Salohaltiakieli

Kohteesta Kontuwiki

Salohaltiakieli (engl. Silvan Elvish) oli salohaltioiden alkuperäinen kieli. Useimpien Tolkienin kirjoitusten mukaan salohaltiat puhuivat alkujaan nandorin kieltä, jonka Sormuksen sotaan mennessä oli korvannut sindar. Tässä artikkelissa kuvataan ajatuksen kehitystä.

Salohaltiakieli Tarussa Sormusten herrasta

Tarussa Sormusten herrasta kuvataan saattueen kohtaamista Lórienin haltioiden kanssa näin:

"Daro!" [ääni] sanoi käskevään sävyyn, ja Legolas pudottautui maahan hämmästyneenä ja pelästyneenä. – – Heidän päänsä päältä kuului hiljaista naurua, ja sitten alkoi toinen kirkas ääni puhua haltiakielellä. Frodo ymmärsi vain vähän siitä mitä se sanoi, sillä se kieli, jota vuorten itäpuolella asuva salokansa puhui keskuudessaan oli erilainen kuin lännessä asuvien kieli. Legolas katsoi ylös ja vastasi samalla kielellä.[1]

Nykyisissä painoksissa[2] tässä kohdassa on alaviite, joka ohjaa lukijan katsomaan lisätietoja salohaltioiden kielestä liitteestä F. Kun The Lord of the Rings ilmestyi vuosina 1954–1955, alaviitettä ja selitystä liitteessä ei vielä ollut, ja kohdan merkitys jäi jossain määrin epäselväksi. "Lännessä asuvien kieli" on selvästi sindar, mutta salohaltioiden puhuman kielen suhdetta siihen ei määritellä tarkemmin. Tolkienin käsikirjoitusten perusteella alkuperäinen ajatus näyttää olleen, että kyseessä oli kokonaan eri kieli. Edellä lainatun kohdan eräässä varhaisessa luonnoksessa rajavartijoiden puhumaa kieltä kuvataan seuraavilla sanoilla:

Kieli oli metsien vanha puheenparsi eikä läntisten haltioiden, jota tuohon aikaan monet kansat käyttivät yhteisenä kielenään.[3]

Liitteiden luonnoksissa kielet myös nimetään: liitteen F varhaisen luonnoksen mukaan Eriadorissa puhuttiin noldoria (Noldorin), mutta salohaltioiden kieli oli the Lemberin tongue (korjattu Lemberin > Telerian).[4] Myöhemmin noldorista tuli sindar ja salohaltiat luokiteltiin itähaltioiksi, ja liitteen teksti muuttui sen mukaisesti. Lopullisessa, julkaistussa versiossa ei ilmeisesti kerrottu Lórienissa käytetyistä kielistä muuta kuin että itähaltioiden kielet "eivät esiinny tässä tarinassa",[5] olettaen että liitteen varsinainen teksti oli sama alkuperäisessä ja toisessa laitoksessa.

Joskus Tarun Sormusten herrasta alkuteoksen ilmestymisen jälkeen kirjoitetussa muistiinpanossa Tolkien totesi, että salohaltioiden käyttämästä kielestä kerrotaan teoksessa melko sekavasti ("asia – – on melko sekava"). Hän huomautti, että vaikka salohaltioiden kielen sanotaan poikenneen lännen kielestä eli sindarista, sanat mellyrn, daro, talan, yrch ja hithlain (sanan lembas alkuperä on jätetty epäselväksi) ovat niin selvästi sindaria, etteivät ne voi olla peräisin toisesta, edes samaa sukua olevasta kielestä.[6] Aihetta käsitellään myös Tolkienin kesken jääneissä selityksissä, jotka koskevat teoksessa esiintyviä vieraskielisiä sanoja (Words, Phrases and Passages). Tolkien kommentoi sanaa yrch, jota luvussa Lothlórien käyttää eräs Lórienin haltia ja luvussa Suuri virta Legolas. Hän kirjoitti selityksestä useita versioita, joissa hän muun muassa kertoi salohaltioista samaan tapaan kuin Keskeneräisten tarujen kirjasta tutuissa teksteissä: he olivat nandoria, mutta heidän keskuudessaan eli noldoria ja sindaria. Tolkien harkitsi mahdollisuutta, että salohaltiat puhuivat yhä nandoria:

Siksi on luultavaa, että kieli oli nandorilaista murretta – jos ei, itse asiassa se oli pelkästään paikallinen muoto sindarista."[7]

Pohdintojen lopputulos kuitenkin oli, että salohaltiat "todennäköisesti" puhuivat murteellista sindaria tai ainakin pitkälti "sindarilaistunutta" nandoria. Syy Frodon ymmärtämisvaikeuksiin oli hänen puutteellinen kielitaitonsa.[8]

Tämä ratkaisu jäi lopulliseksi, ja Tarun Sormusten herrasta alkuteoksen toisessa laitoksessa Tolkien lisäsi liitteeseen F huomautuksen (suomennoksessa loppuviitteenä), joka selitti asian:

Lórienissa puhuttiin näihin aikoihin sindaria, mutta "murtaen", sillä suurin osa sen asukkaista oli salohaltia-alkuperää. Tämä poikkeaminen yleissindarista ja Frodon vähäinen sindarintuntemus johtivat hänet harhaan (kuten eräs gondorilainen kommentaattori huomauttaa Thainin kirjassa).[9]

Lisäksi aiemmin lainattuun kohtaan ("Legolas vastasi samalla kielellä") lisättiin viittaus liitteeseen F.[10]

Muut kirjoitukset

Christopher Tolkien siteeraa Keskeneräisten tarujen kirjan luvussa "Galadrielin ja Celebornin tarina" useita isänsä kirjoituksia, joissa kerrotaan salohaltioiden alkuperästä. Näissä salohaltioiden sanotaan olleen alkuperältään nandoria, ja salohaltiakieltä kutsutaan myös nandorin kieleksi.[11] Eräs "myöhäinen" kirjoitus vahvistaa, että "kolmannen ajan lopulla salohaltiakielellä oli todennäköisesti lakattu puhumasta niillä kahdella seudulla, joilla oli merkitystä Sormuksen sodan aikoihin: Lórienissa ja Thranduilin valtakunnassa pohjoisessa Synkmetsässä".[12]

Poikkeuksen muodostaa toinen "myöhäinen" teksti, jossa sanotaan, että Synkmetsän haltioiden sindarilaiset hallitsijat hylkäsivät oman kielensä ja omaksuivat salohaltiakielen.[13] Toinen yleisestä linjasta poikkeava käsitys esiintyy Richard Jefferylle vuonna 1972 kirjoitetussa kirjeessä. Tolkien kirjoittaa, että Thranduilin valtakunnan salohaltiat eivät puhuneet sindaria, vaan "sen sukuista kieltä tai murretta".[14]

Huomattava poikkema Tolkienin tavanomaisesta näkemyksestä on myös essee "Quendi and Eldar", joka paitsi nimeää avarin merkittäväksi osaksi salohaltiakansaa, myös vihjaa, että alkuperäinen salohaltiakieli olisi ollut avarilainen kieli. Esseessä mainitaan avarin kieliin kuuluva "Anduinin laaksojen 'metsähaltiakieli'", josta mainitaan esimerkkinä sana penni (= quendi).[15] Tämän enempää kielestä ei kerrota, mutta Tolkien saattoi tarkoittaa, että Lórienissa ja Thranduilin valtakunnassa puhuttiin juuri tätä "penni-avarin" kieltä ennen sindarin omaksumista.

Viitteet