Fëanorin pojat
Fëanorin pojat (engl. Sons of Fëanor) olivat seitsemän Fëanorin ja Nerdanelin poikaa, jotka syntyivät heille Amanissa puiden vuosina.[1] Heidän nimensä ikäjärjestyksessä ovat Maedhros pitkä, Maglor laulaja, Celegorm kaunis, Caranthir tumma, Curufin taidokas sekä kaksoset Amrod ja Amras.[2] Heidän syntymävuosiaan ei tiedetä, mutta heidän isänsä Fëanor syntyi vuonna 1169 pv.[3] ja avioitui Nerdanelin kanssa "varhaisessa nuoruudessaan".[1] Annaaleissa pojat mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1490 pv., jolloin he lähtivät isänsä mukana Valmarista maanpakoon Formenosiin.[4]
Fëanor oli luonteeltaan kiihkeä ja lannistumaton sekä itsepäinen,[5] mutta Nerdanel oli kärsivällisempi vaikka lujatahtoinen hänkin.[1] Kerrotaan, että joillekin pojistaan Nerdanel "antoi mielensä laadun mutta ei kaikille".[1]
Nuoruudessaan Fëanorin pojat kulkivat isänsä Fëanorin mukana "pitkin ja poikin Valinorissa ja sen rajoilla" eivätkä asuneet pitkään yhdessä paikassa. Usein he olivat Aulën vieraina ja matkasivat jopa Pimeyden reunamille sekä Ulko-Ulapan rannoille "tuntematonta etsien".[6]
Kun Melkor oli ryöstänyt Silmarilit, kaikki veljekset vannoivat yhdessä isänsä kanssa valan, joka toi myös heidän päälleen kohtalokkaan kirouksen.[7] He seurasivat Fëanoria Keski-Maahan saadakseen Silmarilit takaisin keinolla millä hyvänsä. Matkalla he osallistuivat isänsä aiheuttamaan Alqualondën sukusurmaan[8] ja olivat mukana, kun Fëanor kaappasi Alqualondën teleriltä ryöstetyt laivat ja poltti ne Losgarissa niin, että muut Fëanoria seuranneet noldor joutuivat kiertämään kaukaa pohjoisen Helcaraxën kautta päästäkseen Keski-Maahan.[9] Tosin veljeksistä "[y]ksin Maedhros seisoi syrjässä", kun laivat sytytettiin, sillä hän ei olisi halunnut hylätä muita noldoria eikä erityisesti ystäväänsä Fingonia.[10]
Kun Fëanor oli kuollut taistelussa Morgothin balrogeja vastaan ja Maedhros oli jäänyt vangiksi, kuusi veljestä perusti linnoitetun leirin Hithlumiin.[11] Fingonin vapautettua Maedhrosin veljekset asettuivat Himringin vaaraa ympäröiville maille vartioidakseen Beleriandia pohjoisen uhalta ja pysyttelivät erillään sukulaisistaan, jotka kantoivat heille kaunaa matkalla Keski-Maahan tehdyistä rikoksista.[12]
Nirnaeth Arnoediadin jälkeen Fëanorin poikien valtakunnat tuhoutuivat,[13] mutta he eivät voineet luopua valastaan hankkia Silmarilit takaisin. Niinpä he syyllistyivät vielä kahteen sukusurmaan. Toisessa sukusurmassa veljekset hyökkäsivät Doriathiin saadakseen Diorin hallussa olevan Silmarilin, jonka Beren ja Lúthien olivat noutaneet Angbandista. Hyökkäyksessä kuolivat myös Celegorm, Curufin ja Caranthir.[14] Kolmas sukusurma oli eloon jääneiden veljesten epätoivoinen hyökkäys Sirionin suussa asuvien Gondolinin ja Doriathin pakolaisten kimppuun; Elwing oli vienyt Silmarilin sinne. Veljekset eivät vieläkään saaneet Silmarilia, mutta Amrod ja Amras kaatuivat.[15]
Viimeiset jäljelle jääneet veljeksistä, Maedhros ja Maglor, saivat viimein haltuunsa Vihan sodassa Morgothilta riistetyt kaksi viimeistä Silmarilia, mutta jalokivet polttivat heidän käsiään eivätkä he voineet pitää niitä. Maedhros heittäytyi tuskissaan tuliseen rotkoon Silmaril mukanaan ja Maglorin kerrotaan heittäneen omansa mereen ja vaeltaneen sen jäleen rannoilla kivusta ja katumuksesta laulaen.[16] Näin päättyi Fëanorin poikien tarina.
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 75 / 56.
- ↑ Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 70 / 51. Veljesten elämäntarinat sekä heidän nimiensä merkitys on selostettu kutakin erikseen esittelevässä artikkelissa.
- ↑ Amanin annaalit §78 (HoMe X, s. 92) antaa vuosiluvuksi alun perin 1179; Tolkienin myöhemmän korjauksen mukaan 1169 (HoMe X, s. 101 [viite 1], 205).
- ↑ Amanin annaalit §99 (HoMe X, s. 96); vrt. Silm. 7, Silmarilit ja noldorin napina, s. 83 / 62.
- ↑ Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 74 / 56.
- ↑ Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 72 / 52.
- ↑ Silm. 9, Noldorin pako, s. 99 / 73-74.
- ↑ Silm. 9, Noldorin pako, s. 104 / 77.
- ↑ Silm. 9, Noldorin pako, s. 107 / 79-80.
- ↑ Silm. 9, Noldorin pako, s. 107 / 80.
- ↑ Silm. 13, Noldorin paluu, s. 132 / 101.
- ↑ Silm. 13, Noldorin paluu, s. 137 / 106; Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 151-152 / 118.
- ↑ Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. 244 / 194.
- ↑ Silm. 22, Doriathin tuho, s. 298 / 241.
- ↑ Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 310 / 255.
- ↑ Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 319 / 260-261.
