Kontuwiki:Tikittää

Kohteesta Kontuwiki


Konnussa tikittää...

Tämä on Kontuwikin viikkosivu, jota useimmiten päivittää Tik (muutkin toki saavat!). Kunkin laatikon sisältö näkyy etusivulla kunakin viikonpäivänä. Osa perjantain, lauantain ja sunnuntain sisällöistä on arkistoitu

Keskustelusivulla voi tehdä ehdotuksia tulevasta sisällöstä.

Torstai

Pitkät pätkät

Matěj Čadil on vanginnut kuvaansa yhden Sormusten herran lauluista, Bilbon kävelylaulun Tie vain jatkuu jatkumistaan

Kiinnos­taako pit­ki­en artik­ke­lien tut­ki­minen? Tässä Kontu­wikin 23 tavu­määräl­tään pisintä Tolkien-aiheista sivua 12.11.2021, pois lukien Sindar - jalo kieli -kieli­opin sekä quenyan sana­luet­telojen (Q-S, S-Q) osat. Täällä koko tilasto. Nuolet ↓ ↑ kertovat muutoksista 11.11.2021 jälkeen, (*) on uusi listalla.

  1. Quenyan lyhyt kielioppi
  2. 3019
  3. Sanasto (KTK)
  4. Kirjeet
  5. Hake­misto (Silma­rillion)
  6. Quenyan korpus
  7. Quenya
  8. Sormus­runo
  9. Adûnaic – Númenorin kansan­kieli
  10. Kääpiökieli
  11. The Lord of the Rings (Amazon)
  12. Galadriel
  13. Westron
  14. 3018
  15. Sananlaskut ja sanonnat
  16. Tarun Sormusten herrasta runot ja laulut
  17. Kontu – osa
  18. Suomennetut riimu- ja tengwar-kirjoitukset (↑)
  19. Elrosin sukupuu (↓)
  20. Kullervon tarina
  21. Auringon vuodet
  22. Ihmiset
  23. Ilkorin

Perjantai

Perjantaikuva

J. R. R. Tolkienin teos Kirjoituksia Keski-Maasta (toim. Carl F. Hostetter) ilmestyy Jaakko Kankaanpään suomennoksena toukokuussa 2022. Alkuteos: The Nature of Middle-earth (2021). Kansikuvana Ted Nasmithin "Valinorin valo läntisellä merellä" (osa). Kuva: WSOY:n kuvapankki. Lisätietoja WSOY:n sivuilla.

Lauantai

Lauantaikirjat

25. lokakuuta 2021 ilmestyi Kersti Juvan suomen­ta­man Keskeneräisten tarujen kirjan kuvi­tettu laitos; kuvittajina John Howe, Alan Lee ja Ted Nasmith. Lue kirjan esittely WSOY:n sivuilta. Kansikuva: Alan Lee. Kuva: WSOY:n kuvapankki
18. lokakuuta 2021 ilmestyi teoksen Kirjeitä Joulupukilta (suom. Kersti Juva, runot suom. Alice Martin) laajennettu laitos. Lue esittely WSOY:n sivuilta. Kuva: WSOY:n kuvapankki

Sunnuntai

Sunnuntain satunnainen

Karhut tunnetaan sekä Númenorin eläimistöstä toisella ajalla, että Keski-Maasta kolmannella ajalla.

Númenorissa tiedetään olleen runsaasti sekä ruskeita että mustia karhuja maan vuoristoisissa osissa. Suuret mustakarhut elivät enimmäkseen Forostarissa.

Ihmisten ja karhujen välinen suhde Númenorissa oli erikoinen: alusta alkaen karhut osoittivat saarelle saapuneita ihmisiä kohtaan ystävällisyyttä ja uteliaisuutta ja ihmiset vastasivat näihin tunteisiin. Milloinkaan ihmisten ja karhujen välit eivät olleet vihamieiset, vaikka paritteluaikana ja pentujen ollessa pieniä ne saatoivat olla vihaisia ja vaarallisia jos niitä häirittiin, mutta númenorilaiset eivät häirinneet karhuja muuten kuin vahingossa, eivätkä karhut surmanneet ihmisiä kuin hyvin harvoin. Tällaiset tapauksetkaan eivät saaneet aikaan karhuvihaa. Lisäksi monet karhut olivat melko kesyjä; ne eivät asuneet ihmisten parissa tai heidän lähistöllään, mutta vierailivat usein ihmisten luona. Silloin niille oli tapana tarjota hunajaa.

Karhut myös tanssivat ihmisten iloksi; tunnetuin näistä eri puolilla saarta järjestetyistä karhutansseista oli forostarilaisen Tompollën ruxöalë, "Suuri karhutanssi", joka keräsi joka syksy runsaasti yleisöä.

Keski-Maan eläimistössä karhut mainitaan tiettävästi vain Beornin yhteydessä. Beorn pystyi muuttumaan karhuksi ja hän myös tanssi yhdessä muiden karhujen kanssa yöllä otettuaan Thorin Tammikilven seurueen vieraikseen. Näillä karhuilla oli myös oma kielensä, joka kuulosti murinalta.

Ainakin ne karhut, joiden kanssa Beorn oli tekemisissä, olivat ilmeisesti kotoisin Sumuvuorilta, sillä Gandalfin mukaan jotkut uumoilivat Beornin polveutuvan "suurista muinaisista karhuista jotka asuivat vuorilla ennen kuin jättiläiset tulivat". Beornin yöllisissä karhutanssiaisissa oli (Gandalfin havaitsemien jälkien perusteella) mukana "pieniä karhuja, suuria karhuja, tavallisia karhuja ja aivan jättiläismäisiä karhuja", joten ainakin Synkmetsän laitamilla niitä eleli tuolloin (vuoden 2941 ka. tienoilla) kohtalaisen runsaasti.

Vaikka haltioiden yhteyksistä karhuihin ei tiedetä mitään, tunnemme kuitenkin eri haltiakielistä 'karhua' tarkoittavia sanoja: sindariksi 'karhu' on graw (juuresta GRAW) ja quenyaksi (1930-luvulla kirjoitetuissa "Etymologioissa") morko (juuresta MORÓK). Samasta juuresta ovat peräisin myös ilkorinin broga ja noldorin brôg. "Karhutanssia" merkitsevän sanan ruxöalë alkuosa ruxo saattaa myös olla 'karhu' quenyaksi.

Varhaisessa qenyassa on myös 'karhua' tarkoittava sana matsile, joka esiintyy tähtikuvion "Iso Karhu" nimessä Oromatsile. Sananmukaisesti matsile tarkoittaa 'hunajansyöjää' (mata- 'syödä' + ile 'hunaja'); goldogrinissa vastaava sana on ma(t)gli; sen sanotaan olevan karhun lempinimi, ja myös se esiintyy "Ison Karhun" nimessä; goldogriniksi se on Oromagli. Tuon ajan kielimuodossa varsinainen 'karhua' tarkoittava sana oli gorch.