Éowyn

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Éowyn (s. 2995 ka.) oli Markin suurmarsalkan Éomundin ja hänen puolisonsa, kuningas Théodenin sisaren Théodwynin tytär. Hänellä oli vanhempi veli Éomer, josta tuli Rohanin kahdeksastoista kuningas.[1]

Éomund sai surmansa vuonna 3002 ka., ja Théodwyn sairastui ja kuoli pian tämän jälkeen. Théoden otti silloin heidän lapsensa kasvattaakseen ja he saivat asua Edorasissa kuninkaan talossa.[2]

Éowyn joutui todistamaan, miten Théoden vaipui vähitellen rappioon neuvonantajansa Gríman myrkyllisten puheiden ansiosta. Gríma toimi Sarumanin kätyrinä ja hänelle oli ilmeisesti luvattu palkkioksi petoksestaan myös Éowyn, jota hän himoitsi.[3] Kun Gandalf oli parantanut Théodenin ja Markin sotajoukko lähti ratsastamaan kohti Helmin syvännettä, Éowyn sai tehtäväkseen johdattaa jäljelle jääneet turvaan Dunhargin linnoitukseen.[4] Éowyn olisi kuitenkin mieluummin ratsastanut sotaan kuin jäänyt voimattomana kotiin odottamaan. Hän oli myös rakastunut Aragorniin[5] ja olisi seurannut tätä myös Kuolleiden kuklkuteille, mutta Aragorn ei suostunut ottamaan tätä mukaansa.[6]

Éowyn ei kuitenkaan alistunut osaansa, ja vaikka Théoden lähtiessään auttamaan piiritettyä Minas Tirithiä määräsi Éowynin sijaishallitsijakseen,[7] tämä lähti salaa rohirrimin sotajoukon mukana Ratsastajaksi pukeutuneena käyttäen nimeä Dernhelm.[8]

Dernhelminä esiintyvä Éowyn otti mukaansa myös hobitti Meriadoc Rankkibukin, jonka kuningas niin ikään oli määrännyt jäämään pois sotaretkeltä.[9] Dernhelm-Éowyn pysytteli koko Pelennorin kenttien taistelun ajan lähellä kuningasta,[10] ja kun Noitakuningas hyökkäsi Théodenin kimppuun, hän puolusti maahan sortunutta kuningasta.[11] Neito surmasi ensin Noitakuninkaan ratsun ja sitten hobitti Meriadocin avulla Noitakuninkaan itsensä.[12]

Sormusaaveen lyöminen oli kuitenkin liikaa Éowynin voimille. Noitakuninkaan ase mursi hänen kilpikätensä ja surmaniskun jälkeen Éowyn vajosi kuolemankaltaiseen horrokseen ja paikalle saapunut Éomer luuli jo hänen kuolleen.[13] Kun Éowyniä kannettiin kohti Minas Tirithiä, suuriruhtinas Imrahil huomasi kuitenkin, että hän eli yhä.[14] Niinpä hänet vietiin Parannuksen tarhaan, jossa Aragorn hoiti häntä ja sai hänet jälleen virkoamaan.[15]

Éowynin sielu tarvitsi kuitenkin vielä parannusta. Aragorn oli kertonut Éomerille, että Musta hengitys, neitoa vaivannut sairaus, ei ollut peräisin yksin Noitakuninkaan kohtaamisesta, vaan häntä olivat hivuttaneet niin Théodenin heikentyminen, Gríman puheiden synnyttämä katkeruus, kuin turhalta tuntuva toivo päästä tarttumaan aseisiin ja pääsemään pois häkiksi muuttuneesta kodista.[16]

Parannuksen tarhassa Éowyn kohtasi siellä myös hoidettavana olevan käskynhaltija Faramirin ja vähitellen he rakastuivat toisiinsa.[17] Éowyn palasi vielä Rohaniin Théodenin hautajaisia varten ja auttamaan veljeään,[18] mutta Éomerin kruunajaisjuhlissa Éowyn ja Faramir kihlasivat toisensa,[19] ja sen jälkeen he muuttivat asumaan Emyn Arneniin.[20]

Ulkomuodosta

Kun Aragorn näki ensimmäisen kerran Éowynin, tämän katsetta kuvailtiin vakavaksi ja mietteliääksi ja hänen ulkomuodostaan kerrottiin seuraavaa:

Kauniit, hyvin kauniit olivat hänen kasvonsa, ja hänen pitkät hiuksensa olivat kuin kultainen virta. Hän oli hoikka ja pitkä hopealla vyötetyssä valkeassa puvussaan; mutta hän näytti voimakkaalta ja lujalta kuin teräs, kuninkaitten tyttäreltä.[21]

Merri näki ensimmäisen kerran Dernhelmiksi naamioituneen Éowynin, tämä katsoi häntä Ratsastajien rivistä:

Nuoreksi mieheksi Merri hänet näki vastatessaan katseeseen, mutta lyhyemmäksi ja hennommaksi. Merri tavoitti harmaiden silmien hohteen ja hän värähti, sillä äkkiä hänestä tuntui että tuollaisen kasvojen omistaja on vailla toivoa ja etsii kuolemaa.[22]

Pelennorin kentällä Merri näki hänet, kun hän oli riisunut kypäränsä Noitakuninkaan edessä ja paljastanut nimensä:

...hänen palmikoistaan auennut loistava tukkansa hohti vaaleana kultana hänen harteillaan. Hänen silmänsä, harmaat kuin meri, olivat kovat ja julmat, ja kuitenkin oli hänen poskillaan kyyneleitä...[23]

Éowyn meni eräänä iltana tapaamaan Faramiria Parannuksen tarhassa:

päällimmäisenä Éowyn-neidolla oli suuri sininen takki jonka väri oli kuin kesäyön sini, ja sen helmaan ja kaulukseen oli kirjailtu hopeatähtiä. Faramir oli haettanut tämän kaavun ja kietonut sen neidon ylle; ja miehen mielestä neito näytti hänen rinnallaan kauniilta ja kuninkaalliselta - - - ja Faramirista tuntui että hänen äitinsä takki sopi Éowynin kauneuteen ja suruun.[24]

Viitteet

  1. TSH III, Liite A II, s. *** / *** / *** / *** / 1106.
  2. TSH III, Liite A II, s. *** / *** / *** / *** / 1106.
  3. TSH II/3.6., s. *** / *** / *** / *** / 539.
  4. TSH II/3.6., s. *** / *** / *** / *** / 543.
  5. TSH II/3.6., s. *** / *** / *** / *** / 534, 543.
  6. TSH III/5.2., s. *** / *** / *** / *** / 811-812.
  7. TSH III/5.3., s. *** / *** / *** / *** / 828.
  8. TSH III/5.3., s. *** / *** / *** / *** / 831.
  9. TSH III/5.3., s. *** / *** / *** / *** / 831.
  10. TSH III/5.5., s. *** / *** / *** / *** / 865.
  11. TSH III/5.6., s. *** / *** / *** / *** / 869.
  12. TSH III/5.6., s. *** / *** / *** / *** / 870-871.
  13. TSH III/5.6., s. *** / *** / *** / *** / 871, 873.
  14. TSH III/5.6., s. *** / *** / *** / *** / 874-875.
  15. TSH III/5.8., s. *** / *** / *** / *** / 896-899.
  16. TSH III/5.8., s. *** / *** / *** / *** / 897; ks. myös: TSH III/5.2., s. *** / *** / *** / *** / 811-812.
  17. TSH III/6.5., s. *** / *** / *** / *** / 988-996.
  18. TSH III/6.5., s. *** / *** / *** / *** / 1000.
  19. TSH III/6.6., s. *** / *** / *** / *** / 1007-1008.
  20. TSH III/6.5., s. *** / *** / *** / *** / 995, 997.
  21. TSH II/3.6., s. *** / *** / *** / *** / 534.
  22. TSH III/5.3., s. *** / *** / *** / *** / 830.
  23. TSH III/5.6., s. *** / *** / *** / *** / 870.
  24. TSH III/6.5., s. *** / *** / *** / *** / 992.