Valkoinen puu (Gondor)

Kohteesta Kontuwiki

Valkoinen puu[1] tai Valkea puu[2] (engl. White Tree), muita nimiä Kuollut puu, Kuihtunut puu,[3] oli Númenorin Armenelosin kuninkaanpihalla kasvaneen Valkean puun eli Nimlothin vesa. Númenorin Valkea puu puolestaan oli Tol Eressëan haltioiden lahja nuorelle Aldarionille ja Erendisille. Se oli Tol Eressëan Celebornin pistokas, joka taas oli Amanin Tirionin Galathilionin vesa ja tämä Valkoisen puun Telperionin kuva.[4]

Nimlothin hedelmä

Nimloth kasvoi, mutta jäi hoitamatta jo vuosisatoja ennen Númenorin tuhoa. Kun Sauron tuli Númenoriin, hän painosti kuningas Ar-Pharazônia kaatamaan hoitamatta jääneen puun.[5] Mutta Númenorin edesmennyt kuningas Tar-Palantir oli ennustanut, että kuninkaiden suku sammuu, jos Valkoinen puu kuolee.[6] Siitä syystä Númenorin Uskollisista Isildur hiipi kuninkaanlinnan pihalle ja vei mukanaan puun viimeisen hedelmän ennen kuin se ehdittiin kaataa. Pian tämän jälkeen Puu kaadettiin ja Sauron poltti sen rungon temppelissään.[7]

Isildur haavoittui vakavasti, sillä vartiomiehet olivat valppaina, mutta hän sai vietyä hedelmän mukanaan ja se istutettiin. Kun uuden puun ensimmäinen verso kasvoi hedelmästä seuraavana keväänä, palasi hän elämään käytyään kuoleman porteilla.[8]

Valkoinen puu Keski-Maassa

Isildur toi Nimlothin vesan Keski-Maahan ja istutti sen Minas Ithiliin. Mutta Sauron valloitti Minas Ithilin ja poltti Isildurin Valkoisen puun vuonna 3429 ta.[9] Isildur pääsi kuitenkin pakoon ja otti mukaansa Puun vesan, jonka hän istutti veljensä Anárionin muistoksi Minas Anoriin vuonna 2 ka.[10]

Puu kuihtui vuonna 1636 ka. kuningas Telemnarin kuoltua ruttoon,[11] mutta hänen veljenpoikansa kuningas Tarondor istutti uuden vesan vuonna 1640 ka.[12] Kun puu kuihtui vuonna 2872 ka. käskynhaltija Belecthor II:n kuoltua, uutta vesaa ei löytynyt, ja Kuollut puu jätettiin paikalleen Lähteenpihaan.[13]

Kun Peregrin Tuk saapui Minas Tirithiin maaliskuussa 3019 ka., hän näki Kuolleen puun kulkiessaan Lähteenpihan poikki:

Ihana suihulähde helmeili auringon valossa ja sen ympärillä levittäytyi vihreä nurmikko; mutta nurmikon keskellä nuokkui kuollut puu lammikon yllä ja putoavat pisarat tipahtelivat surullisesti sen kuivilta ja katkenneilta oksilta takaisin kirkkaaseen veteen.[14]

Sormuksen sodan päätyttyä Gandalf vei 25. kesäkuuta 3019 ka.[15] vasta kruunatun kuningas Aragorn Elessarin Mindolluinin rinteelle ja näytti hänelle lumirajassa kasvavan Puun vesan:

...aivan lumen rajassa kohosi vajaan puolentoista kyynärän korkuinen puunvesa. Siihen oli jo puhjennut nuoret solakat lehdet jotka olivat tummia päältä ja hopeanvärisiä alta, ja hennossa latvassa hohtivat aurinkoisen lumen lailla pienen kukkatertun terälehdet.[16]

Gandalf kertoi, että paikka oli vanha pyhättö, jonne joku oli istuttanut varmuuden vuoksi Puun hedelmän, sillä niin kuin Gandalf sanoi kuninkaalle: "sanotaan että vaikka Puun hedelmä harvoin kasvaa kypsyyteen, voi elämä sen sisässä sitten nukkua monet monituiset pitkät vuodet, eikä kukaan saata ennustaa aikaa jolloin se herää. Muista tämä. Sillä jos sen hedelmä milloinkaan kypsyy, tule se istuttaa, ettei sen suku sammu maailmasta."[16]

Kuningas irrotti vesan helposti maasta ja vei sen Minas Tirithiin. Kuivunut puu kaivettiin juuriltaan ylös ja vietiin "Rath Dínenin hiljaisuuteen". Uusi vesa istutettiin Lähteenpihaan, jossa se kasvoi nopeasti ja kukki jo kesäkuussa.[16]

Viitteet

  1. Kirjoitusasu: "Valkoinen Puu" (Silmarillion, Taru Sormusten herrasta vuoden 2007 kolmiosaiseen laitokseen saakka, Keskeneräisten tarujen kirjan sanasto (KTK, Sanasto, s. 615; "Valkoinen puu" (Taru Sormusten herrasta, vuoden 2007 yksiosainen laitos).
  2. Tarun Sormusten herrasta liitteissä, Keskeneräisten tarujen kirjan tekstissä (KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 366).
  3. Ks. artikkeli Kuollut puu. "Lähteenpihan Puu", ks. myös artikkeli Kuollut puu.
  4. Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 363 / ***; katso myös artikkelit Telperion, Celeborn (puu), Nimloth (puu).
  5. Silm., Akallabêth, s. 340 / ***.
  6. Silm., Akallabêth, s. 336 / ***; KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 305.
  7. Silm., Akallabêth, s. 340-341 / ***.
  8. Silm., Akallabêth, s. 341 / ***.
  9. Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 363, 365 / ***; TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1121.
  10. Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 367 / 305; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1069; TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1122.
  11. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1081; TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1123.
  12. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1081; TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1024.
  13. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1088; TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1126 (huom. Liite B:ssä painovirhe: 2852 po. 2872).
  14. TSH III/5.1., Minas Tirith, s. *** / *** / *** / *** / 779.
  15. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1134.
  16. 16,0 16,1 16,2 TSH III/6.5., Käskynhaltija ja kuningas, s. *** / *** / *** / *** / 1002.