Lindon

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lindon oli luoteisen Keski-Maan rannikkoseutu, johon kuului Ered Luinin vuorijonon länsipuolelle jäävä alue sekä ainakin Harmaat satamat vuorten itäpuolella[1]. Lindon oli jäänne Beleriandiin kuuluneesta Ossiriandin maasta. Beleriandin vajotessa mereen ensimmäisen ajan lopussa suuri osa Ossiriandista näyttää jääneen merenpinnan yläpuolelle, mutta Ered Luiniin repeytyi tällä seudulla aukko, josta syntyi Lhûnin lahti[2] Lahti jakoi Lindonin pohjoiseen Forlindoniin ja eteläiseen Harlindoniin[3]

Toisella ajalla Lindonia hallitsi Gil-galad. Hänen valtakuntansa "meren rannasta aina vuorten taa" esiintyy laulussa Gil-galadin tuho, jonka Bilbo Reppuli oli kääntänyt yhteiskielelle, ja josta Samvais Gamgi oli oppinut katkelmia[4]

Nimestä

Lindon oli yksi Ossiriandin nimistä jo ensimmäisellä ajalla, ja Beleriandin häviön jälkeen sitä alettiin käyttää maista, jotka eivät olleet jääneet veden alle. Nimen alkuperästä on ainakin kaksi tarinaa. Sekä Mahtisormukset ja Kolmas Aika[2] että Quenta Silmarillion[5] kertovat, että nimi oli noldorin antama. Jälkimmäisessä se on käännetty 'laulun maaksi' (engl. land of music), ja tämän sanotaan perustuneen Ossiriandin viherhaltioiden lauluun. Esseessä Quendi and Eldar nimen sanotaan olevan viherhaltioiden itsensä antama nandorinkielinen nimi, mutta liittyvän joka tapauksessa lauluun (viherhaltioiden itsestään käyttämä nimi oli lindi, jonka quenyankielinen vastine lindar on käännetty toisaalla 'laulajat')[6]

Viitteet

  1. Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 371 / ***: "Harmaissa satamissa Lindonissa asui myös haltiakuninkaan Gil-galadin kansan jäännöksiä".
  2. 2,0 2,1 Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 355–356 / ***.
  3. TSH, Karttaliite (kartta Keski-Maan läntiset osat kolmannen ajan lopulla).
  4. TSH I/1.11., Veitsi yössä, s. *** / *** / 250-251 / *** / 197-198.
  5. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 151 / *** (alkuperäinen lähde luultavasti HoME V, s. 267 / HoME XI, s. 193, joissa käännös on muodossa region of music).
  6. HoME XI, s. 385.