Akallabêth (Silmarillion)

Kontuwiki
Ohjattu sivulta Akallabêth
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Akallabêth : Númenorin häviö (engl. Akallabêth : The Downfall of Númenor) on Silmarillionin neljäs osa.[1]

Luvun tapahtumat

Suuren taistelun jälkeen haltioiden liittolaisina taistelleet ihmiset (edain) palkitaan antamalla heidän asuinpaikakseen saari läntiseltä mereltä, läheltä Tol Eressëaa. Saari saa nimen Númenor. Númenorilaisista tulee pitkäikäisiä ja mahtavia, mutta he ovat edelleen kuoleman, Ihmisen lahjan, alaisia. Ajan mittaan he alkavat kadehtia haltioiden kuolemattomuutta. Sauronin valta on kasvanut Keski-Maassa. Hän vihaa númenorilaisia, mutta ei kykene vastustamaan heidän sotilaallista voimaansa. Hän antautuu kuningas Ar-Pharazônille, joka vie hänet vankina Númenoriin. Sauron käyttää hyväkseen kuninkaan ylpeyttä ja kuolemanpelkoa ja saa hänet uskomaan, että valloittamalla valarin maan númenorilaiset saavat itselleen kuolemattomuuden, jonka valar haluavat kieltää heiltä. Ar-Pharazôn kokoaa suuren laivaston ja purjehtii länteen sotiakseen valaria vastaan.

Kuva © Ted Nasmith
Manwën kotkat

Valar kutsuvat Erua, joka tuhoaa Númenorin aukaisemalla mereen suuren kuilun, johon saari vajoaa. Samalla muuttuu maailman muoto: Eru pyöristää aiemmin litteän maanpinnan palloksi ja siirtää Amanin ja Eressëan pois näkyvästä maailmasta. Joukko Uskollisia onnistuu pakenemaan tuhoa itään yhdeksällä laivalla. He perustavat Maanpaon valtakunnat Arnorin ja Gondorin. Vaikka maailma on nyt pyöreä, vanha Suora tie kadonneeseen länteen on yhä olemassa, ja Keski-Maan jättävien haltioiden laivat purjehtivat sitä pitkin.

Luvun nimi

Akallabêth on adûnaicinkielinen nimi, joka annettiin Númenorille sen tuhon jälkeen. Nimen merkitys on Silmarillionin hakemiston mukaan 'Hävinnyt' (engl. The Downfallen).[2] Tekstissä nimi ja käännös esiintyvät muodossa Akallabêth the Downfallen, suom. "Vajonnut Akallabêth".[3] Muita eri kirjoituksissa esiintyviä nimimuotoja ja käännöksiä ovat hi-Akallabēth 'She-that-hath-fallen'[4] ja Akallabêth '(she that has) Downfallen'.[5] Sana on nähtävästi peräisin verbistä kalab 'fall down'[6] (juuri KALAB[7]). Vastaava quenyankielinen nimi on Atalantë.

Lukuun liittyvä kuvitus

Akallabêthin sisäisen historian kehitys

Akallabêthin käsikirjoituksissa nimetön kertoja, oletettavasti taruntietäjä Pengolodh, kertoo tarinan Ælfwinelle. "Elrosin perillisissä" Tolkien ei sen sijaan viittaa Ælfwine-kehykseen, vaan selittää Akallabêthin Elendilin kirjoittamaksi teokseksi.[13]

Kuva © Ted Nasmith
Tar-Míriel ja suuri aalto

Huomautuksia suomennokseen

The Silmarillionin ensimmäisessä laitoksessa mainitut Númenorin hallitsijoiden järjestysnumerot perustuvat virheelliseen versioon hallitsijoiden luettelosta.[14] Järjestysnumerot on korjattu alkuteokseen viimeistään toisessa laitoksessa,[15] josta korjaukset on otettu myös suomennoksen vuoden 2018 kuvitettuun laitokseen:

  • "yhdeksästoista kuningas – – astui valtaistuimelle nimellä Adûnakhor" (1979)[16] / "kahdeskymmenes" (2018).[17]
  • "Ar-Gimilzôr, kahdeskymmenestoinen kuningas" (1979)[18] / "kahdeskymmeneskolmas" (2018).[19]
  • "Ar-Pharazôn – – häntä ennen oli númenorilaisia hallinnut kolmekolmatta kuningasta ja kuningatarta" (1979)[20] / "neljäkolmatta" (2018).[21]

Suomennoksen kuvitetussa laitoksessa on korjattu seuraavan kohdan tulkintaa:

  • "hän asettui taas suureen Kehään, Barad-dûriin" (1979)[22] / "hän otti taas Valtasormuksensa Barad-dûrissa" (2018)[23] [he took up again his great Ring in Barad-dûr].

Luvussa Mahtisormukset ja Kolmas aika esiintyvä samankaltainen kohta on käännetty jo aikaisemmin "Hän otti taas suuren Sormuksen"[24] [He took up again the great Ring].

Tekstin lähteet

Akallabêthin versio B 2 valmistui ilmeisesti 1950-luvun alkupuolella. Tähän aikaan Númenorin historia sai lopullisen muotonsa, joka ilmenee paitsi Akallabêthissä, myös Tarun Sormusten herrasta liitteissä. B 2:sta tehtiin vielä myöhemmin siisti kopio (C), johon Tolkien teki muutamia korjauksia. Silmarillionissa julkaistu teksti on korjattu C, johon Christopher Tolkien on tehnyt eräitä muutoksia.[25] Kohdat, joissa kertoja puhuttelee Ælfwinea suoraan, on poistettu tai muotoiltu uudelleen. Lisäksi toimittaja on tehnyt muutoksia joihinkin yksityiskohtiin saadakseen ne pitämään paremmin yhtä muiden tekstien kanssa.

Viitteet

  1. Silm., Akallabêth, s. 321-352 / 265-291.
  2. Silm., Hakemisto, s. 390 / 328 (s.v. Akallabêth).
  3. Silm., Akallabêth, s. 351 / 289.
  4. The Notion Club Papers (HoME IX, s. 247).
  5. Words, Phrases and Passagesin luonnos (J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 111).
  6. Lowdhamin selontekoon liittyvät muistiinpanot (HoME IX, s. 439).
  7. HoME XII, s. 158; HoME IX, s. 416.
  8. Silm., Akallabêth, s. / 266. – Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan nimellä "Eärendil the Mariner". Kuva on tekijän luvalla myös tähän artikkeliin liitettynä.
  9. Silm., Akallabêth, s. / 271. – Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan nimellä "White Ships from Valinor". Kuva on tekijän luvalla myös tähän artikkeliin liitettynä.
  10. Silm., Akallabêth, s. / 285. – Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan nimellä "The Eagles of Manwë". Kuva on tekijän luvalla myös tähän artikkeliin liitettynä.
  11. Silm., Akallabêth, s. / 288. – Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan nimellä "Queen Tar-Miriel and the Great Wave". Kuva on tekijän luvalla myös tähän artikkeliin liitettynä.
  12. Silm., Akallabêth, s. / 290. – Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan nimellä "The Ships of the Faithful". Kuva on tekijän luvalla myös tähän artikkeliin liitettynä.
  13. KTK 2.III, Elrosin perilliset.
  14. KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 308–309 [viite 11].
  15. Silm., Toisen laitoksen esipuhe, s. / xiii-xiv.
  16. Silm., Akallabêth, s. 334 / .
  17. Silm., Akallabêth, s. / 275–276.
  18. Silm., Akallabêth, s. 334 / .
  19. Silm., Akallabêth, s. / 276.
  20. Silm., Akallabêth, s. 337 / .
  21. Silm., Akallabêth, s. / 277.
  22. Silm., Akallabêth, s. 350 / .
  23. Silm., Akallabêth, s. / 289.
  24. Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 364–365 / 303.
  25. HoME XII, s. 142–143.

Aiheesta muualla