Gelion

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gelion oli itäisen Beleriandin suuri joki, joka sai alkunsa kahdesta lähteestä Himringin vaaralta ja Reririn vuorelta. Gelion syntyi, kun joen kaksi latvauomaa, Himringiltä virtaava Vähä-Gelion ja Reririltä virtaava Iso-Gelion yhtyivät toisiinsa. Tämän jälkeen Gelion virtasi etelään Amon Erebin ja Taur-im-Duinathin itäpuolitse. Sen itäpuolelle jäivät Thargelion ja Ossiriand, jonka halki virtasi Ered Luinilta Gelioniin kuusi sivujokea, Ascar (myöhemmin Rathlóriel), Thalos, Legolin, Brilthor, Duilwen ja Adurant.[1]

Taur-im-Duinathin eteläpuolella Gelionin uoma on huonommin tunnettu, painetun Silmarillionin kartassa sitä ei näy, mutta tiedetään sen kääntyneen länteen ennen kuin se laski Belegaeriin.[2] Gelion oli koko pituudeltaan kaksi kertaa Sirionin mittainen – Sirionin puolestaan tiedetään saaneen alkunsa Eithel Sirionin lähteiltä, kiertäneen Ard-galenin laitoja ja virranneen solan läpi ja tämän jälkeen kuudenkymmenenviiden peninkulman matkan Balarin lahteen.[3] Näin ollen Gelion oli ainakin 130 peninkulmaa pitkä, tosin se oli vähävetisempi ja kapeampi kuin Sirion.[4]

Gelion oli Sirionin jälkeen Ulmolle "läntisen maailman vesistä rakkain",[5] niinpä Ulmon voima suojeli Ossiriandissa asuvia viherhaltioita.

Nimestä

Quenta Noldorinwassa joen nimi oli aluksi Ascar,[6] mutta ilmeisesti tämä oli pelkkä lipsahdus, sillä jo Tolkienin Quentaa kirjoittaessa joen ensimmäinen sivujoki oli nimetty Ascariksi. Tolkien korjasikin nimen käsikirjoituksessa ensin muotoon Flend ja sitten Gelioniksi.[7] Myös ennen vuotta 1930[8] piirretyssä "ensimmäisessä Silmarillionin kartassa"[9] joen nimi on ollut aluksi Flend, mutta korjattu sitten Gelioniksi. Tässä kartassa Iso-Gelionia ei ole vielä mukana, se näkyy vasta 1930-luvun alun "toisessa Silmarillionin kartassa",[10] jossa joen nimi on alun alkaen Gelion. Iso-Gelionin nimi tulee mukaan viimein karttaan myöhemmissä lisäyksissä.[11] Myöhemmin Tolkien kirjoitti kartan reunaan huomautuksen, jossa hän ilmaisi tyytymättömyytensä nimeen Gelion, jonka pitäisi olla paremmin "etymologisoitava" ja jonka nimeksi hän aikoi Duin Dhaer.[12] Toisissa muistiinpanoissaan hän ehdotti myös nimiä Gelduin, Gevilon ja Gevelon (tässä järjestyksessä).[13]

Tolkien kirjoitti erään kartasta otetun valokopion taakse, että nimi Gevelon oli peräisin joen kääpiökielisestä nimestä Gabilān 'suuri joki', mutta kääpiät käyttivät sitä vain joen alajuoksusta Ascarin yhtymäkohdan jälkeen – siinä joesta tuli nopeasti virtaava ja leveämpi useiden sivujokien ansiosta.[13] Aiemmin Tolkien oli selittänyt nimen Gelion tarkoittavan 'iloista'.[14]

Tinfang Gelion

Nimi Gelion 'iloinen laulaja'[15] esiintyy myös Kadonneitten tarujen kirjan hahmon Tinfangin (myös Timpinen) lisänimenä runoelmassa The Lay of Leithian.[16] Kadonneitten tarujen kirjassa Tinfangin/Timpinenin lisänimi oli englanninkielinen Warble 'liverrys'.[17]

Viitteet

  1. Silm., Beleriandin ja pohjoisten maiden kartta.
  2. HoME V, s. 260; katso myös Ambarkanta, kartta V (HoME IV, s. 251), jossa Gelionin koko uoma näkyy summittaisesti piirrettynä.
  3. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 147 / ***.
  4. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 150 / ***.
  5. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 151 / ***.
  6. QN §14 (HoME IV, s. 133).
  7. HoME IV, s. 135 [viitteet 3, 4].
  8. Ks. HoME IV, s. 219, vrt. s. 11.
  9. HoME IV, s. 231, ks. myös s. 232-233.
  10. HoME V, s. 409, vrt. s. 407, 412.
  11. HoME XI, s. 183, 188 [n:o 45].
  12. HoME XI, s. 191.
  13. 13,0 13,1 HoME XI, s. 336.
  14. Etymologies s.v. GYEL- (HoME V, s. 359-360); Sindarin gell 'ilo, voitonriemu', -ion adjektiivipääte, joka ilmaisee luonteenomaista piirrettä (D. Salo, A Gateway to Sindarin, s. 170).
  15. Engl. merry singer (Etymologies s.v. GYEL-, HoME V, s. 359).
  16. Rivi 503 (HoME III, s. 174, vrt. s. 181, 182).
  17. Ks. esim. HoME I, s. 268.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia