Noitakuningas

Kohteesta Kontuwiki
Noitakuningas. Kuva © John Howe (1979). Lähde: John Howen kotisivut.

Angmarin Noitakuningas (engl. Witch-king) oli sormusaaveiden päällikkö, Sauronin tärkein palvelija.

Varhaiset vaiheet

Noitakuningas oli yksi yhdeksästä ihmisruhtinaasta, joille Sauron jakoi toisen ajan toisen vuosituhannen lopussa haltioiden Eregionissa takomia sormuksia. Noitakuningas oli ruhtinaista korkea-arvoisin ja luultavasti yksi kolmesta númenorilaisesta ruhtinaasta, jotka saivat ikuisen elämän ja suuret rikkaudet antavan sormuksen.

Yksi toisensa perään ruhtinaat murtuivat sormustensa ja niitä hallinneen Sormusten sormuksen voimasta. Varjona he vaelsivat herransa Sauronin luo ja hän antoi heille hahmon. Siitä eteenpäin heitä kutsuttiin mustalla kielellä nazgûleiksi ja useimmin nämä ottivat mustaviittaisen ratsumiehen hahmon.

Eriadorissa

Noitakuningas hallitsi kolmannella ajalla Angmarin valtakuntaa Sumuvuorten pohjoisosassa ja taisteli pohjoisen dúnedainia vastaan tavoitteenaan tuhota Arnorin ja sen seuraajan Arthedainin kuningaskuntaa hallinneiden Elendilin perillisten valta pohjoisessa. Kun Angmar lopulta valloitettiin, pakeni noitakuningas varjona Herransa luo, jossa hän sai pian uuden hahmon.

Minas Morgulissa

Tämän jälkeen Nazgûlit hyökkäsivät Minas Ithiliin, se valloitettiin ja sitä alettiin kutsua Minas Morguliksi. Morgulin ruhtinas oli entinen Angmarin Noitakuningas.

Sormuksen sodassa

Myöhemmin Noitakuningas osallistui Suurimman Sormuksen etsintään Eriadorissa ja kohtasi Viimapäällä sormusta tuolloin kantaneen Frodo Reppulin. Sormuksen sotaan hän osallistui viemällä sotajoukkonsa Morgulista Pelennorin kentälle Minas Tirithin edustalle.

Tappio

Pelennorin kentällä Noitakuningas, Mustan Ruhtinaan voimakkain palvelija, sai surmansa neito Éowynin ja hobitti Meriadocin kädestä: siivekkäällä ratsullaan taistelukentälle tullut Noitakuningas hyökkäsi ensin kuningas Théodenin kimppuun, mutta ainoana häntä puolustamaan jäänyt Éowyn (Dernhelmin valeasussa) surmasi ensin sormusaaveen ratsun ja taisteli sitten tätä vastaan.[1] Noitakuningas iski tapparallaan Éowynin kilven rikki, mutta sen valmistautuessa surmaamaan neidon hobitti Meriadoc, joka oli tullut taisteluun Éowynin mukana, pisti miekallaan Noitakuninkaan polvitaipeeseen, jolloin Éowyn ehti syöstä miekkansa Noitakuninkaan "kruunun ja kaavun väliin suurten hartioiden kumartuessa hänen ylleen".[2] Noitakuninkaan kruunu ja aseet putosivat maahan ja sen kaapu ja haarniska jäivät tyhjiksi, "ja värisevää ilmaa viilsi huuto joka oheni ja kimeni ja katosi tuulen mukana, ohut ruumiiton ääni joka kuoli eikä sitä enää kuultu tuossa maailman ajassa.[2]

Tappion jälkeen?

Käsitellessään eräässä kirjeessään Frodo Reppulin ja jäljelle jääneiden sormusaaveiden välistä tilannetta Noitakuninkaan tappion jälkeen Tolkien toteaa, että kun jäljellä oli Kahdeksan, "Noitakuninkaasta oli tehty voimaton"[3] – eli se ei ollut vielä täysin tuhoutunut. Vaikka Noitakuninkaan lopullista kohtaloa ei tiettävästi missään kerrota tarkasti, tämän maininnan perusteella on luultavaa, että sen henki jäi Keski-Maahan ainakin niin pitkäksi aikaa kuin Sormusten sormus oli olemassa. Koska Noitakuningas oli alun perin ihminen ja sillä niin ollen oli ihmisen henki, voi olettaa, että Sormuksen tuhoutumisen jälkeen tämä henki matkasi Ardan rajojen taakse samoin kuin muidenkin kuolleiden ihmisten henget.

Muita nimiä

Viitteet

  1. TSH III/5.6., Taistelu Pelennorin pelloilla, s. *** / *** / *** / *** / 869-871 / ***.
  2. 2,0 2,1 TSH III/5.6., Taistelu Pelennorin pelloilla, s. *** / *** / *** / *** / 871 / ***.
  3. J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 416 (alaviite) (kirje 246).
  4. TSH II/4.8., Cirith Ungolin portaat, s. *** / *** / 402, 403 / *** / 731, 732 / 602.
  5. TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. / / / / / 8. Vuoden 1973 laitoksessa virheellisesti "Angmar-neito", tämän jälkeen vuoden 2007 laitokseen saakka "Angmarin noitakuningas"; uusi suomennos vuoden 2023 laitoksessa. Ks. myös artikkeli Angmar-neito.
  6. Sormusten herran alkuteoksen vuoden 1966 laitoksen hakemistossa Tolkien sanoo, että dwimmerlaik on rohirrimin kielen sana ja tarkoittaa 'noituuden työtä' (engl. work of necromancy) (1966 Index; RC, s. 562). Christina Scullin ja Wayne G. Hammondin mukaan sanan dwimmerlaik alkuosa dwimmer on peräisin keskienglannin sanasta dweomer (muinaisenglannin (ge)dwimor, -er) 'illuusio, aave' ja loppuosa laik keskienglannin sanasta layk, laik 'leikki'; he viittaavat myös vanhakantaiseen sanaan demerlayk 'taikuus, okkultismin harjoittaminen' (RC, s. 562). Vrt. myös Dwimordene, Dwimorberg.
  7. TSH III/5.6., Taistelu Pelennorin pelloilla, s. *** / 732 / *** / *** / 870 / ***; HoMe VIII, s. 372 [viite 2].

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia