Aman

Kohteesta Kontuwiki

Aman "siunattu, vailla pahaa",[1] oli ennen Maailman muuttumista Ardan läntisin maa, valarin asuinsija.

Valarin tulo Amaniin ja Pelórin synty

Kun Melkor oli rikkonut Valarin lamput, valar muuttivat asumaan Amaniin ja nostattivat sen itärannikolle suojakseen korkean vuoriston, Pelórin.[2] Vuoriston korkein huippu oli sen keskiosassa kohonnut Taniquetil, jolle valarin valtias Manwë rakensi salinsa ja valtaistuimensa.[2] Amanin eteläosan korkein vuori oli nimeltään Hyarmentir.[3]

Amanin seudut, kaupungit ja rakennukset

Reuna-alueet

Belegaer, Suuri meri, erotti Amanin Keski-Maasta.[2] Pohjoisessa Keski-Maa kaartui länteen kohti Amania niin, että vain kapea meri erotti Keski-Maan pohjoisimmat osat Amanista.[4] Melkorin pakkasten vuoksi meri oli kuitenkin täynnä ahtojäitä ja sitä kutsuttiin nimellä Helcaraxë, "Jäärauma".[5]

Pelórin ja Belegaerin väliin jäi kapea maakaistale, jonka eteläisen osan nimi oli Avathar; sen "pitkät ja murheelliset rannat levittäytyivät etelää kohti valottomina ja tutkimattomina".[6] Pohjoisen rannikkoseutua kutsuttiin Aramaniksi: se oli Avatharia laajempi, ja "rantojen ja vuorten välissä levittäytyi kuivia lakeuksia jotka kävivät sitä kylmemmiksi mitä lähemmäksi Jääraumaa tultiin".[5]

Amanin länsipuolella avautui Ulko-Ulappa, Ekkaia, joka kiersi koko Ardan valtakuntaa.[2]

Valinor

Pelórin taakse valar perustivat valtakuntansa Valinorin, jonka tärkein kaupunki oli Valmar.[7] Valmarin edustalla kohosi Ezelloharin kumpu, jonne valië Yavannan istuttamista ja valië Niennan kastelemista siemenistä kasvoivat Valinorin Kaksi puuta.[8] Ne valaisivat suurimman osan Amanista aina siihen asti, kun Puiden vuodet päättyivät Melkorin ja Ungoliantin surmattua puut.[9] Puiden lähellä olivat altaat, joihin Varda kokosi hopeisen puun Telperionin kasteen ja kultaisen puun Laurelinin sateen.[10]

Amanin luonto

Valinorissa "ei mikään kuihtunut tai huonontunut, eikä siinä maassa ollut kukissa tai lehdissä tahroja, eikä mikään elävä kantanut turmelusta tai sairautta; sillä niin oli että kivet ja vedetkin olivat siellä pyhät."[2] Amanissa oli myös "kaikkia eläviä olentoja mitä on ollut olemassa Ardan valtakunnassa, lukuun ottamatta Melkorin kauheita petoja ja pahoja olioita", sekä sellaisia olentoja, joita Keski-Maassa ei ole koskaan nähty.[11]

Valarin asunnot Amanissa

Valarista kaikki muut paitsi Ulmo asuivat Valinorissa: Námon asuinpaikka Mandos eli Kuolleiden kartano oli Valinorin länsiosassa,[12] Irmon puutarhat olivat Lórienissa ja hänen puolisonsa Estë vietti päivänsä Lórellinin järvessä olevassa saaressa.[13] Niennan salit olivat "lännessä maailman rajoilla" lähellä Mandosia.[13] Valinorissa olivat myös Aulën huone[11] sekä Vánan puutarhat.[14] Hyarmentirin alapuolella Valinorissa levisivät Oromën metsät ja Yavannan pellot ja laitumet, joilla kasvoi valarin vehnää.[15]

Amanin vaiheita

Haltiat Amanissa

Kun haltiat olivat heränneet Cuiviénenin järven rannalla, valar kutsuivat heidät luokseen Amaniin.[16] Haltioiden saavuttua tehtiin Pelóriin aukko, Calaciryan sola, jonka kautta haltiat näkivät kaipaamansa tähdet; sinne rakennettiin myös noldorin ja vanyarin haltiaheimojen kaupunki Tirion Túnan kummulle.[17] Amanin edustalle syntyi uusi saari, Tol Eressëa, kun se saari, jolla kolmas haltiaheimo, teleri, oli tuotu Amaniin, ankkuroitiin Eldamarin lahteen.

Aluksi teleri asuivat Tol Eressëan saarella, mutta myöhemmin he muuttivat Amanin rannalle Eldamariin ja rakensivat sinne kaupunkinsa Alqualondën.[18] Myöhemmin vanyar muuttivat asumaan Taniquetilille[11] ja Finwë, noldorin kuningas, rakensi Valinorin pohjoisille kukkuloille linnansa joka sai nimen Formenos.[19]

Auringon ja kuun aika: Valinorin vetäytyminen

Kun Puiden tuhoutumisen jälkeen valar olivat kohottaneet Auringon ja Kuun taivaalle, ja Morgoth oli hyökännyt Kuun laivaa kuljettavaa Tilionia vastaan, valar päättivät linnoittaa Amanin uudestaan: Pelórin muurit kohotettiin idässä, pohjoisessa ja etelässä äkkijyrkiksi ja sileiksi ja vuorille asetettiin vartio.[20] Calacirya jätettiin auki, mutta solaan asetettiin vartioita ja sinne pystytettiin torneja sekä suuri leiri Valmarin tasangon suulle.[20] Merelle Tol Eressëan itäpuolelle tehtiin Lumotut saaret, joiden ympärillä kaikki meri "oli täynnä varjoja ja eksytystä", eikä niiden välitse voinut yksikään laiva purjehtia.[20]

Paljon myöhemmin, ensimmäisen ajan lopussa rakennettiin Amaniin vielä torni Eärendilin puolisoa Elwingiä varten kauas Amanin pohjoisosaan.[21]

Maailman muuttuminen

Toisen ajan lopulla valar luopuivat Ardan hallitsemisesta, kun Númenorin kuningas Ar-Pharazôn hyökkäsi Amaniin laivastoineen. Silloin Ilúvatar muutti maailman muodon "ja mereen avautui suuri kuilu Númenorin ja Kuolemattomien maiden väliin" ja Aman otettiin ikuisiksi ajoiksi pois ihmisten ulottuvilta.[22] Vain haltiat saattoivat yhä purjehtia sinne Keski-Maasta pitkin Suoraa tietä.[23]

Nimestä

Nimi Aman on peräisin valarin kielestä ja sen merkitys on "siunattu, vailla pahaa".[1] Sanan valarinkielistä muotoa ei tunneta, mutta sen sanotaan tarkoittavan "rauhassa, sovussa (Erun kanssa)".[24]

Muita nimiä

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 HoMe XI, s. 399; Silm., Hakemisto, s. 391 s.v. Aman / ***.
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 Silm. 1, Aikojen alku, s. 40 / ***.
  3. ↑ Silm. 8, Valinorin pimeneminen, s. 87 / ***.
  4. ↑ Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 66 / ***.
  5. ↑ 5,0 5,1 Silm. 9, Noldorin pako, s. 94 / ***.
  6. ↑ Silm. 8, Valinorin pimeneminen, s. 86 / ***.
  7. ↑ Silm. 1, Aikojen alku, s. 40-41 / ***.
  8. ↑ Silm. 1, Aikojen alku, s. 41 / ***.
  9. ↑ Silm. 1, Aikojen alku, s. 41-42 / ***; Silm. 8, Valinorin pimeneminen, s. 89-90 / ***.
  10. ↑ Silm. 1, Aikojen alku, s. 42 / ***.
  11. ↑ 11,0 11,1 11,2 Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 72 / ***.
  12. ↑ Silm., Valaquenta, s. 29 / ***; Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 59 / ***.
  13. ↑ 13,0 13,1 Silm., Valaquenta, s. 29 / ***.
  14. ↑ Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. 120 / ***.
  15. ↑ Silm. 8, Valinorin pimeneminen, s. 88 / ***.
  16. ↑ Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 59-60 / ***.
  17. ↑ Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 69 / ***.
  18. ↑ Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 68, 71-72 / ***.
  19. ↑ Silm. 7, Silmarilit ja noldorin napina, s. 83 / ***
  20. ↑ 20,0 20,1 20,2 Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. 123 / ***.
  21. ↑ Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 314 / ***.
  22. ↑ Silm., Akallabêth, s. 348 / ***.
  23. ↑ Silm., Akallabêth, s. 351-352 / ***.
  24. ↑ HoMe XI, s. 399.
  25. ↑ HoMe IX, s. 435.
Noudettu kohteesta ”https://kontu.wiki/w/index.php?title=Aman&oldid=63897”