Estel
Estel on nimi, jolla Aragornia kutsuttiin, kun hän asui varhaiset vuotensa Rivendellissä Elrondin huomassa. Nimi on sindaria ja sen merkitys on 'Toivo'. Tällä tavoin Elrondin pyynnöstä Aragornin oikea nimi ja syntyperä kätkettiin, etteivät Sauronin alaiset saisi siitä vihiä[1]. Edes Aragorn itse ei ollut tietoinen nimestään ja syntyperästään ennen kuin hänen täytettyään 20 vuotta Elrond paljasti sen antaen hänelle Narsilin kappaleet ja Barahirin sormuksen.[1]
Aragorn tavatessa ensimmäisen kerran Arwenin, hän oli juuri kuullut oikean nimensä ja sukutaustansa. Hän kertoi Arwenille nimensä näin: "Minua kutsuttiin nimellä Estel, mutta minä olen Aragorn Arathornin poika, Isildurin perillinen, dúnedainin päämies."[2]
Kun Aragornin äiti Gilraen puhui viimeisen kerran poikansa kanssa, hän puhutteli tätä Esteliksi ja lausui linnodin:
- Ónen i-Estel Edain, ú-chebin estel anim eli "Annoin toivon dúnedainille, itse jäin toivoa paitsi."[3]
Aragornin – eli kuningas Elessarin – viimein hyvästeltyä puolisonsa Arwenin kuolinvuoteellaan Arwen huusi tälle: "Estel, Estel!"[4]
Nimestä
Sindarinkielinen nimi Estel on itse asiassa sindarin sana estel 'toivo' (engl. hope), joka on peräisin juuresta STEL- 'pysyä lujana'. Sama sana esiintyy myös quenyassa.[5] Tolkien antaa sanalle myös toisen käännöksen: 'toivo ja luottamus' (engl. hope and trust).[6]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1092 / ***.
- ↑ TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1093 / ***.
- ↑ TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1096-1097 / ***; TSH, liitteiden viitteet, s. *** / *** / *** / *** / 1179 / *** (viite 32).
- ↑ TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1098 / ***.
- ↑ HoMe X, s. 330; HoMe XI, s. 318; J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 117. – Vrt. myös Gil-Estel (sindaria), Rochon Methestel (sindaria), Estelmo (quenyaa).
- ↑ HoMe X, s. 338.
