Elrond

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Elrond Puolhaltia (Lohikäärmevuoressa Keijukas), usein Mestari Elrondiksi kutsuttu, oli toinen Eärendilin, ja Elwingin kaksospojista, jotka syntyivät vuonna 532 av.[1] Sirionin satamissa.[2]

Elrond oli puolhaltia[3]: hänen isänsä Eärendilin isä Tuor oli ihminen ja äiti Idril noldoriin kuulunut haltia; hänen äitinsä Elwing puolestaan oli Berenin pojan Diorin ja haltia Nimlothin tytär. Diorin äidin Lúthienin äiti oli puolestaan Melian maia, joten Elrond oli sukua myös ainurille.[4]

Lapsuus

Kun Fëanorin pojat hyökkäsivät Sirionin satamiin ja tuhosivat ne, Elros ja Elrond jäivät vangeiksi, mutta Maglor sääli heitä ja "hoivasi heitä ja heidän välilleen kasvoi arvaamatta rakkaus".[5]

Toinen aika

Vihan sodan jälkeen Elrond jäi Keski-Maahan. puolhaltioilta tiedusteltiin, kummanko sukukunnan nämä valitsisivat, Elrondin veli Elros valitsi ihmisten osan ja hänestä tuli Númenorin ensimmäinen kuningas. Elrond puolestaan halusi tulla tuomituksi yhdessä Esikoisten kanssa ja hänestä tuli tiedon mestari.[6]

Elrond asui aluksi Harmaissa satamissa Gil-galadin ja Círdanin kanssa,[7] mutta Haltioiden ja Sauronin sodan aikana (toisen ajan 17. vuosisadan lopulla) Gil-galad lähetti Eregioniin sotajoukon, jonka johtajana oli Elrond.[8] Elrondin oli kuitenkin pian vetäydyttävä pohjoiseen koottuaan joukkoihinsa Eregionin pakolaisia, ja hän perusti Sauronin hyökkäyksestä pelastuneen noldorin kanssa Imladrisin (Rivendell) turvapaikan Sumuvuorten länsirinteille vuonna 1697 ta.[9] Sauronin joukkojen jatkaessa hyökkäystään länteen kohti Gil-galadin maita Elrond oli piiritettynä Imladrisissa: Sauronin hyökkäyksen voimaa heikensi se, että hän joutui jättämään jälkeensä vahvan joukon estääkseen Elrondia hyökkäämään selustaan.[10]

Sodan päätyttyä Sauronin tappioon Galadriel tuli Imladrisiin tyttärensä Celebríanin kanssa. Elrond rakastui Celebríaniin, vaikka ei vielä "puhunut siitä mitään".[11]

Elrond asui Imladrisissa toisen ajan loppuun saakka. Hän oli mukana Haltioiden ja ihmisten Viimeisen liiton sodassa Sauronia vastaan: Gil-galadin ja Elendilin sotajoukko viipyi hetken aikaa Imladrisissa[12] ja Elrond marssi sotajoukon mukana Mordoria vastaan Gil-galadin airuena.[13] Hän oli mukana Dagorladin taistelussa ja näki "viimeisen taistelun Orodruinin rinteillä, jossa Gil-galad sai surmansa ja Elendil kaatui ja Narsil katkesi hänen allaan".[13][14]

Kolmas aika

Viimeisen liiton sodan jälkeen Elrond palasi Imladrisiin. Hän otti Galadrielin ja Celebornin tyttären Celebríanin puolisokseen vuonna 109 ka.[15] Heille syntyi kolme lasta: kaksospojat Elladan ja Elrohir vuonnna 130 ka. ja tytär Arwen vuonna 241 ka.[16]

Elrond joutui eroon puolisostaan vuonna 2510 ka. Celebrían oli edellisenä vuonna joutunut väijytykseen Punasarven solassa ja joutunut örkkien vangiksi; vaikka hänet pelastettiin pian, häntä oli pidelty pahoin ja hän oli saanut myrkyllisen haavan; Elrond koetti parantaa hänet Rivendellissä, mutta hän oli menettänyt halunsa elää Keski-Maassa ja lähti siksi Harmaisiin satamiin ja Meren yli. Kesti yli viisisataa vuotta ennen kuin Elrond taas tapasi puolisonsa.[17]

Elrond asui koko kolmannen ajan Imladrisissa ja "sinne hän kokosi paljon haltioita ja muuta viisasta ja mahtavaa väkeä Keski-Maan eri sukukunnista". Hän piti yllä menneiden aikojen muista ja hoivasi Isildurin perillisiä "lapsina ja vanhalla iällä". Hän piti hallussaan myös Narsilin sirpaleita.[18]

Elrondin mahti kolmannella ajalla oli osin peräisin Vilyasta, joka oli yksi haltiain Kolmesta sormuksesta.[19]

Elrond oli myös yksi Valkoisen neuvoston jäsenistä; neuvoston pyrkimyksenä oli vastustaa Sauronin mahdin kasvua.[20]

Elrond auttoi monin tavoin Sauronin vastustajia, neuvoi ja varusti jopa Thorin Tammikilven seuruetta, joka vuonna 2941 ka. pyrki lohikäärme Smaugin valloittamalle Ereborille.[21] Bilbo Reppuli ja Gandalf olivat Elrondin vieraina myös palatessaan Ereborilta seuraavana vuonna.[22] Myöhemmin Bilbo tuli asumaan Elrondin kotiin.

Sormuksen sota ja Elrondin lähtö

Sormuksen sodassa Elrondilla oli myös tärkeä taustavaikuttajan osa. Hän paransi Sormuksen viejän Frodo Reppulin, joka oli Viimapäällä saanut Morgulin haavan sormusaaveen veitsestä.[23] ja piti Imladrisissa Elrondin neuvonpidon, jossa päätettiin lähettää Sormus tuhottavaksi Orodruiniin.[24] Hän myös nimitti Sormuksen saattueen Sormuksen viejän seuralaisiksi ja antoi poikiensa Elladanin ja Elrohirin lähteä mukaan sotaan. Veljesten mukana hän lähetti myös Aragornille sodan lopputulokseen suuresti vaikuttaneen kehotuksen käyttää Kuolleitten kulkuteitä.[25]

Aragorn vaikutti merkittävästi Elrondin kohtaloihin. Tämä pohjoisen dúnedainin päämiehen Arathornin poika oli lapsuudessaan Elrondin hoivissa ja rakastui hänen tyttäreensä Arweniin.[26] Kun Sormuksen sota oli ohi, Elrond vei tyttärensä Arwenin kesällä 3019 ka. Gondoriin ja antoi tämän Aragornin puolisoksi.[27] Hän palasi Imladrisiin, mutta viipyi siellä enää kaksi vuotta. Syyskuun 29. päivänä vuonna 3021 ka. hän jätti Keski-Maan ja purjehti länteen Gandalfin, Galadrielin ja Sormuksen viejän Frodo Reppulin (sekä Bilbo Reppulin) kanssa.[28] Nimenomaan mestari Elrondin lähdön katsotaan merkitsevän kolmannen ajan loppua.[29]

Viitteet

  1. The Tale of Years (HoME XI, s. 348).
  2. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 309. Ks. myös Elrondin oma kertomus sukutaustastaan: TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 256.
  3. Näin sanotaan, vaikka itse asiassa hänessä virtasi enemmän haltia- kuin ihmisverta.
  4. Ks. esim. artikkeli Puolhaltiat.
  5. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 310-311.
  6. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 320; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1066.
  7. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 320.
  8. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 325.
  9. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 326-327; TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1120 (painovirhe 1967, po. 1697).
  10. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 327.
  11. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 329.
  12. Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 365.
  13. 13,0 13,1 TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 256.
  14. Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 366.
  15. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 335; TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1122.
  16. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1122.
  17. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. 430 / *** / *** / *** / 1075-1076.
  18. Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 371.
  19. Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 371. Ks. myös TSH III/6.9., Harmaat satamat, s. *** / *** / *** / *** / 1059.
  20. Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 374.
  21. Hobitti III, Lyhyt lepo, s. *** / *** / *** / 61-64 / ***.
  22. Hobitti XIX, Viimeiset vaiheet, s. *** / *** / *** / 320-321 / ***.
  23. TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 234.
  24. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 252-285.
  25. TSH III/5.2., Harmaa komppania, s. *** / *** / *** / *** / 802.
  26. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1092.
  27. TSH III/6.5., Käskynhaltija ja kuningas, s. *** / *** / *** / *** / 1002-1003.
  28. TSH III/6.9., Harmaat satamat, s. *** / *** / *** / *** / 1061; TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1135.
  29. TSH, liite D, "Kalenterit", s. *** / *** / *** / *** / 1150.

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia