Celegorm

Kohteesta Kontuwiki
Celegorm. Kuva © Jenny Dolfen. Lähde: Jenny Dolfen Art.

Celegorm Kaunis[1] oli Fëanorin ja Nerdanelin kolmas poika, jota pidettiin veljesparvensa temperamenttisimpana. Hän rakasti metsästystä ja oli vala Oromën hyvä ystävä.[2] Oromë opetti Celegormille mm. kaikkien lintujen ja petojen kielet[3] sekä antoi tälle lahjaksi valarin metsästyskoiran Huanin.[4]

Elämä ja teot

Amanissa

Celegorm syntyi Amanissa, mutta hänen syntymävuottaan ei tiedetä tarkasti. Hänen isänsä Fëanor syntyi vuonna 1169 pv.[5] ja avioitui Nerdanelin kanssa "varhaisessa nuoruudessaan".[6] Fëanorin seitsemän poikaa mainitaan kuitenkin annaaleissa ensi kerran vuonna 1490 pv., jolloin he lähtevät isänsä mukana Valmarista maanpakoon Formenosiin.[7]

Celegormin nuoruudesta tiedetään vielä, että hän ja hänen veljensä kulkivat isänsä Fëanorin mukana "pitkin ja poikin Valinorissa ja sen rajoilla" eivätkä asuneet pitkään yhdessä paikassa. Usein he olivat Aulën vieraina ja matkasivat jopa Pimeyden reunamille sekä Ulko-Ulapan rannoille "tuntematonta etsien".[8]

Maanpakoon

Kun Melkor oli ryöstänyt Silmarilit, Celegorm vannoi yhdessä isänsä ja veljiensä kanssa valan, joka toi myös hänen päälleen kohtalokkaan kirouksen.[9] Hän seurasi väkineen Fëanoria Keski-Maahan saadakseen Silmarilit takaisin keinolla millä hyvänsä. Myös Huan seurasi uskollisesti isäntäänsä.[4]

Aglonin solaa vartioimassa

Dagor-nuin-Giliathissa Celegorm otti mukaansa osan haltia-armeijasta ja pysäytti Falasista tulleet örkkijöukot lähellä Eithel Sirionia ja ajoi ne Serechin suohon.[10]

Keski-Maassa Curufin oli hänen kaikista läheisin veljensä. He asuivat Himladissa[11] ja linnoittivat yhdessä Aglonin solan[12] ja asuivat lähekkäin Arosin ja Celonin välissä.[13] Hänen saleissaan kävi myös Aredhel, joka oli lähtenyt Gondolinissa, mutta tuolloin Celegorm oli ratsastamassa Curufinin ja Caranthirin kanssa, joten Aredhel jatkoi matkaansa ja joutui Eölin pauloihin.[13]

Nargothrondissa

Dagor Bragollachissa Morgothin joukot tunkeutuivat Aglonin solan läpi, ja Celegorm ja Curufin joutuivat pakenemaan "etelään ja länteen Doriathin rajoja pitkin", ja pyysivät lopulta suojaa Finrodilta Nargothrondista. Tuolloin "heidän kansansa liittyi Nargothrondin voimaan".[14] He saivat paljon valtaa Nargothrondissa,[15] ja kun Beren saapui Nargothrondiin ja pyysi apua tehtäväänsä noutaa Silmarilit Angbandissa, Celegorm ja Curufin kieltäytyivät Fëanorin valaan vedoten ja nostattivat Nargothrondin kansan Finrodia vastaan. Celegorm puhui paljon ja "yhtä palavasti kuin oli hänen isänsä puhunut ammoin Tirionissa sytyttäessään noldorin ensi kertaa kapinaan". Heidän puheidensa takia Finrod joutui lähtemään yksin Berenin mukaan.[16]

Kohtaaminen Lúthienin kanssa

Ollesssaan metsästämässä Vartioidulla tasangolla Celegorm ja Curufin tapasivat Lúthienin, joka oli lähtenyt etsimään Bereniä auttaakseen tätä.[17] Celegorm "mielistyi" Lúthieniin tämän suuren kauneuden tähden ja lupasi auttaa tätä, mutta veljekset pettivät Lúthienin ja vangitsivat tämän Nargothrondiin ja aikoivat pakottaa Thingolin suostumaan Celegormin ja Lúthienin avioliittoon.[18] Thingol ei tähän suostunut, vaan oli vähällä ryhtyä sotaan Nargothrondia vastaan.[19]

Huan kuitenkin petti isäntänsä Celgormin ja auttoi Lúthienin pakoon mutta palasi kuitenkin Nargothrondiin.;[20] Kun kaupunkiin tuli tieto Lúthienin urotöistä ja Finrodin kuolemasta Tol-in-Gaurhothilla, alkoi Fëanorin poikia kohtaan levitä tyytymättömyys, jota Celegormin puheet eivät vaientaneet. Lopulta veljekset ajettiin maanpakoon Nargohtrondista ja he lähtivät etsimään sukulaisiaan idästä.[21]

Matkallaan he kohtasivat Angbandista palaavat Berenin ja Lúthienin. Curufin kaappasi Lúthienin satulaansa ja Celegorm yritti ratsastaa Berenin kumoon, mutta Beren hyppäsi Celegormin hevosen edestä Curufinin ratsun selkään, ja he putosivat maahan. Celegorm yritti surmata Berenin keihäällään, mutta Huan suojeli Bereniä. Veljekset joutuivat lähtemään pois Celegormin hevosella, mutta ratsastaessaan poispäin Curufin otti Celegormin jousen ja ampui kohti Lúthienia. Huan nappasi nuolen, mutta toinen nuoli osui Bereniin, joka tuli Lúthienin eteen.[22] Sen jälkeen Huan "ajoi takaa Fëanorin poikia jotka pakenivat peloissaan".[21]

Nirnaeth Arnoediad

Celegormin ja Curufinin pahat teot vaikuttivat myös Nirnaeth Arnoediadin lopputulokseen, sillä Finrodin jälkeen Nargothrondia hallinnut Orodreth ei "suostunut astumaan yhdenkään Fëanorin pojan rinnalla" veljesten vuoksi.[23] Celegorm ja Curufin puolestaan "ilmoittivat avoimesti surmaavansa Thingolin ja tuhoavansa hänen kansansa jos he voittaisivat sodan eikä [Berenin tuomaa Silmarilia] annettaisi heille vapaaehtoisesti".[24] Taistelu päättyi kuitenkin suureen tappioon; mutta vaikka kaikki Fëanorin pojat "olivat saaneet haavoja, kukaan ei kuollut, sillä he kokoontuivat yhteen ja keräsivät noldorin ja naugrimin rippeet ympärilleen ja hakkasivat itselleen tien ulos taiston tiimellyksestä ja pakenivat itään kohti Dolmedin vuorta".[25]

Kuolema

Kun Fëanorin pojat saivat tietää Berenin ja Lúthienin kuoleman jälkeen Silmarilin palanneen Doriathiin Diorin mukana, Celegorm "villitsi veljiään hyökkäämään Doriathiin". Taistelussa Celegorm kaatui Diorin kädestä; hänen "julmat palvelijansa" veivät kuitenkin Diorin ja Nimlothin nuoret pojat Elurédin ja Elurínin ja jättivät metsään nääntymään.[26]

Nimestä

Celegorm on sindarinkielinen versio hänen äidinnimestään Tyelkormo 'kiireesti nouseva' (engl. hasty-riser; quenyan tyelca 'kiireinen' [engl. hasty][27] + *-ormo 'nousija/nouseva'?[28]). Kyseinen nimi viittaa mahdollisesti hänen äkkipikaiseen luonteeseensa sekä tapaansa loikata pystyyn, kun hän äkkiä suuttui.[27] Hänen isännimensä on Turkafinwë 'voimakas Finwë' (quenyan turca 'vahva, (ruumiiltaan) voimakas').[29]

Viitteet

  1. Lisänimi: Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. *** / 51; Silm., Hakemisto, s. *** / 336 (s.v. Celegorm).
  2. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. *** / 51.
  3. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. *** / 52.
  4. 4,0 4,1 Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. *** / 170.
  5. Annals of Aman §78 (HoME X, s. 92) antaa vuosiluvuksi alun perin 1179; Tolkienin myöhemmän korjauksen mukaan 1169 (HoME X, s. 101 [viite 1], 205).
  6. Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 75 / 56.
  7. Annals of Aman §99 (HoME X, s. 96); vrt. Silm. 7, Silmarilit ja noldorin napina, s. 83 / 62.
  8. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 72 / 52.
  9. Silm. 9, Noldorin pako, s. 99 / 73-74.
  10. Silm. 13, Noldorin paluu, s. *** / 100.
  11. Silm., Hakemisto, s. *** / 336 (s.v. Celegorm); Silm., Hakemisto, s. *** / 349 (s.v. Himlad).
  12. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. *** / 118.
  13. 13,0 13,1 Silm. 16, Maeglin, s. *** / 126.
  14. Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. *** / 147.
  15. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. *** / 166.
  16. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. *** / 167.
  17. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. *** / 169-170.
  18. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. *** / 170.
  19. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. *** / 182.
  20. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. *** / 170-171, 173.
  21. 21,0 21,1 Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. *** / 174.
  22. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. *** / 173-174.
  23. Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. *** / 188.
  24. Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. *** / 189.
  25. Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. *** / 192.
  26. Silm. 22, Doriathin tuho, s. *** / 241.
  27. 27,0 27,1 HoME XII, s. 353.
  28. Tolkien ei selitä nimen loppuosaa -ormo mutta siinä näkyy ilmeisesti verbi orya- 'nousta' (ks. J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 63-64) yhdistyneenä tekijää merkitsevään päätteeseen -mo (ks. HoME XI, s. 400). Ks. myös Paul Strack, Eldamo, s.v. *ormo.
  29. HoME XII, s. 352.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia