Radagast

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Radagast oli yksi maiariin kuuluneista istarista eli Heren Istarionin (Velhojen veljeskunnan) jäsenistä, jotka valar lähettivät Keski-Maan vapaiden kansojen avuksi taistelussa Sauronia vastaan kun noin tuhat vuotta oli kulunut kolmatta aikaa.[1] Velhot olivat iäkkäiden miesten näköisiä, mutta vanhenivat hyvin hitaasti, jos ollenkaan.[2]

Radagast Tarussa Sormusten herrasta

Radagastin nimi vilahtaa ensimmäisen kerran Hobitin seitsemännessä luvussa "Kummallinen koti": Gandalf esittelee itseään Beornille ja kysyy, onko tämä kuullut "hyvästä serkustani Radagastista joka asuu lähellä Synkmetsän etelälaitaa".[3] Beorn vastaa tavanneensa Radagastia silloin tällöin ja arvostavansakin tätä jonkin verran. Gandalfin ja Beornin kohtaaminen tapahtui vuonna 2941 ka.[4]

Radagastin seuraava esiintyminenkin on Gandalfin puheessa, tällä kertaa Elrondin neuvonpidossa. Gandalf kertoo tavanneensa Radagastin Konnun lähistöllä. Saruman oli pyytänyt tätä etsimään Gandalf käsiinsä ja pyytämään Rautapihaan neuvotteluja varten. Radagast teki työtä käskettyä ja ratsasti tiehensä (ilmiselvästi peloissaan) sen jälkeen, kun Gandalf oli pyytänyt häntä lähettämään viestejä kaikille eläimille ja linnuille, jotka ovat hänen ystäviään ja tuomaan sormusaaveita koskevat tiedot Rautapihaan.[5]

Puheessaan Gandalf kuvailee Radagastia: hän on Gandalfin mukaan "arvollinen velho, värinmuutosten ja muotojen tuntija; ja hän tietää paljon kasveista ja metsäneläimistä, ja linnut eritoten ovat hänen ystäviään."[5] Christopher Tolkien esittää tähän luonnehdintaan myös huomautuksen: "Voisiko tämä [= värinmuutosten ja muotojen tuntemus] johtua Beornin ja Radagastin tuttavuudesta?"[6]

Velhon muotokuva

Lisäksi Gandalf mainitsee Radagastin lisänimen "Ruskea", joka viittaa ilmeisesti hänen kaapunsa väriin, ja hänen entisen asuinpaikkansa Rhosgobelin lähellä Synkmetsän rajaa. Elrondin Neuvonpito pidettiin 25. lokakuuta 3018 ka.,[7] joten Radagast oli jättänyt asuntonsa viimeksi kuluneiden 77 vuoden aikana. Syytä tähän ei tiedetä. Hän ei ollut kotonaan myöskään silloin kun Elrondin lähetämät tiedustelijat kävivät siellä joulukuussa 3018 ka.[8]

Saruman on kuvauksessaan vähemmän armelias: "Radagast Ruskea! – – Radagast Linnunkesyttäjä! Radagast Yksinkertainen! Radagast Hölmö!"[9]

Niin erilaisia kuin nämä luonnehdinnat ovatkin, niistä molemmista käy esiin Radagastin tärkeä luonteenpiirre: hän rakasti lintuja. Samaa kerrotaan myös Silmarillionissa: "Radagast oli kaikkien nelijalkaisten ja lintujen ystävä".[10] Lisäksi kerrotaan, että Radagast saapui velhoista kolmantena, Sarumanin ja Gandalfin jälkeen, ilmeisesti yhdessä muiden velhojen kanssa.[11]

Lisää Radagastia koskevia tietoja on julkaistu Keskeneräisten tarujen kirjassa. Tolkienin "Istaria käsittelevä essee" vuodelta 1954 varmistaa, että Radagastin kaapu tosiaan oli maanruskea,[12] ja toteaa, että eläimiin ja lintuihin ihastunut Radagast "hylkäsi ihmiset ja haltiat ja vietti aikansa metsänelävien keskuudessa".[13] Tästä ominaisuudesta on peräisin myös hänen nimensä, joka on Númenorin vanhaa kieltä ja tarkoittaa "eläintenhoivaajaa".[13] Nimelle annetaan myös toisenlainen etymologia: erään Tolkienin myöhäisen muistiinpanon perusteella nimi olisi peräisin Anduinin laakson ihmisiltä ja että sitä on hyvin vaikea enää tulkita.[14]

Radagastin valinorilaista alkuperää valottaa kertomuksen luonnos valarin neuvostosta, jossa käsiteltiin lähettilästen toimittamista Keski-Maahan.[15] Näistä muistiinpanoista käy ilmi, että Radagastin alkuperäinen, quenyankielinen nimi oli Aiwendil, "se joka rakastaa lintuja".[16] ja että Curumo (Saruman) otti hänet mukaan Yavannan pyynnöstä.[17]

Keskeneräisten tarujen kirjan viimeinen maininta Radagastista on Tolkienin ilmeisesti vuonna 1972 kirjoittamassa muistilapussa: "Radagast esitellään henkilönä jolla on vähemmän sekä mahtia että viisautta."[18]

Christopher Tolkien mainitsee Keskeneräisten tarujen kirjassa', että velhoista on olemassa "nopeasti kyhättyjä, usein lukukelvottomia muistiinpanoja." Kaksi näistä hän onnistui pitkän yrityksen jälkeen tulkitsemaan ja julkaisi ne The History of Middle-earth –sarjan 12. osassa The Peoples of Middle-earth. Radagastia koskevat maininnat liittyvät hänen saapumisajankohtaansa: Radagast saapui ilmeisesti yhdessä Gandalfin kanssa.[19]

Tarinan kehityksestä

  1. Gandalfin serkku ? Ensimmäisessä niistä Tarun Sormusten herrasta käsikirjoitusversioista, jossa Radagast varsinaisesti esiintyy, hänet mainitaan yhä Hobitin maininnan mukaan Gandalfin serkuksi: "Nähdessään minut hän loikkasi pystyyn ja tervehti minua. Se oli serkkuni Radagast..."[20] Seuraavassa versiossa Radagast on enää Gandalfin sukulainen, kinsman.[21] Lopullisessa tekstissä Gandalf sanoo: "Hän kuuluu veljeskuntaamme".[22]
  2. Sarumanin kätyri ? Käsikirjoitukseen tehdyistä lisäyksistä ja muutoksista käy ilmi, että Radagastin oli alun perin tarkoitus toimia tietoisesti Sarumanin hyväksi: kun hän viestinsä kerrottuaan aikoo ratsastaa kiireesti pois, Gandalf kummastelee Radagastin käytöstä; Gandalfin viimeinen pyyntö lintujen käyttämisestä tiedonkerääjinä on lisätty marginaaliin vasta myöhemmin, ja se liittyy Radagastin muuttuneeseen asemaan roistosta hyväksikäytetyksi hölmöksi.[23] Solvattuaan Radagastia Saruman sanoi ensimmäisessä versiossa: "Hän varmaan esitti osansa hyvin kaikesta huolimatta".[24] Ennen näitä sanoja, jotka on jätetty pois lopullisesta tekstistä, Tolkien lisäsi lyijykynällä: "Oli hänellä kuitenkin älyä sen verran, että osasi esittää osan jonka hänelle annoin".[25] – lopulliseen versioon jäänyt tuomio Radagastista.
  3. Radagast Harmaa ? Kirjoittaessaan viidettä ( ! ) versiota "Elrondin neuvonpidosta" Tolkien määritteli lopullisesti velhojen värit. Käsikirjoituksessa luki alun perin Saruman Harmaa, joka oli vaihdettu Valkoiseksi, ilmeisesti ennen kuin mukaan tulee Radagast Harmaa, josta sitten tulee Ruskea lyijykynällä tehdyllä korjauksella.[23] Muutaman kappaleen jälkeen tuleekin kohta, jossa Saruman kiinnittää erikseen huomiota nimeen Gandalf Harmaa.[26] Velhot ovat näin saaneet omat värinsä.

Viitteet

  1. Ks. esim. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1121-1122.
  2. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1122.
  3. Hobitti VII, Kummallinen koti, s. *** / *** / *** / 133 / ***.
  4. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1127.
  5. 5,0 5,1 TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 270-271.
  6. HoME VII, s. 138 [viite 27].
  7. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1130.
  8. TSH I/2.3., Sormus vaeltaa etelään, s. *** / *** / *** / *** / 288-289. Tämä on paikannimen Rhosgobel ensimmäinen esiintyminen.
  9. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 272.
  10. Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 374.
  11. Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 373.
  12. KTK 4.II, Istari, s. 532.
  13. 13,0 13,1 KTK 4.II, Istari, s. 533.
  14. KTK 4.II, Istari, s. 548 [viite 4], ks. myös HoME XII, s. 384.
  15. Christopher Tolkienin referaatti, KTK 4.II, Istari, s. 536-538.
  16. KTK 4.II, Istari, s. 537, 548 [viite 6].
  17. KTK 4.II, Istari, s. 537-538.
  18. KTK 4.II, Istari, s. 539.
  19. HoME XII, s. 384.
  20. When he saw me he leaped to his feet and hailed me. It was Radagast my cousin... (HoME VII, s. 131).
  21. HoME VII, s. 149.
  22. He is one of my order (TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 270).
  23. 23,0 23,1 HoME VII, s. 132.
  24. He must have played his part well nonetheless (HoME VII, s. 133).
  25. Yet he had just the wits to play the part that I set him (HoME VII, s. 133), ks. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 272.
  26. HoME VII, s. 133.


Maiar
Eönwë | Ilmarë | Ossë | Uinen | Salmar | Sauron | Melian | Arien | Tilion | Gothmog
Curumo (Saruman) | Olórin (Gandalf) | Aiwendil (Radagast) | Alatar | Pallando | Durinin Turma

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia