Kontuwiki:Tikittää

Kohteesta Kontuwiki


Konnussa tikittää...

Tämä on Kontuwikin viikkosivu, jota useimmiten päivittää Tik (muutkin toki saavat!). Kunkin laatikon sisältö näkyy etusivulla kunakin viikonpäivänä. Osa perjantain, lauantain ja sunnuntain sisällöistä on arkistoitu

Keskustelusivulla voi tehdä ehdotuksia tulevasta sisällöstä.

Torstai

Pitkät pätkät

Matěj Čadil on vanginnut kuvaansa yhden Sormusten herran lauluista, Bilbon kävelylaulun Tie vain jatkuu jatkumistaan

Kiinnos­taako pit­ki­en artik­ke­lien tut­ki­minen? Tässä Kontu­wikin 23 tavu­määräl­tään pisintä Tolkien-aiheista sivua 27.10.2022, pois lukien Sindar - jalo kieli -kieli­opin sekä quenyan sana­luet­telojen (Q-S, S-Q) osat. Täällä koko tilasto. Nuolet ↓ ↑ kertovat muutoksista 5.10.2022 jälkeen, (*) on uusi listalla.

  1. Quenyan lyhyt kielioppi
  2. 3019
  3. Taru sor­mus­ten her­ras­ta: Mah­ti­sor­muk­set (↑)
  4. Hake­mis­to (KTK) (↓)
  5. Kirjeet
  6. Hake­mis­to (Silma­rillion)
  7. Quenyan korpus
  8. Quenya
  9. Sormus­runo
  10. Adûnaic – Númenorin kansan­kieli
  11. Kääpiökieli
  12. Galadriel
  13. Westron
  14. Suomennetut riimu- ja tengwar-kirjoitukset
  15. Sananlaskut ja sanonnat
  16. 3018
  17. Tarun Sormusten herrasta runot ja laulut
  18. Kontu – osa
  19. Elrosin sukupuu
  20. Kullervon tarina
  21. Auringon vuodet
  22. Ihmiset
  23. Ilkorin

Perjantai

Perjantaikuva

J. R. R. Tolkienin syntymästä on kulunut 130 vuotta. Kuva "Mr. Hobbit" © Graeme Skinner

Lauantai

Lauantaikirjat

Brian Sibleyn toimittama teos The Fall of Númenor, kokoelma J. R. R. Tolkienin Keski-Maan toista aikaa käsitteleviä tekstejä ilmestyi HarperCollinsin kustantamana 10. marraskuuta. Kansikuva: Alan Lee. Kuva: TheOneRing.net
J. R. R. Tolkienin teoksen Seppä ja Satumaa vuonna 2005 ilmestynyt laajennettu laitos (toim. Verlyn Flieger) ilmestyy WSOY:n kustantamana Panu Pekkasen ja Jaakko Kankaanpään suomennoksena huhtikuussa 2023. Kansikuva: Pauline Baynes. Lisätietoja: WSOY. Kuva: WSOY kuvapankki.

Sunnuntai

Sunnuntain satunnainen

Valinorin puut. Kuva © Ereine (Vihreä Lohikäärme)

Valinorin Kaksi puuta olivat Telperion ja Laurelin, hopeinen ja kultainen puu, jotka kasvoivat Ezelloharin kummulla Valinorissa kunnes Melkor ja Ungoliant surmasivat ne.

Vietettyään 3500 Valarin vuotta (vastaa 33 537 aurinkovuotta) Ardassa valar olivat saaneet Valinorin valmiiksi ja rakentaneet itselleen Valmarin kaupungin, Yavanna istui Ezelloharin (Corollairë) kummulle, jonka hän oli pyhittänyt. Hän lauloi laulun, johon hän oli sisällyttänyt kaikki ajatuksensa maan kasveista, ja Nienna kasteli kumpua kyynelillään. Tuon laulun ja Niennan kyynelien voimasta kohosi kaksi versoa, jotka kasvoivat korkeiksi puiksi ja alkoivat kukkia.

Ensimmäisenä kukki hopeinen Telperion. Sitä hetkeä, jolloin se ensimmäisen kerran alkoi loistaa, ei lasketa hetkien joukkoon, vaan sitä kutsutaan Alkuhetkeksi. Siitä katsotaan alkaneen Valinorin hallituksen ajan, jota kutsutaan myös Autuuden ajoiksi, ja Ajan lasku alkoi myös Alkuhetkestä.

Telperion sammui aina päivän kuudennella hetkellä, kahdennellatoista hetkellä sammui Laurelin ja sitten aloitti Telperion uuden päivän. Kumpikin puu aloitti kukintansa yhtä hetkeä ennen toisen sammumista, joten päivässä oli aina kaksi hetkeä jolloin puiden valot sekoittuivat toisiinsa.

Puiden valo ei ollut samanlaista kuin auringon valo, se ei heti levinnyt ilmaan tai laskeutunut alas, vaan pysyi kauan. Valoisuutta lisäsi sekin, että Varda kokosi puiden valon, Telperionin kasteen ja Laurelinista valuvan kultasateen, suuriin altaisiin, jotka olivat kaikkialla Valinorissa veden ja valon lähteinä.

Ungoliant ja Kaksi puuta. Kuva © Ted Nasmith

Puiden vuosia kesti 1495 Valarin vuotta (vastaa 14322 aurinkovuotta). Silloin Melkor iski puita peitsellään ja Ungoliant myrkytti niiden juuret niin, että ne kuihtuivat. Kun Melkor ja Ungoliant olivat paenneet, Yavanna ja Nienna saivat voimillaan Telperionin kantamaan vielä yhden hopeisen kukan ja Laurelinin yhden kultaisen hedelmän. Niistä tehtiin Kuu (Isil) ja Aurinko (Anar), jotka saivat tehtäväkseen valaista koko Ardaa.

Puiden valoa oli jo aikaisemminkin otettu talteen, sillä Fëanorin takomat jalokivet, Silmarilit sisälsivät puiden sekoittunutta valoa. Niitä ei kuitenkaan voitu käyttää puiden parantamiseen, sillä Melkor oli varastanut ne ja vienyt Keski-Maahan. Mutta ei myöskään Silmarilien tekijä, Fëanor, ollut halukas luopumaan aarteistaan, kun Yavanna niitä pyysi puiden parantamiseksi. Niin puita ei saatu herätettyä enää eloon, ja niiden valo säilyi vain Auringossa ja Kuussa sekä Fëanorin tekemissä Silmarileissa, joiden kohtalosta haltiat kävivät Keski-Maassa pitkiä sotia. Taistelu päättyi viimein Morgothin tuhoon, mutta myös Keski-Maa rikkoutui pahoin Vihan sodassa.

Lähdeviitteet artikkelissa Valinorin Kaksi puuta.