Ohtar
Ohtar oli Isildurin aseenkantaja. Kun Isildurin viimeinen taistelu Kurjenmiekkakentillä lähestyi (vuonna 2 ka.), Isildur antoi Elendilin miekan Narsilin kappaleet ja sen huotran Ohtarille ja käski tätä varjelemaan niitä joutumasta örkkien saaliiksi "silläkin uhalla että sinut katsotaan pelkuriksi joka hylkää minut hädän hetkellä".[1] Ohtar pakeni örkkien piirityksestä yhden nimeltä mainitsemattoman toverinsa kanssa ja vei miekan kappaleet Valandilille, Isildurin viimeiselle eloon jääneelle pojalle, Imladrisiin, jonne hän pääsi vuonna 3 ka.[2]
Nimestä
Nimi Ohtar merkitsee 'soturia, sotilasta', joka on saanut täyden koulutuksen ja hankkinut kokemusta, mutta joka ei vielä ole saanut roquenin (ritarin) arvoa. Tolkien pitää mahdollisena,[3] että Ohtar ei ole aseenkantajan varsinainen nimi, vaan ainoastaan puhuttelusana, jota Isildur käytti. Edelleen Ohtarista mainitaan, että hän "oli Isildurille rakas ja hänelle sukua".[3]
Viitteet
- ↑ KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 373 / 315.
- ↑ TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / 936 / *** / *** / 1122 / 923; KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 373, 377 / 315, 318, vrt. KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 385 / 325 (viite 18}: varhaisemman luonnoksen mukaan Isildur kehotti Ohtaria ottamaan mukaansa kaksi toveria; tämä tieto esiintyy myös Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 368 / 305-306 ja TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / 218 / 324 / *** / 257 [painovirhe Othar] / 209.
- ↑ 3,0 3,1 KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 385 / 325 (viite 17).
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
