Glaurung

Kohteesta Kontuwiki
J. R. R. Tolkien: Glórund sets forth to seek Túrin

Glaurung oli lohikäärmeistä ensimmäinen, suuri tultasyöksevä mutta lentokyvytön olento. Se palveli Morgothia Beleriandin sodissa ja asui Nargothrondin saleissa sen hävityksen jälkeen. Túrin Turambar surmasi Glaurungin Cabed-en-Arasissa Brethilin rajoilla, mutta sen juonittelujen vuoksi sekä Túrin että hänen sisarensa Niënor riistivät oman henkensä.

Elämä

Glaurung ilmestyi ensimmäisen kerran noin 200 vuoden kuluttua Dagor Aglarebistä. Se hyökkäsi Angbandista yöllä, ja vaikka se oli vielä puolikasvuinen, haltiat pakenivat sitä kauhuissaan Ered Wethrinille ja Dorthonioniin. Kun Fingon jousimiehineen kävi sitä vastaan, sen oli peräännyttävä, sillä sen panssari ei ollut vielä tarpeeksi kestävä.[1]

Seuraavan kerran Glaurung nähtiin noin 200 vuotta myöhemmin Dagor Bragollachin taistelussa, joka päätti Angbandin piirityksen. Glaurung kulki "kaikessa mahdissaan" Morgothin armeijoiden etunenässä balrogit jäljessään.[2]

Nirnaeth Arnoediadin taistelun viimeisessä vaiheessa Morgoth lähetti taistelukentälle Angbandin koko voiman, johon kuului nyt useita lohikäärmeitä sekä lohikäärmeiden isä Glaurung, joka "oli käynyt verrattoman vahvaksi ja kauheaksi". Sen panssari ei kuitenkaan suojellut sitä täysin Belegostin kääpiöiden kirveiltä, ja Azaghâl haavoitti sitä vatsaan pakottaen sen pakenemaan taistelukentältä.[3]

Kun auringon ensinoususta oli kulunut 495 vuotta,[4] Morgoth lähetti örkkien armeijan ja Glaurungin Nargothrondin haltiavaltakuntaa vastaan. Haltiat lyötiin Tumhaladin taistelussa, mitä seurasi Nargothrondin hävitys. Túrin, joka eli tuolloin Nargothrondissa, kohtasi Glaurungin Felagundin porttien edessä. Glaurung käytti häneen lohikäärmeensilmiensä lumousta ja lähetti hänet pohjoiseen etsimään äitiään, sisartaan ja örkkien vangitsemaa Finduilasia. Glaurung karkotti örkit luotaan ja vartioi yksin Nargothrondin aarretta.[5]

Myöhemmin veljeään Túrinia etsivä Niënor lähestyi Nargothrondia ja joutui kohtaamaan Glaurungin. Lohikäärme sai lumouksellaan Niënorin menettämään muistinsa mutta päästi hänet sitten vapaaksi; tämä johti siihen, että sisarukset kohtasivat myöhemmin Brethilissä ja solmivat avioliiton.[6]

Glaurung sai tietää Túrinin olevan Brethilissä, ja kun neljä vuotta oli kulunut Nargothrondin hävityksestä, se lähti liikkeelle valtaamistaan saleista. Kun Brethilissä kuultiin lohikäärmeen lähestymisestä, laadittiin suunnitelma, jossa Túrin kohtaisi Glaurungin kahden kumppanin kanssa. Glaurung yritti ylittää Teiglinjoen kapean rotkon, Cabed-en-Arasin, kohdalta, mutta Túrin pisti sitä alhaalta päin Gurthangilla. Angbandin Suuri käärme kuoli, ja sen kuollessa paikalle saapunut Niënor vapautui lumouksestaan. Tästä seurasi loppu myös Húrinin lapsille: Niënor heittäytyi virtaan, Túrin surmasi Brandirin ja heittäytyi myöhemmin itse miekkaansa.[7]

Suomennosten viittaukset lentotaitoon

Silmarillionin suomennoksen ensimmäisessä laitoksessa on kaksi kohtaa, joissa Glaurungin sanotaan lentävän. Alkukielisessä tekstissä ei kuitenkaan ole viittausta lentämiseen. Nämä kohdat on korjattu suomennoksen kuvitettuun laitokseen (1. painos 2018), tosin toinen maininta lentämisestä on muutettu vasta toisessa painoksessa (2019).

  • for Glaurung came thither
    • 1979: "sillä vainolaisten etunenässä lensi Glaurung"
    • 2018 ja 2019: "sillä vainolaisten etunenässä saapui Glaurung"[8]
  • Glaurung the Urulóki passed over Anfauglith, and came thence into the north vales of Sirion
    • 1979: "Glaurung Urulóki kulki yli Anfauglithin ja lensi Sirionin pohjoiseen laaksoon"
    • 2018: "Glaurung Urulókë kulki yli Anfauglithin ja lensi Sirionin pohjoiseen laaksoon"
    • 2019: "Glaurung Urulókë kulki yli Anfauglithin ja tuli Sirionin pohjoiseen laaksoon"[9]

Eräs versio jälkimmäisestä virkkeestä sisältyy myös Húrinin lasten tarinaan (Keskeneräisten tarujen kirjan versiossa se on jätetty pois). Suomennoksessa puhutaan edelleen lentämisestä.[10]

Tarinan kannalta on luonnollisesti välttämätöntä, että Glaurung ei kykene esimerkiksi Brethiliä lähestyessään lentämään Cabed-en-Arasin yli.

Nimestä

Sindarinkielisen nimen Glaurung merkitys on epäselvä. Nimen alkuosa saattaa olla 'kultaan' viittaava glawar, glaur-.[11] Jälkielementiksi sopisi (yhdyssananosana /r/-äänteen perässä alku-/g/:n pudottava) gung (c. 1920), jonka merkitys goldogrin-kaudella tosin oli vielä "hämähäkki", mutta Tolkien mitä luultavimmin antoi tälle sanalle toisen merkityksen, mikäli hän myöhemmin uudelleenomaksui sen Silmarillion-käsikirjoituksissa käyttämänsä harmaahaltiakielen muodoksi.

Glaurungin lisänimiä ovat Kultainen ja Urulókë. Siitä käytetään myös nimityksiä Lohikäärmeiden isä, Morgothin käärme ja Suuri käärme.

Nimen kehityksestä

Qenya Lexiconissa mainitaan Fentor, "suuri käärme, jonka surmasi Ingilmo", mihin on myöhemmin lisätty "tai Turambar".[12] Kadonneitten tarujen kirjan kertomuksessa Turambar and the Foalókë lohikäärmeen nimi on goldogriniksi Glorund (Gnomish Lexiconissa Glorunn[12]) ja qenyaksi Laurundo tai Undolaurë. Myös muodot Glorunt ja Laurunto esiintyvät käsikirjoitukseen tehtyinä korjauksina.[13] Nimet näyttävät sisältävän sanat glor, glôr ja laurë, joiden merkitys on 'kulta'.[14][12] Nimien toinen elementti näyttää tarkoittaneen ainakin jossain vaiheessa 'lohikäärmettä', sillä 1920-luvulla kirjoitetussa noldorin kielen sanaluettelossa sanaa gund 'lohikäärme' seuraa nimi Glorund.[15]

Runoelma The Lay of the Children of Húrin loppuu ennen lohikäärmeen esiintymistä, mutta ensimmäisen version otsikossa nimestä käytetään muotoa Glórund.[16] Toinen Tolkienin 1920-luvulla työstämä runomuotoinen teos, The Lay of Leithian, käytti alun perin samaa muotoa, jonka kuitenkin syrjäytti nimi Glómund.[17] Tiivistelmä Sketch of the Mythology käytti muotoa Glórung, jonka Tolkien korjasi Glómundiksi.[18] Glómund jäi lohikäärmeen nimeksi, kunnes sen viimein 1950-luvun alussa korvasi lopullinen muoto Glaurung.[19] Eräässä etymologisessa muistiinpanossa Tolkien suunnitteli korvaavansa Glaurungin nimellä Angruin 'Rautatuli' (engl. Iron Fire), mutta merkinnän viereen on vedetty rasti ilmeisesti ajatuksen hylkäämisen merkiksi.[20]

Viitteet

  1. ↑ Silm. 13, Noldorin paluu, s. 142–143 / ***.
  2. ↑ Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. 187, 190 / ***.
  3. ↑ Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. 241–242 / ***.
  4. ↑ Silm. 21, Túrin Turambar, s. 266 / 214 (suomennoksen ensimmäisessä laitoksessa virheellisesti "neljäsataa ja viisikymmentä").
  5. ↑ Silm. 21, Túrin Turambar, s. 266–270 / ***.
  6. ↑ Silm. 21, Túrin Turambar, s. 274–275 / ***.
  7. ↑ Silm. 21, Túrin Turambar, s. 278–285 / ***.
  8. ↑ Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. 190 / 148.
  9. ↑ Silm. 21, Túrin Turambar, s. 267 / 214.
  10. ↑ HLT 11, Nargothrondin tuho, s. 178 [ei tarkistettu, lähteenä [1]].
  11. ↑ J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 17.
  12. ↑ 12,0 12,1 12,2 HoMe II, s. 341.
  13. ↑ HoMe II, s. 84.
  14. ↑ HoMe I, s. 258.
  15. ↑ "Early Noldorin Fragments", Parma Eldalamberon 13, 2001, s. 144–145; katso myös 162.
  16. ↑ HoMe III, s. 5.
  17. ↑ HoMe III, s. 208.
  18. ↑ HoMe IV, s. 32, 60.
  19. ↑ HoMe XI, s. 121.
  20. ↑ J. R. R. Tolkien: "Eldarin Roots and Stems", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 183.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia

Noudettu kohteesta ”https://kontu.wiki/w/index.php?title=Glaurung&oldid=66483”