J. R. R. Tolkien

Kohteesta Kontuwiki
J. R. R. Tolkien. Kuva: WSOY : Kuvapankki.

John Ronald Reuel Tolkien (3.1.1892, Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio, Etelä-Afrikka – 2.9.1973, Oxford, Englanti) oli kielitieteilijä ja kirjailija, jonka teoksia ja laajemmin koko hänen luomaansa fantasiamaailmaa Kontuwiki esittelee.

Elämä

Lapsuus

John Ronald Reuel Tolkien syntyi Bloemfonteinissa Oranjen vapaavaltiossa Etelä-Afrikassa 3. tammikuuta 1892. Hänen isänsä Arthur Reuel Tolkien oli asettunut sinne asumaan saatuaan pankinjohtajan viran kylässä. Vuonna 1891 Arthurin kihlattu Mabel Suffield matkusti myös Etelä-Afrikkaan. Heidät vihittiin Kapkaupungissa 16. huhtikuuta 1891. Esikoisen, Ronaldin, jälkeen he saivat toisenkin lapsen: Hilary Arthur Reuel syntyi vuonna 1894.

Mabel Tolkien kesti huonosti Etelä-Afrikan ilmastoa, ja hän muutti takaisin Isoon-Britanniaan keväällä 1895. Arthurin oli määrä matkustaa perässä, mutta työasiat viivyttivät hänen paluutaan. Sitten hänen terveytensä heikkeni ja hän kuoli yllättäen helmikuussa 1896. Mabel Tolkienista tuli kahden lapsen köyhä yksinhuoltaja.

Asiat sujuivat kuitenkin kohtuullisen hyvin. Mabel opetti kahta poikaansa, Ronaldia ja Hilarya, milloin nämä eivät olleet koulun penkillä. Ronaldille tämä aika elämästä oli tärkeää, kuten monet hetket hänen nuoruutensa päivinä: hän rakastui puhtaaseen luontoon ja alkoi osoittaa merkittävää kiinnostusta kieliin. Kaiken kaikkiaan hänellä oli kohtuullisen onnellinen lapsuus. Kaikki ei kuitenkaan mennyt hyvin, sillä Mabel kuoli ja Ronaldista ja Hilarysta tuli orpoja. Tämä vaikutti paljon Ronaldin luonteeseen, sillä se lisäsi hänen sisäisen epätoivon luonteenpiirrettään, joka tuli näkymään paljon hänen myöhemmissä töissään. Samaten häneen vaikutti paljon se, että hänen äitinsä oli kääntynyt katolilaiseksi ja joutunut sen tähden sukunsa hylkimäksi. Myös Ronaldista tuli harras katolilainen.

Orpona

Ronald ja Hilary olivat siis orpoja mutta eivät unohdettuja. Mabel oli valinnut poikiensa holhoojaksi isä Francisin, joka osoittautui varsin hyväksi valinnaksi. Isä Francis varmisti että pojat saivat kunnon koulutusta ja varsinkin Ronaldilla koulunkäynti sujui hyvin. Hän osoitti lahjakkuutta kieliopinnoissa. Lopulta hän pääsikin Oxfordin yliopistoon toisella yrittämällä ja menestyi hyvin opinnoissaan Exeter Collegessa. Löysipä hän rakkaudenkin, Edith Brattin, orvon kuten hän, mutta tästä isä Francis ei pitänyt. Hän kielsi heitä ehdottomasti tapaamasta ja alkoi kolmen vuoden jakso, joka vaikutti suuresti sekä Ronaldin että Edithin elämään. Vaikka se erotti heidät, se solmi heidän välilleen vahvan rakkauden siteen. Tämäkään ei ollut vaikuttamatta siihen mitä Tolkien myöhemmin loi.

Tuona aikana tärkeäksi osaksi Tolkienin elämää tuli neljän nuoren älykön muodostama poikakerho. Opintojen puolella hänet siirrettiin englannin laitokseen, siis kielen ja kirjallisuuden pariin. Hän viihtyi siellä ja nautti tästä käänteestä.

Naimisiin

J. R. R. Tolkien sotilaana vuonna 1916

Myös odotus oli päättynyt. Edith oli jo osin menettänyt toivon Ronaldin suhteen, mutta kun tämä selkeästi osoitti olevansa edelleen halukas jatkamaan suhdetta, Edith hylkäsi toisen vaihtoehtonsa ja kihlautui J. R. R. Tolkienin kanssa heti kun tämä oli täyttänyt 21 vuotta 3. tammikuuta 1913. He avioituivat 22.3.1916. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan hyvin: sota oli syttynyt, Englanti oli julistanut sodan Saksalle. Tämä tiesi sitä, että Tolkienin oli mentävä rintamalle. Ja aikanaan hän sinne joutuikin, kaikkien kauheuksien keskelle. Ronald kuitenkin pelastui, sillä hän sairastui juoksuhautakuumeeseen, joutui pitkäksi aikaa sairaalaan ja siten pääsi pois rintamalta. Hän sai kuitenkin myös huonoja uutisia: kaksi poikakerhon muuta jäsentä kaatui, molemmat hänen rakkaita ystäviään. Jälleen oli Tolkien kokenut menetyksiä.

Kirjoittaminen alkaa

Tolkien alkoi kirjoittaa. Tästä muodostui pohja Silmarillionille. Hän halusi luoda mytologian, sellaisen joka Englannilta puuttui, tehdä suuren myytin joka alkoi luomisesta ja suurista tarinoista ja joka päättyisi maanläheisempiin tarinoihin joiden pohjalla ja mausteena toimivat nuo aiemmat tarinat. Myös Tolkienin kielellinen lahjakkuus pääsi oikeuksiinsa tässä työssä, ja hän pystyi luomaan pohjan, historian kielilleen. Quenya ja sindar saivat pohjan olemassaololleen. Hän loi myös uudet aakkoset, joilla kirjoitti muun muassa päiväkirjaansa.

Sota oli päättynyt ja Tolkienit olivat asettuneet Oxfordiin. Heillä oli tuolloin myös poikalapsi, John Francis Reuel, joka oli syntynyt sodan aikana. Tolkien työskenteli New English Dictionaryn parissa, ja hän osoittautui arvokkaaksi työntekijäksi vaikka olikin vasta 27-vuotias. Työstä Tolkien sai tarpeeksi rahaa, jotta muuttaminen onnistui. Oli kuitenkin luvassa yllättävä muutos, sillä Tolkien oli hakenut Leedsistä englannin kielen apulaisprofessorin virkaa. Hänen yllätyksekseen hänet kutsuttiin haastatteluun ja hän sai paikan. Ja niin Tolkienin perhe muutti piakkoin Leedsiin.

Leeds ei miellyttänyt Tolkienia, vaikka työ olikin mieleistä ja hän pystyi kirjoittamaan tarustoaan. Hänen aikaansaamansa legendarium ei kuitenkaan tyydyttänyt häntä, ja hän aloitti työn alusta, korjasi ja hioi. Jälleen oli luvassa muutos elämään. Tolkien oli päättänyt hakea töitä Oxfordista. Sinne hän myös pääsi ja Tolkien perheineen muutti vuonna 1926 takaisin Oxfordiin. Ja tämä oli viimeinen suuri muutos hänen elämässään, joka vakiintui pitkäksi aikaa. Hän teki Oxfordissa töitä lähes koko loppuelämänsä ja vietti rauhaisaa kotielämää.

Hobitista Sormusten herraan

Aluksi hän keskittyi huomattavan paljon yliopistoon. Hän osoittautui erinomaiseksi opettajaksi, josta oppilaat pitivät. Tolkien puhui monien mielestä epäselvästi, liian nopeasti ja yliarvioiden kuuntelijoidensa älykkyyden, mutta hän opetti niin suurella intohimolla aiheeseen, että oppilaat pitivät tästä. Hän oli sellainen opettaja, joka teki vaikutuksen oppilaisiinsa. Opetuksen ohella Tolkien kirjoitti lastenkirjan. Tämä oli vuonna 1937 ilmestynyt Hobitti, josta tuli varsin suosittu. Kustantaja olisi halunnut mielihyvin julkaista jatko-osan, mutta sitä Tolkienilla ei kuitenkaan ollut antaa: hänellä oli kyllä Silmarillion, mutta se ei ollut sopiva jatko-osa. Tarvittaisiin jotakin muuta. Samana vuonna hän aloitti työn, jonka lopputuloksena olisi monia monituisia vuosia myöhemmin Taru Sormusten herrasta.

Hän aloitti siis kauan kestävän, monesti pitkiksi ajoiksi tauonneen ja vaikeuksien saatteleman työn. Tarina alkoi Hobitin tavoin, mutta kehkeytyi pian vakavampaan suuntaan. Ja hän huomasi tämän itsekin. Lisäksi hänellä oli vaikeuksia päästä eteenpäin, kunnes tarina alkoi avautua hänelle itselleenkin. Tarina kasvoi kasvamistaan, kunnes syksyllä 1949 hän oli saanut työnsä tehtyä – kahdentoista vuoden jälkeen. Koko ajan hän oli samalla paiskinut töitä yliopistossa sekä muiden asioiden, kuten tarinansa kielten, parissa. Tolkien oli perfektionisti viimeisen päälle ja hänellä oli melkein pakkomielle korjata ja täydentää.

Taru Sormusten herrasta oli loistava teos, mutta ongelmana oli kustantaja: Tolkien ei olisi halunnut kustantaa kirjaansa Allen & Unwinilla, joka oli julkaissut Hobitin, sillä hän ei pitänyt siitä, miten hänen työtään oli kohdeltu: matkan varrella oli monia ongelmia. Kului taas vuosia, ja kun kävi ilmi, että Tolkienilla ei ollut parempaakaan vaihtoehtoa, Taru Sormusten herrasta saatettiin lopulta painoon. Ongelmia kuitenkin tuli, sillä tekstiä oli "korjattu" väärin ja Tolkien joutui tekemään huomattavan määrän töitä, että kirja saatiin julkaistua sellaisena kuin hän halusi. Alun perin kirja olisi pitänyt painaa yhtenä niteenä, mutta Tolkien joutui taipumaan kolmeen erillisen kirjan julkaisuun.

Sormuksen ritarit sai hyvän vastaanoton ja meni hyvin kaupaksi, kun se julkaistiin 1954. Samoin kävi Kahdelle tornille. Kävi selväksi, että kirja tulisi myymään hyvin, sillä kirjoista piti ottaa uusia painoksia, jotta kysyntä saatiin täytettyä. Meni kuitenkin vuosi Kahden tornin jälkeen ennen kuin viimeinen osa, Kuninkaan paluu, julkaistiin. Menestys ei kuitenkaan ollut vielä löytänyt rajojaan. Kirjat menivät kyllä hyvin kaupaksi, mutta suurin pommi oli vasta tulossa. Yhdysvalloissa oli julkaistu kirjoista epävirallinen taskukirjaversio, joka meni myös hyvin kaupaksi. Myöhemmin siellä julkaistiin myös virallinen taskukirjalaitos, ja Tolkien mainitsi kirjeenvaihdossaan (hän vastasi monille lukijoille, jotka lähettivät hänelle kirjeitä), että toinen versio ei ollut hänen käsialaansa.

Eläkevuodet

Tolkien nousi otsikoihin. Tapahtui läpimurto. Kirjat alkoivat mennä kuin kuumille kiville. Tarusta sormusten herrasta oli tullut erittäin suosittu ja vihdoinkin Tolkienista oli tullut varakas mies. Hän salli itselleen kuitenkin vain varsin vähän ylellisyyksiä, ja hän oli antelias. Lisäksi häneltä kului paljon aikaa kaikkeen muuhun kuin haluamaansa. Hän ei päässyt mitenkään eteenpäin Silmarillionin kanssa, joka kaipasi yhä viimeistelyä. Hän sai aikaan vähän, muttei mielestään tarpeeksi. Ja edessä oli vielä pari muutosta elämässä: Tolkien halusi Edithille hyvän loppuelämän, joten he muuttivat Oxfordista Bournemouthiin. Hän antoi aikaa Edithille, joka pääsi nauttimaan elämänsä viimeisistä vuosista. Tolkien itse ei nauttinut niinkään, mutta hän kesti sen, Edithin tähden. He rakastivat toisiaan vielä vahvasti viimeisinäkin vuosinaan.

Kuolema

Edith ja J. R. R. Tolkienin hauta Wolvercoten hautausmaalla Oxfordissa. Kuva (2002): Stefan Servos / Wikimedia Commons

Edith kuitenkin kuoli marraskuussa 1971, ja piakkoin Tolkien muutti vielä kerran takaisin Oxfordiin. Hän työskenteli vielä vähän Silmarillionin parissa, mutta sairastui yllättäen elokuussa 1973. Hänellä oli akuutti vuotava mahahaava. Kun hän kuoli 2. syyskuuta 1973, hänen vuoteensa vierellä olivat hänen nuorin tyttärensä Priscilla sekä vanhin poikansa John. Hänen kolmas ja nuorin poikansa Christopher, joka oli hänelle tärkein, oli Ranskassa eikä ehtinyt paikalle. Hänen toinen poikansa Michael oli vastaavasti Sveitsissä lomamatkalla.

Tolkien luovutti testamentissaan kirjallisen perintönsä poikansa Christopherin haltuun.[1] Christopher Tolkien onkin saattanut runsaasti isänsä käsikirjoituksia julkaisukuntoon, tärkeimpinä töinään Silmarillionin sekä The History of Middle-earth -sarjan.

Tolkienin hauta sijaitsee Wolvercoten hautausmaalla esikaupunkialueella Oxfordin keskustan pohjoispuolella. Hautakivessä lukee Edith Mary Tolkien, Luthien, 1889 - 1971, sekä John Ronald Reuel Tolkien, Beren, 1892 - 1973.

Katso myös

Viitteet

  1. Tolkien's Will (Sacnoth's Scriptorium; haettu 29.12.2012).

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia