Amrod ja Amras

Kontuwiki
Ohjattu sivulta Amras
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Amrod ja Amras olivat kaksoset, Fëanorin seitsemästä pojasta nuorimmat, "yhtäläiset muodoltaan ja laadultaan".[1]

Elämä Silmarillionin mukaan

Amanissa

Amrod ja Amras syntyivät Amanissa, mutta heidän syntymävuottaan ei tiedetä tarkasti. Heidän isänsä Fëanor syntyi vuonna 1169 pv.[2] ja avioitui Nerdanelin kanssa "varhaisessa nuoruudessaan".[3] Fëanorin seitsemän poikaa mainitaan kuitenkin annaaleissa ensi kerran vuonna 1490 pv., jolloin he lähtevät isänsä mukana Valmarista maanpakoon Formenosiin.[4]

Kaksosten nuoruudesta tiedetään vielä, että he ja heidän veljensä kulkivat isänsä Fëanorin mukana "pitkin ja poikin Valinorissa ja sen rajoilla" eivätkä asuneet pitkään yhdessä paikassa. Usein he olivat Aulën vieraina ja matkasivat jopa Pimeyden reunamille sekä Ulko-Ulapan rannoille "tuntematonta etsien".[5]

Maanpakoon

Valinorin Kahden puun tuhoamisen jälkeen, kun Morgoth oli vienyt Silmarilit, Amrod ja Amras vannoivat isänsä ja veljiensä mukana valan "vainota kostolla ja vihalla maailman ääriin saakka jokaista olentoa joka ottaa, pitää tai kätkee yhdenkään Silmarilin..."[6] ja seurasivat Fëanoria Keski-Maahan. He asettuivat Itä-Beleriandin eteläosiin, missä he asuivat Maedhrosin alaisina.[7] Heidät tunnettiin uljaina metsästäjinä.[1]

Bëorin kansa asettui aluksi heidän mailleen seudulle joka sai nimen Estolad.[8] Dagor Bragollachin jälkeen pohjoisesta paennut Caranthirin kansa liittyi heidän niin ikään hajalle lyötyihin kansoihinsa. He vetäytyivät kauemmas etelään Ramdalin sivuitse ja asettivat vartion Amon Erebille. Tämän ansiosta örkit eivät menneet Ossiriandiin eivätkä kauemmas etelään, Taur-im-Duinathiin ja sen takaisiin erämaihin.[9]

Kuolema

Fëanorin vala tavoitti lopulta metsästäjäveljeksetkin. Gondolinin ja Doriathin tuhon jälkeen Berenin ja Lúthienin hakema Silmaril oli heidän pojantyttärellään Elwingillä Sirionin suulla. Viimeiset eloon jääneet Fëanorin pojat, Maedhros, Maglor, Amrod ja Amras, hyökkäsivät Sirionin suun pakolaisten kimppuun ja koettivat anastaa Silmarilin. Jalokiveä he eivät saaneet, sillä Elwing vei sen mukanaan Suureen mereen, mutta Amrod ja Amras kaatuivat taistelussa.[10]

Tarinan myöhäinen versio

Myöhäisissä esseissä Tolkien nimesi kaksoset uudelleen ja muutti heidän tarinaansa.[11] Uuden tarinan mukaan nuorempi kaksosista jäi yöksi laivaansa, kun Fëanorin joukko oli ylittänyt Meren ja rantautunut Losgarissa. Jälkeenpäin ajateltiin, että hän oli suunnitellut purjehtivansa takaisin Amaniin, sillä telerin laivojen ryöstö oli järkyttänyt häntä. Tästä tietämättömänä Fëanor sytytti yöllä laivat tuleen, jotta kukaan ei olisi voinut palata auttamaan Fingolfinin joukkoa. Vasta seuraavana aamuna hänelle selvisi, että hän oli näin surmannut oman poikansa. Fëanorin ja eloon jääneen kaksosen välillä käytiin synkkä sananvaihto, mutta tämän jälkeen kukaan ei uskaltanut puhua asiasta Fëanorille.

Myöhäisessä versiossa kaksosilla sanotaan olleen Maedhrosin tavoin punaruskeat hiukset. Eräässä tekstinkohdassa heidän sanotaan olleen hyvin samannäköisiä,[12] mutta toinen, ilmeisesti myöhemmin lisätty merkintä kertoo, että vanhemman kaksosen hiukset muuttuvat iän myötä tummemmiksi, eikä heitä ollut aikuisina vaikea erottaa toisistaan.[13]

Eräässä Tolkienin viimeisistä kirjoituksista puhutaan toistuvasti Fëanorin viidestä pojasta. Mitään selitystä ei ole säilynyt, mutta Christopher Tolkienin mukaan kyseessä ei ehkä ole pelkkä lipsahdus. Hän arvelee, että hänen isänsä saattoi lopulta päättää, että molemmat kaksosista kuolivat Losgarissa.[14]

Nimistä

Damrod ja Díriel

Kadonneitten tarujen kirjan tarinassa The Nauglafring Amrodia ja Amrasia vastaavien Fëanorin poikien nimet ovat Damrod ja Dinithel (tai Durithel – käsikirjoitus ei ole varmuudella luettavissa). Jälkimmäinen nimi korvasi jonkin aikaisemman, niin ikään epäselvän nimimuodon.[15] Myöhemmin se vaihtui muotoon Díriel.[16] 1930-luvun lopulla kirjoitettujen "Etymologioiden" mukaan noldorinkielisen nimen Damrod (qenyaksi Nambarauto) merkitys on 'kuparin takoja' (engl. hammerer of copper).[17] Díriel esiintyy "Etymologioissa" muodossa Diriel ja palautuu juuriin DER- 'mies (haltia, kuolevainen tai muun puhuvan kansan jäsen)' ja GYEL- *'(voiton)riemu?'.[18]

Amrod ja Amras

Amrod ja Amras korvasivat nimet Damrod ja Díriel Quenta Silmarillionin muokkauksissa 1950-luvulla.[19] Tässä vaiheessa nimien täytyy olla kieleltään sindaria, mutta niiden etymologia on epäselvä. Nimelle Amrod tunnetaan Tolkienin antama tulkinta, mutta se on peräisin myöhemmästä vaiheesta, jolloin Amrod ei enää ollut kummankaan kaksosen todellinen nimi (ks. alla).

Amros ja Amarthan

Noin vuonna 1968 kirjoitettuun The Shibboleth of Fëanor -esseeseen liittyvän luonnoksen mukaan Fëanorin kuudennen pojan quenyankielinen isännimi oli Pityafinwë 'Pikku-Finwë' (lyhyt muoto Pityo). Tolkien korjasi Pityafinwën Nityafinwëksi, mutta ei muuttanut lyhyen muodon Pityo alkukirjainta. Seitsemännen pojan isännimi oli puolestaan Telufinwë 'Viimeinen Finwë' (Telvo).[20]

Kaksoset saivat tässä myöhäisessä versiossa kumpikin Nerdanelilta äidinnimen Ambarussa. Seitsemännelle pojalle tunnetaan lisäksi nimi Umbarto/Ambarto. Kerrotaan, että Fëanor pyysi, että pojat saisivat eri nimet, jolloin Nerdanel vastasi: "Olkoon toinen sitten nimeltään Umbarto, mutta kumpi, sen ratkaisee aika."[21] Fëanor muutti pahaenteisen nimen ("Tuomittu", engl. Fated) muotoon Ambarto ja käytti sitä nuoremmasta kaksosesta. Kaksoset kutsuivat kuitenkin toisiaan Ambarussaksi.[22] Nimen Ambarussa osat ovat 'ylä-' + 'punaruskea' (engl. top-russet). Ambarto sisältää sanat amba + arta 'ylhäinen, korkea'.[23]

Nimi Ambarussa käännettiin Keski-Maassa sindarinkieliseen muotoon Amros.[24][25] Jos nimi Ambarto olisi saanut sindarilaisen asun, siitä olisi Tolkienin mukaan "todennäköisesti" tullut Amrod, mutta silloin, kun nimeä ylipäänsä käytettiin sindarissa, se sai muodon Amarthan 'Tuomittu' (engl. Fated One), joka vastaa quenyan Umbartoa.[24]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 Silm. 4, Thingol ja Melian, s. 70 / ***.
  2. Annals of Aman §78 (HoME X, s. 92) antaa vuosiluvuksi alun perin 1179; Tolkienin myöhemmän korjauksen mukaan 1169 (HoME X, s. 101 [viite 1], 205).
  3. Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 75 / ***.
  4. Annals of Aman §99 (HoME X, s. 96); vrt. Silm. 7, Silmarilit ja noldorin napina, s. 83 / ***.
  5. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 72 / ***.
  6. Silm. 9, Noldorin pako, s. 99 / ***.
  7. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 152 / ***.
  8. Silm. 17, Ihmisten tulo länteen, s. 176 / ***.
  9. Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. 190 / ***.
  10. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 310 / ***.
  11. Tarina on kerrottu The Shibboleth of Fëanor -esseeseen liittyvässä luonnoksessa, josta oli tarkoitus tulla selvitys Fëanorin poikien nimistä (HoME XII, s. 352–355). Siihen viitataan myös esseessä The Problem of Ros (HoME XII, s. 367) ja erääseen Annals of Amanin kopioon tehdyssä merkinnässä (HoME X, s. 128). Veljesten sindarinkielisiä nimiä koskevat muistiinpanot, jotka olivat liian epäselviä The Peoples of Middle-earth -teoksessa esitettäviksi (HoME XII, s. 366 [viite 65]), on julkaistu kokonaisuudessaan Vinyar Tengwarin numerossa 41 (s. 7-10).
  12. HoME XII, s. 353.
  13. HoME XII, s. 355.
  14. HoME XI, s. 329.
  15. HoME II, s. 241, 244–245.
  16. Esim. HoME IV, s. 15.
  17. Etymologies s.v. NDAM-, RAUTĀ- (HoME V, s. 375, 383 [jossa jälkimmäisen osan merkitys on muutettu "kuparista" "metalliksi"]).
  18. Etymologies s.v. DER-, GYEL- (HoME V, s. 354, 359).
  19. Tekstiversioiden LQ 1 ja LQ 2 välisenä aikana eli noin 1951–1958 (HoME X, s. 177).
  20. HoME XII, s. 353, 365 [viite 59].
  21. HoME XII, s. 353.
  22. HoME XII, s. 353–355.
  23. HoME XII, s. 353–354.
  24. 24,0 24,1 "From The Shibboleth of Fëanor", Vinyar Tengwar 41, 2000, s. 10.
  25. HoME XII, s. 367.