Elessar (jalokivi)

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Elessar eli Haltiakivi (engl. Elfstone) oli haltioiden tekemä vihreä jalokivi, jolla oli parantamisen ja uudistamisen voima. Sen viimeinen tunnettu kantaja oli Aragorn II, jonka hallitsijanimi Elessar perustui tähän jalokiveen. Elessareita on saattanut olla kaksi, jolloin Aragornin Elessar ja Eärendilin merimatkoillaan kantama jalokivi olisivat olleet eri esine.

Varhaiset vaiheet

Seuraava on kerrottu käsikirjoituksen "Elessar" perusteella (katso lisätietoja alla):

Noldorin jalokiviseppä Enerdhil valmisti ensimmäisellä ajalla Gondolinissa Elessarin, jalokiven, joka vangitsi auringon valon, mutta oli vihreä kuin lehdet. Jos Elessarin läpi katsoi sellaista, mikä oli kuihtunut, sen näki parantuneena tai jälleen nuoruutensa loistossa. Lisäksi jalokiven kantajan käsissä oli parantava voima. Enerdhil antoi jalokiven Idrilille, jonka mukana se pelastui Gondolinin tuhosta. Idril antoi sen pojalleen Eärendilille, joka taas toi Elessarin meren yli Siunatuille rannoille.[1] Eärendilin jalokivi mainitaan Bilbo Reppulin laatimassa laulussa Eärendil, kyntäjä merien.

Myöhäisempinä aikoina Keski-Maassa oli jälleen Elessariksi kutsuttu jalokivi. Sen suhteesta Eärendilin kantamaan kiveen "on sanottu kahdella tavalla, mutta kumpi niistä on totuus, sen osaavat sanoa vain viisaat jotka ovat poissa".[2]

Ensimmäisen tarinan mukaan Olórin (eli Mithrandir eli Gandalf) meni kerran kolmannella ajalla Keski-Maahan saavuttuaan Galadrielin luo Lórieniin ja vei hänelle Elessarin lahjana Yavannalta. Elessarin ansiosta Lórien muuttui entistä kauniimmaksi, mutta Olórin ennusti, että kerran tulisi mies jonka nimi oli Elessar ja jolle Galadrielin oli annettava jalokivi.[3]

Toisen tarinan mukaan Galadriel puhui kerran Celebrimborin kanssa Eregionissa ja kertoi toivovansa, että hänen maassaan puut ja ruoho eivät koskaan kuihtuisi. Enerdhil ja hänen jalokivensä olivat poissa, mutta Celebrimbor lupasi, että hän tekee voitavansa. Hän ryhtyi työhön ja valmisti Galadrielia varten uuden Elessarin, josta tuli Kolmen sormuksen jälkeen suurin hänen töistään.[4]

Myöhempi historia

Elessar siirtyi Galadrielilta hänen tyttärelleen Celebríanille ja Celebríanilta edelleen tämän tyttärelle Arwenille. Kun Sormuksen saattue kulki Kultaisen metsän läpi, Elessar oli jälleen Galadrielin hallussa. Galadriel antoi kiven (ilmeisesti Arwenin pyynnöstä) Aragornille toivon merkiksi. Se oli kiinnitetty hopeaneulaan, joka oli siipensä levittäneen linnun muotoinen.[5] Jalokivi oli ainoa tunnus, jota Aragorn kantoi astuessaan Pelennorin kenttien taistelun jälkeen ensimmäisen kerran Minas Tirithin muurien sisäpuolelle, sillä hän ei katsonut hetken olevan vielä kypsä kuninkuuden vaatimiseen. Kiven vuoksi hän sai kansalta nimen Haltiakivi.[6]

Nimestä

Nimen Elessar etymologiasta: katso Elessar (Aragorn).

Eärendilin kivi

Keskeneräisten tarujen kirjassa esiintyy myös nimi Eärendilin kivi (engl. Stone of Eärendil), jota toisessa kivestä kertovassa tarinassa käyttää Galadriel,[7] ja toisessa tarinassa Celebrimbor.[8]

Tarinan kehitys

Tarussa Sormusten herrasta vihreän jalokiven ominaisuuksista ei kerrota mitään, eikä sillä näytä olevan nimeä. Muokatessaan Quenta Silmarillionin käsikirjoitusta Tarun Sormusten herrasta valmistumisen jälkeen (mutta ennen sen julkaisua) Tolkien lisäsi kaksi huomautusta, joissa hän harkitsi lisäävänsä tarinaan "Fëanorin vihreän kiven", joka siirtyisi myöhemmin Maedhrosin ja edelleen Fingonin haltuun.[9]

Joskus Tarun Sormusten herrasta ilmestymisen jälkeen Tolkien kirjoitti jalokiven taustaa valottavan kertomuksen "Elessar", jonka sisältö on kuvattu yllä. Kertomuksen mukaan ensimmäisen Elessarin teki Enerdhil ja toinen oli joko sama esine tai Celebrimborin myöhempi luomus. Loppuun hän kuitenkin kirjoitti kommentin, jossa hylätään osa kertomuksen ajatuksista. Tämän merkinnän mukaan ensimmäisen jalokiven "teki Gondolinissa Celebrimbor" ja toisen "teki Eregionissa myös Celebrimbor".[10]

Viitteet

  1. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 341–342.
  2. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 342.
  3. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 342–343.
  4. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 343–345.
  5. TSH I/2.8., Jäähyväiset Lórienille, s. *** / *** / 497–498 / *** / ***.
  6. TSH III/5.8., Parannuksen tarha, s. *** / *** / 161, 163, 174 / *** / ***.
  7. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 343.
  8. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 344.
  9. HoME XI, s. 176–177.
  10. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 345.