Eärendil, kyntäjä merien

Kohteesta Kontuwiki

Eärendil, kyntäjä merien (engl. Eärendil was mariner, laulun nimenä esiintyy myös Song of Eärendil, "Eärendilin laulu / Laulu Eärendilista"[1]) on ensimmäinen säe Bilbo Reppuliin Rivendellissä laatimassa laulussa,[2] jonka hän esitti Tulisalissa 24. lokakuuta 3018 ka.[3]

Tekijät ja vastaanotto

Laulun vastaanotto oli Bilbon mukaan odotettua parempi: haltiat halusivat kuulla sen uudestaan,[4] mitä tapahtui harvoin hänen lauluilleen.[5] Uusintaa pyydettiin siksi, että haltiat eivät yhden kuuleman perusteella osanneet sanoa, mikä osa laulusta oli Bilbon tekoa ja mikä Aragornin (jolta Bilbo oli vähän aiemmin pyytänyt apua laulun viimeistelyyn[6]). Bilbo sanoi Frodolle, että hän oli itse asiassa tehnyt laulun kokonaan itse; Aragorn oli vain pyytänyt lisäämään siihen "vihreän kiven".[7]

Laulun sisältö lyhyesti

Laulu kertoi tarinan Eärendilin purjehduksesta: siitä miten hän rakensi laivan Arvernienissa, purjehti kohti Valinoria pyytääkseen valarilta apua taistelussa Morgothia vastaan, mutta joutui jo kääntymään takaisin vastoinkäymisten vuoksi; silloin Elwing tuli linnun hahmossa hänen luokseen ja toi hänelle Silmarilin, jonka voiman avulla hän suoritti tehtävänsä; sen jälkeen hänen laivansa kohotettiin taivaalle ja hänen tehtäväkseen annettiin purjehtia taivaalla toivoa tuovana tähtenä "kunnes kuu sammuu kokonaan".[4]

Rakenne ja runomitta

Laulussa on yhteensä 124 säettä, jotka (englanninkielisessä alkutekstissä) koostuvat kahdeksasta tavusta; ne jakautuvat kahden tavun yksikköihin, joista paino on aina jälkimmäisellä. Lisäksi laulu on jaettu yhdeksään "säkeistöön", joiden pituus vaihtelee kahdeksasta kahteenkymmeneen säkeeseen; ensimmäisessä säkeistössä on 8 säettä, 2., 7., 8. ja 9. säkeistössä 12 säettä, 3., 4. ja 6. säkeistössä 16 säettä ja 5. säkeistössä 20 säettä. Säkeistöt voi myös jakaa riimityksen perusteella kahden säkeen yksikköihin: laulussa ei käytetä loppusointua, vaan jokaisen säeparin ensimmäisen säkeen toiseksi viimeisen ja/tai viimeisen tavuparin painollinen tavu sointuu yhteen vastaavasti jälkimmäisen säkeen ensimmäisen ja/tai toisen tavuparin painollisen tavun kanssa. Tästä rakenteesta esimerkkinä laulun kahdeksan ensimmäistä säettä (tavut on erotettu pystyviivalla, tavuparit on kahdella pystyviivalla; painolliset tavut on alleviivattu ja säeparien keskenään sointuvat tavut lihavoitu):

Eä|ren||dil | was || a | mar||i|ner
that | tar||ried | in || Ar|ver||ni|en;

he | built || a | boat || of | tim||ber | felled
in | Nim||bre|thil || to | jour||ney | in;

her | sails || he | wove || of | sil||ver | fair,
of | sil||ver | were || her | lan||terns | made,

her | prow || he | fash||ioned | like || a | swan,
and | light || up|on || her | ban||ners | laid.

Suomennoksessa on rytmiä pyritty noudattamaan mahdollisuuksien mukaan, vaikka suomen kielen sanapaino (painollinen ensimmäinen tavu) soveltuukin huonosti runomittaan, jossa jokaisen säkeen ensimmäinen tavu on painoton.

Laulun sisäinen historia

Tom Bombadilin seikkailujen esipuheessa kerrotaan, että Bilbon laulu Harhailua[8] on Eärendilista kertovan laulun taustalla: Bilbo on ilmeisesti ensin laatinut pilarunon Harhailua palattuaan Ereborilta ja sitten Rivendellissä muunnellut sen sisältöä keskittymään "Suuren suvun haltiain ja númenorilaisten legendaan Eärendilista".[9] Hän oli kuitenkin ylpeä itse keksimistään mitallisista tehokeinoista ja halusi säilyttää ne vakavammassa runossakin.[9]

Laulun ulkoinen historia

Myös Tolkienin kirjallisessa tuotannossa Harhailua (engl. Errantry) on Eärendilista kertovaa laulua vanhempi ja Bilbon tavoin Tolkien on muunnellut pilalaulua vakavammaksi, mutta säilyttänyt "mitalliset tehokeinot", joista hän oli ilmeisesti itsekin Bilbon tavoin hieman ylpeä.[10]

Tolkien kirjoitti runosta Errantry ainakin viisi versiota 1930-luvun alussa,[11] ja se julkaistiin ensimmäisen kerran Oxford Magazinessa vuonna 1933.[12] Myöhemmin hän muokkasi runoa vielä uudestaan muotoon, jossa se julkaistiin Tom Bombadilin seikkailuissa.[11]

Kun Tolkien Tarua Sormusten herrasta kirjoittaessaan halusi liittää siihen Bilbon esittämän laulun, hän ryhtyi muokkaamaan Errantrya, jota hän kehitteli viidessätoista eri versiossa, joista ensimmäiset yhdeksän alkoivat vielä samoin kuin Errantry: There was a merry messenger,[13], mutta kuusi viimeistä (versiot A-F, kuten Christopher Tolkien on ne nimennyt[14]), samoin kuin julkaistussa tekstissä: Eärendil was a mariner.[15]

Eärendillinwë ja sen kohtalo

Se teksti, joka julkaistiin vuonna 1954 The Lord of the Rings -teoksen ensimmäisessä laitoksessa, ei kuitenkaan ollut viimeinen kuudesta "Eärendil-versiosta", vaan kolmas (C). Christopher Tolkien ei osannut sanoa varmasti, mistä tämä johtuu, mutta hän arvelee, että hänen isänsä kadotti kolme viimeisintä tekstiä (D, E, F) ja lähetti siksi C-version kustantajalle eikä myöhemmin enää muistanut tapahtumien kulkua.[16] Christopher Tolkien kertoo myös, että hänen isänsä analysoi eräissä muistiinpanoissaan D-, E-, ja F-versioiden tekstiä hieman hämmentyneenä niiden eroista julkaistuun tekstiin verrattuna – otaksuen että ne ovat julkaistua tekstiä vanhempia.[16]

Christopher Tolkien julkaisi runon "lopullisen" version (F) tekstin ne kohdat, jotka eroavat Tarun Sormusten herrasta tekstistä,[17] ja Wayne G. Hammond ja Christina Scull julkaisivat tekstin kokonaisuudessaan.[18] Tolkien oli otsikoinut E-version (ja ilmeisesti samoin myös F-version) The Short Lay of Eärendil: Eärendillinwë,[19] ja tätä nimeä myös Christopher Tolkien sekä Hammond ja Scull käyttävät F-versiosta.[20]

Toimittaessaan The Lord of the Rings -teoksen vuonna 2004 ilmestynyttä 50-vuotisjuhlalaitosta Hammond ja Scull joutuivat ottamaan kantaa kysymykseen, olisiko runo viimein julkaistava siinä muodossaan – kuten Christopher Tolkien painokkaasti totesi – jossa se olisi pitänyt alun perin julkaista.[21] Hammond ja Scull totesivat kuitenkin, että heidän omaksumaansa varovaiseen korjauskäytäntöön nähden muutos olisi ollut liian suuri, ja he tyytyivät korjaamaan vain pieniä painovirheitä tekstissä. He ottivat huomioon myös sen, että Tolkienilla oli tilaisuus muuttaa tekstiä vuoden 1965 toiseen laitokseen, mutta hän ei niin tehnyt. Toisaalta he tunnustavat, että molempia ratkaisuja voi perustella järkevästi.[22] Joka tapauksessa runo on nyt luettavissa lopullisessa muodossaan teoksen The Lord of the Rings: A Reader's Companion sivuilla.[18]

Viitteet

  1. ↑ Laulun nimi esiintyi The Lord of the Rings -teoksen hakemistossa vuoden 2004 laitokseen saakka: LoTR, Index I. Songs and Verses, (a) Titles, s. 11392004. Vuoden 2005 laitoksesta tämä hakemiston osa jätettiin pois ja runot ja laulut lueteltiin vain ensimmäisen säkeen mukaan: LoTR, Index I, Poems and Songs, s. 11402005. Suomennoksen tähänastisissa laitoksissa hakemistoa ei ole lainkaan, joten käännökset "Eärendilin laulu / Laulu Eärendilista" ovat Kontuwikin luomia "epävirallisia" suomennoksia.
  2. ↑ TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. 331-335 / 209-211 / 310-314 / 383-388 / 246-249 / ***.
  3. ↑ Päivämäärästä: TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1130 / ***.
  4. ↑ 4,0 4,1 TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 249 / ***.
  5. ↑ TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 250 / ***.
  6. ↑ TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 245 / ***.
  7. ↑ TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 250 / ***. Kyseessä on ilmeisesti toisen säkeistön loppupään rivi smaragdi välkkyi rinnallaan (TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 246 / ***), joka viittaa Elessariin, jalokiveen, jonka Galadriel myöhemmin antoi Aragornille (TSH I/2.8., Jäähyväiset Lórienille, s. *** / *** / *** / *** / 391 / ***). Elessarin historiasta, ks. artikkeli Elessar (jalokivi). Ks. myös RC, s. 215, 337.
  8. ↑ TBS 3, Harhailua, s. 24-27 / ***.
  9. ↑ 9,0 9,1 TBS, Esipuhe, s. 8 / ***.
  10. ↑ Tähän viittaa jo Tolkienin teksti Tom Bombadilin seikkailujen esipuheessa: anonyymina esipuheen kirjoittajana hän saattaa käsitellä Bilbon hahmossa myös itseään runon kirjoittajana; kirjeessään Donald Swannille, joka sävelsi Errantryn lauluksi hän puhuu runon syntyhistoriasta, sen metrisestä rakenteesta, kolmitavuisista puoliriimeistä, "sana-akrobatiasta", metrisestä "mellastuksesta" (engl. high-jinks) ja antaa tarkkoja ohjeita siitä, millaisella vauhdilla runon eri osat on lausuttava (HoMe VII, s. 85).
  11. ↑ 11,0 11,1 HoMe VII, s. 85.
  12. ↑ Oxford Magazine 52, n:o 5, 9.11.1933, s. 180 (Oxford Magazine. November 1933 (TolkienBooks.net); The J. R. R. Tolkien Companion and Guide I, s. 262. Tämän tekstin on myös Christopher Tolkien julkaissut: HoMe VII, s. 86-89. Tekstin kehityksestä julkaistua muotoa kohti: HoMe VII, s. 89-90.
  13. ↑ HoMe VII, s. 90-99.
  14. ↑ HoMe VII, s. 99, 102, 103.
  15. ↑ HoMe VII, s. 99-105.
  16. ↑ 16,0 16,1 HoMe VII, s. 103.
  17. ↑ HoMe VII, s. 103-105.
  18. ↑ 18,0 18,1 RC, s. 210-213.
  19. ↑ HoMe VII, s. 102-103.
  20. ↑ HoMe VII, s. 103; RC, s. 210.
  21. ↑ HoMe VII, s. 103; Christopher Tolkien pohtii myös mahdollisuutta, että hänen isänsä olisi päättänyt hylätä C-version jälkeen tekemänsä versiot, mutta se mahdollisuus on hänestä kuitenkin "hyvin epätodennäköinen ja kaukaa haettu" (HoMe VII, s. 108-109 [viite 26]).
  22. ↑ RC, s. 213-214.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://kontu.wiki/w/index.php?title=Eärendil,_kyntäjä_merien&oldid=65848”