Faramir

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä artikkeli käsittelee käskynhaltija Denethor II:n nuorempaa poikaa. Lukeaksesi muista samaa nimeä kantaneista, katso Faramir (täsmennyssivu).

Faramir ja Éowyn Parannuksen tarhan muurilla
Kuva © Anke Eißmann

Faramir (2983 ka.82 na.) oli Denethor II:n ja Finduilasin poika, Boromirin veli, Gondorin kahdeskymmenesseitsemäs (ja viimeinen) hallitseva käskynhaltija.

Isänsä hallitessa hän oli Ithilienin samoojien päällikkö, haavoittui Sormuksen sodassa, mutta kuningas Elessar paransi hänet; Denethorin tehtyä itsemurhan oli hallitsevana käskynhaltijana 15.3.–1.5.3019 ka., säilytti käskynhaltijan viran kuningas Elessarin kruunauksen jälkeen ja sai tältä Ithilienin suuriruhtinaan tittelin.

Suuriruhtinaana Faramir asui talossaan Emyn Arnenilla puolisonsa Éowynin, Rohanin kuninkaan Éomerin sisaren, kanssa; heidän häänsä vietettiin vuonna 3020 ka. Hän komensi Valkoista komppaniaa, jonka päällikkönä oli Beregond.[1]

Elämä

Faramir oli Denethorin ja Finduilasin nuorempi poika. Hän oli viisi vuotta isoveljeään Boromiria nuorempi, mutta hänessä ilmeisesti virtasi enemmän númenorilaista verta kuin veljessään, sillä hän oli vahvempi mieleltään ja enemmänkin kiinnostunut muinaisista taruista. Hän pienestä pitäen ihannoi Gandalfia ja opetteli kaiken mahdollisen tämän viisaudesta aina kuin vain voi, sillä hänen isänsä ei Harmaasta vaeltajasta pitänyt. Faramirin aikuistumisen ikä tuli hieman ennen Sormuksen sotaa. Ulkoisesti hän oli kuin veljensä, mutta hän oli erilainen mieleltään, kuten todettua: hän peri monia isänsä piirteitä, joku voisi sanoa että kaikki parhaimmat. Hän luki terävästi ihmisten sieluja, mutta toisin kuin isänsä, hän ennemminkin sääli kuin ylenkatsoi. Koska hänen veljensä oli tuleva suuri johtajahahmo, monet katsoivat Faramirin olevan vähäisempi rohkeudeltaan – näin ei kuitenkaan ollut vaikka hän rakastikin taruja ja musiikkia ja oli lempeä luonteeltaan.

Veljesten välillä oli kuitenkin vahva side ja he rakastivat toisiaan, eikä mikään voinut tätä sidettä murtaa. Sota oli kuitenkin tulossa. Faramir näki oudon unen, useampaankin otteeseen, ja niin hän tahtoi lähteä hakemaan neuvoa Rivendellistä. Hänen sijastaan kuitenkin lähti hänen veljensä ja niin oli hänen tuomionsa asetettu. Faramir jäi Gondoriin Sauronin vastaisiin töihin ja monia onnistuneita iskuja hän tekikin: mikään ei kuitenkaan ollut Denethorille tarpeeksi ja edelleen hän suosi poismennyttä Boromiria.

Eräänä yönä Faramir oli Anduinin rannassa kun hän näki oudon veneen kulkeutuvan virran mukana. Siinä makasi hänen veljensä Boromir. Ennen kuin Faramir ehti tehdä mitään, virta vei veneen mukanaan ja Faramir jäi miettimään, kuka oli veneen tehnyt, miten ja miksi Boromir oli kuollut ja kuka oli hänet veneeseen laittanut.

Hänen osaltaan oudot tapahtumat eivät päättyneet tähän. Ollessaan Ithilienissä hän törmäsi puolituisiin eli hobitteihin. Nämä hän vei kuulusteltavaksi ja lepäämään heidän turvapaikkaansa Henneth Annûniin. Hän sai selville hobittien tehtävän ja että näillä oli Sormus – mutta hänen tahtonsa kesti. Faramir auttoi hobitit jatkamaan matkaa oudon seuralaisensa kanssa.

Viimein tuli aika vetäytyä Ithilienistä. Faramir siirtyi aluksi Cair Androsin tukikohtaan ja lähetti sieltä suuren osan joukoistaan Osgiliathin kahlaamojen avuksi. Itse hän suuntasi Minas Tirithiin. Matkalla hän sormusaaveet hyökkäsivät hänen kimppuunsa, ja vähissä olivat hänen voimansa kun hän kaupungin lähistölle pääsi. Tällöin Gandalf tuli apuun ja niin tuli Faramir takaisin kotikaupunkiinsa kunnianosoitusten saattelemana.

Faramir otti jälleen tehtävän ja hän meni auttamaan Pelennorin vallien puolustusta. Vastus oli kuitenkin liikaa ja hänen oli peräännyttävä. Häneen osui nuoli ja melkein hänet tapettiinkin – Imrahil tuli onneksi apuun ja vei Faramirin turvallisesti takasin Minas Tirithin muurien sisäpuolelle.

Tässä vaiheessa Faramir oli tajunsa menettänyt ja Denethor vei hänet ylös torniin ja alkoi odotella Faramirin kuolemaa, sillä hän oli menettänyt toivonsa. Minas Tirith oli piiritetty ja Vihollisen voitto oli Denethorin näkökulmasta varma. Tuli aika jolloin hulluus sai otteen Denethorista.

"Parempi on palaa ennemmin kuin myöhemmin, sillä me palamme kaikki. Menkää kokkonne luo! Ja minä? Minä menen nyt omalle roviolleni. Omalle roviolleni! Denethorille ja Faramirille ei hautaholvia. Ei hautaholvia! Ei balsamoidun kuoleman pitkää hidasta unta. Me palamme kuin pakanakuninkaat ennen kuin yksikään laiva purjehti tänne lännestä. Länsi on hukassa. Menkää ja palakaa!"[2]

Denethor valmisteli polttohautauksen itselleen ja pojalleen. Pippin tajusi vaaran ajoissa ja lähti hakemaan Gandalfia. Matkallaan hän tapasi Beregondin ja tällä oli ratkaiseva merkitys Faramirin selviytymisen kannalta: Beregond esti palvelusväkeä menemästä hautakammiohin ja tappoi näistä kaksi. Gandalf ja Pippin saapuivat tällä hetkellä tapahtumapaikkaan. Muutamien tapahtumien jälkeen Denethor poltti itsensä, mutta Faramir säästyi. Ja niin hänet vietiin Parannuksen tarhaan.

Tähän eivät tapahtumat päättyneet: ilmeisesti nuoli ei sinällään ollut vahingoittanut Faramiria, vaan Musta hengitys, sormusaaveiden levittämä tauti. Ilmeisesti nazgûlien jahdin aikana hän oli altistunut tälle ja vain yksi voisi hänet pelastaa: kuningas. Ja niin kävikin, että Ioreth lausui nämä sanat ja Gandalf havahtui pyytämään Aragornin paikalle. Ja niin Faramir parannettiin, kuten myös Éowyn ja Merri.

Faramirin paranemisen aika kului hitaasti, mutta hän sai seurakseen Rohanin Éowynin. Ja niin kävi, että he rakastuivat taoisiinsa ja Faramir kesytti asetytön. Sota oli ohitse, Vihollinen oli lyöty. Faramir toimi vähän aikaa hallitsevana käskynhaltijana, viimeisenä sellaisena. Aragorn nostettiin valtaan ja alkoi valtakunnan uudelleenjärjestely ja tuomioiden jakaminen. Beregond, joka oli uskollinen Faramirille, asetettiin pannaan, että hän ei koskaan saisi astua enää Minas Tirithiin: mutta hänet nimitettiin Valkoisen komppanian, Ithilienin suuriruhtinaan Faramirin Kaartin, päälliköksi. Ja Faramirista tuli tämä suuriruhtinas. Sinne hän ja Éowyn sitten myöhemmiksi ajoiksi siirtyivät ja elivät siellä onnellisina kauas Neljänteen Aikaan.

Viitteet

  1. TSH III/6.5., Käskynhaltija ja kuningas; HoME XII, s. 207, 220, 221, 223, 244.
  2. TSH III/5.4., Gondorin piiritys.


Edeltäjä:
Denethor II
Gondorin käskynhaltija
15.3.-1.5.3019 ka.
3019 ka. - 82 na.
Seuraaja:
Elessar (kuningas)
Elboron (kuninkaan käskynhaltija)

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia