Quenya-suomi sanaluettelo O

o

• †Ó "meri" (runollinen sana, tuskin sopii Tolkienin myöhempään quenyaan) (LT1, 263, jossa kirjoitusasuna Ô).
• o (1) konj. "ja", esiintyy ainoastaan SD 246; kaikissa muissa lähteissä ar.
• o (2) prep. "kanssa" (MC 216; tämä on "qenyaa"; WJ 367 toteaa, että quenyassa ei käytetty itsenäistä o-prepositiota. Quenyaa kirjoitettaessa on parempi käyttää muotoa as.) Ks. alla ó-.
• -o (1) genetiivin pääte, esim. Oromëo, Elenna-nórëo, Rithil-Anamo, Rúmilo, Lestanórëo, ks. näitä. Sanoissa jotka päättyvät -a genetiivin pääte korvaa loppuvokaalin, esim. Ráno, Vardo, vorondo sanojen Rána, Varda, voronda (ks. näitä) genetiiveinä. Jos sana päättyy -o, genetiivillä ei ole erillistä muotoa, esim. ciryamo (ks. tätä). Monikko -ion ja -ron (ks. näitä), duaali -to (mutta mahdollisesti -uo substantiiveilla, joiden nominatiivin duaalin pääte on -u eikä -t).
• -o (2), myös -ó, "henkilö, joku", persoonasuffiksi (PM 340).
• ó- (yleensä painottomana vain o-) prefiksi "sanoissa, jotka kuvaavat kahden asian tai henkilön tai kahden yksikkönä ajatellun ryhmän tapaamista, liittymistä tai yhdistymistä". Esiintymiä: omentië, onóna, ónoni, ks. näitä (WJ 367, PE 17,191; Etymologioissa juuri WŌ, prefiksi o-, ó- määritellään yksinkertaisesti: "yhdessä".) VT 43,29 taulukossa esitetään, miten persoonasuffiksit voi lisätä prepositioon ó-; tästä tulevat muodot onyë tai óni *"kanssani", ómë *"kanssamme" [myös VT 43,36, jossa "meidät" määritellään poissulkevaksi], ólyë tai ólë *"kanssasi" (olyë vain yks. "sinä", kun taas ólë voi olla joko yks. tai mon.), ósë *"hänen kanssaan", ótë *"heidän kanssaan" (elollisista puhuttaessa – elottomista käytetään muotoa óta [tai lyhytmuotoa ót], vaikka ta mon. pronominina on käsitteelliseltä validiudeltaan kyseenalainen), ósa (tai lyhytmuoto ós) "sen kanssa". (Kaksi muuta muotoa, ótar ja ótari tarkoittavat luultavasti “niiden kanssa” elottomista puhuttaessa; ks. VT 49,56 mahdollisesti toisesta sanan tar esiintymästä merkityksessä ”ne (elottomat)”.) Kuitenkin Tolkienin myöhempi päätös, että ó- viittaa vain kahteen kohteeseen voi herättää epäilyjä joidenkin edellä mainittujen muotojen käsitteellistä validiutta kohtaan, jos viitataan ainakin kolmeen henkilöön (kuten ótë "heidän kanssaan", kun vain yksi henkilö on kahden tai useamman muun "kanssa" – vaikka Tolkien antaa ymmärtää, että kaksi ryhmää voi myös olla kyseessä kun käytetään prepositiota ó-). Selkeä toteamus WJ 367, että prepositiota o (ó:n variantti) ei ollut olemassa itsenäisenä quenyassa, on kuitenkin vaikea ohittaa, joten sen sijaan, että uusquenyan kirjoittajat käyttäisivät prepositiota ó/o (päätteiden kera tai ilman) merkityksessä "kanssa", olisi mieluummin käytettävä prepositiota as, muotoa joka esiintyy Tolkienin Ave Marian viimeisessä versiossa (tunnetaan myös persoonasuffiksin kera: aselyë "kanssasi").

oa

• oa (1), myös oar ("öa, öar"), adverbejä, "pois", poispäin suuntautuvasta liikkeestä (WJ 366, glossa: VT 39,6). Vrt. au (2).
• oa (2) subst. "villa" (LT 1,249; ilmeisesti sana tó korvasi tämän Tolkienin myöhemmässä quenyassa).

oan

• oantë verbi "meni (menin...) pois (toiseen paikkaan)", verbin auta- menn. aikam. Myös perfekti oantië (WJ 366; VT 48,32).

oar

• oar- (1) = oa (1), ks. tätä.
• oar (2) subst. "meren lapsi, merenlapsi (merenneitojen ja merenmiesten lapsi)" (LT 1,263, tuskin validi Tolkienin myöhemmässä quenyassa).
• Oarel ("Oärel") subst. "haltia joka lähti Beleriandista Amaniin" (sindarin jäädessä sinne). Vartalo Oareld-, kuten mon. Oareldi (WJ 363.374). Vanhempi muoto Oazeldi.
• oaris (oarits-), myös oarwen subst. "merenneito" (LT 1, 263, TSH:n tyylisessä quenyassa ehkä ëar- ennemmin kuin oar-).

oaz

• Oazeldi, vanyarilainen (ja alkuperäinen) muoto sanasta Oareldi, ks. Oarel (WJ 374).

oc

oca

• ócama- verbi "olla armollinen" (VT 44,12-14; Tolkien on ehkä hylännyt tämän muodon, jonka korvasi órava-).
• ocamna ("k") subst. "diftongi" (VT 44,13).

occ

• occa ("k") subst. "polvi" (QL 70).

oco

• #ócom- verbi "kerääntyä, kokoontua" (intransitiivinen) (PE 17,157.158). Esiintyy muodossa ócomë "kerääntyy, kokoontuu", joka on ilmeisesti päätteetön aoristi. Perfekti ócómië annettu.
• ocombë ("k") subst. "kokous, kokoelma". Myös combë (PE 17,158).

oh

ohl

• ohlon (mon. ohloni tunnetaan) subst. "diftongi", käytetään sekä vokaalisista diftongeista että "konsonanttidiftongeista" kuten mb (VT 39,9).

oho

• oholima adj. "luottamuksellinen" (PE 17,129); muotoa käytetään myös kuvailemaan 1. persoonan duaalin inklusiivista pronominia.

oht

• ohta subst. "sota" (OKTA, KOT > KOTH). Esiklassisessa tengwar-järjestelmässä, jonka olemassaolo postuloidaan Etymologioissa, ohta oli myös tengwa n:o 15:n nimi (VT 46,7), mutta Tolkien antoi merkille myöhemmin nimen anca ja muutti sen arvon ht:stä nc:ksi.
• #ohtacar- vartalo menneessä aikamuodossa ohtacárë ("káre") verbi "sotaa-kävi" [engl. "war-made"], kävi sotaa [engl. made war] (+ allatiivi = käydä sotaa jtk. vastaan) (LR 47, SD 246; ohtacárië LR 56). Menn. aikam. voisi olla ehkä myös *ohtacarnë peremmin tunnetusta verbin car- "tehdä" menn. aikamuodosta.
• [ohtacáro] ("k") subst. "soturi" (KAR). LR:ssä julkaistuista Etymologioista aksenttimerkki on jäänyt pois (VT 45,19).
• ohtar subst. "soturi, sotilas" (KTK 385 / 325).

oi

• oi adv. "koskaan" (OY).

oia

• oia adj. "ikuinen, iankaikkinen" (OY); VT 46,8 mukaan sana on sekä adjektiivi että adverbi. Toisaalla mainitaan yksiselitteisesti adverbiaalinen muoto oiavë (PE 17,74).
• Oiacúma ("k") = Avacúma ("k"), subst. Ulompi Tyhjyys [engl. Exterior Void] Maailman takana (OY, vrt. AWA; julkaistuissa Etymologioissa loppu-a on luettu väärin -i, ks. VT 46,8).
• oiala adj. "lakkaamaton, loputon, ikuinen" (PE 17,68).
• oialë subst. "ikuinen [?aika]" (selityksen lukutapa epävarma) (OY). Myös adverbi "ikuisesti, ikuisuuksiin" (PE 17,59) tai "ainiaan" (PE 17,69), käytetään tässä merkityksessä Namáriëssa (Nam, RGEO 67).
• oialëa adj. "ikuinen" (PE 17,59).

oic

• oïcta ("k") ??? (kahdesti Narqelionissa; konsonanttiyhtymä ct olisi muuttunut muotoon ht TSH:n tyylisessä quenyassa, eikä hiatusta oï esiintyisi).

oie

• oiencarmë Eruo ("k") subst. "Yhden [Erun] ikuinen tuottaminen", vapaasti muotoiltuna "näytelmän ohjaaminen Jumalan toimesta" (MR 471).

oil

• oilima adj. "viimeinen" (MC 213, 214; tämä on "qenyaa"). Taivutettu tai pidempi muoto oilimain "viimeiset" (MC 221), oilimaisen (MC 221), oilimaite (MC 214, 221).

oio

• oio subst. "loputon ajanjakso" (CO) tai adv. "ikuisesti" (Elem. los). Oiolairë "ikikesä" (puun nimi), KTK 230 / 196; myös nimissä Coron Oiolairë "Ikuisen kesän kumpu", Oiolossë "Ikivalkea, Ikilumenvalkea", Taniquetilin nimi (OY); tästä käännös "Ikivalkea vuori" [engl. Mount Everwhite] Tolkienin Namárië-käännöksessä. Ks. myös Elem. los. Selkeästi "vuori" nimessä Oron Oiolossë "Ikivalkea vuori" [engl. Mount Everwhite] (WJ 403). Ablatiivinen genetiivi Oiolossëo "Ikivalkealta vuorelta" Namáriëssa (NAM, RGEO 67, OY).
• Oiomúrë paikannimi *"Iki-?sumu" (Silm).
• oiórië verbin yor- (ks. tätä) perfekti (PE 17,43).

oir

• oira adj. "ikuinen" (OY).
• oirë subst. "ikuinen [?aika]" (selityksen lukutapa epävarma) (OY).

ol

• ol- verbi "kasvaa" (VT 45,13; voi olla ennemmin primitiivinen juuri kuin quenyan verbi).

ola

• óla- varbi "uneksia" (nimitetään "persoonattomaksi", luultavasti tarkoittaen, että uneksija ilmoitetaan datiivissa eikä nominatiivissa) (KTK 542 / 454).
• olassië subst. "lehtien paljous, lehvästö" (Kirjeet 355). Lyhyempi muoto #olassë esiintyy ilmeisesti sanassa laicolassë "vihreä lehvästö" (PE 17,56).

olb

• olba subst. "oksa" (PM 340; muoto *olva saattaa olla yleisempi; olba voi esiintyä vain siinä quenyan variantissa, jossa lb on käytössä lv:n asemesta. Etymologioissa juuresta GÓLOB on johdettu olwa. Ks. myös olvar).

olc

• olca adj. "paha, ilkeä" (VT 43,23-24; VT 48,32; VT 49,14; PE 17,149). Juuren merkitys viittaa "ilkeyteen sekä pahuuteen tai arvottomuuteen" (PE 17,180). Olca on sanan ulca variantti.

ole

• olë (1) adv. "paljon" (PE 14,80).
• olë (2) perusluku "kolme" (LT 1,258; TSH:n tyylisessä quenyassa Tolkien korvasi tämän "qenyan" muodon sanalla neldë).
• ólemë subst. "kyynärpää" (LT 1,258).

oll

• olla prep. "yli" (= toiselle puolelle, ylitetyistä asioista, kuten lauseessa "menin joen yli" tai "he menivät kukkulan yli") (PE 17,65).
• ollo (1) subst. "kallio, merenpuoleinen jyrkänne" (myös oldō – pitäisikö tämä ymmärtää vanhemmaksi muodoksi?) (LT 1,252).
• ollo (2) prep. "poissa jstk., jnk. luota" (VT 49,24).

olm

• olma perusluku "yhdeksän" (LT 1,258; Tolkienin myöhemmässä quenyassa nertë).
• olmë subst. "haju" (Tolkienin muodosta holmë muuttama, VT 46,6).

olo

• ?olo (epävarma lukutapa), mahdollisesti sanan ló (1) synonyymi, näin ollen subst. "yö" (VT 45,28).
• Olofantur subst. "Unipilven herra", vala Lórienin toinen nimi (ÓLOS, SPAN, VT 45,28).
• olombo subst. "hevonen" (juuresta LOB, jonka tolkien muutti myöhemmin muotoon LOP; näin ollen luettava *olombo muodon olombo asemesta?).
• oloirë subst. "suuri tulva, vedenpaisumus" (VT 42,10).
• oloiya- verbi "saada tulvimaan" (VT 42,10).
• olor subst. "uni" (LOS, ÓLOS, LT 1,259 [viimeinen lähde antaa myös muodon olórë]); ehkä Tolkien muutti tämän muotoon olos, ks. tätä.
• olórëa adj. "unenomainen" (LT 1,259 – tämän korvasi muoto olosta, KTK 542 / 454?).
• Olórin subst. sen maian nimi josta tuli Gandalf, liittyy sanaan olos (1) (KTK 542 / 454).
• olos (1) subst. "uni, näky" (olor- kuten mon. olori varhaisemmasta muodosta olozi) (KTK 542 / 454). Vrt. olor ja ks. lár (2).
• †olos (2) subst. "lumi, satanut lumi" (mahd. oloss-, vrt. pidempi muoto olossë alla; tämän muodon tulisi olla ensisijainen, sillä olos on myös = "uni, näky") (GOLÓS).
• †olossë subst. "lumi, satanut lumi" (GOLÓS, LOT[H]).
• olosta adj. "unenomainen" [engl. dreamy] (KTK 542 / 454).
• olótë subst. "kukinto, yhden kasvin kaikki kukat" (VT 42,18).

olp

• olpë subst. "pullo" (QL 69).

olv

• olvar (yks. #olva) subst. "kasvavat olennot, joiden juuret ovat maassa, *kasvit" (Silm). Ilmeisesti suunnilleen sama sana kuin olwa, olba, jonka merkitykseksi on annettu kuitenkin "oksa". Vrt. laima.

olw

• olwa subst. "oksa" (GÓLOB). Luettava ehkä *olva TSH:n tyylisessä quenyassa (koska juuri osoittaa, että lw < lb, josta Tolkienin myöhemmän kaavan mukaan tulisi mieluummin lv, ja joissakin myöhäisissä ääntämismuodoissa lb; muoto olba esiintyy myös: PM 340).
• Olwë subst. miehennimi (PM 340), vaikea tulkita (PM 341).
• olwen (olwenn-) subst. "oksa, sauva, keppi" (LT 2,342).

oly

• olya adj. "paljon" [engl. much] (PE 14,80).

om

oma

• óma subst. "ääni" (OM), "ääni, äänihuulien värinä" (VT 39,16), "ääni / vokaali" (PE 17,138, jossa sanotaan, että juuri OM viittaa "pitkitettyihin" ääniin; vrt. tomba, ks. tätä). Persoonasuffiksin kera #ómarya "hänen äänensä", genetiivi ómaryo "hänen äänensä" (Nam, RGEO 67). Instrumentaalin mon. ómainen "äänillä, äänien avulla" (WJ 391). Adj. ómalóra "äänetön" (VT 45,28). Termi óma liittyy läheisesti vokaaleihin, ks. óma-tengwë, ómëa; vrt. myös yhdyssanat ómataina "vokaalipidennys", vartalovokaalin lisääminen loppuvokaaliksi sanan vartaloon (WJ 371.417; myös ómataima, VT 42,24.25), ómatehtar "vokaalimerkit", vokaaleja varten käytetyt merkit (yleensä pelkästään tehtar, joka sisältää kuitenkin varsinaisesti kaikki diakriittiset merkit eikä vain vokaalimerkkejä) (WJ 396).
• ómalingwe ? "ääni- ?" (Narqelion; Tolkienin myöhemmässä quenyassa óma tarkoittaa "ääntä" tai "vokaalia" ja lingwë "kalaa", mutta ainakin jälkimmäinen on tuskin relevantti tässä yhteydessä).
• #óma-tengwë subst. "vokaali" (vain mon. óma-tengwi tunnetaan); tämä viittaa vokaaleihin joita pidetään itsenäisinä foneemeina Fëanorin uusien foneemeja koskevien käsitysten mukaan. Myös #ómëa VT 39,8; ómatengwi ["ñ"] ilman yhdysviivaa: VT 39,16).
• óman subst. "vokaali" (vartalo omand- kuten monikossa omandi, joka on luettu väärin "amandi" Etymologioissa s.v. OM, ks. VT 46,7). Termit óma-tengwë, ómëa myöhemmässä lähteessä ovat luultavasti suositeltavampia käyttöön.
• ómataina, ómataima – katso: óma.

ome

• ómë prep. + pron. "meidän kanssamme" (eksklusiivinen); katso ó.
• #ómëa subst. "vokaali" (vain mon. ómëar tunnetaan); tämä viittaa vokaaleihin, joita pidetään itsenäisinä foneemeina Fëanorin uusien foneemeja koskevien käsitysten mukaan. Myös #óma-tengwë (VT 39,8).
• ómen prep. + pron. ? "meille, meitä varten" (órava ómen "armahda meitä", VT 44,12, jonka Tolkien muutti yksinkertaisesta datiivimuodosta men "meille, meitä varten", ja korvasi sen sitten muodolla (o)messë).
• omentië subst. "tapaaminen, kohtaaminen" (kahden ihmisen kulkusuunnan kohtaaminen tai risteäminen) (WJ 367), *omentielva "meidän tapaamisemme", tunnetaan vain genetiivi omentielvo "meidän tapaamisellemme kuuluva" (ks. VT 48,11). Ks. -lv-. Vaihtoehtoisesta lukutavasta omentielmo, ks. -lma. Omentienya *"minun tapaamiseni" (PE 17,58). – Muoto omentiemman esiintyy varhaisessa aineistossa: päätteet -mma (siihen aikaan inklusiivinen monikko "meidän") ja -n (siihen aikaan genetiivin pääte) (RS 324, VT 49,55).
• omessë, ómessë, katso: me.

omp

• ompa adv. "eteenpäin" (VT 49,12), myös póna.

omu

• ómu konj.? merkitykseltään epävarma sana, joka esiintyy kääntämättömässä "qenyankielisessä" tekstissä; Christopher Gilson esittää, että se voisi tarkoittaa *"vaikka" (tai *"huolimatta (jstk.)") (PE 15,32.37).

on

• -on mon. gen. pääte (ƷO) sanoissa aldaron, aranion, eleinion, Eldaron, #esseron, Ingweron, Istarion, Númevalion, Quendion, Silmarillion, Sindaron, tasarion (ks. Nan-Tasarion), Valion, wenderon, yénion. Tavallisesti pääte -on liitetään monikon nominatiiviin riippumatta siitä päättyykö se -i vai -r, mutta joillakin ë-loppuisilla nomineilla, joiden monikon nominatiivi päättyisi -i, genetiivissä on mieluummin pääte -ron (esimerkiksi #esseron mon. gen. sanasta essë, vaikka sen mon. nom. on essi ja voisi odottaa monikon genetiiviä *ession; samoin wenderon, Ingweron).
• on, ondo subst. "kivi" (LT2,342, LT 1,254 – luultavasti vain ondo TSH:n tyylisessä quenyassa, ks. alla). Useita "qenyan" muotoja tunnetaan: ondoli "kivet" (MC 213; tämä olisi partitiivimonikko TSH:n tyylisessä quenyassa), ondolin "kivet" (MC 220), ondoisen "kivien päällä" (MC 221), ondolissen "kivillä" (MC 214; jälkimmäinen muoto, partitiivimonikon lokatiivi, on yhä validi TSH:n tyylisessä quenyassa).

ond

• ondo subst. "kivi", materiaalina, myös "kallio" (KTK 602 / 511, GOND). Monikko ondor Markiryan varhaisemmassa variantissa; partitiivimonikon lokatiivi ondolissë "kallioilla" lopullisessa versiossa; Ondoher mask. nimi, *"Kivivaltias" (ondo viittaa nimeen Ondonórë, Gondor sindariksi, "kivimaa") (Liite A). #Ondolunca ("k") "kivivaunu", possessiivimuoto paikannimessä Nand' Ondoluncava "Paasilaakso" (PE 17,28, myös Ondoluncanan(do) yhdyssanana). Ondolindë paikannimi "Gondolin" (Elem. gond, J. R. R. Tolkien: Artist and Illustrator, s. 193); katso Ondo. Varhaisemmassa "qenyassa" on Ondolinda (muutettu muodosta Ondolin) "laulava kivi, Gondolin" (LT 1,254).
• Ondonórë, #Ondórë paikannimi "Gondor" (Kivimaa). Nimen lyhyempi muoto tunnetaan genetiivissä ilmauksesta aran Ondórëo "Gondorin kuningas" (VT 42,17; VT 49,27).

one

• onë konj. "mutta" (VT 43,23).
• ónë eräs menn. aikam. verbistä onta- verbi "siittää, luoda" (menn. aikam. voi olla myös ontanë) (ONO).

ong

• ongwë subst. "rikos" (PE 17,170).

oni

• óni, ks. ó-.

onn

• onna subst. "olento" (ONO), "lapsi" (PE 17,170), käännetty myös "lapsi" monikollisessa yhdyssanassa Aulëonnar "Aulën lapset", kääpiöiden nimi (PM 391), ja käytetty ilmeiseti myös merkityksessä "lapsi" kääntämättömässä lausessa nai amanya onnalya ter coivierya ("k") *"olkoon niin, että lapsesi [on oleva] siunattu koko elämänsä ajan") (VT 49,41). Muoto onya (ks. tätä), jota käytetään vokatiivina *"lapseni", on ehkä lyhennetty muodosta *onnanya.

ono

• ono konj. "mutta" (VT 43,23, VT 44,5/9).
• onóna (1) adj. "kaksossyntyinen"; (2) subst. "toinen kaksosista"; mon. ónoni "kaksoset" (WJ 367).
• onónë, ks. onórë.
• onórë subst. "sisar" (THEL/THELES, NŌ; molemmissa LR:ssa esiintyvissä Etymologioiden hakusanoissa on kirjoitusasu "onóne", mutta hakusanassa THEL/THELES esiintyvä "vanhan noldorin" sukulaissana wanúre näyttää viittaavan siihen, että quenyan sanan pitäisi olla onórë; kirjaimet n ja r sekoittuvat helposti toisiinsa Tolkienin käsialassa. Selvää todistetta quenyan feminiinipäätteestä -në ei tunneta, mutta -rë tunnetaan melko hyvin; vrt. esim. ontarë.). – Eräässä myöhemmässä lähteessä "sisarta" merkitsevä sana on kuitenkin nésa.
• onóro subst. "veli" (TOR, NŌ (WŌ)).
• onot- verbi "laskea yhteen" (NOT). Vrt. not-.
• #onótië subst. "laskeminen, yhteenlasku" (erotettu sanasta Yénonótië *"vuosien lasku", MR 51).
• Onótimo subst. "Laskija" (kronologian tuntijan Quennarin kääntämättä jätetty titteli, MR 48-51).

ont

• onta- (menn. aikam. ónë tai ontanë) verbi "siittää [engl. beget], luoda" (ONO, PE 17,170).
• ontamo subst. "veistäjä" (PE 17,107-108); yhdyssana on(do) "kivi" + tamo "seppä".
• ontani LR:ssa julkaistuissa Etymologioissa esiintyvä muoto hakusanassa ONO: oletettavasti sanan ontaro, ontarë subst. "vanhempi" (m. ja f.) monikkomuoto. Vertailu yksikkömuotoihin osoittaa, että sanan ontani n-kirjaimen pitäisi olla r. Täten ontani voisi olla väärin luettu ontari (SD 73), mutta VT 46,7 mukaan käsikirjoituksen oikea lukutapa onkin ontaru, ilmeisesti duaalimuoto, joka viittaa molempiin vanhempiin.
• ontar subst. luultavasti *"vanhempi" (sukupuolineutraali termi, jota käytetään lähteessä naisesta; vrt. useita sukupuolisidonnaisia termejä alla) (VT 44,7). Duaali ontaru "(molemmat) vanhemmat" (ks. ontani yllä).
• ontarë subst. "synnyttäjä, vanhempi" (fem.); monikko ontari tai duaali ontaru (ks. ontani) kattaa molemmat sukupuolet (ONO, VT 46,7).
• ontari subst. "äiti" tai etymologisesti "synnyttäjä, vanhempi" (fem.); ristiriidassa monikkomuodon ontari "vanhemmat" kanssa; tämä oli ilmeisesti pian väistyvä muoto (ks. ontarë, ontaril, ontarië muista "synnyttäjää, vanhempaa" merkitsevistä feminiinisistä muodoista) (VT 44,7).
• ontarië subst. "synnyttäjä, vanhempi" (fem.) (VT 44,7).
• ontaril subst. "äiti", fem. *"synnyttäjä" (vrt. onta-). Sanan ontarë variantti. (VT 43,22).
• ontaro subst. "siittäjä, vanhempi" (ilmeisesti mask.); mon. ontari tai duaali ontaru (ks. ontani) kattaa molemmat sukupuolet. (ONO, VT 46,7).

onw

• onwë subst. "lapsi" (PE 17,170).

ony

• onya subst. *"lapseni", *"poikani" (ei kuitenkaan tavallinen "(jnk.) poikaa" tarkoittava sana [vrt. yondo] – onya näyttää olevan peräisin juuresta ONO "siittää"). Sana saattaa olla lyhennetty muoto sanasta *onnanya (ks. onna), kuten hinya "lapseni" (ks. tätä) on lyhennetty muoto sanasta hinanya. Tällöin saattaa olla niin, että muotoa onya (kuten muotoa hinya) käytetään vain vokatiivina (KTK 240 / 205).

op

opa

• ópa subst. "suu", merkityksessä avoin suu, jonka reunoina ovat huulet (PE 17,126).

ope

• opelë subst. "muurien ympäröimä talo tai kylä, 'kaupunki'" (PEL(ES) ).

opo

• opo prep. "(jnk.) edessä" (paikasta), "(jnk.) jälkeen" (ajasta), myös pó, po tai pono, poto (VT 49,12, VT 44,36, ilmeisesti sanan apa variantti).

or

• or prep. "yli" (CO); varhaisessa "qenyassa" tämä prepositio määriteltiin myös "jollakin, jnk. päällä" (LT 1,256, MC 216). Prefiksinä or- käännetään "ylös, ylä-" sanassa ortil, ks. tätä.
• #or- verbi "kehottaa, pakottaa, liikuttaa", vain "henkisestä" impulssista. Persoonattomana verbinä: orë nin caritas "Minun pitäisi tehdä niin" [engl. I would like/feel moved to do so] (VT 41,13), kirjaimellisesti *"minua pakotetaan tekemään niin" (suomen partitiivia quenyassa vastaa datiivi). Muualla verbi esiintyy A-vartaloisena ora- (tällöin aoristi olisi ora eikä orë, vrt. ora nin "se varoittaa minua" VT 41,15), ja menn. aikam. oranë tai ornë, fut. oruv[a], prees. órëa; lisäksi muoto orië saattaa olla gerundi; muodot orórië ja ohórië hylättiin, mutta ne oli ehkä tarkoitettu perfektin muodoiksi (VT 41,13.18; VT 49,54).

ora

• órava- verbi "olla armollinen", lokatiivin kera = "armahtaa". Órava (o)messë "armahda meitä" (VT 44,12).

orc

• orco ("k") subst. "örkki", mon. orcor tai orqui (WJ 390, ÓROK, mon. Orcor myös WJ 12, MR 72.194). Jos käytetään mieluummin monikkoa orqui, sanalla olisi oltava vartalo orcu-. Varhaisessa "qenyassa" on orc ("k") (orqu-) ("q") "hirviö, demoni" (LT 1,264; TSH:n tyylisessä quenyassa sana ei voi päättyä -rc).

ore

• orë (ori-) subst. "jyvä, vilja" (QL 50).
• órë (1) subst. "sydän" (sisäinen mieli), myös tengwa n:o 21:n nimi (Liite E), "ennakkoaavistus" (VT 41,13), "lähin vastine 'sydämelle' johon sijoitamme tunteet (rohkeus, pelko, toivo, sääli jne.)" (VT 41,13). Ilmeisesti órë määrittelee henkilön persoonallisuuden, vrt. Galadrielin kuvaus PM 337, jonka mukaan "hänessä asui vanyarin jalo ja antelias henki (órë)". Órenya "sydämeni" (VT 41,11).
• órë (2) subst. "nousu, nouseminen", anarórë "auringonnousu" (ORO). Vrt. varhaisen "qenyan" órë "aamunkoitto, auringonnousu, itä" (LT 1,264). Ks. hakusanaa Melkor nimimuodon Melkórë loppuelementistä.
• órëa adj. "aamunkoiton, itäinen" (LT 1,264).
• óressë subst. "aamulla" (MC 214), ilmeisesti sanan órë (2) lokatiivimuoto.

orm

• orma subst. "fyysinen aine" (MR 218.231.471).
• Ormal subst., toinen valarin lampuista: *"Korkea-kulta"??? (Silm.).
• ormë (1) subst. "kiire, väkivaltaisuus, raivo", "ryntääminen" (GOR, KHOR).
• ormë (2) subst. "huippu, harja" (LT 1,256; tämä "qenyan" sana jäi luultavasti käytöstä yllä olevan (1):n tieltä).

orn

• orna (1) adj. "kiireinen, pikainen" (GOR).
• orna (2) adj. "korkea, pitkä, ylhäinen" (PE 17,112,186), myös orwa.
• ornë subst. "puu" (Kirjeet 386, SD 302: "pienemmät ja hoikemmat kuten koivu tai pihlaja", Etym. juuri ÓR-NI: "puu, korkea yksinäinen puu"). Etymologiasta ks. Kirjeet 533: (alkuperäisestä) merkityserosta sanojen ornë ja alda välillä ks. alda. Sanassa ornemalin "puu-keltainen", ks. laurelindórenan lindelorendor... (TSH II/3.4., vrt. Kirjeet 386), myös loppuelementtinä sanassa malinornë "keltainen puu, mallorn" (ks. tätä). Mask. nimi Ornendil *"puun ystävä" (Liite A), yhdyssana Ornelië "puukansa" (galadhrimin, Lórienin puukansan quenyankielinen nimi) (TI 239).
• ornemalin adj. "keltaisia kukkia kantava" (PE 17,80); tämä on enttityylistä quenyaa. Ks. laurelindórenan lindelorendor...

oro

• oro (1) subst. "kumpu, vuori" (PE 17,64), vrt. qenyan oro subst. "kukkula" (LT 1,256; mieluummin ambo TSH:n tyylisessä quenyassa, vaikka #oro "vuori, kukkula" esiintyy sanoissa Orocarni ja orofarnë, ks. nämä [PE 17,83], myös merkityksessä "korkea" sanassa oromar, ks. tätä). Vrt. oro- elementti "ylös, korkealle" (PE 17,64).
• oro- (2) verbi "nousta" (LT 1,256; Tolkienin myöhemmässä quenyassa on orta-, mutta vrt. oro (1)).
• Orocarni subst. "Punavuoret", paikannimi: kirjaimellisesti mieluummin *"Vuori-punaiset”: sanan carnë "punainen" monikko sekä elementti oro- "vuori" tai "korkea" prefiksinä (Silm).
• orofarnë subst. esiintyy TSH II 3/4, käännetty sekä "vuorilla asuva" (Kirjeet 282) että "vuorisaarni" (PE 17,83).
• oromandin subst. "metsänhenget" (MC 215; tämä on "qenyaa").
• oromar (oromard-) subst. "korkea (ylevä) asumus, 'sali'" (PM 17,63-64), mon. oromardi "korkeat salit" [engl. high halls] tai "korkea kartano" [engl. high mansions] runossa Namárië (vrt. RGEO 55, PE 17,64), viitaten Manwën ja Vardan saleihin Taniquetililla. Ks. mar (1). Tästä on erotettava oromardi "vuorilla-asujat" (PE 16,96), mon. sanasta *oromar(d-).
• Oromë subst. erään valan nimi, omaksuttu ja mukailtu valarin kielestä. Pengolodh huomauttaa: "Nykyään eldarin mukaan nimi merkitsee 'torvea soittavaa' tai 'torvensoittajaa', mutta valarille nimellä ei ollut sellaista merkitystä" (WJ 400-401, vrt. Elem. rom ja ROM, TÁWAR: Etym, VT 14,5). Genetiivi Oromëo ja possessiivi Oroméva: WJ 368. Löyhä yhdyssana Oromë róma "Oromën torvi" eli "yksi Oromën torvista (jos hänellä oli useampia)" (WJ 368). Etymologioiden poistetussa hakusanassa Orómë pitkällä keskivokaalilla (VT 45,15). Oromendil mask. nimi *"Oromën ystävä" (KTK 288 / 242).
• Oromet subst. paikannimi, jonka merkitys on epäselvä (Silm).
• oron (oront-; kuten monikossa oronti) subst. "vuori" (ÓROT; juuri esiintyy sanassa orotinga, ks. tätä) Oron Oiolossë "Ikivalkea vuori" (WJ 403).
• oronyë, menn. aikam. verbistä orya-, ks. tätä.
• oronta adj. "jyrkkä" (LT 1,256).
• orontë, oronto subst. "Auringonnousu" (LT 1,264). Huomaa, että Tolkienin myöhemmässä quenyassa orontë on myös intransit. menn. aikam. ("nousi") verbistä orta- "nousta/nostaa" (ks. tätä).
• orosta subst. "nouseminen" [engl. ascension] (LT 1,256).
• orotinga subst. "vuorenhuippu" (VT 47,28). Vrt. ingor.

orq

• orqui ("q") mon. sanasta orco, ks. tätä. (ÓROK, LT 2,336).

orr

• orro (myös horro) "aah, voih!, yök!" [engl. ugh, alas! ow!] ("kauhua, tuskaa, inhoa" ilmaiseva huudahdus) (VT 45,17).
• orró-, hró- "kohoaminen, auringonnousu, itä" (PE 17,18), seuraavan tapaisten sanojen sekä sanan hróna (ks. tätä) pohjana oleva elementti.
• orróna adj. "itäinen" (PE 17,18).
• Orrostar paikannimi, Númenorin "Itämaa" (KTK 228 / 195).

ort

• orta- verbi "nousta, kohota", myös transit. "kohottaa, nostaa ylös", menn. aikam. ortanë (Nam, RGEO 67, ORO; kirjoitusvirhe "ortani" Kirjeet 533 alav. †). PE 17,63-64 mukaan tämä menn. aikam. ortanë on vain transitiivinen (*"kohotti"), kun taas intransitiivinen menn. aikam. (*"kohosi") on orontë. Vrt. orya-.
• ortil (ortill-, mon. ortilli tunnetaan) subst. "yläkärki" [engl. up-point, vrt. tillë "kärki", engl. tip, point suom. huom.], lasten leikissä "sormesta" käytetty nimitys, sanan nútil (ks. tätä) vastakohta (VT 47,10).
• #ortírië subst. "suojelus" [engl. patronage], eristetty sanasta ortírielyanna "suojelukseesi" [engl. to thy patronage] (VT 44,7). Verbivartalo #ortir- "valvoa" [engl. over-watch] (huoltaa, hoitaa, suojella) vaikuttaa olevan taustalla.
• orto subst. "vuorenhuippu" (ÓROT), "vuori" (PE 17,64).
• orto- verbi "nousta, kohota" (LT 1,256; Tolkienin myöhemmässä quenyassa orta-).

orv

• orva subst. (1) "omena" (PE 13,116).

orw

• orwa adj. (2) "pitkä, korkea, ylhäinen" (PE 17,112. 186), myös orna.

ory

• orya- verbi "nousta, kohota" (vain intransit., vrt. orta-), menn. aikam. oronyë (PE 17,64).

os

• os (ost-) subst. "talo, maja" (LT 2,336; tuskin validi TSH:n tyylisessä quenyassa – tämän asemesta voi käyttää sanoja coa tai már).

osa

• osamnar subst. "diftongia" tarkoittava sana (oikeastaan mon. "diftongit", yks. #osamna?), jonka Tolkien 1930-luvun lopulla (?) korvasi sanalla ocamna, ks. tätä.
• ósanwë subst. "ajatusten vaihtaminen", "kommunikointi ajatusten välityksellä" eli telepatia (VT 39,23, PE 17,183, vrt. MR 415); Ósanwë-centa ("k") subst. "tutkimus kommunikoinnista ajatusten välityksellä" (VT 39,23, vrt. MR 415).

ose

• ósë, ks. ó-.
• osellë (þ) subst. "sisar, [naispuolinen] kumppani" (THEL/THELES, WŌ). Vrt. otorno.

oss

• ossa subst. "valli ja vallihauta" (LT 2,336).
• ossë subst. "kauhu" (GOS/GOTH). Esiklassisessa tengwar-järjestelmässä, jonka olemassaolo oletetaan Etymologioissa, ossë oli myös latinalaista c-kirjainta muistuttavan tengwan nimi; täysin vokaalisessa järjestelmässä sen arvo oli ilmeisesti o. (VT 45,15; sindarin "Beleriandin järjestelmässä", joka esitellään TSH:ssa, tämän kirjaimen arvo on kuitenkin a. Muualla Etymologioissa symbolin nimenä on Elwë (ks. tätä) ja sille on annettu arvo e).
• Ossë subst. erään maian nimi, omaksuttu valarin kielestä (WJ 400), vaikka se on Etymologioissa yhdistetty yleiseen substantiiviin ossë "kauhu" (GOS/GOTH).

ost

• osta (1) murtoluku "yksi seitsemäsosa" (1/7). Myös otosta, otsat (VT 48,11).
• osta (2) subst. "kotipaikka" [engl. homestead] (LT 2,336).
• ostar subst. "(pikku)kaupunki" [engl. township] (LT 2,336).
• ostimë (mon. ostimi tunnetaan) subst. "sekoitus" [engl. blend], kielitieteessä eräänlaisia sanavartalon sisäisiä "vahvistettuja" elementtejä tarkoittava termi: tällöin yksittäinen äänne on laajennettu kahteen eri elementtiin sen säilyttäessä kuitenkin yhtenäisen vaikutuksensa ja merkityksensä, kuten tapauksissa s- > st- ja m > mb. (VT 39,9).
• ostirion subst. "linnake" (TI 423).
• osto (1) subst. "vahva tai linnoitettu rakennus tai paikka, vahva paikka, linnoitus" (MR 350, 471; WJ 414); "(iso) kaupunki, muurin ympäröimä kaupunki" (OS, VT 46,8).
• osto (2) subst. "Auringon portit" (LT 1,264; tämä "qenyan" sana jäi luultavasti pois käytöstä yllä olevan (1) tieltä).
• Ostoher subst. mask. nimi *"Kaupungin herra" (Liite A).

osw

• oswë subst. "lantio" (QL 71). Jos tätä "qenyan" sanaa käytetään Tolkienin myöhemmässä quenyassa (toista "lantiota" merkitsevää sanaa ei näytä olevan tarjolla), on otaksuttava, että s edustaa vanhempaa þ:tä (muuten siitä olisi tullut z > r).

ot

oto

• otoquë perusluku "seitsemäntoista" (VT 48,21).
• otornassë subst. "veljeskunta" (TOR).
• otorno subst. "veli, valantehnyt veli, [miespuolinen] kumppani" (TOR, WŌ). Vrt. osellë.
• otosta murtoluku "yksi seitsemäsosa" (1/7). Myös osta, otsat (VT 48,11).

ots

• otsëa järjestysluku "seitsemäs" (VT 42,25). Ks. otso.
• Otselen subst. "Seitsemän tähteä" (otso + elen), Otavan nimi (OT/OTOS/OTOK).
• otsat murtoluku "yksi seitsemäsosa" (1/7). Myös otosta, osta (VT 48,11).
• otso perusluku "seitsemän" (Elem. sîr, OT/OTOS/OTOK, VT 48,11).
• otsola subst. "viikko" (ilmeisesti viitaten meidän käyttämäämme seitsemän päivän viikkoon, koska otso = seitsemän). (GL 62). Vrt. enquië, eldarin kuusipäiväinen viikko ja lemnar, viisipäiväinen viikko.

ov

ove

• ovéa adj. "samanlainen", myös vávëa (ks. tätä). (PE 17,189).
• [ovesta] subst. "sopimus" (WED, WŌ).

(valmis, päivitetty Ardalambionissa marraskuussa 2011 julkaistuun versioon)

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.