Annatar
Annatar eli Lahjojen herra[2] (engl. Lord of Gifts), on nimi jonka Sauron kertomuksen "Mahtisormukset ja kolmas aika" mukaan otti itselleen toisella ajalla esiintyessään kauniissa hahmossa Keski-Maahan jääneiden eldarin keskuudessa.[3]
Sisällysluettelo
Sauronin toiminta Annatarina eri kertomuksissa
Vuosien kirja
Vuosien kirja kertoo annaalissa 1200 ta., että "Sauron ponnistelee saadakseen eldarin pauloihinsa. Gil-galad kieltäytyy neuvottelemasta hänen kanssaan; mutta Eregionin sepot hän saa mukaansa".[4] Nimeä Annatar ei kuitenkaan mainita.
"Galadrielista ja Celebornista"
Kertomuksessa "Galadrielista ja Celebornista" sanotaan, että asetuttuaan ensin Mordoriin hän lähetti "tunnustelijoita Eriadoriin ja saapui sinne toisen ajan vuoden 1200 tienoilla niin kauniissa muodossa kuin taisi". Mutta Gil-galad ei päästänyt "Sauronin lähettiläitä eikä myöskään Sauronia itseään" Lindoniin.[5] Eregionissa Sauron esiintyi "valarin lähettiläänä ja sanoi heidän lähettäneen hänet Keski-Maahan – – tai määränneen hänet jäämään sinne ja antamaan apua haltioille", ja sai Celebrimborin ja Eregionin halltiaseppoen veljeskunnan Gwaith-i-Mírdainin puolelleen. Hän lähti itse Eregionista vuoden 1500 ta. tienoilla, "kun Mírdain olivat ryhtyneet takomaan mahtisormuksia",[6] ja palasi sinne sotajoukkoineen vuonna 1695 ta., kun haltiat olivat tajunneet Sormusten sormuksen olemassaolon ja kapinoineen Sauronia vastaan.[7] Tässäkään tekstissä ei mainita nimeä Annatar – paitsi Christopher Tolkienin lisäämissä huomautuksissa, joissa viitataan tekstiin "Mahtisormukset ja kolmas aika".[8]
"Mahtisormukset ja kolmas aika"
"Mahtisormuksissa" Sauronin vaiheista toisella ajalla kerrotaan ensin, että hän piiloutui Keski-Maahan Eönwën palattua Amaniin,[9] ja kun hän näki, että suuri osa maista oli autioita, hän arveli valarin taas unohtaneen Keski-Maan.[10] Hän yritti ensin "pakottaa haltoita palvelukseensa", sillä hän tiesi näiden olevan muita mahtavampia, ja hän "kulki heidän keskuudessaan kauas ja lavealti, ja hänen hahmonsa oli yhä kaunis katsella ja vaikutti viisaalta".[11] Gil-galad ja Elrond epäilivät häntä eivätkä päästäneet häntä Lindoniin, mutta muualla "haltiat ottivat hänet ilomielin vastaan, eikä moni ottanut kuuleviin korviinsa Lindonista saapuvia viestejä jotka kehottivat varomaan häntä, sillä Sauron otti nimekseen Annatar, Lahjojen herra, ja aluksi heillä oli paljon hyötyä hänen ystävyydestään".[12]
Annatarina hän panetteli Gil-galadia ja Elrondia ja väitti, etteivät nämä halunneet "muiden maiden muuttuvan yhtä autuaiksi kuin on heidän oma maansa", ja antoi ymmärtää, että haltiat voisivat (hänen avullaan) muuttaa Keski-Maan "Eressëan veroiseksi, ellei itse Valinorin", ja hän sanoi rakastavansa Keski-Maata ja haluavansa työskennellä yhdessä haltioiden kanssa Keski-Maan "rikastuttamiseksi ja nostaa kaikki oppimattomina vaeltavat haltiakansat[13] sen tiedon ja mahdin tasalle joka on meren takana[14] asuvilla".[12]
Tämän jälkeen "Mahtisormuksissa" kerrotaan, miten Sauron sai Eregionin haltiasepät pauloihinsa ja ohjasi näitä Mahtisormusten takomisessa, mutta teki samalla salaa itselleen Orodruinin alla Mordorissa Sormusten sormuksen, joka hallitsi niitä kaikkia. Kun hän pani Sormuksen sormeensa, haltiat tajusivat kuka hän on, ja niin Annatarin naamio putosi.[12]
Nimestä
Quenyankielisen nimen Annatar osat ovat anna 'lahja'[15] ja -tar 'valtias, kuningas'.[16]
Katso myös
Muita Sauronin toisella ajalla käyttämiä nimiä:
Kuvia Annatarista
Annatar (aegeri)
Viitteet
- ↑ Sauron Annatarin hahmossa ohjaamassa Celebrimborin kättä. Vasemmassa ja oikeassa yläkulmassa Elrond ja Galadriel torjuvat Sauronin. Kehyksessä vasemmalla, oikealla ja alhaalla haltioiden Kolme sormusta, ylhäällä Sormusten sormus. (Tekijän kommentti kuvaan DeviantArtissa).
- ↑ Kirjoitusasu: "Lahjojen Herra" (Silmarillion, vuoden 1979 laitos, Keskeneräisten tarujen kirja, vuoden 1986 laitos), "Lahjojen herra" (Silmarillion, vuoden 2018 laitos, Keskeneräisten tarujen kirja, vuoden 2021 laitos).
- ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 357 / 297, vrt. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 324 / 275; KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 348 / 294 (viite 7). – Nimi Annatar ei esiinny muissa kertomuksissa.
- ↑ TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1120.
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. *** / 274.
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. *** / 275.
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. *** / 275-276.
- ↑ Ks. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 324 / 275; KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 348 / 294 (viite 7).
- ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. *** / 295.
- ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. *** / 296.
- ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. *** / 296-297.
- ↑ 12,0 12,1 12,2 Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 357 / 297.
- ↑ Tämä tarkoittaa ilmeisesti avaria.
- ↑ Amanissa; tarkoittaa valaria ja Amaniin jääneitä haltioita.
- ↑ Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 431 / 374 (s.v. anna); Etymologies s.v. ANA1- (HoMe V, s. 348).
- ↑ Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 440 / 385 (s.v. tar-); Etymologies s.v. TĀ-, TAƷ- (HoMe V, s. 389, vrt. Vinyar Tengwar 46, 2004, s. 17). Esiintyy myös etuliitteenä Númenorin kuninkaiden nimissä: Tar-Minyatur jne.
