Quenya-suomi sanaluettelo U

u

• #u- kieltoverbi (vrt. suomen 'en, et, ei...') (1. p. aor. uin "en [tee jtk, ole]"), menn. a. úmë (UGU/UMU). Eräs myöhäinen (n. 1968) lähde antaa muodot uin, uin(yë) "en ole", uil(yë) *"et ole", uis "se ei ole", uilmë "emme ole", uir "eivät ole" ja päätteetön ui *"ei ole" (VT 49,29.36); nämä muodot on kuitenkin viivattu yli. Esimerkki uin carë "en tee" (PE 17,68) yhdistää kieltoverbin seuraavaan verbiin "yksinkertaisimmassa aoristin infinitiivissä". Vrt. ua toisessa myöhäisessä lähteessä. Ks. myös ui, joka (huolimatta sen käytöstä huudahduksena "ei!" näyttää olevan päätteetön 3. p. aoristi.
• ú (1) adv. ja prep. "ilman, vailla jtk" (VT 39,14). Yleensä genetiivin kera: ú calo "ilman valoa" (cala). – Eräässä lähetessä ú näyttää olevan kieltoverbinä "ei ollut" (VT 49,13), mutta Tolkien korjasi kyseistä tekstiä.
• ú- (2) prefiksi "ei-, epä-", joka kieltää asian tai ominaisuuden läsnäolon tai omistuksen (VT 39,14, UGU/UMU/VT 46,20, GŪ, LT 1,272) tai yksinkertaisesti viittaa johonkin pahaan tai moraalittomaan (ks. #úcar-, Úmaiar). Eräässä vaiheessa Tolkien harkitsi, että ú- voitaisiin määritellä uudestaan elementiksi, joka merkitsee "pahaa, vaikeaa, kovaa", jo julkaistu muoto únótima merkitsisi silloin "vaikeaa/mahdotonta laskea" ennemmin kuin vain "lukematonta" (VT 42,33). Kuitenkin Tolkienin viimeisin sana asiasta lienee se, että ú- sai jäädä pelkäksi kieltoverbiksi (VT 44,4). Vrt. úa (ks. tätä). Etymologioiden mukaan prefiksi ú- on yleensä "pahamerkityksinen", kun taas varhaisen aineiston mukaan u- (uv-, um-, un-) on "pelkkä kielto" (UGU/UMU vs. VT 42,32). Erään myöhäisen lähteen mukaan ú- voisi olla myös taipumaton verbiprefiksi, lähinnä runoudessa, mutta tavallisessa tyylissä prefiksi "verbalisoitiin" kuten ua-, ks. tätä (PE 17,144). Kun vartaloa Ū käytettiin kieltona, sanaa tehostivat "yhteenpuristetut huulet ja pään pudistus" (PE 17,145).

ua

• ua- kieltoverbi "en, et,... [ole / tee]". Jos verbi kielletään, ua (ennen verbiä) voi saada minkä tahansa persoonasuffiksin (ja luultavasti minkä tahansa monikko- tai duaalipäätteen -r tai -t), kun taas sitä seuraa taipumaton verbin aikamuotovartalo: päätteen -n "minä" kera voi siis muodostaa konstruktioita kuten: uan carë *"en tee" (aor.), uan carnë *"en tehnyt" (menn. a.), uan cára *"en tee" (prees.), uan caruva *"en tee (vastedes)" (fut.). Verbi ua- on täysin taipuva: #ua aor. (tai prees.=), únë (menn. a.), úva (fut.), #uië (perf.) (aor. ja perf. tunnetaan vain päätteen -n "minä" kera). "Arkaaisessa quenyassa" nämä aikamuodot voitiin yhdistää taipumattomaan aoristivartaloon, esim. fut. *úvan carë = myöhemmän quenyan uan caruva "en tee (vastedes)". Myöhemmässä quenyassa vain muodot ua (prees. tai aor.) ja "toisinaan" menneen ajan muoto #únë olivat käytössä tavallisessa proosassa (únen *"en tehnyt / ollut"). (PE 17,144; vrt. FS muoto úva futuurin kieltoverbinä "en, et,... (vastedes)").
• úa, 1. p. suffiksin kera úalyë, imperat. partikkeli á, a yhdistettynä negaatioon ú- ilmaisemaan kieltoa (úalyë mittanya me *"Älä johda(ta) meitä", VT 43,9.21-22). Kuitenkin Tolkien ilmeisesti hylkäsi muodon úa ja otti sen tilalle ala, alalyë, ks. näitä (myöhemmin hän käytti myös muotoa áva "älä"). Vrt. ua.

uam

• Úamanyar subst. "ei-amanilaiset" (yks. Úamanya, PE 17,143), haltiat jotka eivät päässeet Siunattuun valtakuntaan (mutta lähtivät Cuiviéneniltä aikeenaan mennä sinne) = Heceldi (WJ 371). Myös Úmanyar ja täydemmin Úmaneldi (WJ 373). Myös Lembi, ks. tätä.

uc

uca

• #úcar- verbi "tehdä syntiä, rikkoa, tehdä väärin" (mon. aor. úcarer VT 43,12, joskin odottaisi muotoa *úcarir, jota on ilmeisesti tarkoitettu kyseisen tekstin erään variantin korjauksessa, VT 43,21). Verbi on car- "tehdä" prefiksin ú- kera, ja viittaa johonkin moraalisesti pahaan (*"tehdä väärin") ennemmin kuin yksinkertaiseen kieltoon.
• #úcarë velka, paha teko (úcaremmar "velkamme, pahat tekomme", VT 43,19). Samansukuiset sanat #úcar- "tehdä syntiä" ja #úcarindo "synnintekijä (syntinen)" viittaavat siihen, että sana #úcarë voisi kääntää myös "synniksi". – Voisi myös kysyä, onko yksinkertainen muoto #úcarë vai vain #úcar (+ -e- pelkkänä välivokaalina ennen persoonasuffiksia muodossa úcaremmar), mutta vrt. lacarë, hrúcarë.
• #úcarindo (mon. úcarindor, VT 43,27) subst. "synnintekijä (syntinen)"; vrt. úcar-. Muoto úlcarindor, joka esiintyy kyseisen tekstin vanhemmassa variantissa, vaikuttaa epänormaalilta, koska quenyassa on hyvin harvoin pitkä vokaali konsonanttiyhtymän edessä (VT 43,33).

ue

• uë subst. "talja" (LT 1,249).

uf

ufa

• úfantima adj. "jota ei voi piilottaa" (PE 17,176), myös úfantuma (PE 17,180), vrt. fanta- (ks. tätä).
• úfanwa adj. "ei peitetty, ei hämärä, selkeä" (PE 17,176).
• úfanwëa adj. "ei peitetty, paljastettu" (PE 17,180), mahdollisesti sanan úfanwa (ks. ed.) variantti tai korvaaja.
• ufárëa adj. "riittämätön" (FS). Vrt. ú- "ei-" ja fárëa "riittävä" (luettava *úfárëa?).

ui

• ui interj. "ei" (alun perin päätteetön aor. 3. p. kieltoverbi "ei (ole niin)", ks. #u-). Ilmeisesti tätä kieltosanaa käytettiin kieltämään että jokin olisi totta (vrt. vá, jota käytettiin mieluummin kieltämään määräykset tai antamaan kielteisiä määräyksiä). (VT 49,28) Vrt. uito.

uie

• #uië, kieltoverbin ua- (ks. tätä) perfekti. Tunnetaan vain yks. 1. p. persoonasuffiksin kera (uien).

uil

• uilë subst. "pitkä suikertava kasvi, erit. merilevä" (UY).

uin

• uin (1) ks. #u-.
• Uin (2) mask. nimi, "alkuvalas" (LT 1,263).
• Uinen (Uinend-, kuten dat. Uinenden) naispuolisen maian, Ossën puolison nimi (UY, NEN). Omaksuttu ja mukailtu valarin kielestä (WJ 404), vaikka nimen sanotaan myös sisältävän elementin -nen "vesi" (Elem. nen). Jälkimmäinen selitys saattaa olla kansanetymologia. Etymologioissa nimi on johdettu samasta juuresta (UY) kuin uilë "pitkä suikertava kasvi, erityisesti merilevä".

uit

• uito huudahdus "ei ole niin" (painollinen kieltosana?). Vrt. ui, náto (VT 49, 28.29).

uχ

uχa

• úχarin adj. "turmelematon" (PE 17,150). Tavallisemman kirjoitustavan (ja myöhemmän ääntämistavan) mukaan sana olisi muodossa úharin. Laajemmin tunnetussa lähteessä "turmelematonta" tarkoittava sana on alahasta (ks. tätä).

ul

ula

• Úlairi mon. nom. "Nazgûlit" (yks. *Úlairë? *Úlair?). Etymologia tuntematon.

ulb

• Ulban (Ulband-) nom. "hirviö" (Melkon nimi) (LT 1,260).

ulc

• ulca adj. "paha, ilkeä, väärä" (QL 97, VT 43,23-24, VT 48,32, VT 49,14; yhdyssanassa henulca "pahasilmäinen", SD 68); variantti olca (ks. tätä). Vrt. subst. ulco. Adjektiivia ulca voi ehkä käyttää myös substantiivina "paha (asia)" kuten ablatiivissa ulcallo "pahasta" (VT 43,8.10) ja lauseessa cé mo quetë ulca *"jos joku puhuu pahaa" (VT 49,19).
• ulco (vartalo #ulcu-) subst. "paha (asia)", mon. *ulqui (VT 43,23-24; vartalon muoto tunnetaan ablatiivista: ulcullo "pahasta", VT 43,12).

ule

• úlëa adj. "kaatava, tulviva, virtaava" (ULU).

ull

• ullë intransit. menn. aikam. verbistä ulya- (ks. tätä) (ULU). Vrt. ullier "kaatoi, ammensi", mon. menn. aikam. verbistä ulya- "kaataa, ammentaa" LR 47; luettava luultavasti *uller Tolkienin myöhemmässä quenyassa. SD 247 ullier on käännetty "pitäisi virrata".
• ullumë adv.? Fírielin laulussa esiintyvä sana, jonka merkitys on ilmeisesti "ei ikuisesti". Vrt. ú-, lúmë ja úlumë.

ulm

• Ulmo mask. nimi, käytetään kaikkien vesien valasta (ULU), kansanetymologian mukaan "Ammentaja" [engl. the Pourer], mutta nimi omaksuttiin ja mukailtiin valarin kielestä (WJ 400).
• ulmula partisiippi "mutiseva" (MC 214; tämä on "qenyaa").

ult

• ulto- verbi "ammentaa, kaataa" (intransit.?) (LT 1,270); Tolkienin myöhemmässä quenyassa ulya-, menn. aikam. ullë).

ulu

• ulu- verbi "ammentaa, kaataa" (transit.?) (LT 1,270; Tolkienin myöhemmässä quenyassa ulya-, menn. aikam. ulyanë).
• úlumë adv. "aina", kaikkina aikoina (sarjassa tai jaksossa) (PE 17,156). Vrt. ullumë.
• ulumpë subst. "kameli" (QL 97).
• Ulumúri mon. subst., Ulmon suuret torvet; etymologia epäselvä (Silm).
• ulundë subst. "(suuri) joki?" [engl. flood] (ULU). Vrt. nuinë, oloirë.
• ulundo subst. "hirviö, muodoton ja kauhea olento" (ÚLUG).

uly

• ulya- verbi "ammentaa, kaataa" [engl. pour], intransit. menn. aikam. ullë, transit. ulyanë (ULU). Vrt. ullier "ammensivat", ulya-verbin mon. menn. aikam. LR 47; luettava luultavasti *uller Tolkienin myöhemmässä quenyassa. SD 247 ullier on käännetty "pitäisi virrata" [engl. should flow — kontekstin valossa eventiivin[1] tapaisessa merkityksessä (suom. huom.)].

um

• #um- verbi "ei tehdä, ei olla" (1. p. aor. umin "en tee, en ole"), menn. aikam. úmë (UGU/UMU). Kieltoverbin toinen versio oli muodoltaan #hum-, ks. tätä, mutta Tolkien hylkäsi sen.

uma

• úma- verbi "kuhista" [engl. teem] (VT 48,32).
• Úmaiar mon. subst. Maiar (ks. Maia) jotka muuttuivat pahoiksi ja seurasivat Melkoria kuten balrogit (MR 79). Yks. #Úmaia.
• Úmaneldi subst. *"ei-amanilaiset haltiat", haltiat jotka eivät koskaan asuneet Amanissa (= Úmanyar) (WJ 373). Yks. #Úmanel, #Úmaneld-.
• Úmanyar mon. subst. "amanittomat", haltiat, jotka eivät päässeet Amaniin eli sindar ja nandor (Elem. mān). Yks. #Úmanya. Myös Úamanyar.
• [?umaqualë] ("q"), mahd. sanan anqualë/unqualë synonyymi ja näin ollen subst. "kärsimys, kuolema" (VT 45,24).

umb

• [umba, umbacarin adj., tuntematon pahuuteen liittyvä merkitys (PE 17,172).]
• umbar (umbart-, kuten yks. dat. umbarten) subst. "kohtalo, tuomio" (MBARAT), myös tengwa n:o 6:n nimi (Liite E). Vrt. Umbarto. Esiklassisessa tengwar-järjestelmässä, jonka olemassaolo oletetaan Etymologioissa, umbar oli kirjain n:o 18:n nimi (VT 45,33). Tolkien antoi tälle tengwalle myöhemmin nimen malta ja muutti sen arvon quenyassa mb > m. – Sanassa Tarumbar "maailman kuningas" (ks. tätä), umbar näyttää olevan sanan Ambar variantti.
• Umbardacil mask. nimi (tai arvonimi) "Umbarinvoittaja" Liite A; paikannimi Umbar ei ole quenyaa eikä sillä ole yhteyttä sanan umbar "kohtalo" kanssa.
• umbarta- verbi "määritellä, säätää, aikoa vakaasti jhk."; tätä verbimuotoa käytettiin "ylevämmissä merkityksissä", muuten marta- (PE 17,104).
• Umbarto mask. nimi "Kohtalokas", Telufinwën (Amrasin) äidinnimi (jota ei koskaan käytetty kertomuksissa). Fëanor muutti pahaenteisen nimen muotoon Ambarto (PM 353-354).
• umba subst. "(hyönteis)parvi" (VT 48,32).
• umbas (þ) subst. "kilpi" (VT 45,33).
• umbo, umbon subst. "kukkula, kasa, möykky, massa" (PT 17,93).

ume

• úmë (1) verbi, verbin um- (ja u-?), ks. näitä, menn. aikam. (UGU/UMU).
• úmë (2) subst. "suuri kokoelma tai joukko samanlaisia asioita" (yliviivatussa huomautuksessa hylätty selitys "runsaus" [engl. largeness]) (VT 48,32), "tungos, suuri määrä epäjärjestyksessä olevia asioita" (PE 17,115). Vrt. úvë.
• -úmë (3) suffiksi "runsas" (määrästä), kuten sanassa liyúmë "sotajoukko" (VT 48,32).
• úmëa (1) adj. "yltäkylläinen, parveileva, tungokseen asti täysi" (VT 48,32), "runsaslukuinen" (väkijoukosta) (PE 17,115). Vrt. úvëa.
• úmëa (2) adj. "paha" [engl. evil] (UGU/UMU). Jäänyt pois käytöstä ylläolevan (1) tieltä? Mahdollisesti yhdistettävissä sanaan úmëai Narqelionissa, jos se on "qenyan" monikkomuoto.

umn

• umnë, ks. matumnë hakusanassa mat-.

ump

• umpano subst. "rakennus" [engl. build, lue: building], luultavasti parempana pidettävän sanan ampano vaihtoehtoinen muoto (VT 45,36, vrt. PAN; VT 46,8 todistaa, miten Tolkien eräässä tapauksessa muutti sanan umpano muotoon ampano).

un

• un- ominaisuuden intensifikaatiota ilmaiseva prefiksi elementin qu edessä; assimiloituneen variantin um- sanotaan esiintyvän ennen p:tä ja b:tä (jälkimmäinen ilmeisesti = v, joka on kehittynyt esihistoriallisesta b:stä, mutta um-prefiksin jälkeen sen alkuperäinen arvo säilyy, joten lopputulos on umb-). Tätä prefiksiä tiedetään käytettävän vain "pahassa merkityksessä", muutoin vastaava prefiksi on an- (ja sen assimiloituneet variantit). (VT 45,5).

una

• úna adj. "osaton jstk., puutteenalainen, hylätty" (VT 39,14). Monikkomuotoa *únë ei saa sekoittaa kieltoverbin ua- (ks. tätä) menn. aikamuotoon. – Selitystä vailla oleva sana úna (VT 49,28) on ehkä ennemmin sanan ná "on" kieltomuoto.
• únat subst. "asia joka ei voi olla olemassa tai jota on mahdoton tehdä" (VT 39,26). Vrt. ú- ja nat.

unc

• unca- ("k") verbi "kovertaa" (UNUK).

und

• Undolaurë mask. nimi "Glorund" (> Glaurung). Myös Laurundo. (LT 2,341).
• undómë subst. "hämärä", yleensä iltaa lähellä oleva aika, aamuhämärä on tindómë.
• undu adv. (ja prep.?) "alhaalla, alla, alapuolella" (UNU, VT 46,20); prefiksi undu- "alas-" sanassa undulávë "alas-nuoltu" = peitetty (Nam).
• undulav- verbi kirjaimellisesti "nuolla alas" = peittää (selitys "nielaista" PE 17,72). Lumbulë undulávë ilyë tier "(raskas) varjo nuoli alas kaikki polut", runollinen käännös: "kaikki polut ovat uponneet syvään varjoon" (Nam). Mon. menn. aikam. olisi unduláver (PE 17,72).
• undumë subst. "kuilu" (Markirya).

une

• #únë verbi, menn. aikam. verbistä ua-, ks. tätä. Tunnetaan vain yks. 1. p. persoonasuffiksin kera: únen.
• Úner subst. "Ei kukaan mies" (KTK 291 / 245).

ung

• ungo subst. "pilvi, tumma varjo" (UÑG).
• Ungoliantë fem. nimi "Ungoliant" (hämähäkki, Morgothin liittolainen); myös Ungweliantë (UÑG, DYEL, SLIG).
• ungwalë subst. "kidutus" (ÑGWAL). Myös nwalmë Tolkienin myöhemmässä quenyassa.
• ungwë subst. "hämähäkin verkko", myös tengwa n:o 8:n nimi (Liite E), tai Etymologioissa otaksutun esiklassisen tengwar-järjestelmän tengwa n:o 20 – jota Tolkien kutsui myöhemmin nimellä nwalmë (VT 46,20). Sana itsessään on määritelty "pimeydeksi, hämäräksi" Etymologioissa (UÑG) kun taas varhaisessa "qenyassa" se merkitsi "hämähäkkiä" ("erityisesti Ungwë Pimeydenkutoja" = Ungoliant) (LT 1,271).
• Ungweliantë fem. nimi, hämähäkki, Morgothin liittolainen (UÑG).

uno

• unotë, unotëa (lue: *únotë, *únotëa? adj. "ei laskettu, laskematon" (VT 39,14).
• únótima adj. "jota ei voi laskea, lukematon" (VT 39,14), mon. únótimë (käänn. "luvuton") tunnetaan (ú-nót-imë "ei + laskea + -ttava/-ttavissa") (Nam, RGEO 66, Liite E). Vrt. nótima ilman kieltoa, ks. tätä.

unq

• unqua ("q") adj. "ontto" (UNUK).
• unqualë ("q") subst. "tuska, kuolema" (KWAL, VT 45,36). Ks. anqualë. Etymologioissa otaksutussa esiklassisessa tengwar-järjestelmässä unqualë oli kirjaimen n:o 8 nimi (VT 45,18); Tolkien antoi sille myöhemmin nimen ungwë – ja vaihtoi sen arvon quenyassa nqu > ngw.
• unquë subst. "reikä, onkalo" (VT 46,20, UNUK), myös tengwa n:o 16:n nimi (Liite E, jossa kirjoitusasu unque, kun taas Etymologioissa on unqe).

unt

• untúpa verbi "alas-kattaa" = peittää (ehkä < *undutúpa-, vrt. undu-). Verbin untup- preesensmuoto vartalovokaalin pidennyksellä ja suffiksilla -a (vrt. síla "loistaa" < sil-).

unu

• unuhuinë prep. + subst. "ala-varjo" (LR 47); ks. huinë.
• unutixë ("ks") subst. pilkku tai piste kirjoitusrivin alla (TIK). LR:ssä julkaistuissa Etymologioissa alun elementti unu- on luettu väärin nun- (VT 46,19). Tolkien hylkäsi variantin unutexë ("ks") (VT 46,20).

uny

• únyárima adj. "mahdoton kertoa" (koska kaikkia tosiasioita ei tiedetä tai koska tarina on liian pitkä) (WJ 370).

uo

• [uo adv. "yhdessä" (PE 17,191).]

up

upa

• úpa adj. "mykkä" (PE 17,126).
• úpahtëa adj. "mahdoton kertoa" (koska kaikkia tosiasioita ei tiedetä tai koska tarina on liian pitkä) (WJ 370).

uq

uqu

• úquétima adj. "sanomaton", mahdoton sanoa, pukea sanoiksi; myös "mahdoton lausua" (WJ 370).

ur

• úr subst. "tuli" (UR). Tämä juuri viivattiin yli Etymologioista, mutta sana joka on täytynyt johtaa siitä, esiintyy TSH:ssa, joten ilmeisesti Tolkien palautti sen. Varhaisessa "qenyassa" on myös Úr, subst. "Aurinko" (myös Úri, Úrinci ("k"), Urwen) (LT 1,271). Vrt. Úri.
• Úr-anar subst., Fírielin laulussa esiintyvä sana, käännetty "punainen aurinko", itse asiassa prefiksielementti úr- täytyy liittyä elementtiin ur- "kuumuus, olla kuuma", joka mainitaan Silmarillionin liitteessä Elem.. Vrt. myös Úr, varhaisen "qenyan" sana, jonka merkitys on "Aurinko".
• úra (1) adj. "paha, ilkeä" (VT 43,24, VT 48,32).

ura

• úra (2) adj. "suuri" (UR), jäi mahdollisesti pois käytöstä ylläolevan (1) tieltä.

urc

• urcárima, urcarnë adj. "vaikea valmistaa / tehdä" (PE 17,154). Vrt. urucarin.
• urco ("k"), vartalo *urcu- ja mon. urqui subst.; vanha sana jota käytettiin Siunatusta valtakunnasta kertovassa tarustossa kaikesta sellaisesta, joka aiheutti haltioille pelkoa matkan aikana; maanpakolaiset noldor tunnistivat sanan sindarin sanan orch sukulaissanaksi ja käyttivät sitä merkityksessä "örkki". Sindarista vaikutteita saanutta muotoa orco käytettiin myös. (WJ 390).

urd

• urda adj. "kova, vaikea, hankala" (PE 17,154).
• urdu subst. "kuolema" (LT 2,342; ennemmin nuru Tolkienin myöhemmässä quenyassa).

ure

• úrë subst. "kuumuus", myös tengwa n:o 36:n nimi (Liite E).

uri

• úri subst. "aurinko" (MC 214.221; tämä on "qenyaa"); genetiivi úrio "auringon" (MC 216).
• Úrimë (joissakin laitoksissa Urimë, mikä vaikuttaa virheeltä; vrt. úrë "kuumuus") subst., vuoden kahdeksannen kuun nimi, "elokuu" (Liite D, Elem. ur-, KTK 413 / 346).
• úrin adj. "hehkuvan kuuma" (LT 1,271).
• Úrin (Úrind- kuten "yks. gen. Úrinden", TSH-tyylisessä quenyassa tämä on yks. dat.) subst., Auringon nimi (UR, PE 17,148; juuri viivattiin yli Etymologioissa, mutta useita sanoja, joiden täytyy olla johdettuja siitä, esiintyy TSH:ssa, joten ilmeisesti Tolkien palautti sen).
• Úrion (quenyaa?) subst., Fionwën (= myöhemmin Eönwë); nimi; ks. LR:n hakemisto. (UR; juuri viivattiin yli Etymologioissa, mutta useita sanoja, joiden täytyy olla johdettuja siitä, esiintyy TSH:ssa, joten ilmeisesti Tolkien palautti sen).

urn

• urna subst. "uuni" (LT 1,271).

uro

• úro subst. "pahuus, paha" (VT 43,24); Tolkien on ehkä hylännyt tämän muodon ja korvannut sen sanalla ulco, ks. tätä.

urs

• ursa (þ) subst. "raivo" (PE 17,188).
• ursa (þ) verbi "raivota" (PE 17,188).

urt

• *urta-, ks. usta-.

uru

• ur(u)- prefiksi joka ilmaisee vaikeutta (PE 17,154.172), vrt. urcárima, urucarin.
• urnótima adj. ilman selitystä, ilmeisesti *"vaikea laskea" (PE 17,172).
• uru subst. "tuli" (LT 1,271).
• urucarin adj. "vaikeuksien kautta tehty" (PE 17,154).
• uruitë adj. "tulinen" (UR; juuri viivattiin yli Etymologioissa, mutta useita sanoja, joiden täytyy olla johdettuja siitä, esiintyy TSH:ssa, joten ilmeisesti Tolkien palautti sen).
• urulócë subst. "tulilohikäärme" (LOK), mon. Urulóci ("k") (Elem. ur-). Silmarillionissa sana Urulóci on sekä mon. (esim. kun Glaurungin sanotaan olleen "ensimmäinen urulóki" (Silm 142 [engl. first of the Urulóki) että yks. (esim. "Glaurung Urulóki" Silm. 267 [engl. Glaurung the Urulóki]).
• Urundil mask. nimi "kuparia rakastava" (PM 365); tämän perusteella #urun voisi olla "kuparia" merkitsevä sana, ellei kyseessä ole pääte -ndil "ystävä, jtk. rakastava" suffiksina sanalle #uru-, joka olisi sanan urus (ks. tätä) lyhyempi muoto.
• urus (urust-) subst. "kupari" (VT 41,10).
• úruva adj. "tulinen" (juuresta UR; juuri viivattiin yli Etymologioissa, mutta useita sanoja, joiden täytyy olla johdettuja siitä, esiintyy TSH:ssa, joten ilmeisesti Tolkien palautti sen. Sana úruva esiintyi myös varhaisessa "qenyassa"; LT 1,271 se on selitetty "kuin tuli").
• uruvoitë adj. "tulinen" (LT 1,271).

urw

• urwa adj. "tulessa" (LT 1,271).

ury

• urya- verbi "olla kuuma" (PE 17,148), "palaa" (LT 1,271).

us

• us- (þ) prefiksi joka ilmaisee jotakin pahaa; vrt. uscarë.
• #us- verbi "paeta" (annettu muodossa usin "hän pakenee" LT 1,251; tämän merkitys olisi "minä pakenen", jos sana omaksuttaisiin Tolkienin myöhempään quenyaan). Vrt. uswë.

usa

• úsahtië (þ) subst. "houkutus tehdä pahaa" (VT 43,23); allatiivi úsahtienna tunnetaan (vaihtoehtoisen muodon úsahtíenna pitkällä í:llä täytyy olla virheellinen, kuten toimittajat [ibid.] ovat huomauttaneet). Vrt. sahta-, sahtië.

usc

• uscarë (þ) subst. "pahanteko" (PE 17,151). Myös uxarë. Vrt. úcarë.

usi

• úsië adv. "päinvastoin" (VT 49,8.35). Vrt. lasi.
• úsir adv. "päinvastoin", muoto, jonka Tolkien kenties hylkäsi sanan úsië tieltä (VT 49,18).

usq

• usquë ("q") subst. "löyhkä" (USUK). Esiklassisessa tengwar-järjestelmässä, jonka olemassaolo otaksutaan Etymologioissa, usquë oli myös tengwa n:o 16:n nimi; sen äännearvo oli tässä vaiheessa squ (VT 46,20). Myöhemmin Tolkien antoi tälle kirjaimelle nimen unquë ja sen äännearvo oli nqu.

ust

• usta- verbi "polttaa" (LT 1,271, QL 98). Muoto viittaa juureen USU, joka on mainittu varhaisessa aineistossa; mutta koska Tolkien ilmeisesti muutti sen myöhemmin muotoon UR, olisi ehkä luettava muodon usta- asemesta *urta-.

usw

• uswë subst. "uloskäytävä, pako" (LT 1,251).
• Uswevandë subst. "pakotie" (LT 2,336).

ut

utu

• utúlien, ks. tul- (EV).
• Utumno (vartalo *Utumnu-), paikannimi, Melkorin ensimmäinen suuri tukikohta pohjoisessa (Elem. tum, TUB). Etymologialla on ilmeisesti jotakin tekemistä "hyvin syvän" tai "hyvin salatun" kanssa; ilmaus "Syvään kätketty Utumno" MR 67 saattaa sisältää karkean käännöksen nimestä. Tämä myöhäisempi lähde johtaa nimen juuresta, jonka merkitys on "kattaa, salata", kun taas Etymologioissa se johdettiin juuresta TUB, joka liittyi matalalla oleviin asioihin. Oli kantakielen muoto ¤Utubnu kuten Etymologioissa (TUB) tai ¤Utupnu kuten MR 69, vartalo olisi *Utumnu-.
• utúvienyes, ks. *tuv-.

uv

uva

• úva (1) verbi "ei olla (vastedes)", erään kieltoverbin futuuri (preesens/aoristi úyë?) Fírielin laulussa. Vrt. #úva kieltoverbin ua- (ks. tätä) futuuri myöhäisessä lähteessä (PE 17,144, jossa verbi annetaan yks. 1. p. päätteellä úvan).
• úva- (2) verbi "olla tulossa" – "lähes aina huonossa merkityksessä: 'uhata (tulla)'", kuten ilmaisussa hrívë úva véna "talvi lähestyy meitä" (VT 49,14).
• -uva futuurin pääte. Sanoissa avuva, caluva, cenuva, hiruva, (en)quantuva, (en)tuluva, laituvalmet, lauva, maruvan, termaruva, tiruvantes. Loppu-a putoaa pois kun pääte -uva lisätään: quanta- "täyttää", fut. quantuva (PE 17,68). Verbivartalo -av- voi kontrahoitua, kun sitä seuraa -uva, esim. avuva > auva (VT 49,13). Päätteen -uva alkuperästä/etymologiasta ks. VT 48,32. VT 49,30 olla-verbin futuuri on uva, ilmeisesti futuurin "pääte" esiintyy siinä itsenäisenä, mutta monissa muissa lähteissä ennemmin nauva "olla (vastedes)" (ks. ná (1)).
• úvana adj. "turmelematon" (PE 17,150), hylätty merkitys: "hirviömäinen" (PE 17,149). "Turmelematonta" tarkoittava sana on alahasta (ks. tätä) laajemmin julkaistussa lähteessä.
• úvanë prep. + subst. "ilman kauneutta", adj. úvanëa (VT 39,14).
• úvanima subst. "ei kaunis, ruma, rumilus" (VT 39,14). Sanan vanima negaatio.
• úvanimo subst. "hirviö (Melko[ri]n olento)" (BAN, LT 1,272); mon. úvanimor "hirviöt" tunnetaan (UGU/UMU, (GŪ) ). VT 45,7.16 mukaan Tolkien ei kirjoittanut sanaa úvanimo isolla alkukirjaimella, vaikka se onkin painettuna niin LR:ssä Etymologioiden hakusanoissa BAN ja GŪ. (Monikon) muoto húvanimor hylättiin samalla kun hú kieltoprefiksinä, joksi tuli ú-, VT 45,17.

uve

• úvë subst. "runsaus, suuri määrä" (UB). Vrt. úmë (2).
• úvëa adj. "runsas, suurilukuinen, hyvin suuri" (UB). Vrt. úmëa.

uvi

• úvië subst. "asiaa koskeva (päätöstä silmällä pitäen)" (VT 48,32). Ei tule sekoittaa sanan úvëa monikkomuotoon.

ux

uxa

• uxarë subst. "pahanteko" (PE 17,151). Myös uscarë. Vrt. úcarë.

uy

uye

• úyë verbi, Fírielin laulussa esiintyvä muoto (vrt. VT 46,22), ilmeisesti ye "on" ja kieltoprefiksi ú-, näin ollen "ei ole" (úyë sérë indo-ninya símen, käännettynä "syömmeni ei täällä lepäjä" [engl. my hearth resteth not here], kirjaimellisesti ilmeisesti *"ei ole lepoa sydämelleni täällä").

(valmis)

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.