Aragorn II

Kohteesta Kontuwiki

Haku sanalla "Aragorn" ohjautuu automaattisesti tänne. Lukeaksesi hänen esi-isästään Aragorn I:stä, katso Aragorn I.

Aragorn. Kuva © John Howe (Lähde: John Howen kotisivut).

Aragorn II (1. maaliskuuta 2931 ka.[1] - 1. maaliskuuta 120 na.[2]) eli Elessar Telcontar oli uudelleen yhdistyneen Arnorin ja Gondorin kuningas Sormuksen sodan jälkeen. Hänen puolisonsa oli Arwen Undómiel, Elrond Puolhaltian ja Celebríanin tytär.

Aragorn oli Isildurin kolmaskymmenesyhdeksäs perijä suoraan alenevassa polvessa; Arathornin ja Gilraen Kauniin poika. Hänen ja Arwenin sanotaan saaneen ainakin yhden pojan, Eldarionin, ja useita tyttäriä, joita nämä tarut eivät tunne nimeltä.

Elämä

Varhaiset vaiheet

Arathornin kuoleman jälkeen: Gilraen lähdössä Rivendelliin lapsensa kanssa. Kuva © steamey.

Aragorn oli kuninkaallista sukua, syntyessään kuitenkin vain pohjoisen samoojien päällikön poika. Ajat olivat kovat: hänen isänsä Arathorn kuoli Aragornin ollessa vain kahden. Tämän takia Gilraen, hänen äitinsä, vei hänet Rivendelliin Elrondin huomaan, joka kasvatti hänet omana poikanaan. Hänelle annettiin nimi Estel 'toivo', eikä hänelle vielä kerrota kuka hän todellisuudessa on.[3]

Jo nuorella iällä, kahdenkymmenen tienoilla, Aragorn näytti taitojaan ja neuvokkuuttaan. Pian tämän jälkeen Elrond kertoi hänelle totuuden hänen alkuperästään. Arvonimet ja korkea-arvoinen suku nostivat Aragornin mielialaa, mutta tuleva vastuu painoi häntä. Seuraavana päivänä hän tapasi Arwenin Elrondin tyttären, tulevan vaimonsa ja luuli tätä aluksi peräti Lúthien Tinúvieliksi; sillä olihan Arwen kaunein neito niihin aikoihin Keski-Maassa. Aragorn sulkeutui muutamaksi päiväksi ja kertoi aluksi vain äidilleen mikä on vikana, myöhemmin kuitenkin myös Elrondille. Tämän jälkeen hän hyvästeli Elrondin ja äitinsä ja lähti pitkille matkoille erämaihin.[4]

Näillä matkoillaan Aragorn kävi kaukana idässä ja etelässä, tutustui Gandalfiin ja oppi lopulta kolmannen ajan parhaaksi erämieheksi. Hän oppi viisautta ja hänen tietonsa kasvoivat. Matkansa hän suuntasi kaikkialle ja kävi mm. kaukana idässä ja etelässä.[5] Hän palveli Thengeliä Rohanin kuningasta[6] ja myöhemmin Gondorissa hänet tunnettiin nimellä Thorongil, käskynhaltija Ecthelion II:n apurina, joka katosi salaperäisesti niitettyään suurta kunniaa.[7]

Kihlautuminen ja Elrondin vala

Vuonna 2980[8] ollessaan neljänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen Aragorn poikkesi Lórienissa paluumatkallaan Rivendelliin. Siellä hän tapasi viimein jälleen Arwenin, joka on palannut äitinsä luokse. He kävelivät Cerin Amrothin nurmella ja rakastuivat – ja Arwen teki valintansa. He kihlautuivat.[9]

Kun Aragorn on lopultakin palannut Rivendelliin, Elrond antoi valansa, ettei Arwenia anneta kenellekään muulle kuin Arnorin ja Gondorin tulevalle kuninkaalle, mutta vasta kun tämä on kuningas. Elrondille tämä on karvas asia, sillä näin Arwenille lankeaa kuolevaisen osa eikä tämä voi matkata Meren ylitse Kuolemattomille maille.[10]

Sormuksen sota

Sormuksen sota alkoi olla käsillä. Aluksi Aragorn ja Gandalf jahtasivat Klonkkua, tuloksetta. Pian kuitenkin paluumatkallaan, sattumalta, Aragorn löysi Klonkun jälkiä ja sai sen kiinni. Hän vei Klonkun sovitusti Thranduilin haltioiden huostaan.

Paljon myöhemmin Briissä, kun Frodo ja kumppanit ovat matkallaan kohti Rivendelliä, hän liittyi heidän mukaansa. Aluksi hobitit olivat varsin epäluuloisia, mutta pian Aragorn sai heidät luottamaan itseensä: Saminkin, joka oli paljon häntä vastaan. Ilman Aragornia hobitit olisivatkin jääneet kiinni ja Sauron olisi saanut Sormuksen. Aragornin ansiosta he kuitenkin pääsevät Rivendelliin, jossa myöhemmin pidettiin Elrondin neuvonpito.

Neuvonpidon jälkeen valittiin Sormuksen saattue ja Aragorn oli yksi sen jäsenistä, sillä hänen oli aika tarttua uudelleentaottuun Narsiliin. Rivendellissä Elendilin Murtunut Miekka taottiin ehjäksi, ja Aragorn antoi sille nimen Andúril, Lännen lieska. Hän matkasi Saattueen mukana etelään, jossa aluksi auttoi Rohanin kuningasta Théodenia sodassa Sarumania vastaan. Hän levitti taistelussa kauhua vihollisiinsa ja oli haavoittumaton taistelun jäljiltä.

Alkoi hänen todellinen koitoksensa. Hän sai käsiinsä palantírin, jonka avulla hän sai tietää että kaukaa etelästä Umbarista on tulossa suuri laivasto, vedettyään ensin palantírin hallinnan Sauronilta: temppu joka teki Sauronista hätäisen. Sekä tämän että vihollislaivaston takia hän lähti nopeinta reittiä vuorten toiselle puolelle, Kuolleiden kulkuteiden kautta. Hän johti Varjoarmeijan Gondorin miesten avuksi ja tuhosi haradrimin armeijan lähestulkoon viimeiseen mieheen ja kaappasi laivat. Jäljelle jääneet pakenivat kauhun vallassa. Aragorn vapautti haamut tehtävänsä suorittaneina, valmisti laivaston Minas Tirithin avuksi ja matkasi Anduinia pitkin sinne pitäen kovaa kiirettä, sillä toivo oli pettämässä hänet.

Hän saapui melkein myöhässä, sillä Mordorin sotavoimat olivat mahtavat ja toivo oli jo lähes mennyt Lännen armeijalta. Hän taisteli pitkälle iltaan säilyen vahingoittumattomana. Voittoisan Pelennorin kenttien taistelun jälkeen pidettiin neuvottelu, jonka seurauksena päätettiin lähteä uhkarohkeaan hyökkäykseen Morannonin porteille, jotta Sauronin huomio vedettäisiin pois Sormuksen viejästä. Viimeinen marssi alkoi. Taistelu ei kestänyt tappiollisena kovin kauaa, sillä Frodo Reppuli onnistui tehtävässään tuhota Sormus. Sauron oli kukistettu ja Vihollisen armeijat menettivät ohjaavan tahtonsa ja pakenivat kauhuissaan.

Myöhemmät vaiheet

Pian tämän jälkeen Aragornista tuli kuningas Elessar, kantamansa vihreän kiven mukaan, ja hän sai viimein Arwenin puolisokseen. Alkoi viimeisen esiaikojen suuren kuninkaan valtakausi, joka kesti neljännen ajan vuoteen 120 asti – ja ajan tultua hän luopui vapaaehtoisesti elämästä.[11]

"Katkeralta se tuntuu", vastasi kuningas. 'Mutta älkäämme antako kukistaa itseämme viimeisessä koitoksessa, kun me kerran hylkäsimme Varjon ja hylkäsimme Sormuksen. Surua on lähtö täynnä, mutta ei epätoivoa. Katso! emme ole ikuisiksi ajoiksi sidotut maan piiriin, ja sen tuolla puolen on enemmän kuin muisto. Hyvästi!
"Estel, Estel!" huusi Arwen ja Aragorn tarttui hänen käteensä ja suuteli sitä ja vaipui uneen. Silloin paljastui kuninkaan suuri kauneus, niin että kaikki jotka jälkeenpäin tulivat sinne, katsoivat häntä ihmeissään; sillä he näkivät että hänen nuoruutensa sulo, miehuuden uljaus ja iän viisaus ja kuninkaallisuus olivat sekoittuneet toisiinsa. Ja siinä hän makasi kauan ihmisten kuninkaitten loiston kuvana kunniassa joka ei ennen maailman murtumista himmennyt.[12]

Kuolinvuodesta

Aragorn oli kuollessaan päivälleen 210-vuotias: hänen synnyinvuodekseen ilmoitetaan Vuosien kirjassa 2931 ka.[1] (= 1331 kl.) ja kuolinvuodeksi 1541 kl.[2] Kuolinvuosi ilmoitetaan myös muodossa "Gondorin na. 120" (engl. Fourth Age (Gondor) 120).[13] Kolmannen ajan viimeinen vuosi oli 3021; jos ajanlasku olisi jatkunut ajan vaihdosta lukuun ottamatta ennallaan ja seuraava vuosi olisi ollut 1 na., konnunlaskun vuosi 1541 olisi sama vuosi kuin 120 na. Todellisuudessa asia on kuitenkin mutkikkaampi, sillä Gondorissa siirryttiin jo ennen ajan päättymistä uuteen laskuun, jossa vuoden alkamispäivä ja jopa kuukausien alut poikkesivat Konnun kalenterista. Vuosi 1 na. alkoi päivänä, joka vanhassa laskussa oli maaliskuun 25. 3021, ja Aragornin kuolinpäivä, 1. maaliskuuta 1541 kl., oli Gondorin kalenterissa lähellä vuoden 120 na. loppua.

Nimistä

Aragorn

Tolkien esitti sindarinkieliselle nimelle Aragorn ainakin seuraavat käännökset ja selitykset:

  • 'Kuninkaallinen urheus' (Kingly Valour) tekstikatkelmassa litteen A luonnoksiin (50-luvun alkupuolelta) kuuluvan sivun kääntöpuolella.[14]
  • Ara(n)gorn 'kunnioitettu kuningas' (revered king) < *ñgornā 'pelätty, kunnioitettu' kokoelmassa enimmäkseen Silmarillionin nimiin liittyviä muistiinpanoja, joiden viimeinen sivu on päivätty 1957.[15]
  • Samaan kokoelmaan sisältyi toinenkin, todennäköisesti aikaisempi muistiinpano, joka on kuitenkin vain osittain luettavissa: "What is gorn in Aragorn, Celegorn. kurna- ... Aragorn is [?simply modeled (on) ?ending] of Arathorn, Celegorn etc. ... for [?pure] Argorn."[15]
  • Kirjeessä Richard Jefferylle vuonna 1972 Tolkien kieltää nimen tarkoittavan 'puiden kuningasta', kuten Jeffery oli ehdottanut, mutta ei esitä sille omaa käännöstään. Sen sijaan hän kertoo, että Arthedainin kuninkaiden sukulinjan nimet ovat monilla tavoin erikoisia, eivätkä ne kaikki ole helposti tulkittavissa.[16]

Quenyaksi: Arakorno (etymologia ei tiedossa).[17]

Muut nimet

Aragorn sai eläessään monta nimeä. Elrond kutsui häntä Rivendellissä Esteliksi ('toivo'). Briissä hän sai nimen Konkari (quenyaksi Telcontar), matkoillaan Rohanissa ja Gondorissa hänet tunnettiin Thorongilinä. Kun hänet kruunattiin, hänestä tuli kuningas Elessar Haltiakivi. Muita nimiä olivat esim. Envinyatar 'uudeksitekevä' ja Dúnadan (erityisesti Bilbon Aragornista käyttämä nimi). Legolas nimitti häntä myös Valkoisen puun valtiaaksi, Éomer Vihuriksi ja Bil Imarre pilkaten Kiero-Konkariksi ja Koipeliiniksi.

Viitteet

Aiheesta muualla


Edeltäjä:
Eärnur
(k. 2050 ka.)
Gondorin kuningas
3019 ka.120 na.
Seuraaja:
Eldarion


Edeltäjä:
Arvedui
Arthedainin kuningas
(k. 1975 ka.)
Arnorin kuningas
3019 ka.120 na.
Seuraaja:
Eldarion


Edeltäjä:
Arathorn II
Viimeinen dúnedainin päämies
2933 ka.3019 ka.
Seuraaja:
-

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia