Sinivuoret

Kontuwiki
Ohjattu sivulta Ered Luin
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sinivuoret (engl. Blue Mountains), sindariksi Ered Luin (harvemmin myös Ered Lindon ja Luninvuoret [engl. Mountains of Lune]) oli pohjoisesta etelään kulkenut vuorijono, joka erotti Beleriandin muusta Keski-Maasta, kunnes Beleriand upposi Vihan sodan yhteydessä. Mullistuksen myötä Sinivuoret jäivät Keski-Maan rannikon tuntumaan Eriadorin länsilaidalle. Niiden tuolla puolen olivat vain Ossiriandista säästyneet maat, Lindon.

Historia ja maantiede

Vuoriston synty

Ambarkantan mukaan Sinivuoret syntyivät, kun valar siirtyivät Almarenin tuhon jälkeen Amaniin ja suojautuakseen Melkorilta levensivät Belegaeria työntämällä Keski-Maata itään. Se aiheutti mantereen poimuttumisen niin, että kohosi neljä uutta pohjois–etelä-suuntaista vuorijonoa: Sinivuoret, Punavuoret (Orocarni), Keltavuoret ja Harmaavuoret.[1] Silmarillionissa ei mainita lainkaan tätä Belegaerin leventämistä Amanin asuttamisen yhteydessä; sen sijaan meren mainitaan käyneen leveäksi ja syväksi sen mullistuksen myötä, jossa Utumno kukistettiin haltioiden heräämisen jälkeen. Valarin ja Melkorin sotajoukot kohtasivat tuolloin juuri Keski-Maan luoteisosassa, jonka kerrotaan rikkoutuneen perusteellisesti.[2] On toki mahdollista, että Belegaer leveni kahteen otteeseen eri syistä. Joka tapauksessa Sinivuoret olivat olemassa haltioiden Suuren matkan aikana. Toisin kuin Sumuvuoret, jotka Melkor oli aikoinaan nostanut esteeksi Oromën ratsastuksille, Sinivuoret eivät ilmeisesti olleet olennainen este haltioiden matkalle ja ne ylitettiin ilman erityisiä viivytyksiä.[3]

Ensimmäinen aika

Sinivuorilta kuohui alas lukuisia jokia. Länteen laskivat ensimmäisellä ajalla Ossiriandin halki Gelionin sivujoet Ascar, Thalos, Legolin, Brilthor, Duilwen ja Adurant sekä pohjoisempana Rerir-vuorelta Gelionin itsensä latvajoista vuolaampi, Iso-Gelion.[4] Ei ole tietoa miten näille joille kävi Beleriandin hävityksessä, mutta ainakin yksi nimeämätön joki Tarun Sormusten herrasta kartassa virtaa Lindonin halki Lhûnin lahteen Forlondissa.[5] Myöhempinä aikoina virtasi Sinivuorten pohjoisimmasta kolkasta Eriadorin läntisimpien osien halki Lhûn eli Luni, joka kohtasi meren Lhûnin lahden pohjukassa. Myös Lunin sivujoista toinen laski Sinivuorilta, ja vaikka se Tarun Sormusten herrasta yleiskartassa on nimetön, mainitaan sen nimeksi Tolkienin kirjoituksessa "Of Dwarves and Men"[6] Vähä-Luni.

Vanhastaan Sinivuorten asukkaita olivat kääpiöt, jotka jo ennen Auringon vuosia louhivat vuorten itäsivulle, Dolmedin vuoren tienoille, Nogrodin ja Belegostin kaupungit.[7] Ne säilyivät merkittävinä kääpiöasutuksina aina Beleriandin häviöön saakka – tuolloin kaupungit raunioituivat ja niiden asukkaat muuttivat itään Khazad-dûmiin.[8] Ajan kuluessa joitakin kääpiöitä kuitenkin palasi vuorille (mikäli kaikki edes alkuaan lähtivät). Kääpiöitä asui erityisesti Lhûnin lahden eteläpuolisilla vuorilla, missä heillä oli toimivia kaivoksia vielä neljännen ajan alullakin,[9] mutta myös pohjoiset Sinivuoret Vähä-Lunin juoksun pohjoispuolella mainitaan kääpiöalueeksi "Of Dwarves and Men" -esseessä. Vuonna 2802 ka. Sinivuorten merkitys kääpiöasutuksena kasvoi hetkellisesti, kun Durinin heimon rippeet Thráin II johtajanaan asettuivat Sinivuorten itäpuolelle Luni taakse jätettyään vanhat asumuksensa Mustainmaassa.[10] Jo vuonna 2941 ka. Sinivuorten merkitys kuitenkin hiipui taas, kun Thorinin johtama uskalias retkikunta voitti Ereborin takaisin kääpiöille ja lohikäärme Smaug sai surmansa Esgarothissa.[11] Pitkäpartojen pääosa jätti Sinivuoret ja muutti itään.

Myöhemmät ajat

Ensimmäisellä ajalla Sinivuorilta länteen sijainnutta Ossiriandin maata asuttivat viherhaltiat. Beleriandin upottua mereen Vihan sodan myllerryksissä Sinivuoret jäivät Keski-Maan rannikolle, Eriadorin länsilaidalle. Samassa myllerryksessä vuoriketjun halkaisi kahteen osaan pitkä vuono, Lhûnin lahti.[12] Vuorten länsipuolelle jäi ainoastaan Lindonin haltiamaa, jonka mukaan vuoriakin joskus kutsuttiin Ered Lindoniksi, Lindonin vuoriksi.

Vuorten huipuista tunnetaan vain kaksi, pohjoinen Rerir sekä Dolmed.[4] Nekin mainitaan vain ensiaikaa käsittelevissä tarinoissa; ei tiedetä miten niille kävi Beleriandin vajotessa. Molemmat sijaitsivat vuoriston länsilaidalla hiukan erillään päälinjasta, joten ne saattoivat hyvinkin sortua ainakin osittain

Toisen ajan alussa Beleriandista paenneet haltiat, johtajanaan Gil-galad, perustivat Ossiriandin säilyneisiin osiin Sinivuorten länsipuolelle Lindonin maan. Lhûnin Lahden pohjukkaan rakennettiin Mithlond, Harmaat Satamat joista haltialaivat purjehtivat Länteen kautta toisen ja kolmannen ajan pitkien vuosien.[12] Gil-galadin ja monien muiden suurhaltioiden kuoltua Viimeisen liiton sodassa Lindonin merkitys väheni, eikä siellä enää asunut paljoakaan haltioita. Neljännellä ajalla suurin osa Sinivuorten alueen haltioista oli lähtenyt, ja jos heitä jäi jäljelle, heitä oli enää hyvin vähän.[9]

Nimistä

  • Sinivuorten sindarinkielisten nimien Ered Luin ja Ered Lindon alkuosa ered on monikkomuoto sanasta orod 'vuori', ja se esiintyy monien vuoristojen nimissä.[13] Sindarin sana luin puolestaan tarkoittaa 'sinistä'.[14]
  • Nimestä Lindon, katso artikkeli Lindon: Nimestä.
  • Nimestä Luninvuoret, katso artikkeli Luninvuoret.

Viitteet

  1. HoME IV, s. 239.
  2. Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 58.
  3. Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 62–63.
  4. 4,0 4,1 Silm., Beleriandin ja pohjoisten maiden kartta.
  5. TSH, Karttaliite (kartta: Keski-Maan läntiset osat kolmannen ajan lopulla).
  6. HoME XII, s. 313.
  7. Silm. 10, Sindar, s. 109-110.
  8. TSH, liite A III, "Durinin heimo", s. *** / *** / *** / *** / 1108.
  9. 9,0 9,1 TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1072.
  10. TSH, liite A III, "Durinin heimo", s. *** / *** / *** / *** / 1112-1113; TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1126 (annaali 2799 ka.).
  11. Ks. esim. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1127 (annaali 2941 ka..
  12. 12,0 12,1 Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 356; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1072.
  13. Silm., Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 438 s.v. orod. Vrt. esim. Ered Engrin, Ered Gorgoroth.
  14. Silm., Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 437 s.v. luin, vrt. tähtien nimet Helluin ja Luinil sekä vuoren nimi Mindolluin.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia