Quenta Silmarillion
Tämä artikkeli kertoo Christopher Tolkienin toimittamasta Quenta Silmarillionin versiosta vuodelta 1977 sekä antaa yleiskatsauksen tarinakokoelman kehityksestä. Lukeaksesi sen muista versioista, katso Quenta Silmarillion (täsmennyssivu).
Sisältö
- Esiö
- Sisällys
- Kuvat
- Esipuhe
- Toisen laitoksen esipuhe
- J. R. R. Tolkienin kirjeestä
- Ainulindalë
- Valaquenta
- Quenta Silmarillion
- 1. Aikojen alku
- 2. Aulë ja Yavanna
- 3. Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen
- 4. Thingol ja Melian
- 5. Eldamar ja eldaliën ruhtinaat
- 6. Fëanor ja Melkorin vapautuminen
- 7. Silmarilit ja noldorin napina
- 8. Valinorin pimeneminen
- 9. Noldorin pako
- 10. Sindar
- 11. Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen
- 12. Ihmiset
- 13. Noldorin paluu
- 14. Beleriandista ja sen valtakunnista
- 15. Noldor Beleriandissa
- 16. Maeglin
- 17. Ihmisten tulo länteen
- 18. Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho
- 19. Beren ja Lúthien
- 20. Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad
- 21. Túrin Turambar
- 22. Doriathin tuho
- 23. Tuor ja Gondolinin tuho
- 24. Eärendilin matka ja Vihan sota
- Akallabêth
- Mahtisormukset ja kolmas aika
- Liitteet
Quenta Silmarillion on J. R. R. Tolkienin suuri myyttinen kertomus Silmarilien, Fëanorin tekemien jalokivien kohtalosta. Kertomus ei koskaan valmistunut, mutta J. R. R. Tolkienin poika Christopher Tolkien julkaisi isänsä jälkeenjääneiden käsikirjoitusten pohjalta teoksen Silmarillion, joka sisältää tarinan jokseenkin yhtenäisen kertomuksen muotoon toimitettuna. Silmarillionissa kertomuksen otsikko on muodossa Quenta Silmarillion : Silmarilien tarina (engl. Quenta Silmarillion : The History of the Silmarils).
Tekstin kehitys
Quenta Silmarillion sai alkunsa hahmotelmana (Sketch of the Mythology), jonka Tolkien kirjoitti alkuperäisessä muodossaan vuonna 1926 selittääkseen Túrinista kertovan runomuotoisen tarinan taustaa.[1] Vuonna 1930 hän laajensi luonnosta viimeistellymmäksi "lyhyeksi historiaksi", jota hän kutsui nimellä Quenta.[2] Tätä seurasi kertomuksen kolme merkittävää uudelleenkirjoitusta:
- 1930-luvun lopulla, ennen Tarun Sormusten herrasta aloittamista, jolloin teksti sai ensimmäisen kerran nimen Quenta Silmarillion.
- 1950-luvun alussa, Sormusten herran valmistuttua, mutta ennen sen julkaisua (katso The Later Quenta Silmarillion).
- 1950-luvun lopulla, Sormusten herran ilmestymisen jälkeen (katso The Later Quenta Silmarillion).
Joka kerralla Tolkien aloitti alusta, mutta kävi läpi edellistä pienemmän osan tekstistä, minkä vuoksi viimeiset luvut jäivät suurimmaksi osaksi koskemattomiksi.
Quenta Silmarillionin rinnalla kehittyivät Valinorin annaalit ja Beleriandin annaalit. Suhteellisen yksinkertaisina tapahtumien luetteloina alkunsa saaneet annaalit alkoivat kehittyä itsenäisiksi teoksiksi, kunnes aivan viimeisessä vaiheessa Tolkien ryhtyi sulauttamaan Valinorin annaalien viimeisen version (Amanin annaalit) tekstiä Quenta Silmarillioniin.[3] Painettua Silmarillionia toimittaessaan Christopher Tolkien käytti näitä annaaleja monin paikoin tekstilähteinä.
Alla on esitetty yhteenveto Quenta Silmarillionin eri vaiheista taulukon muodossa. Toisiaan vastaavat luvut on pyritty asettelemaan suunnilleen kohdakkain, tosin The Silmarillion -sarake ei vastaa muita kuin hyvin ylimalkaisesti. Valkoiset alueet tarkoittavat niitä kertomuksen osia, joihin Tolkien ei kyseisessä vaiheessa koskenut.
Nimestä
Nimi Quenta Silmarillion on quenyan kieltä, elementit: quenta 'tarina, kertomus, taru' (< quen-, quet- 'puhua');[4] Silmaril(lë) 'Silmaril-jalokivi', mon. gen. Silmarill-i-on.[5]
Viitteet
- ↑ HoMe IV, s. 11.
- ↑ HoMe IV, s. 76. – Toinen nimi: Quenta Noldorinwa.
- ↑ HoMe X, s. 290–291.
- ↑ Ks. Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 439 / 383 (s.v. quen- (quet-)).
- ↑ Ks. artikkeli Silmarilit : Nimestä; monikon genetiivistä myös artikkeli Quenyan lyhyt kielioppi : Genetiivi.
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia