Huomautus ääntämisestä (Silmarillion)

Kohteesta Kontuwiki

Huomautus ääntämisestä (engl. Note on pronunciation) on Silmarillionin liitteiden osa, jonka on laatinut teoksen toimittaja Christopher Tolkien ja siinä tarkennetaan haltiakielisten nimien ja sanojen ääntämistä niiltä osin, jotka poikkeavat englannin kielen konventioista. Se julkaistiin kokonaan suomennettuna (suom. Alice Martin[1]) ja erillisenä ensimmäisen kerran vuoden 2018 kuvitetussa laitoksessa.[2]

Silmarillionin suomennoksen ensimmäisessä laitoksessa (1979) osia Huomautuksesta oli liitetty sovellettuna mukaan hakemiston esipuheen kahteen viimeiseen kappaleeseen.[3]

Huomautuksen suomennoksen ensimmäinen kappale ("Tämän huomautuksen tarkoitus – – liitteessä E.") on suora käännös alkuteoksesta. Sen sijaan toinen kappale on suomentajan lisäys:

  • Suomalaiselta lukijalta haltiakielten ääntämys luonnistuu monessa kohtaa vaistomaisesti oikein. Siitä kenties johtuu, että Silmarillionin aiemmissa suomenkielisissä laitoksissa huomautusta ei ole ollut mukana. Tekstiä on hieman sovellettu suomen kielen oloihin.[4]

Huomautuksen ensimmäinen osa on otsikoitu "Konsonantit". Siinä kiinnitetään huomiota kirjainten ja kirjainyhdistelmien C, CH, DH, TH, G ja Y (äännetään j:nä sanan alussa) sekä kaksoiskonsonanttien ääntämiseen.[4] Suomennos noudattaa alkuteoksen tekstiä esimerkkisanoja myöten, mutta kirjainyhdistelmä TH ja konsonanttina sanan alussa äännettävä Y eivät ole mukana alkuteoksessa – ilmeisesti siksi, että ne äännetään pääsääntöisesti samalla tavoin englannissa.

Toisen osan otsikkona on "Vokaalit". Ensin mainitaan diftongit AI, AU, EI, IE ja UI sekä vokaalipari AE. Diftongien esittelystä on englanninkieliselle lukijalle tarpeelliset ääntämisohjeet korvattu maininnalla ääntämisestä vastaavan suomen diftongin tavoin. Seuraavaksi käsitellään vokaalipareja EA ja EO sekä niiden kirjoitusasua (erokepisteiden kera) nimien alussa; pitkän vokaalin merkitsemistä akuutilla aksentilla (Á, É, Í, Ó ja Ú); vokaali+R-yhtymän (ER, IR ja UR) ääntämistä (kuten suomessa, jolloin r ääntyy) sekä viimeksi en ääntymistä sanan lopussa ja sen erokepisteellistä kirjoitusasua (ë).[5]

Kirjainten ja äänteiden jälkeen mainitaan vielä sirkumfleksistä ylipitkän vokaalin merkkinä sindarissa sekä sen käytöstä muissa kielissä.[5]

Viitteet

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia