Ilkorin

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.

Ilkorin on yksi J. R. R. Tolkienin luomista haltiakielistä, jota puhuivat Beleriandin haltiat. Legendariumin kehittyessä sen tilalle tuli myöhemmin sindar (katso: Sindar - jalo kieli (Ulkoinen historia)).

Johdannoksi

Tämän ilkorinin kieltä esittelevän artikkelin on kirjoittanut Helge K. Fauskanger ja se on peräisin hänen Ardalambion-sivustoltaan.[1] Suomennos on julkaistu tekijän suostumuksella. Artikkelin loppuosana oleva Ilkorinin sanasto julkaistaan Kontuwikissä erikseen.

Tässä artikkelissa käytetty kielen nimi ilkorin ei esiinny painetuissa Tolkienin teosten suomennoksissa; toinen mahdollinen suomennos olisi ilkorindi. Tämän artikkelin kääntäjä ei halua sanoa asiassa viimeistä sanaa; kielen nimeämiskysymyksestä voidaan hyvin yhä keskustella ja suomennos muuttaa, jos se katsotaan aiheelliseksi.

Tekstissä esiintyy useita sanoja, jotka ovat sekä kielen että kansan nimiä. Lukijan on syytä muistaa, että haltiakieliset kansojen nimet (esim. noldor, sindar, teleri) on kursivoitu, kun taas kielten nimet (noldor, sindar, teleri) on jätetty kursivoimatta.

Ilkorin – kadonnut kieli?

Alun perin Tolkien ei kuvitellut Keski-Maan haltiakielten historiaa aivan sellaiseksi kuin painetusta Silmarillionista voimme lukea. Silmarillionin ja muiden Tarua Sormusten herrasta myöhempien lähteiden mukaan noldor ja vanyar menivät Meren yli ja kehittivät quenyan kielen Valinorissa, kun taas osa teleristä jäi Beleriandiin, jossa heidän kielensä kehittyi sindariksi. Mutta Tolkienin aikaisemman käsityksen mukaan quenya oli ainoastaan vanyarin (jota pitkään kutsuttiin lindariksi) kieli: noldor kehittivät kielen, jota "Etymologioissa" kutsutaan nimellä "muinaisnoldor" (Old Noldorin), kun taas Beleriandiin jääneen telerin kieli kehittyi ilkoriniksi. Beleriandin teleriä ei kutsuttu sindariksi eli "harmaahaltioiksi" Tolkienin aikaisemman käsityksen mukaan he olivat ilkorindi, "ne jotka eivät olleet Kôrissa" (keskeinen paikka Valinorissa). Kun noldor saapuivat Valinorista puhuen "muinaisnoldoria", heidän kielensä sai vaikutteita alkuperäisestä ilkorinista ja mittavia muutoksia koettuaan sitä tuli noldoria. (Viimeinen välähdys ajatuksesta, jonka mukaan "kaksi kieltä kasvoi kohti toisiaan" ennen kuin tämä käsitys lopulta hylättiin, löytyy War of the Jewels -teoksesta[2], jossa kyseiset kielet ovat jo quenya ja sindar.) Tolkien jopa harkitsi mahdollisuutta, että kielet sulautuivat toisiinsa.[3]

Mutta lisää muutoksia seurasi. Tolkien päätti, että hänen jo luomansa kieli noldor ei ollutkaan noldor-haltioiden kieli. Itse asiassa se osoittautui niiden Beleriandiin jääneiden telerin kieleksi, joita alettiin kutsua nimellä sindar (joka korvasi nimen ilkorindi), joten noldor oli nimettävä uudestaan sindariksi. Noldor, jotka käsitettiin nyt quenyan puhujiksi kuten vanyar, yksinkertaisesti omaksuivat sindarin kielen tultuaan Keski-Maahan. Ei seurannut mitään monimutkaista vaikutusten ja yhteensulautumisen kehityskulkua. Toisin sanoin noldor > sindar otti ilkorinin paikan Beleriandin kotoperäisenä kielenä. Mitä siis tapahtui ilkorinin kielelle – katosiko se kokonaan mytologiasta? Monet sanat ja nimet, joita Tolkien alun perin piti ilkorininkielisinä, kuten Esgalduin tai Túrinin ystävän nimi Beleg, säilyivät kertomuksissa – mutta muutoksen jälkeen ne täytyi luultavasti ymmärtää sindarilaisiksi muodoiksi. Kiinnostavaa kyllä, nimi Esgaroth, joka tunnetaan Hobitista, esiintyy ilkorinin sanastossa. Elrondia pidettiin myös ilkorininkielisenä nimenä, kun Tolkien alun perin loi sen, mutta Tarun Sormusten herrasta kontekstissa se voi olla vain sindaria. Ilkorinin asema kypsässä mytologiassa on siis erittäin kyseenalainen. Edouard Kloczko on väittänyt, että Tolkien ei poistanut ilkorinia kokonaan, vaan ennemmin muutti osia siitä sindarin huonosti tunnetuksi pohjoismurteeksi, mithrimin kieleksi. Kloczkon alkuperäinen artikkeli on tämän artikkelin liitteenä.

Fonologian perusteita

Ilkorinin äännerakenne muistuttaa pääosin sindaria. Kuten sindarissa, alkuperäiset soinnittomat klusiilit ovat muuttuneet vokaalien jälkeen soinnillisiksi (esim. t > d sanassa adar 'isä' juuresta ATA; sindarissa on myös adar, vrt. Quenyan QSS A#ata''atar''). Alkuperäiset soinnilliset klusiilit saattavat muuttua soinnillisiksi spiranteiksi samassa asemassa; vrt. b > v sanassa tovon 'matalalla oleva, syvä, matala' juuresta TUB; samoin on myös sindarissa. Kuten sindarissa, klusiileista tulee yleensä spirantteja likvidojen l, r jälkeen: vrt. t sanassa tôr 'kuningas' ja th sanassa balthor 'vala-kuningas'; vrt. myös dh sanassa erdh 'siemen' ja d muinaisessa muodossa *eredê (juuri ERÉD). Sana erdh osoittaa myös yhden ilkorinin ja sindarin välisistä eroista. Kantahaltiakielessä oli monia kolmitavuisia sanoja, joissa kaikki vokaalit olivat samoja, paitsi että viimeinen vokaali oli pitkä, kuten *eredê 'siemen'. Quenyassa keskimmäinen vokaali putosi pois ja viimeinen lyheni, *eredê > erde. Sindarissa viimeinen vokaali putosi pois, *eredê > eredh. Mutta ilkorinissa sekä keskimmäinen että viimeinen vokaali putosivat, joten *eredê > erdh.

Pitkät ja lyhyet vokaalit erotetaan toisistaan, kuten näkyy minimiparista gwen 'tyttö' / gwên 'vihreys'. Yksitavuisissa sanoissa pitkät vokaalit osoitetaan sirkumfleksillä, esim. côm 'sairaus', môr 'yö', ôr 'veri'. Monitavuisissa sanoissa käytetään usein akuuttia aksenttia, vrt. tôr 'kuningas' ja sen monikkomuoto tórin (ei *tôrin). Tätä järjestelmää käytetään myös sindaria kirjoitettaessa; sindarissa se viittaa siihen, että yksitavuisissa sanoissa pitkät vokaalit tapaavat olla erityisen pitkiä. Ilkorinissa saattaa olla samoin.

Substantiivi

Lähdemateriaalissa tavataan kaksi taivutusmuotoa, genetiivi ja monikko. Genetiivin pääte -a näkyy fraasissa Tor Tinduma 'Hämärän kuningas', Thingolin nimitys (THIN, TIN; vrt. tindum 'hämärä'). Monikon pääte on -in, esim. adar 'isä', mon. edrin (ATA), aman 'äiti', mon. emnin (virheellisesti emuin julkaistussa "Etymologioissa", juuri AM1), Balthor *'vala-kuningas', mon. Balthorin (BAL), boron 'luotettava mies', mon. Burnin (BOR), gangel 'harppu', mon. genglin (ÑGAN), tôr 'kuningas', mon. tórin (TÂ/TA3, BAL), talum 'pohja, lattia', mon. telmin (TALAM), thorn 'kotka', mon. thurin (THOR/THORON). On huomattava että pääte -in aiheuttaa umlaut-muutoksen a > e, ja monitavuisissa sanoissa päätettä edeltävän tavun vokaali katoaa (adar > edrin, aman > emnin, talum > telmin). Yhdessä tunnetussa tapauksessa monikon tunnuksena on pelkästään umlaut eikä päätettä -in käytetä: tal 'jalka', mon. tel 'jalat' (TAL).

Vokaali o muuttuu u:ksi sanoissa boron > burnin ja thorn > thurin (luettava *thurnin?), mutta ei sanassa tôr > tórin (ilmeisesti koska tämä ô on pitkä ja edustaa aikaisempaa pitkää A:ta).

Monikon genetiivin pääte -ion näyttää esiintyvän fraasissa Dor-thonion 'Mäntyjen maa'; vrt. myös thurnion 'kotkien', nimessä Torthurnion 'Kotkien kuningas'. Vrt. quenyan -ion.

Verbit

Vain viisi verbiä tunnetaan, eikä niistä voi sanoa paljon. Kaikkien pääte on -a: góda- 'sotkea, tahrata', taga 'hän korjaa, rakentaa, tekee', tingla- 'kimaltaa', toga 'hän tuo', tolda 'hän noutaa'.[4] Kuten huomaamme, taga, toga ja tolda on merkitty yksikön 3. persoonan maskuliinin preesensmuodoiksi, kun taas góda ja tingla on merkitty infinitiiveiksi. Koska niissä on sama pääte kuin muissa muodoissa, vaikuttaa todennäköiseltä, että nekin ovat itse asiassa yksikön 3. persoonan preesensmuotoja – *'hän sotkee, tahraa' ja *'hän (se?) kimaltaa'. Ilkorinissa yksikön 3. persoonan preesens saattaa olla verbin yksinkertaisin muoto ja sitä käytetään sen vuoksi sanastoissa. Viidestä tapauksesta kolmessa Tolkien käänsi ilkorinin verbit sananmukaisesti; jäljelle jäävissä kahdessa tapauksessa hän käytti englannin leksikaalista muotoa, infinitiiviä. Päätteen -a merkitykset 'hän' ja 'preesens' voivat hyvinkin edustaa vanhempia päätteitä, joissa selkeä pronominaalinen elementti oli esillä; asiaa käsitellään enemmän sanastossa s.v. taga.

Menneen ajan partisiippi

Sana thúren 'vartioitu, kätketty' juuresta THUR- 'aidata sisään' vaikuttaa puhuvan menneen ajan partisiipin -en olemassaolon puolesta; oletettavasti se on sukua quenyan päätteelle -ina. On huomattava, että juurivokaali on pidentynyt: tämä tarkoittaa sitä, että alkuperäinen vokaali a muuttui menneen ajan partisiipissä ó:ksi (koska pitkä A kantakielessä muuttui pitkäksi O:ksi ilkorinissa – katso esim. tôr sanastossa). Alkuperäinen O verbaalijuuressa muuttui samoin pitkäksi ú:ksi.

Ilkorinin vertailua doriathiin ja sindariin

Edellä esitetystä käy selvästi ilmi, että ilkorin muistuttaa paljon doriathia, kuten voidaan odottaakin, sillä Tolkien käsitti ne läheisiksi sukulaiskieliksi. Kielillä on esimerkiksi sama monikon pääte -in ja genetiivin pääte -a. Doriath ja ilkorin tulisi ymmärtää saman kielen lähellä toisiaan oleviksi murteiksi. Tolkien vaikuttaa toisinaan jopa käyttäneen termiä "ilkorin" viitatessaan kaikkiin Beleriandin murteisiin, doriath mukaan lukien.

Mutta mikä on ilkorinin suhde sindariin, kieleen joka otti sen paikan myyteissä? On kiinnostavaa huomata, että kun noldorista tuli sindar, Tolkien teki tiettyjä korjauksia, jotka joiltakin osin muuttivat kielen hieman enemmän ilkorinin kaltaiseksi. Esimerkiksi noldorissa aikaisemmat sananalkuiset l- ja r- muuttuivat soinnittomiksi äänteiksi lh- ja rh-, mutta ilkorinissa äänteet säilyivät muuttumattomina – sama pätee sindarissa. Toinen muutos koskee sananloppuista w-äännettä konsonantin jälkeen. Noldorissa tämä äänne pysyi muuttumattomana. "Etymologioissa" Tolkien huomautti,[5] että noldorissa quenyankielisen nimen Elwë muoto olisi ollut Elw, mutta tällaista muotoa ei käytetty. Toisaalta myöhemmässä sindarissa tavataan nimen Elwë harmaahaltiakielinen muoto, nimittäin Elu – ja tämä on myös muoto, jonka odottaisi löytyvän ilkorinissa, jossa -w tässä asemassa muuttui päätteeksi -u. Vrt ilkorinin sana adu "kaksinkertainen" quenyan sanan atwa vastineena.[6] Tämä sana esiintyy Silmarillionissa joennimen Adurant *'Kaksoisuoma' osana, ja koska painetussa Silmarillionissa Beleriandin kieli on sindar eikä ilkorin, adu täytyy lukea sindarinkieliseksi sanaksi – vaikka se luultavasti olisikin ollut *adw Tolkienin varhaisemmassa noldorissa. Yksi niistä syistä, joiden vuoksi Tolkien muutti noldorin hieman enemmän ilkorinin kaltaiseksi ja tuotti siten sindarin, voikin olla se, että hän halusi pitää monet kauan sitten vakiintuneet Beleriandin paikan- ja henkilönnimet muuttumattomina – eikä tämä olisi ollut mahdollista, jos noldorista olisi tehty Beleriandin kotoperäinen kieli siinä muodossa kuin se esiintyi "Etymologioissa". Näin ollen, vaikka noldor tavallaan söi ilkorinin elävältä, se sai siitä vaikutteita; sindar sellaisena kuin se tunnetaan myöhemmistä lähteistä vaikuttaaa aikaisemmalta noldorilta, jolla on ilkorin substraattinaan.

Liite: Edouard Kloczkon teoria, jonka mukaan Tolkien kierrätti osia ilkorinista pohjoissindariin

Johdanto (H.K. Fauskanger)

Tämä artikkeli ilmestyi alun perin Tyalië Tyelelliévassa (n:o 9, lokakuu 1996), ja se on julkaistu [Ardalambionissa, suom. huom.] hra Kloczkon ystävällisellä suostumuksella. Joitakin hyvin pieniä muutoksia on tehty sen sovittamiseksi Ardalambionin käytäntöihin.[7] Kirjain ǭ tarkoittaa o:n avointa varianttia. Vokaali ǭ on aina pitkä tässä artikkelissa, sen osoittaa vaakaviiva kirjainmerkin päällä. Lyhenteet AHK ja AE tarkoittavat alkuhaltiakieltä ja alku-eldaria.

Edouard Kloczko: Ilkorin ja pohjoissindar (mithrim)

Kun "Etymologiat" julkaistiin, olin innoissani! – kuten jokainen vinya-lambengolmo – mutta samalla melko hämilläni. En tiennyt tuolloin, mitä tekisin ilkorinilaisten (ja doriathilaisten) sanojen kanssa. Olen – ja olin silloin – näiden kielten sekoittamista vastaan. Vaikka huomasinkin nopeasti, että ilkorin ja goldogrin näyttivät hyvin samankaltaisilta keskenään, tiesin myös, että noldoria kutsuttiin myöhemmin sindariksi. Mitä ihmettä Tolkien oli tehnyt ilkorinille 1950-luvulla? Oliko hän täysin hylännyt sen, kuten taliskan, muuttaessaan haltiakielten historian? Lopulta viime vuonna War of the Jewelsistä saimme tietää, että Tolkienin viimeisimpien löytöjen perusteella sindarissa oli kolme murretta ennen etyañgoldin saapumista: Doriathin murre (arkaaisin), Falasin murre ja mithrim, jota kutsutaan myös pohjoissindariksi.

Luokaamme katsaus siihen, mitä tiedämme (julkaistun tekstin perusteella) tästä Mithrimin murteesta: "ô:n diftongisoitumista ja vokaalien välisen m:n avautumista ei tapahtunut".[8] Ja näin ollen pohjoissindarin Arum = sindarin Araw (vala Oromë); tämä tarkoittaa sitä, että pohjoissindarin sananloppuinen -um = sindarin -aw < *-ǭm(æ). Vilkaiskaamme nyt "Etymologioita". Huomaamme, että useat ilkorinin sanat joissa on um = noldorin sanat, joissa on aw, esimerkiksi ilkorinin daum = noldorin daw.[9] Tiedämme edellisestä myös, että vokaalien välinen m säilyy pohjoissindarissa m:nä samoin kuin ilkorinissa; AHK. *tinmê > noldorin tinw, mutta > ilkorinin tim.[10]; tai kuten Tolkien olisi myöhemmin voinut sanoa: AE. *tinmê > kantatelerin *tinmæ > [?muinaissindarin] *tinm(a) > pohjoissindarin tim(m), *tinmh > sindarin tinw. En usko, että muodon tim käyttäminen muodon tinw asemesta sindarin sanana[11] on ristiriidassa edelläolevan kanssa: "sindarin tim, gil vastasivat varsinaisesti valinorilaisia imagines [Vardan kupolissa]". Sillä tim, joka oli sindarin valinorilaisia kuvia tarkoittava sana, saattoi olla vain myöhäinen (semanttinen) laina, sillä sindarilla ei ollut tietoja Kupolista (paitsi ehkä Melianin kautta). Maanpakolaiset noldor oppivat aluksi pohjoissindaria, sillä he tulivat ensin tuolle alueelle (Mithrimiin), ja niinpä he toivat myöhäisen Ensimmäisen Ajan sindariin sanan tim pohjoissindarista merkityksessä 'tähti Vardan kupolista'.

Tiedämme myös,[12], että nǭv, nǭf on pohjoissindaria (< nâbâ), mutta sindarissa (doriathissa ja falassëssa) nauv > naw. Tämä tarkoittaa sitä, että AE. *â > ǭ pohjoissindarissa (kirjoitetaan ô tai ó), mutta AE. *â > au sindarissa. Juuri sama tavataan "Etymologioissa", esim. *târ > noldorin taur, kun taas ilkorinissa tôr.[13]

Minusta vaikuttaa siltä, että monia "Etymologioiden" sanoja voi nyt pitää itse asiassa pohjoissindarin sanoina.

H.K. Fauskangerin huomautus

Sanoista, joita on vaikea pitää "murteellisena sindarina", katso [ilkorinin sanastossa] alch, côm, cwess, salch (koska kw ei muutu p:ksi) ja go (koska kantakielen 3, H muuttuu g:ksi eikä katoa). Mutta toisaalta Kloczko ei väitä, että ilkorin muuttui pohjoissindariksi sellaisenaan, vaan ainoastaan että Tolkien on saattanut kierrättää ilkorinista pohjoissindariin joitakin sanoja ja ideoita.

Viitteet

  1. H.K. Fauskanger, Ilkorin – a lost tongue? (Ardalambion).
  2. HoME XI, s. 21, 24.
  3. Katso HoME V, s. 346.
  4. Viitteet, katso: ilkorinin sanasto.
  5. Etymologies s.v. WEG (HoME V, s. 398).
  6. Etymologies s.v. AT(AT) (HoME V, s. 349).
  7. Kontuwiki on tehnyt puolestaan omat vastaavat muutoksensa, suom. huom.
  8. HoME XI, s. 400.
  9. HoME V, s. 354.
  10. HoME V, s. 393.
  11. HoME X, s. 388.
  12. HoME XI, s. 414.
  13. HoME V, s. 389.

Aiheesta muualla