Osgiliath

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osgiliath, "Tähtilinna"[1] (engl. Citadel of the Stars), oli Gondorin alkuperäinen pääkaupunki, joka sijaitsi Anduinin molemmilla rannoilla Minas Tirithin ja Minas Morgulin välissä. Sormuksen sodan aikaan kaupunki oli ollut jo vuosisatoja autio ja raunioina.

Historia

Isildur ja Anárion perustivat Osgiliathin Anduinjoen rannoille paettuaan Númenorin häviötä toisen ajan 3300-luvun alulla.[2] Anduinin alajuoksulla lähempänä merta oli jo tuhatkunta vuotta ollut Uskollisten tärkeimpänä Keski-Maan satamana tunnettu Pelargir,[3] mutta syystä tai toisesta veljekset eivät asettuneet sinne. Ehkä heillä oli mukanaan niin paljon väkeä, ettei kaikkia olisi voitu asuttaa olemassaolevaan kaupunkiin.

Osgiliathin kaupunki ulottui Anduinin molemmille rannoille, ja joen ylitti mahtava kivisilta, jonka päällä oli kauniita kivitaloja ja torneja. Kaupungin satamalaitureihin pääsivät mereltä purjehtimaan vielä suuretkin laivat.[2] Tähtien kupolin alle asetettiin meren takaa tuoduista palantír-kivistä suurin ja tärkein, Osgiliathin kivi.[4]

Isildur ja Anárion rakensivat kaupunkinsa suojaksi kaksi linnoitusta, länsipuolelle Minas Anorin ja itään Minas Ithilin. He hallitsivat Etelä-Valtakuntaa yhdessä, ja heidän valtaistuimensa olivat vierekkäin Osgiliathin Suuressa salissa, vaikka he itse asuivat tahoillaan Minas Ithilissä ja Minas Anorissa.[2] Númenorin häviöstä oli kuitenkin selviytynyt myös Sauron, ja vuonna 3429 ta. hän hyökkäsi Mordorista ja valloitti Minas Ithilin. Isildur pakeni meritse hakemaan apua pohjoisesta, mutta Anárion puolusti menestyksellisesti Osgiliathia ajaen vihollisen takaisin vuorille.[5][3] Vaikka toisen ajan päättänyt Viimeisen liiton sota Sauronia vastaan oli voitokas, se oli kohtalokas sekä Isildurille että Anárionille. He eivät palanneet hallitsemaan Osgiliathin Suureen saliin, ja Etelä-Valtakunnan kruunun peri Anárionin poika Meneldil.

Pitkälle kolmannelle ajalle Osgiliath oli Gondorin suurin ja tärkein kaupunki, vaikka 400-luvulta lähtien kuninkaat viettivätkin kesiään mieluummin Minas Anorissa, jonka seitsemäs kuningas Ostoher jälleenrakennutti vuonna 420 ka.[6] Osgiliathin pitkä alamäki alkoi 1430-luvulla Sukuriidan sisällissodasta, jossa vastakkain olivat puoliksi pohjalaissyntyinen kuningas Eldacar ja Castamirin Calimehtarin pojan johtamat kapinalliset. Muutaman vuoden taistelujen jälkeen Eldacar saarrettiin vuonna 1437 ka. Osgiliathiin, ja pitkän piirityksen jälkeen Castamirin joukot vyöryivät voitokkaina kaupunkiin. Palavassa kaupungissa saatiin kokea "sellaista murhaamista ja hävitystä", ettei moista ollut aiemmin nähty sodassakaan. Tuolloin tuhoutui myös Osgiliathin kiven torni, ja itse palantír upposi ikiajoiksi Anduinin kätköihin. Eldacarin onnistui kuitenkin paeta kaupungista hengissä. Castamir Anastaja istui Gondorin valtaistuimella Osgiliathissa kymmenen vuotta, kunnes Eldacar palasi maanpaosta suuren armeijan kanssa ja löi Castamirin Eruin ylimenopaikalla.[7]

Kaksi vuosisataa Sukuriidan jälkeen, vuonna 1636 ka., Gondorin yli pyyhki idästä levinnyt Suuri rutto, ja erityisen ankarasti sen sanotaan iskeneen Osgiliathiin. Monet kuolivat eivätkä niistä hengissä selvinneistä, jotka olivat paenneet ruttoa maaseudulle, monetkaan olleet halukkaita palaamaan kaupunkiin. Kuolleiden joukossa oli myös kuningas Telemnar ja kaikki hänen lapsensa. Niinpä Tarondor, Telemnarin veljenpoika ja perijä, siirsi vuonna 1640 ka. kuninkaan huoneen rappeutuvasta ja puoliksi autiosta Osgiliathista pysyvästi Minas Anoriin.[8]

Lopullisesti Osgiliath tuhoutui kuitenkin vasta vuonna 2475 ka., kun Mordorista hyökänneet urukit valloittivat sen. Käskynhaltija Denethor I:n poika Boromir voitti urukit ja valloitti kaupungin (sekä Ithilienin) takaisin, mutta kaupunki oli nyt täysin raunioina ja sen kivisilta rikkoutunut.[9]

Gondorilaiset pitivät vielä joukkoja Osgiliathin raunioissa, kunnes Sauron Sormuksen sodan aikana hyökkäsi sinne kesäkuun 20. päivänä vuonna 3018 ka. ja valloitti Anduinin itärannan alueet. Ithilienin samoojat puolustivat yhä länsirantaa, mutta käskynhaltija Denethor II:n poika Faramir joutui vetäytymään Sauronin suurhyökkäyksen edessä maaliskuussa 3019 ka.

Sauronin häviön jälkeen raunioitunut kaupunki palautui Gondorille, mutta sen mahdollisesta uudelleenrakentamisesta neljännellä ajalla ei ole tietoja.

Nimestä

Osgiliathin nimi on sindaria muodostuen sanoista ost 'linna, linnoitus' ja giliath 'tähtien joukko'.[10] Sormuksen sodan aikoihin kolmannen ajan lopulla kaupungista käytettiin myös nimitystä Vanha Gondor sen muinaisen aseman vuoksi.[11]

Katso myös

Viitteet

  1. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 257
  2. 2,0 2,1 2,2 Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 363.
  3. 3,0 3,1 TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1121.
  4. TSH II/3.11., Palantír, s. *** / *** / *** / *** / 618
  5. Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 365
  6. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1077.
    TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1122.
  7. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1079–1080.
    TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1123.
  8. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1080–1081.
    TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1123–1124.
  9. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1087.
    TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1125.
  10. RC, s. 232.
  11. TSH III/5.10., Musta portti aukeaa, s. *** / *** / 190 / *** / 914.
    RC, s. 593.