Sormusaaveet

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.

Sormusaaveet (engl. Ringwraiths) olivat Sauronin palvelijoista mahtavimmat, alun perin mahtavia ihmisten ruhtinaita, jotka Sauron sai valtaansa yhdeksän sormuksen avulla. Sormusaaveiden päällikkö oli Angmarin Noitakuningas. He tuhoutuivat samalla kun Sormusten sormus suli Sammath Naurissa.

Yleistä

Nazgûlit, yhdeksän sormusaavetta, ilmaantuivat Keski-Maahan toisen ajan 23. vuosisadalla. Sauronin palvelijoista olivat Yhdeksän kaikkein mahtavimmat. Kerran he olivat olleet suuria ruhtinaita ihmisten joukossa. He saivat Eregionin haltiaseppojen takomat ihmisten yhdeksän sormusta, joihin Sauron oli pahuuttaan levittänyt, ja koska ihmiset ovat heikko kansa niin mieleltään kuin ruumiiltaankin, orjuuttivat sormukset heidät ja mahtavista kuninkaista tuli Sauronin palvelijoita.

Näkyvää ruumista ei nazgûleilla ollut. Ne pitivät yllään mustia kaapuja, mutta jos joku katsoi niitä kasvoihin, ei hän nähnyt muuta kuin kaksi liekehtivää silmää. Aseina ne käyttivät kirottuja miekkoja ja tikareita, jotka aiheuttivat suuren sairauden vaikka haava ei sinänsä olisi ollut vaarallinen. Vaarallisin niiden aseista oli kuitenkin Musta hengitys, se oli kuin pelon ja kauhun rutto, joka pesiytyi uhrin sydämeen ja hän vaipui vähitellen kylmään uneen ja kuoli.

Kun Sauron toisen ajan lopussa lyötiin, katosivat sormusaaveet muodottomina Keski-Maan varjoihin. Mutta koska Suurinta sormusta ei tuhottu, ne eivät kadonneet lopullisesti. Kun 1300 vuotta kolmatta aikaa oli kulunut, ne palasivat ja niiden johtaja meni pohjoiseen Eriadoriin. Sinne suurin nazgûleista perusti Angmarin valtakunnan. Sen jälkeen hänet tunnettiin Angmarin Noitakuninkaana. Ja niin kävi että Noitakuningas tuhosi ja valtasi vuoteen 1974 mennessä koko Pohjoisen valtakunnan eli Arnorin perillisen Arthedainin. Kauan hän ei sitä kuitenkaan saanut pitää, sillä Círdanin ja Glorfindelin johtamat haltiat sekä Eärnurin johtamat Gondorin ihmiset murskasivat Noitakuninkaan vuotta myöhemmin. Kuitenkin Sauron piti tätä voittona, koska Arthedainin kuningaskunta oli tuhottu.

Seuraavaksi sormusaaveet piirittivät Minas Ithilin ja valtasivat sen vuonna 2002. Siitä lähtien se tunnettiin nimellä Minas Morgul, Noituuden torni. Vuonna 3018 Sauron sai selville, että Suurin sormus oli löytynyt. Niin paljon hän sitä halusi, että lähetti kaikki Yhdeksän sitä hakemaan. Rivendellin kahlaamolla onnistuminen oli hyvin lähellä, mutta Elrond nostatti vedet ja ne veivät nazgûlit mukanaan. Myöhemmin ne kuitenkin palasivat, nyt lentäen valtavan kokoisilla entisaikojen olennoilla, jotka olivat enemmän lohikäärmeitä kuin lintuja.

Mutta Pelennorin kentällä kohtasi Noitakuningas loppunsa: ennustettu oli, ettei mies surmaisi Noitakuningasta, ja niin kävikin. Aseneito Éowyn surmasi sen hobitti Meriadocin avulla. Kahdeksan jäi vielä jäljelle, mutta nekin tuhoutuivat sillä hetkellä kun Klonkku putosi Suurimman sormuksen kanssa Orodruinin sulaan kiveen.

"[Sauronin kutsusta] kääntyivät Nazgûlit, sormusaaveet, ja niiden huuto repi ilmaa kun ne tuulta nopeammin syöksyivät viimeiseen epätoivoiseen ajoon, ja myrskyn siivin ne kiisivät Tuomiovuorelle. - - - Taivas puhkesi ukkoseksi jota salamat repivät. Musta sade piiskasi maata. Ja myrskyn sydämeen kiisivät Nazgûlit. Vihlova huuto lävisti kaiken metelin ja repi pilvet hajalle, ja vuorten ja taivaan tulisen riehunnan keskellä ne leimahtivat kuin salamat, rätisivät, hiiltyivät ja katosivat."[1]

(Tekstin on kirjoittanut Tapio Laakso)

Nazgûlien nimet

Tolkienin nimeämät nazgûlit ovat:

Tolkienin teosten pohjalta luoduissa roolipeleissä esiintyy myös muita nimiä, ks. Sormusaaveet (pelihahmo).

Sormuksen vaikutukset

Silmarillionissa Tolkien kuvailee sormuksen saaneiden elämänkaaren pidenneen, kunnes lopulta elämä muuttui erittäin ahdistavaksi. Tuossa vaiheessa he näkivät enää vain Sauronin lähettämiä haamuja ja harhakuvia. Yksi toisensa jälkeen he sortuivat ja jäivät varjomaailmaan lopullisesti.

Varjomaailmassa heidän näkönsä hämärtyi keskipäivän paisteessa, paitsi Noitakuninkaan ja valossa he käyttivät pääasiassa hajuaistiaan. Yöllä he olivat erittäin vaarallisia, sillä elävät olennot loivat heidän tajuntaansa varjon.

Varjomaailma ja näkyvä maailma liittyvät Tolkienin ajatuksiin ruumiista ja sielusta, hröasta ja fëasta.

Muita nimityksiä

Sormusvarjot

Tarun Sormusten herrasta kahdessa ensimmäisessä laitoksessa esiintyy käännös sormusvarjot ainakin kahdesti.[2] Vuoden 2002 laitoksesta lähtien näissä kohdissa käännökseksi on korjattu "sormusaavet".[3]

Viitteet

  1. TSH III/6.3., Tuomiovuori, s. *** / *** / 270, 271 / *** / ***.
  2. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. 83 / 57 / / / ; TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. 313 / 197 / / / . Katso myös Ares B:n viesti Vihreän Lohikäärmeen keskustelussa Laiva on lastattu Tolkienilla 2015 (3.1.2016).
  3. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. / / 77 / 93 / 64; TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. / / 293 / 361 / 232.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia