituvat ennen l:ää, esim. Casalli (WJ 402) sanan Casar "kääpiö" partitiivimonikkona tai elelli sanan elen "tähti" (PE 17,127) partitiivimonikkona. Ei ole varmaa tapahtuuko samaa yksitavuisissa sanoissa, vai liitetäänkö päätteen -li eteen välivokaali (esim. ?queneli vai ?quelli sanan quén "henkilö" partitiivimonikkona).
  • li-, lin- moninkertaistava prefiksi (LT 1,269).

lia

  • lia subst. "ohut lanka, hämähäkinseitti" (SLIG).
  • lia- verbi "punoa" (LT 1,271).
  • liantassë subst. "köynnös" (LT 1,271).
  • liantë (1) subst. "hämähäkki" (SLIG), varhaisemmissa lähteissä muita merkityksiä: (2) liantë "kärhi" [engl. tendril, myös "lonkero"?] (LT 1,271) ja (3) "köynnös" (PE 14,55, vrt. liantassë muissa lähteissä).

lic

  • líco ("k") subst. "vaha" (Markiryan kommentaari, MC 223). Samansukuinen sana lícuma "kynttilä" viittaa siihen, että sanan líco taivutusvartalo on lícu-.
  • lícuma ("k") subst. "kynttilä".

lie

lil

  • lil adverbiaalipartikkeli "enemmän" (PE 14,80).
  • lillassëa adj. "runsaslehtinen", mon. lillassië Markiryassa (ve tauri lillassië, sananm. *"kuin runsaslehtiset metsät", käännetty "kuin metsien lehdet" MC 215). Elementti lil- on selvästi etuliitteen lin- (1) (ks. tätä) assimiloitunut muoto.
  • -lillo tai -lillon partitiivimonikon ablatiivin pääte (Plotz); katso -li.
  • lilómëa adj. "hyvin pimeä, täynnä pimeyttä" (PE 17,81).
  • lilótëa adj. "runsaskukkainen" (VT 42,18).
  • lilta- verbi "tanssia" (LILT, Narqelion).

lim

  • limba subst. "pisara" (LIE2).
  • limbë (1) adj. (vartalo limbi- arkaaisen muodon ¤lĭmbĭ perusteella) "nopea, vikkelä" (PE 17,18).
  • limbë (2) adj. "runsas" [engl. many], luultavasti jäänyt käytöstä yllä olevan muodon (1) tieltä (LT 2,342).
  • #limë (vartalo *limi-) subst. "(yhdys)side" [engl. link], eristetty sanasta málimë, ks. tätä.
  • limil subst. "ketju" (QL 54).
  • limpa adj. "hauras, siro ja painuksissa" (PE 17,168).
  • limpë subst. "(viini), valarin juoma" (LIP, vrt. varhaisen "qenyan" selitys "keijujen [engl. fairies] juoma" (LT 1,258).

lin

  • lin, lind- subst. "musikaalinen ääni" (Kirjeet 386), "melodia" (LT 1,258). Vrt. lindë.
  • lin- (1) etuliite "moni-" (LI), esiintyy sanoissa lindornëa, lintyulussëa; assimiloituneena lil- sanassa lillassëa.
  • [lin- (2) verbi "laulaa" (GLIN, viivattu yli).]
  • -lin datiivin partitiivimonikon pääte (Plotz); katso -li.
  • linda adj. "kaunis" (äänestä) (SLIN, LIND; VT 45,27), "pehmeä, hellä, kevyt" (PE 16,96), "kaunis, suloinen, sointuisa" (äänestä) (PE 17,150); sanasta Linda substantiivina, katso Lindar.
  • lindalë subst. "musiikki". Vrt. Ainulindalë "Ainurin musiikki (soitto)". (Sana esiintyy muodossa lindelë painetussa Etymologioissa, hakusanassa LIN2, mutta VT 45,27 mukaan kyseessä on Tolkienin käsikirjoituksesta väärin luettu lindalë.) Sanan lindalë perusteella saattaa otaksua verbivartalon #linda- "laulaa, esittää musiikkia" olemassaolon.
  • Lindar subst. "Laulajat" (yks. Linda), nimi jolla teleri kutsuivat itseään (WJ 380, MR 349, KTK 347. 391). Vaikuttaa siltä, että Lindar on tulkittu myös "Kauniit" (vrt. yhteinen adjektiivi linda "kaunis"), mutta tämä selitys kuuluu ilmeisesti pääasiassa Tolkienin varhaisempiin käsityksiin, joiden mukaan lindar oli Ensimmäisen haltiaheimon nimi, jonka hän myöhemmin muutti muotoon vanyar (joka merkitsee myös "kauniit"). Adjektiivi Lindarin = Telerin (mutta Tolkien katsoi sen tarkoittavan = Vanyarin, kun Ensimmäinen heimo, myöhempi vanyar, oli yhä nimeltään lindar – ennen kuin hän päätti antaa tämän nimen kolmannelle heimolle, telerille (TĀ/TA3).
  • lindë subst. "laulelma, laulaminen, laulu" (elem. gond, LIN2, [GLIN]).
  • lindë- verbi ?"laulaa" (LT 1,258; TSH:n tyylisessä quenyassa lir- tai #linda-).
  • lindelë subst. "musiikki" (LIN2, LT 1,258 – lindalë Ainulindalëssa). VT 45,27 mukaan lindelë LR:ssä julkaistuissa Etymologioissa (hakusana LIN2) on väärin tulkittu lindalë Tolkienin käsikirjoituksessa.
  • lindelëa adj. "sointuisa" (LT 1,258).
  • Lindi mon. subst. nimi, jota viherhaltiat (laiquendi, nandor) käytti itsestään; käytettiin myös maapakolaisten quenyassa (WJ 385).
  • Lindissë naisennimi, ehkä lin- (juuri, joka liittyy lauluun/musiikkiin) + (n)dissë "nainen" (ks. nís). (KTK 288).
  • lindo subst. "laulaja, laululintu" (LIN2).
  • Lindon, Lindónë subst. "Lindon", paikannimi (WJ 385).
  • Lindórëa ??? (Narqelion).
  • Lindórië naisennimi, ehkä *"kauneudessa nouseva" (vrt. Melkor "mahdissa nouseva") (Silm). Vrt. linda.
  • lindornëa adj. "[paikka] jossa on paljon tammia" (DÓRON, LI).
  • línë subst. "hämähäkinseitti" (SLIG). Koska Tolkien päätti myöhemmin, että sl-alkuiset juuret tuottavat quenyassa hl-alkuisia sanoja (vaikka nämä äännettiin l- myöhemmässä maanpakolaisten quenyassa), saattaa olla, että kirjoitusasu *hlínë olisi parempi.
  • -línen instrumentaalin partitiivimonikon pääte (Plotz); katso -li.
  • linga- verbi "riippua" (LING/GLING, VT 45,15, 27).
  • linganer verbi, menn. aikam.? "humisi kuin harpun kieli" (MC 216; tämä on "qenyaa").
  • lingë subst. "musikaalinen ääni" (PE 16,96).
  • lingwë (vartalo *lingwi-, koska arkaainen muoto on ¤liñwi) subst. "kala" (LIW).
  • lingwilócë ("k") subst. "kalalohikäärme, merikäärme" (LOK).
  • **linna väärin tulkittu lenna- (ks. tätä), joka esiintyy LR:ssä julkaistuissa Etymologioissa. Ks. VT 45,27.
  • -linna tai -linnar allatiivin partitiivimonikon pääte (Plotz); katso -li.
  • -linnar katso -li.
  • linquë ("q") (1) adj. "märkä" (LINKWI). Varhaisessa "qenyassa" tämän sanan selitys oli "vesi" (LT 1,262), ja "märkä" oli linqui tai liquin (ks. näitä).
  • linquë (2) subst. *"ruoho, ruoko" (J. R. R. Tolkien: Artist and Illustrator, s. 199, viite 34).
  • linquë (3) subst. "hyasintti" (kasvi, ei jalokivi) (PE 17,62). Lähteen sanamuoto ei ole täysin selvä; siinä sanotaan, että sanaa lassë (lehti) "ei käytettäisi esim. hyasintin lehdestä (linque)". Jos linquë ei tarkoita hyasinttia, sen täytyy viitata sellaiseen lehteen, joka hyasintilla on. Vrt. (2) yllä.
  • linqui ("q") adj. "märkä" (MC 216; Tolkienin myöhemmässä quenyassa on linquë).
  • linta adj. "nopea", mon. lintë tunnetaan (PE 16,63. Nam, RGEO 66). Vrt. lintië.
  • lintië subst. "vikkelyys, nopeus", johdettu adjektiivista linta; käytetään myös adverbinä merkityksessä "nopeasti, pian", nomë lintië "hän juoksi vikkelästi", myös selkeämmin pronominisuffikseilla ja instrumentaalipäätteellä -nen: lintieryanen "nopeudellaan" (PE 17,58).
  • lintitinwë adj. "monitähtinen" (LT 1,269).
  • lintulinda, lintulindova *"moni-???", *"nopea-???" (Narqelion).
  • lintyulussëa adj. "monipoppelinen" (LI).
  • linya subst. "allas" (LIN1).
  • linyenwa adj. "vanha, monivuotinen" (YEN).

lio

  • -lion genetiivin partitiivimonikon pääte (Plotz); katso -li.

lip

  • lipil subst. "pieni lasi" (LT 1,258).
  • lipsa subst. "saippua" (LIB2).
  • liptë- verbi "tippua, tihkua" (LT 1,258); pikemmin *lipta- Tolkienin myöhemmässä quenyassa?).

liq

  • liquin ("q") adj. "märkä" (LT 1,262; Tolkienin myöhemmässä quenyassa on linquë).
  • liquis ("q") subst. "läpinäkyvyys" (LT 1,262).

lir

  • lir- verbi "laulaa, messuta" (1. p. aoristi lirin "minä laulan") (LIR1, GLIR).
  • lir' ??? (Narqelion).
  • lírë subst. "laulu", vartalo #líri- instrumentaalissa lírinen "laululla" (Nam, RGEO 67).
  • lirilla subst. "laulu" (LT 1,258).
  • lirit subst. "runo" (LT 1,258).
  • lirulin subst. "leivo" (MR 238, 262), muutettu muodosta aimenel, aimenal.

lis

  • lís ("lîs") subst. "hunaja", "obliikvisijoissa līr- mutta yleensä vartalosta liss" (PE 17,154). Vrt. Etymologies: lis (liss-, esim. yks. dat. lissen) (LIS; Tolkien kirjoitti aluksi lissë, VT 45,28).
  • liscë ("k") subst. "ruoko, sara" (LT 2,335).
  • lissë adj. "makea" (Nam, RGEO 66); myös subst. "makeus", käytettynä metaforisesti "armosta" (VT 43,29; VT 44,18); tässä merkityksessä sana voi olla yhdyssanan osana, kuten #Erulissë (ks. tätä). Genetiivi lissëo (VT 44,18). – Etymologioiden hakusanassa LIS Tolkienilla lissë oli aluksi "hunaja", mutta hän muutti sen muotoon lis (vartalo liss-) (VT 45,28).
  • -lissë tai -lissen lokatiivin partitiivimonikon pääte (Plotz); ks. -li.

lit

liv

  • -líva possessiivin partitiivimonikon pääte (Plotz); ks. -li.
  • lívë subst. "sairaus" (SLIW). Koska Tolkien päätti myöhemmin, että sl-alkuisista juurista tulee quenyassa hl- (vaikka myöhäisessä maanpakolaisten quenyassa hl- äännettiin l-), kirjoitusasua #hlívë on mahdollisesti pidettävä parempana.

liy

  • liyúmë subst. "(sota)joukko" [engl. host] (VT 48,32).

ll

lle

  • -llë (1) "yksi monista feminiinistä toimijaa ilmaisevista suffikseista" kuten nimessä Tintallë "sytyttäjä" verbistä tinta- "sytyttää". Lähteessä (PE 17,69) Tolkien huomautti, että -llë oli vain vähän käytetty koska se sekoittui pronominipäätteeseen -llë (ks. alla), mutta jälkimmäinen pääte muutettiin myöhemmin.
  • -llë (2) hylätty monikon 2. persoonan pronominipääte "te" (VT 49,48); Tolkien muutti myöhemmin päätteen muotoon -ldë.

llo

  • -llo (1) "ablatiivin adverbipääte" (PE 17,72) merkityksessä "jstk." tai "ulos jstk.", kuten sindanóriello "harmaasta maasta", Rómello "idästä" (Namárië), Mardello "Maasta" (FS), ulcullo "pahasta" (VT 43,12), sillumello "tästä hetkestä" (VT 44,35), yello "kenestä" (VT 47,21), Manwello "Manwesta" (VT 49,24), Melcorello / Melkorello "Melkorista" (VT 49,7.24). Mon. -llon (näin Plotz) tai -llor (muodoissa illon, elenillon, raxellor, elendellor, ks. näitä); duaali -lto (Plotz). Ablatiivin päätteen lyhyempi muoto -lo esiintyy ilmeisesti sanoissa silo "täältä, tätä kautta" ja talo "sieltä, sitä kautta", ks. näitä. Etymologies-tekstissä Tolkien mainitsee quenyan ablatiivipäätteeksi -ello, ilmeisestikin sisällyttäen välivokaalin -e- joka on lisättävissä mukaan silloin kun ablatiivipääte liitetään konsonanttiin päättyvään sanaan (VT 45,28), vrt. Melcorello. Ks. myös , lo (2).
  • [-llo (2) "sinä", duaali; hylätty pronominipääte. Myös kirjoitusasussa -illo. (VT 49,49).]

lm

lma

  • -lma pronominipääte "meidän", eksklusiivinen monikon 1. p. (VT 49,16), esiintyy myös (genetiivipäätteellä -o, joka korvaa loppu-a:n) sanassa omentielmo "tapaamisemme" (gen.) (nominatiivi omentielma, PE 17,58). Tolkien korjasi muodon omentielmo > omentielvo Sormusten herran toisessa laitoksessa, mikä heijastaa quenyan pronominijärjestelmän uudistamista (vrt. VT 49,38.49, Kirjeet 533). Inklusiivisissa päätteissä "me/meidän" esiintyvä konsonanttiyhtymä -lm- muutettiin muotoon -lv- (VT 43,14). Uudistetussa järjestelmässä -lma tarkoittaisi ilmeisesti eksklusiivista muotoa "meidän".

lme

  • -lmë Monikon 1. p. pronominipääte "me" (VT 49,38.51 carilmë *"me teemme", VT 49,16). Päätteen oli alun perin määrä olla inklusiivinen "me" (VT 49,48) joka sisältää puhutellun/puhutellut henkilön/henkilöt, mutta vuoteen 1965 mennessä Tolkien teki tästä eksklusiivisen "me"-päätteen (vrt. vastaavan possessiivipäätteen -lma muutettu merkitys, ks. yllä). (VT 49,38). Esimerkkinä laituvalmet "me ylistämme (tulevaisuudessa) heitä" (lait-uva-lme-t) "ylistää-[fut.]-me-he(itä)") (ilmeisesti inklusiivisesta tuli eksklusiivinen "me", VT 49,55). Katso myös nalmë hakusanassa (1). (TSH VI.4, käännös: Kirjeet 387).

lmo

  • -lmo "me (kaksi)", duaalin inklusiivisen 1. p. hylätty persoonapääte (Tolkien muutti sen myöhemmin muotoon -ngwë). Tämä -lmo ilmoitettiin päätteen -ngo vaihtoehdoksi (VT 49,48).

lo

  • (1) subst. "yö" (DO3/DŌ, VT 45,28).
  • , lo (2) prepositio "jstk.", myös merkityksessä "jnk. toimesta" passiivirakenteen agenttina: nahta ló Turin *"Turinin surmaama" (VT 49,24). Samankaltainen ja mahdollisesti identtinen muoto mainitaan Etymologioissa jotenkin ablatiivipäätteeseen -llo liittyvänä, mutta sitä ei ole määritelty selvästi (VT 45,28). Jossakin vaiheessa Tolkien ehdotti, että lo eikä pääte -llo liittyisi erisnimiin (lo Manwë eikä Manwello "Manwë-lta, -sta"), mutta ajatus vaikuttaa olleen ohimenevä (VT 49,24).

loa

  • loa subst. sananmukaisesti "kasvu", sanaa käytetään aurinkovuodesta (= coranar) kun kiinnitetään huomiota vuodenaikojen vaihteluun (Liite D; PM 126 loa on käännetty "kasvun aika". Mon. loar tai "löar" MR 426.) Muoto loa mainitaan myös hypoteettisena quenyan sukulaissanana sindarin sanalle ("soinen") mutta juuri siksi, että se olisi sekoittunut sanaan loa "vuosi", tätä quenyan sukulaissanaa ei käytetty (VT 42,10).
  • loar subst. "(kultainen) kukka" (ei saa sekoittaa sanan loa monikkomuotoon). Myös lávar (PE 17,159).

loc

  • loc- ("lok-") verbi? substantiivi? "taivuttaa, silmukoida / mutka, silmukka" [engl. bend, loop] (Saattaa olla ennemmin primitiivinen juuri kuin quenyan sana.) (Elem. lok).
  • lócë ("k") subst. "lohikäärme, käärme", varhaisempi muoto hlócë ("k") (Elem. lok-; LT2 340, LOK; Etymologioissa sanaa seuraa merkintä "-ī", jonka merkitys on epäselvä).
  • locta- ("k") verbi "versoa, puhjeta lehteen tai kukkaan" (LT1 258; sana olisi muuttunut muotoon *lohta- TSH-tyylisessä quenyassa, mutta myöhemmät muodot kuten losta- "kukkia" ja tuia- "versoa" ovat suositeltavampia).
  • loctë ("k") subst. "kukinto" (LT1 258; tästä olisi tullut *lohtë TSH-tyylisessä quenyassa).

loe

loh

loi

  • loi- virheellistä tekemistä ilmaiseva prefiksi (PE 17,151), vrt. loicarë, loiparë, loiquetë.
  • loica ("k") adj. "puutteellinen, riittämätön jne." (PE 17,151).
  • loicarë subst. "virheellinen teko" (PE 17,151).
  • loico subst. "kuollut ruumis" (näin Markirya, Etymologioissa on myös quelet samassa merkityksessä).
  • loicolícuma subst. "ruumiskynttilä" (Markirya).
  • [Loicorin], mahdollisesti nimen Ilcorin (ks. tätä) synonyymi (VT 45,29).
  • loima subst. "virhe" (PE 17,151).
  • loiparë subst. "kirjoitusvirhe" (PE 17,151).
  • loiquetë subst. "virhe puheessa" (PE 17,151).
  • loita- verbi "puuttua, jäädä vajaaksi" (transitiivinen) (PE 17,151).

lom

  • lom- verbi "kätkeä" (LT1 255 muodossa lomir "minä kätken", lue *lomin, jos sana omaksuttaisiin TSH-tyyliseen quenyaan.)
  • lomba adj. tai subst. "salaisuus / salainen" [engl. secret] (LT1 255).
  • lómë subst. "hämärä, iltahämy", myös "yö" SD 415 mukaan; taivutusvartalo on lómi- (toisin kuin "qenyassa", jossa genetiivi lómen eikä **lómin VT 45,28). PE 17,152 mukaan lómë viittaa yöhön "pääsääntöisesti, kun siihen suhtaudutaan myönteisesti, mutta siitä tuli yleinen sääntö" (vrt. SD 414-415, joka käsittelee adûnaicin sanaa lōmi, lainasanaa, jonka taustalla on lómë, "kaunis yö, tähtiyö" joka "ei liity synkkyyteen tai pelkoon"). Taisteluhuudossa auta i lómë "yö väistyy" (Silm, luku 20), "yö" näyttää kuitenkin viittaavan vertauskuvallisesti Morgothin valtaan. Mitä selitykseen tulee, vrt. Lómion miehennimi "Hämärän lapsi", quenyankielinen nimi, jonka Aredhel antoi salaa Maeglinille (Elem.). Muuten lómë on yleensä määritelty "yöksi" (Kirjeet 387, LR 41, SD 302 vrt. 414-415, Elem. dú); Etymologioissa sanan lómë selityksiä ovat: "Yö [ilmiö], yöaika, yön varjot, Pimeys" (DO3/DŌ, LUM, DOMO, VT 45,28) tai "yövalo" (VT 45,28, sana lómë ei ole yksiselitteisesti luettavissa). Varhaisessa "qenyassa" selitys oli "hämärä, synkkyys, pimeys" (LT1 255). Vrt. lómelindë, mon. lómelindi "satakieli" (Elem. dú, LR 41, SD 302, MR 172, DO3/DŌ, LIN2, TIN). Johdettu adjektiivi #lómëa 'synkkä' nimessä Lómëanor "Synkkämaa", ks. Taurelilómëa-tumbalemorna...
  • #lómëa adj. "synkkä", katso Taurelilómëa-tumbalemorna...
  • lómëar subst. "hämärän lapsi" (mon. ilmeisesti Lómëarni) (LT1 255.259).
  • lómi subst. "pilvet" (MC 214; tämä on "qenyaa"; TSH-tyylisessä quenyassa kyseessä olisi ilmeisesti sanan lómë monikko).
  • lómin subst. "varjo" (LT1 255).

lon

  • lón, lónë (mon. lóni tunnetaan) subst. "syvä lampi", "jokea [?ruokkiva] lähde" (toinen selitys ei ollut täysin luettavissa). Hylätty kappale Tolkienin käsikirjoituksessa antoi sanan määritelmäksi "syvä lampi tai järvi" (VT 48,28, PE 17,137).
  • lóna (1) subst. "lampi" (VT 42,10).
  • lóna (2) subst. "saari, kaukainen maa jonne on vaikea päästä" (LONO (AWA) ). Jäänyt pois käytöstä yllä olevan (1) vuoksi?
  • [lóna (3) käyttämätön adj., muoto jonka Tolkien mainitsi hypoteettisena quenyan sukulaissanana sindarin sanalle loen, telerin sanalle logna adj. "läpimärkä" (VT 42,10), mutta tätä sukulaissanaa ei käytetty, koska se olisi sekoittunut numeroon (1) yllä. Tässä vaiheessa Tolkien näyttää unohtaneen lóna (2):n.]
  • ?lóna (4) adj. "pimeä" (DO3/DŌ). Jos sanan on tarkoitus olla "noldorin"/sindarin sanan dûr sukulaissana, kuten konteksti näyttää viittaavan, lóna on luultavasti väärin luettu *lóra Tolkienin käsikirjoituksessa.
  • [londa subst. "polku"], jonka Tolkien muutti muotoon londë subst. "tie (merellä)" (VT 45,28).
  • londë subst. "maan ympäröimä satama" (vrt. #lóndië 'ankkuripaikka'), 'lahti' (TI 423). Nimissä Alqualondë "Joutsenvalkama" [engl. Swanhaven] (Elem.), *"Joutsenensatama" [engl. Haven of Swan; ei esiinny suomennoksissa] (VT 45,28); Hirilondë laivannimi, "Satamanlöytäjä" (KTK 263). Etymologioissa sanalle londë on annettu selitykset "tie (merellä), sataman sisäänkäynti" (LOD) sekä "väylä" (VT 45,28) eli kulkukelpoinen kanava laivoille. VT 42,10, jossa juuri on LON eikä LOD, selitys on yksinkertaisesti "valkama" [engl. haven].
  • #londië subst. "ankkuripaikka" [engl. harbourage] (PE 17,28).

lor

  • lor- verbi "torkkua, uinua" (LT1, 259; vastaava abstrakti substantiivi lórë 'torkkuminen, uinalu' esiintyy Tolkienin myöhemmässä quenyassa, joten verbin täytyy olla yhä käyttökelpoinen). Vrt. myös lor "uni" (Kirj 386; luultavasti ennemmin vain haltiakielinen "elementti" kuin kokonainen sana).
  • -lóra pääte "-ton/-tön, ilman jtk." kuten adj. ómalóra "äänetön" (VT 45,28).
  • #lóralya adj. "unessa" [engl. asleep] (VT 14,5; tämä on "qenyaa", Tolkienin myöhemmässä quenyassa ennemmin lorna).
  • lorda adj. "uninen, unelias" (LT1, 259).
  • lórë adj. "nukkuminen, torkkuminen" [engl. slumber] (LOS), "(nähty) uni" (PE 17,80)0.
  • Lórellin paikannimi, järvi, jossa valië Estë nukkuu, merkitys ilmeisesti "Unijärvi" [engl. Dream-lake] tai *"Torkkujärvi" [engl. Slumber-lake] (Silm).
  • Lórien (< lor-, ks. tätä), paikannimi, jota käytetään myös erään valan nimenä, varsinaisesti hänen asuinpaikkansa, kun taas hänen oikea nimensä on Irmo (WJ 402, LOS (ÓLOS, SPAN) ). Vaiihtoehtoisia muotoja Lorien (lyhyt o) ja Lorion (MR 144).
  • lorna adj. "unessa" [engl. asleep] (LOS).

los

  • lós (þ?) subst. "kukka" (PE 17,26). Jos sanan on tarkoitus olla sukua sindarin sanalle loth, kuten lähteessä sanotaan, vanhempi quenyan muoto olisi *loþ.
  • [losca, loxa adj. "ruskeahiuksinen" (PE 17,155).]
  • lossë (1) subst. "lumi" tai adj. "lumivalkea" (Elem. Los, MC 213, VT 42,18); losselië subst. "valkoinen kansa" (MC 216, PE 16,96).
  • lossë (2) subst. "kukka, kukinto" ("yleensä, johtuen assosiaatiosta sanan olosse "lumi" kanssa, käytetään vain valkoisesta kukasta") (LOT(H)).
  • lossëa adj. "lumivalkea" (näin VT 42,18; tämä olisi sanasta lossë "lumi" johdettu adjektiivi, mutta muualla Tolkien viittaa siihen, että sanaa lossë voi myös käyttää adjektiivina "lumivalkea"; ks. lossë (1) yllä).
  • losselië subst. "valkoinen kansa" (MC 216, PE 16,96).
  • losta- verbi "kukkia" (VT 42,18).

lot

  • lótë subst. "kukka", yleensä isohkoista yksittäisistä kukista (LOT(H), LT1,259, VT 42,18). (Lyhyempi muoto lot- esiintyy yhdyssanoissa, esim. fúmellot, ks. tätä). Nimissä Ninquelóte *"Valkokukka" (= Nimloth), Vingilótë "Vaahtokukka", Eärendilin laivan nimi (Elem. Loth), myös Lótessë, vuoden viides kuukausi, "toukokuu" (Liite D). Katso myös olótë, lotsë.
  • lótefalmarinen taivutettu yhdyssana "kukilla krunatuilla aalloilla" (MC 220, tämä on "qenyaa").
  • lotsë subst. "pieni yksittäinen kukka" (VT 42,18).

lox

  • [loxa, losca adj. "ruskea tukka" (PE 17,155).]
  • loxë ("ks")(1) subst. "tukka" (LOK). Myöhemmissä lähteissä Tolkien käyttää "tukasta" sanoja findë, findessë, findilë, ja jättää sanan loxë käsitteellisen aseman epävarmaksi.
  • loxë (2) subst. "kimppu, rykelmä" (QL 55). Ehkä vrt. (1).

lt

lta

  • -lta (ja -ltya), mon. 3. p. pronominin possessiivisuffiksi "heidän", vaihtelee päätteen -nta / -ntya kanssa Tolkienin kirjoituksissa (VT 49,16.17) samoin kuin päätteellä -ltë "he" on myös variantti -ntë. VT 49,17 mukaan pääte -lta tai -ltya on muodossa -ilta, -iltya konsonantin jälkeen; toisissa lähteissä viitataan, että ennemmin -e- on välivokaalina tällaissa tapauksissa (VT 49,17).

lte

  • -ltë mon. 3. p. persoonapääte "he" (VT 49,51; cariltë "he tekevät", VT 49,16.17). Tolkienin käsikirjoituksissa pääte vaihtelee muodon -ntë kanssa (VT 49,17.57). Varhaisessa aineistossa pääte on myös muodossa -lto Fírielin laulussa (meldielto "heitä rakastetaan" ja cárielto "he tekivät") sekä LT1 114: tulielto "he ovat tulleet" (vrt. VT 49,57). Vrt. -lta, -ltya päätteenä merkityksessä "heidän".

lto

  • -lto duaalin ablatiivin pääte (Plotz).

(puuttuu noin 65 hakusanaa)

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.