Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen (Silmarillion)
Sisältö
- Esiö
- Sisällys
- Kuvat
- Esipuhe
- Toisen laitoksen esipuhe
- J. R. R. Tolkienin kirjeestä
- Ainulindalë
- Valaquenta
- Quenta Silmarillion
- 1. Aikojen alku
- 2. Aulë ja Yavanna
- 3. Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen
- 4. Thingol ja Melian
- 5. Eldamar ja eldaliën ruhtinaat
- 6. Fëanor ja Melkorin vapautuminen
- 7. Silmarilit ja noldorin napina
- 8. Valinorin pimeneminen
- 9. Noldorin pako
- 10. Sindar
- 11. Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen
- 12. Ihmiset
- 13. Noldorin paluu
- 14. Beleriandista ja sen valtakunnista
- 15. Noldor Beleriandissa
- 16. Maeglin
- 17. Ihmisten tulo länteen
- 18. Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho
- 19. Beren ja Lúthien
- 20. Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad
- 21. Túrin Turambar
- 22. Doriathin tuho
- 23. Tuor ja Gondolinin tuho
- 24. Eärendilin matka ja Vihan sota
- Akallabêth
- Mahtisormukset ja kolmas aika
- Liitteet
Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen (engl. Of the Coming of the Elves and the Captivity of Melkor) on Silmarillionin osan Quenta Silmarillion kolmas luku.[1]
Sisällysluettelo
Luvun tapahtumat
Amanissa asuvat valar huolestuvat, kun Melkorin mahti Keski-Maassa kasvaa ja hänen palvelijoidensa määrä lisääntyy. Melkor rakentaa Utumnon lisäksi myös uuden linnoituksen, Angbandin, jota komentaa hänen suurpäällikkönsä Sauron.
Valar pitävät neuvoa ja päättävät ryhtyä toimiin Melkoria vastaan, sillä Ilúvatarin lasten heräämisen aika lähestyy eivätkä valar halua heidän heräävän pimeyteen. Manwën kehotuksesta Varda tekee taivaalle tähtiä ja tähtikuvioita, ja hänen lopetellessaan työtään Esikoiset heräävät Cuiviénenin rannalla.
Kulkiessaan retkillään Keski-Maassa Oromë tapaa haltiat ja viipyy heidän luonaan opettamassa heitä. Mutta kuultuaan, että jotkut haltioista olivat joutuneet Melkorin vangiksi (joidenkin mukaan Melkor kasvatti heistä turmelemalla ja kiduttamalla örkit) valar päättävät lopulta ryhtyä sotaan Melkoria vastaan. He tuhoavat Utumnon ja vievät Melkorin vankina Amaniin.
Valar päättävät kutsua haltiat asumaan luokseen Valinoriin, mutta näiden empiessä he pyytävät kolme lähettilästä Ingwën, Finwën ja Elwën puhumaan kansansa puolesta. Lähettiläät ihastuvat Puiden valoon ja palattuaan Cuiviénenille kehottavat haltioita lähtemään länteen. Osa haltioista, avari, ei kuitenkaan ota kutsua vastaan. Ne jotka lähtevät, eli eldar, järjestäytyvät kolmeen osaan, Ingwën johtamaan vanyariin, Finwën noldoriin ja Elwën teleriin.
Oromë johdattaa haltioiden joukkoa kohti länttä, mutta osa heistä jää matkan varrelle tai eksyy. Suurin joukko, joka jättää matkan kesken, on teleriin kuulunut Lenwën kansa nandor, joka jää Sumuvuorten taakse. Vanyar, noldor ja viimeisenä matkaa jatkanut osa teleristä saapuvat kuitenkin viimein Beleriandiin. Oromë jättää heidät sinne ja palaa kysymään neuvoa Manwëlta.
Lukuun liittyvä kuvitus
- "Cuiviénenjärvellä" (Ted Nasmithin kuva vuoden 2018 kuvitetussa laitoksessa).[2]
Tekstin lähteet
Christopher Tolkien on koonnut luvun pääasiassa "The Later Quenta Silmarillionin" luvusta "Of the Coming of the Elves"[3] ja "Amanin annaaleista".[4]
Viitteet
- ↑ Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 53-63 / 36-44.
- ↑ Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. – / 39. – Nasmith on julkaissut kuvan omilla internet-sivuillaan nimellä "At Lake Cuiviénen". Kuva on tekijän luvalla liitettynä myös tähän artikkeliin.
- ↑ HoMe X, s. 158-173.
- ↑ Ks. D. C. Kane, Arda Reconstructed, s. 56-65.
Aiheesta muualla
- Keskustelu Silmarillion - 3. Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen (Vihreän Lohikäärmeen Lukutupa, alk. 11.6.2018).
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia