Tyhjyys

Kohteesta Kontuwiki

Tyhjyys (engl. Void), myös Ulompi tyhjyys[1] (engl. Outer Void) oli se autius joka vallitsi Erun asuinsijoijen ulkopuolella alussa, kun ainur olivat hänen luonaan. Vain Melkorin tiedetään käyneen siellä etsimässä Sammumatonta liekkiä ja murehtineen sen autiutta.[2] Kerrotaan myös, että kun Lúthien vaivutti Morgothin uneen laulullaan, tämä vaipui uneen "joka oli pimeä kuin Ulompi tyhjyys jossa Morgoth oli kerran yksin kulkenut".[3]

Kun ainur aloittivat Suuren soiton, sen ääni kantautui Tyhjyyteen, "eikä se ollut tyhjä."[4]

Soiton jälkeen Eru vei ainurin Tyhjyyteen ja näytti heille näyn: Maailman, joka "kaartui Tyhjyyteen ja pysyi siinä, vaikka ei ollut siitä lähtöisin."[5]

Näyn jälkeen Tyhjyys palasi jälleen entiselleen ja siihen palasi Pimeys, jota ainur eivät olleet ennen tunteneet, mutta kun Eru lausui luomissanansa , Maailma tuli Olevaksi ja Eru lähetti sen sydämeksi Sammumattoman liekin Tyhjyyteen.[6] Nähtävästi eän lausumisen jälkeen Maailma siis koostui: a) Erun asuinsijoista (Ajattomat salit), b) Tyhjyydestä sen ulkopuolella, c) Maailmasta Tyhjyyden keskellä.

Kun valar laskeutuivat Maailmaan, heistä tuli Maailman mahdit.[7] Niinpä valaria vastaan sotinut Melkor suljettiin häviönsä jälkeen Maailman ulkopuolelle, Tyhjyyteen, jota kutsutaan myös Ajattomaksi tyhjyydeksi.[8] Kolmannen ajan lopussa myös Morgothin palvelija ja seuraaja Sauron "astui hänen jälkiään samaa tuhon tietä alas Tyhjyyteen".[9]

Tyhjyys oli hyvin pimeää, mikä käy ilmi eräästä vertauksesta. Kun Melkor hyökkäsi Ardaan valarin juhliessa Almarenilla hänestä sanotaan tulleen "tumma kuin Tyhjyyden yö".[10]

Viitteet

  1. Kirjoitusasu Silmarillionin vuoden 1979 laitoksessa: "Ulompi Tyhjyys".
  2. Silm., Ainulindalë, s. 14 / 4.
  3. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 225 / 179. Nimitystä "Ulompi tyhjyys" ei mainita muualla Silmarillionissa.
  4. Silm., Ainulindalë, s. 14 / 3-4.
  5. Silm., Ainulindalë, s. 16 / 5.
  6. Silm., Ainulindalë, s. 19 / 8.
  7. Silm., Ainulindalë, s. 19-20 / 8.
  8. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 320 / 268. Ks. myös KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 344 / 291: "...sillä huolimatta siitä että Morgoth oli heitetty Tyhjyyteen eikä enää päässyt maailmaan sisään, oli hänen pitkä varjonsa langennut sen päälle".
  9. Silm., Valaquenta, s. 34 / 19.
  10. Silm. 1, Aikojen alku, s. 38 / 24.