Thingol ja Melian (Silmarillion)

Kohteesta Kontuwiki

Thingol ja Melian (engl. Of Thingol and Melian) on Silmarillionin osan Quenta Silmarillion neljäs luku.[1]

Luvun tapahtumat

Valinorin Lórienissa asunut maia Melian oli kansansa kaunein ja viisain sekä suurin laulun ja lumouksen taitaja. Satakielet seurasivat häntä ja hän opetti niitä laulamaan. Hän rakasti puiden suuria varjoja. Haltioiden herättyä hän lähti Keski-Maahan ja täytti metsät omalla ja lintujensa laululla.

Thingol ja Melian. Kuva © Matěj Čadil

Telerin saavuttua Beleriandiin kansan toinen ruhtinas Elwë sattui kerran kulkemaan Nan Elmothin metsän kautta ja kuuli siellä satakielten laulun ja erotti linnun laulun takaa Melianin äänen. Hän joutui lumouksen valtaan ja kulki syvälle metsään. Siellä hän tapasi Melianin ja he jäivät seisomaan lumoutuneina käsi kädessä puiden alle.

Kun Elwëä ei löytynyt mistään, hänen veljensä Olwë ryhtyi telerin valtiaaksi ja johdatti kansansa länteen. Elwë jäi asumaan Keski-Maahan ja hänestä tuli Beleriandiin jääneiden haltioiden kuningas. Melian oli hänen kuningattarensa ja he asuivat Menegrothissa Doriathin maassa. Heidän lapsensa Lúthien oli kaunein kaikista Ilúvatarin lapsista.

Tekstin lähteet

Lyhyt luku perustuu pääosin samannimiseen lukuun ("Of Thingol and Melian") 1950-luvun alussa kirjoitetussa Quenta Silmarillionin versiossa "The Later Quenta Silmarillion".[2] Christopher Tolkien on lisännyt siihen kaksi kappaletta "Harmaista annaaleista"[3] ja kolme kappaletta "Amanin annaaleista"[4] sekä tehnyt useita pieniä muutoksia.[5]

Viitteet

  1. Silm. 4, Thingol ja Melian, s. 64-65 / 45-46.
  2. LQ §31-33 (HoMe X, s. 172-173). Ensimmäisen kappaleen ensimmäinen virke on jätetty pois.
  3. Harmaat annaalit §3, 6 (HoMe XI, s. 5-7).
  4. Amanin annaalit §40, 64, 74 (HoMe X, s. 72, 83, 86).
  5. Ks. myös Douglas C. Kane, Arda Reconstructed, s. 66-67.

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia