Melkor

Kohteesta Kontuwiki
Melkor Morgoth. Kuva © Soni Alcorn-Hender (ks. myös bohemianweasel.com).

Melkor oli suurin vala, joka Ilúvatarin ajatuksista muodostui ennen Suurta soittoa. Ajatuksissa hän oli Manwën veli, mutta hän omasi osan kaikkien valarin ominaisuuksista. Kaiken voiman ja tiedon hän käänsi pahaan ja halusi alusta asti hallita muita ja olla Ardan herra.

Kun ainur laskeutuivat Maailmaan, katsotaan kaiken mikä siellä on pahaa, syntyneen Melkorista.

Historia

Melkor kutoo riitasoinnun Suureen soittoon. Kuva © Ted Nasmith.

Suuri soitto

Suuressa soitossa Melkor punoi Iluvatarin sävelaiheisiin omia kudoksia ja harhautti monet lähellä laulaneet pois Iluvatarin antamasta sävelestä tai sai heidät vaikenemaan. Kolme kertaa soitanto aloitettiin uudelleen ja joka kerta Melkor sai musiikin päättymään kaaokseen.

Ardan alku ja Melkorin osuus siinä

Lopulta Iluvatar näytti ainurille näyn, jossa oli heidän musiikkinsa mukaan tehty maailma. He näkivät maailman muuttuvan ja monet mahtavimmista halusivat asumaan paikkaan, joka heille oli näytetty. Silloin Iluvatar asetti tyhjyyteen sammumattoman liekin ja loi Eän, maailman joka on. Kun Ainur laskeutuivat todelliseen maailmaan kutsuivat he sitä Ardaksi. Aluksi kaikki oli kaaosta ja tulta, josta Melkor nautti. Muut valar yrittivät hillitä Ardaa ja saivat lopulta vedet ja maat erotettua toisistaan.

Kun muut valar saivat Ardan rauhoittumaan ja rakensivat vuoria, järviä ja meriä, perusti Melkor oman valtakuntansa Utumnoon, kauas pohjoiseen, jonne Valarin kahden lampun Illuinin ja Ormalin säteet eivät yltäneet. Salassa Melkor valmisteli hyökkäystä ja yllätti lopulta valarin. Hän särki lamput ja kaatoi niiden pylväät maahan ja Ardan aamu päättyi. Silloin valar siirtyivät Keski-Maasta Valinoriin, perustivat toiselle mantereelle oman valtakuntansa ja Melkor jäi yksin pimeyteen hallitsemaan omaa valtakuntaansa.

Melkor puiden ajalla

Koska oli Iluvatarin esikoisten, haltioiden heräämisen aika, valar päättivät tehdä Valinoriin uudet valot, kaksi valaisevaa puuta, ja Varda teki taivaalle paljon kirkkaampia tähtiä, kuin mitä aiemmin taivaalla oli ollut. Silloin haltiat heräsivät.

Koska Melkor sorti haltioita heti heidän heräämisestään lähtien, kävivät muut valar sotaan Melkoria vastaan ja ottivat hänet vangiksi. Keski-Maassa oli pitkään rauhallista. Vain Melkorin jälkeensä jättämät valaraukar ja Sauron asustivat siellä ja hekin olivat kätkeytyneet vuorien pimentoihin.

Lopulta Melkor vapautui vankeudesta ja hän asui jonkin aikaa Valinorissa muiden valarin ja Valinoriin saapuneiden haltioiden keskuudessa. Pitkään näytti, että suuri vala oli jättänyt pahat ajatuksensa. Hän kuitenkin petti valarin, tappoi Finwën ja varasti tämän pojan Fëanorin tekemät jalokivet, Silmarilit. Mennessään hän tuhosi Valinorin kaksi puuta ja pakeni lopulta Keski-Maahan.

Melkor ensimmäisellä ajalla: Morgoth Bauglir

Kun Melkor tuli Keski-Maahan juuri ennen Auringon ja Kuun nousua, tunnettiin hänet siellä siitä lähtien aina nimellä Morgoth, Musta vihollinen, jonka Fëanor antoi hänelle kuultuaan Finwën surmasta ja Silmarilien anastamisesta.

Fingolfinin ja Morgothin kaksintaistelu. Kuva: Timo Vihola.

Morgoth asettui Keski-Maan pohjoisosaan vanhaan linnoitukseensa Angbandiin, Rautasaivoon, ja aloitti sieltä käsin sodan kaikkia vapaita kansoja vastaan. ensimmäisellä ajalla käytiin monia taisteluita ja haltiat olivat hätää kärsimässä.

Lopulta valar ja Kuolemattomien maiden muut asukkaat yhdessä uskollisten ihmisten, edainin, kanssa tuhosivat Morgothin armeijat Vihan sodassa ja hänet vangittiin. Morgoth heitettiin Yön ovesta Ajattomaan tyhjyyteen Ardan ulkopuolelle, eikä hän sieltä palaa ennen maailman loppua ja viimeistä taistelua, Dagor Dagorathia, jossa hänet kukistetaan uudestaan ja lopullisesti.

Morgoth aikojen lopussa: Mandosin toinen ennustus ja Dagor Dagorath

Mandosin toisen ennustuksen[1] mukaan maailman ollessa vanha ja Mahtien (valarin) ollessa voipuneita, Morgoth, huomatessaan vartionsa uneliaisuuden, palaa Yön ovesta ulos Ajattomasta tyhjyydestä; ja hän tuhoaa Auringon ja Kuun. Mutta Eärendel (Eärendilin aikaisempi nimimuoto) hyökkää hänen kimppuunsa kuin valkoinen, tulikuuma liekki ja ajaa Morgothin alas ilmoista.

Silloin käydään Viimeinen taistelu Valinorin tasangolla, ja tuona päivänä Tulkas taistelee Morgothin kanssa, ja hänen oikealla puolellaan on Fionwë, Manwën poika (Eönwën, Manwën airuen, edeltävä nimimuoto), ja hänen vasemmallaan Túrin Turambar, Húrinin poika, joka saapuu Mandosin saleista; ja Túrinin Musta miekka, Gurthang, antaa Morgothille kuoliniskun ja näin maailman Musta vihollinen viimein lyödään lopullisesti; ja niin Húrinin lapset ja kaikki ihmiset saavat kostonsa.

Nimestä

Quenyankielisen nimen Melkor selitetään Valaquentassa tarkoittavan 'Mahdissa nousevaa' (engl. He who arises in Might).[2] Etymologisissa selityksissä esiintyviä käännöksiä ovat "mighty arising", "'Mighty-rising', sc. 'uprising of power'" ja "he that arises in might". Nimen sanotaan olleen vanhemmassa muodossaan Melkórë (< *melek-ōre tai *mbelek-óre).[3][4][5]

Tarussa Sormusten herrasta käytettyä oikeinkirjoitusta noudattaen nimi kirjoitettaisiin *Melcor, mutta J. R. R. Tolkien ei tavallisesti käyttänyt tätä kirjoitusasua; se esiintyy kuitenkin tekstissä "The Converse of Manwë and Eru".[6]

Nimen sindarinkielinen vastine olisi ollut Belegûr, mutta sitä käytettiin ainoastaan muutettuna muotoon Belegurth 'Suuri kuolema'.[2][4] Tolkienin varhaisissa kirjoituksissa nimen muoto oli Melko.

Viitteet

  1. Ks. HoMe V, s. 333.
  2. 2,0 2,1 Silm., Valaquenta, s. 33 / ***; myös Silm., Hakemisto, s. 414–415 / ***.
  3. HoMe X, s. 350.
  4. 4,0 4,1 HoMe XII, s. 358.
  5. J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 115.
  6. HoMe X, s. 362.

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia